maanantai 4. kesäkuuta 2018

Kookoksinen raparperitorttu

Sain ison nivaskan raparperia kollegalta, sillä hän tietää, että tykkään tehdä kesäjuhliini raparperista sitruunahapon kanssa juomaa, joka toimii signature drinkkini, eli raparperi-mojiton ainesosana. Sainkin ison satsin tuota ihanan raikasta vaaleanpunaista kesäjuomaa kehittymään (jos juoman resepti kiinnostaa, niin löydät sen täältä).

Tämän vuoden raparperijuomasatsi

Raparperia oli niin paljon, että en saanut juomaan kulutettua kuin ehkä kolmasosan nivaskasta. Päätin sitten pitkästä aikaa leipoa (tiedän, että pitkästä aikaa, sillä löysin jääkaapistani helmikuussa vanhaksi menneen leivontamargariinin - kuvatodiste alla!).


Äidilläni on hyvä kookoksella mehevöitettävän raparperipiirakan ohje, mutta kun en tietenkään jaksanut alkaa kysymään äidiltä ohjetta, niin googlailin kookosta sisältäviä raparperipiirakkaohjeita. Bongasin sieltä tämän Anna-lehdessä julkaistun tortun ohjeen, jossa kookosta olikin kieltämättä useammassakin muodossa. Koska kaikki ainekset löytyivät kaapista, niin päätin kokeilla ohjetta.

Ihan mehevä ja varsin kookoksinen piirakka tästä syntyikin. Ohjeesta poiketen lisäsin raparperipalojen joukkoon myös muutaman mansikan, kun minulla sattui niitä olemaan.



Raparperi-kookostorttu


2          munaa
1.5 dl   ruokosokeria
1 dl      kookosmaitoa (tai ruokakermaa)
100 g   sulatettua voita tai margariinia
3 dl      vehnäjauhoja
1.5 dl   kookoshiutaleita
1 tl       leivinjauhetta

päälle:
5 dl      pieniä raparperinpaloja (lisäsin myös muutaman mansikan)

pinnalle:
1 dl      ruokosokeria
1.5 dl   kookoshiutaleita
1 dl      kookosmaitoa tai ruokakermaa
1          muna

Valmistusohje

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää kookosmaito (tai ruokakerma), jäähtynyt rasvasula sekä keskenään sekoitetut vehnäjauhot, kookoshiutaleet ja leivinjauhe. Sekoita varovasti nostelemalla tasaiseksi taikinaksi.

Levitä taikina piirasvuokaan. Ripottele päälle raparperinpalat.

Sekoita pinnalle tulevat aineet keskenään ja levitä seos raparperinpalojen päälle.


Paista torttua 175 asteen uuninlämmössä 40–45 minuuttia, kunnes se on keskeltäkin kypsä.

Nautitaan vaniljajätskin kanssa, of course

Seinälautasnainen

Minusta on näköjään kuoriutunut seinälautasihminen. Sen verran vakuuttava seinälautaskokoelmani alkaa nimittäin olla.

Ehkä saatatkin jo muistaa keittiön seinällä kiikkuvat mustavalkoiset lautaset? Ihanat.




Eteisen seinää taasen koristavat Arabian kaupunki-sarjan lautasista Lappeenranta ja Helsinki - itseoikeutetusti tietenkin.


Ja oi kyllä - minulla on uusia seinälautasia! Kyllä, kyllä! Äidin kätköistä löytyi pitkään himoitsemani Esteri Tomulan kukkasarjan pikkulautasia 3 kappaletta. Kukkia jo valmiiksi tulvivaan eteiseeni saapui lisää kukkia!



Karhunvatukka, Pietaryrtti ja Suopursu. Olen onnellinen seinälautasnainen. Kiitos äiti.

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Pihakausi avattu!

Vau, mitkä kelit meitä tuli hellimään!

Äitienpäiväviikonloppu on toiminut minulla perinteisenä pihakylvö- ja istutusviikonloppuna - niin tänäkin vuonna. Taimikaupassa lähti vähän keulimaan, ostin ison kasan yritintaimia, avomaan kurkkua, kesäkurpitsan ja amppelitomaatin. Viime vuodelta oli todella reilu määrä siemeniä vielä tallessa, joten ne hyötykäytin tänä vuonna.

Pihan kasvulaatikoihin meni avomaan kurkut, salkopapua, kesäkurpitsa (jonka kyllä siirrän johonkin omaan ämpäriin tms. kun vie niin hirveästi tilaa ja kasvaa rönsyillen), lollo rosso -salaattia, pinaattia, tilliä ja sileälehtistä persiljaa.



Keittiöikkunan yrttitarhaan pääsi basilika, sitruunatimjami, oregano ja sitruunamelissa. Rosmariini ja salvia vielä tulossa kunhan löydän hyvät taimet.


Amppelitomaatti oli ihan heräteostos, jonka järkevyydestä en niin tiedä. Kastelua ja ravinnettahan tuo vaatii aika reilusti, mikä voi olla haaste kesällä paljon poissa kotoa olevalle. Naapurit kyllä tosin auttavat kastelussa, eli jos tulee lämmin kesä, niin ehkä tuosta tulee vielä tomaattisato. Saas nähdä!


On kyllä ollut aivan ihanaa näillä keleillä olla pihanomistaja. Meidän piha on kyllä niin kaunis ja viihtyisä. Huomaan, että usein ohikulkijatkin pysähtyvät ihailemaan pihaa ja joskus jopa ottavat siitä muutaman valokuvan!

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Aamupala työpaikalla

Aamurutiineihini kuuluu aamupalan syönti vasta työpaikalle saavuttuani. Juon kotona kahvin rauhassa aamu-tv:tä katsellen ja sitten kävelen töihin, haen työpaikan baristalta kahvin ja nautin aamiaiseni aamun toisen kahvikupillisen seurana. 

Aamupalani on aina sama - purkki Ehrmannin jugurttirahkaa ja Bonnen mangososetta ja/tai mustikoita pakkasesta. Sen lisäksi sekoittelen kotona valmiiksi tällaisen sekoituksen, jota ripottelen aamurahkani päälle purutuntuman, antioksidanttien ja kuidun saamiseksi.


Vanha hillopurkki käy tarkoitukseen mainiosti. Sinne ikisuosikkejani kaakaonibsejä, chiansiemeniä ja kauralesettä. Lisäksi vähän psyllium-jauhetta, niin vatsa tykkää. Purkkiin kansi päälle ja rivakka ravistelu, niin minun "aamumysli" on valmis.  Käsilaukkuun ja mukaan työpaikalle. Työpaikalla tätä on sitten kätevä sirotella aamupalan joukkoon. Tämä satsi riittää minulla pariksi viikoksi.


sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Sisustushommia keittiössä

Olin helmi- ja maaliskuussa niin paljon työmatkoilla, että käytännössä kävin kotona vain pesemässä pyykkiä ja valmistautumassa uuteen reissuun. Lisäksi reissurumban loputtua sain kausi-influenssan juuri ennen pääsiäistä, joka pisti minut petipotilaaksi 8 päiväksi ja vei voimat pariksi viikoksi. Tuntuu, että koko alkuvuosi onkin hurahtanut ihan tässä huomaamatta. Nyt ollaan jo pitkällä keväässä - olohuoneen ikkunan alla pikkuvarpuset ovat aloittaneet pesimähommat ja pihalla skillat urheasti työntyy ulos pakenevan lumiverhon alta.

Kevät ja nurkkiin paistava aurinko saa aikaan luontevan tarpeen kuurata kodin nurkkia ja miettiä sisustusta keväisemmäksi. Huomasin viime viikolla etäpäivää tehdessäni, kun keskipäivän aurinko osui keittiönkaappeihin, että ne olivat tosi likaiset talven jäljiltä ja vaativat kuurausta. Kävinkin kaikki astia- ja muut kaapit huolella läpi, tyhjensin ja pyyhin hyllyt, karmit, ovet ja kahvat. Puhdasta tuli, nyt kelpaa auringon paistaa!

Samalla päivitin myös keittiön muun lookin. Valkoinen pellavaliina sai väistyä Marimekon ihanasta, (kevättä suorastaan kirkuvasta) kankaasta ompelemani pöytäliinan tieltä. Olin ostanut talvella kirpparilta myös kolme kappaletta aivan ihania valkoisia pitkiä pellavaverhoja pilkkahintaan (kympin koko satsi!). Ne ovat odottaneet kuuliaisesti, että saan aikaiseksi silittää ne ja laittaa ne paikalleen. Mallailin verhoja pitkään ja päädyin laittamaan kaksi verhoa rinnakkain keittiöön mukavan runsaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Pitkään myös mietin kääräisenkö verhot nauhalla kasaan vai en, mutta päädyin sitten kääräisemään, jotta valoa tulee mahdollisimman paljon sisään. Käytin vanhaa pitsinauhaa kääräisyyn - sopi hommaan mielestäni oikein hyvin.


Kävin viikolla myös pihahommissa, nyt kun lumet alkaa väistyä auringon lämmön tieltä. Talvi oli tehnyt sen verran tuhojaan, että pihaamme ympäröivistä sireeneistä yksi oli saanut kuolemantuomion ja katkennut joko tuulenpuuskan tai lumikuorman alla. Siistimme katkenneen puun naapurin kanssa pois, mutta huomasin, että runkoon ilmeisesti varastoituu niin paljon energiaa, että oksissa oli ihan pienenpienet silmut. Otin oksia sisälle maljakkoon laitettavaksi ja nyt silmut ovatkin kovaa vauhtia kasvaneet. Odotan, että kohta saan nauttia vihreistä lehdistä.


lauantai 17. helmikuuta 2018

Vaatteita ja asusteita kirpparilta

Harvemmin tulee täällä blogissa näytettyä vaate- ja asustepuolen löytöjä kirpputorilta, vaikka niitäkin kirppareilta usein hankin. Vaikka olenkin ehtinyt käymään vähän vähemmän kirppiskierroksilla viimeaikoina, niin muutaman hyvän bongauksen olen silti onnistunut tekemään.


Ohutta nahkaa oleva takki on ystävän bongaus viime viikon yhteisellä kirpparikierroksellamme. Takki on käytännössä niin ohut, että vaikka kutsunkin nahkatakiksi, niin käytännössä hoitaa neuleen virkaa. Takki näyttää hauskalta niin pillifarkkujen ja puseron kuin mekonkin kanssa. Poninkarvainen pilkkulaukku sopii kaveriksi - juhliin ja illanviettoihin sopiva koko ja ulkonäkö. Minna Parikan Joliet ovat löytö viime vuoden lopulta - eivät yhtään mun tyyliset, mutta ah - niin ihanat juuri sen takia.

Nahkatakki maksoi 17.50 euroa, pikkulaukku 6 euroa ja kengät 60 euroa.




Millaisia vaate- ja asustepuolen löytöjä te olette tehneet viimeaikoina kirpputoreilta?

lauantai 10. helmikuuta 2018

Ihan uutta

Läksin aika uudelle linjalle. Jos joku sanoisi minulle, että kotonani olisi jotain muovista ja vaaleanpunaista, niin en ehkä ihan purematta tuota ajatusta olisi aiemmin niellyt.

Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, että olen hankkinut keittiööni vaaleanpunaisen muovimaton. Ja se on ihana.


Olen ostanut vuosia sitten eteiseen Stockmannilta ruotsalaisen Pappelinan vastaavan harmaan muovisen kuviomaton. Se on on ollut aivan yliveto. Matto ei mene miksikään, vaikka heitän kurakengät ulkoa tullessa sen päälle sulamaan. Kurat voi pyyhkäistä rätillä tai niiden kuivuttua imuroida pois ja matto on jälleen kuin uusi. Jos jotain isompia likoja tulisi, maton voi viedä suihkuun ja suihkutella puhtaaksi. Helppoa kuin mikä. Ja kaiken lisäksi tuokin matto on mielestäni tosi kivannäköinen.



Tämän eteismaton positiivisten kokemusten perusteella päätin tilata joulun nettikauppa-alesta nyt myös keittiöön muovimaton. Tällä kertaa matto tuli ruotsalaisen Brita Swedenin valikoimasta. Brita Sweden on ruotsalainen perheyritys. Brita Sweden uskoo kestävään suunnitteluun ja muovimatot ovat mm. myrkyttömiä ja niitä kudotaan käsin.

Hämmästyin itsekin, kun ihastuin tuohon vaaleanpunaiseen versioon. Vaaleanpunainen kun ei ole minulle mikään tyypillinen väri. Mietin kuitenkin, että voisi olla raikas ja kiva keittiössä ja vähän uuden näköinen. No sitä se onkin, olen tyytyväinen itselle uskaliaaseen valintaan.

Vähän vielä kuljetuksesta kurttuinen, mutta aika kiva.