sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Hyvä ja en niin hyvä

Pohdin paljon elämässäni ilmastoasioita. Kehitän vähäpäästöisiä ratkaisuja työkseni, joten jo sitä kautta elämäni pyörii tosi paljon aiheen ympärillä.

Olen nuoresta pitäen ollut myös tarkka omasta kulutuksesta ja jättämästäni jäljestä ympäristöön. Olen joissakin asioissa ilmastoasiat huomioon ottava, mutta vielä olisi paljon tehtävää.

Näissä olen hyvä:

Ostan lähes kaikien kierrätettynä. Vaatteet, kengät ja laukut - vähennän koko ajan uutena tehtyjä hankintoja. Vähennän hankintoja noin yleensäkin - johtuu kylläkin siitä, että minulla on jokseenkin kaikkea mitä tarvitsen ja vuosia olen tehnyt hankintoja vain laadukkaisiin vaateisiin ja asusteisiin, jotka näyttävät kestävän vuosia käytössäni moitteettomassa kunnossa. Olen jo yläasteikäisestä lähtien ollut innokas kirpparillakävijä. Nykyään käytän aktiivisesti mm. Zadaata, josta olen ostanut kenkiä, takkeja ja laukkuja. Minun pitäisi mennä alusvaateostoksille, ja harmittaa, kun niiden takia pitää mennä ostamaan kaupasta uutta. Ostin vähän aikaa myös kaupasta uudet mustat pillihousut, kun aiemmat ratkesivat haaroista liiasta pyöräilystä. Harmitti silloinkin uutena ostaminen.

Liikkuminen. Liikun lähtökohtaisesti kaikkialle pyörällä (minulla on sähköpyörä) tai julkisilla. En ole koskaan omistanut autoa ja käytännössä en ole edes koskaan innostunut ajatuksesta omistaa auto. Olen sitä mieltä, että kaupunkitilastamme aivan liian iso tila varataan autoille - niiden ajamiselle ja säilyttämiselle. Kannatan "auto tarvittaessa" -ajatusta, eli jos kaikki muut liikkumisvälineet on käyty läpi ja autoa tarvitsee, niin silloin useiten oman auton sijaan käy taksi, vuokra-auto tai yhteiskäyttöauto. Siksi oman auton hankintaa tulisi harkita viimeiseen asti ja ostaa vain jos kaikki muut vaihtoehdot on käyty läpi. Käytän itse vuokra-autoa mökkimatkoihin kesällä ja joskus yhteiskäyttöautoja, mutta lähtökohtaisesti liikun mahdollisimman ympäristöystävällisesti.

Käytän maitoa kahvissa, mutta päätin joku aika sitten korvata kahvimaidon kasvisversiolla. Maidonkulutus meni käytännössä nollaan. Työpaikkaruokalassa juon kyllä välillä piimää.

Kierrätän ahkerasti. Kaiken, mitä autottomana pystyn. Muovia en, ja se harmittaa minua - lähin muovinkeräyspiste on nimittäin niin kaukana kotoani ja täysin eri suunnassa kuin missä kuljen. Muistan kun opiskeluaikana erottelin biojätteet ja huuhtelin maitotölkit ja opiskelukaverit pitivät minua ympäristöhihhulina. Maailma on kehittynyt noista ajoista onneksi, nykyään kummatkin taitavat kuulua lähes kaikkien normaalirutiineihin. Äitini on aina ollut ahkera kierrättäjä, tapa on peritty sieltä.

Lämmitys. En lämmitä kotiani kovin lämpimäksi, vaan pukeudun mielummin kerroksiin. Minulla onkin kotivaatteina huopatossut ja alpakkahousut ja merinoneule. Nukun myös usein talvisin koko-cashmiressa - yleellistä ja lämmintä (vanhat nyppyiset cashmire-housut ja Lidl:n cashmire-neule) ja minulla on superpaksu untuvatäkki. Eteisessäni on villasukkalaatikko, josta vieraat saavat sukat jalkaansa. Toisaalta asun kylläkin vanhassa puutalossa, jonka energiatehokkuudella ei voi kehuskella. Kompensoin välttämällä liikaa lämmitystä.

Käytän erittäin säästeliäästi lämmintä vettä. En ole koskaan elämässäni lutrannut suihkussa, vaan käyn aina tehokkaasti suihkussa enkä lorottele kuumaa vettä. Toisaalta viime keväänä influenssaa sairastaessani tein poikkeuksen, kun koko kroppa oli superkipeä ja lääkäri sanoi, että makaaminen kuumassa suihkussa yleensä auttaa. Tein sitä pari kertaa ja koin huonoa omaatuntoa lutrauksestani.

Lisäksi teen miljoona pientä juttua arjessani, joista minulle tulee parempi mieli. Vaihdoin astianpesutabletit jauheeseen, koska minulla on puolikas astianpesukone ja tabletit on mitoitettu kokonaiselle koneelle. Jauhetta on helpompi annostella vähemmän koneeseen. Olen taloyhtiön hallituksessa tehnyt paljon talon lämmitykseen ja energiankäyttöön liityviä säätöjä ja ohjeistuksia. Kerään marjoja ja sieniä ja kasvatan kesäisin salaatteja ja kasviksia pienessä pihapuutarhassani. Ostan 100 % tuulisähköä ja luomua. Käytän luonnonkosmetiikkaa. Minulla on minimaalinen ruokahävikki, olen siitä tarkka. Juon matkustaessa hanavettä lähes kaikkialla. Sijoitan ilmasto- ja vastuullisuusnäkökulmalla.

Näissä pitäisi parantaa:

Olen sekasyöjä, eli syön lihaa. Toisaalta erittäin paljon vähemmän kuin joskus ennen. Olen keskittynyt lihansyönnin vähentämiseen jo pari vuotta ja onnistunutkin siinä aika hyvin. Vielä on kyllä matkaa jäljellä, syön edelleen lihaa suunnilleen pari kertaa viikossa.

Lennän. Suurimman osan kyllä lennoista tulee työstäni (tiedän - ristiriitaista ympäristöalalla), joka vähenee nyt kun vaihdan kuukauden päästä työpaikkaa. Lennän kyllä omiakin matkoja - varasin juuri joulukuulle lennot Sri Lankalle. Hävettää, mutta tämä on asia, josta minun on tosi vaikea luopua.

Mökki. Perheelläni on mökki, jonka minä ja siskoni virallisesti omistamme. Mökki on kesämökki ja sitä lämmitetään puilla ja ilmalämpöpumpulla, mutta silti. Sinne pääsee vain autolla.

Lisäksi teen miljoona pientä juttua, jotka eivät ole ilmastolle hyväksi. Juon viinejä, jotka roudataan Suomeen toiselta puolelta maailmaa. Ostan asioita, joita en ihan oikeasti tarvitse. Käyn suihkussa joka päivä ja pesen todennäköisesti liian usein pyykkiä. Käyn Alpeilla laskettelemassa.

Miten teillä - kiinnitättekö näihin asioihin paljon huomioita arjessanne?

Kuvituskuvaksi sopii kierrätysmestariäitini kierrätysmateriaaleista kudotut ihanat räsymatot kesämökin pyykkinarulla.


torstai 4. lokakuuta 2018

Syksy saa ja kukat vaihtuu

Syksy etenee harppauksin. Rakastan syksyä, se tuntuu nyt varsinkin ihanan virkistävältä _kaikkien aikojen kesän_ jälkeen. Aurikoiset ja kirpeät päivät on parhaita! Vielä kun ruska alkaisi Helsingissäkin - sitä jo odottelen. Onko teidän muiden mielestä puut pysyneet tavallista hanakammin vihreinä? Ovatko niillä menneet pasmat sekaisin superlämpimän kesän jälkeen?

Yöpakkaset kertovat omaa viestiään - syksy on. On aika sanoa hyvästit kesän istutuksille. Keittiön ikkunan yrttitarha on satonsa antanut (paljon antoikin, hirveä määrä tuoreyrttien käyttöä läpi kesän ja iso satsi kuivatettu talven varalta) aika on ohi. Perinteinen syyskukka-asetelma tuli tilalle.

Kellokanervaa (niin ihanan väristä ja näköistä) ja yksi tavallinen calluna. Siitä on hyvä syysistutus tehty. Ihanat värit. Callunassa ja kanervissa kaunis kukinta kestää pikkupakkasetkin, joten näitä voi ihailla pitkälle loppuvuoteen. Yleensä alkuvuonna alkaa sitten jo vähän värit kaikkoamaan ja kukat karisemaan, mutta kyllä näillä tässä huushollissa yleensä maaliskuun tietämille mennään.



torstai 27. syyskuuta 2018

Huonekaluvalssi

Pitkään kytenyt ajatus laittaa olohuoneen järjestys uusiksi on nyt muuttunut toiminnaksi ja huonekalut valssattu uuteen järjestykseen. Kotonani oli vallinnut sama järjestys jo lähes 5 vuotta pieniä muutoksia lukuunottamatta, eli ehkä aika oli viimein kypsä muutokselle.

Kaikki lähti siitä havainnoista, että en juuri koskaan istu työpöytäni ääressä. Olin varannut pöydälle kodin parhaan paikan - olohuoneen ikkunan edessä. Työpöytä nautti täydellisestä valosta ja siitä avautui ihana maisema pihalle ja kauniisiin naapuritaloihin. Kuvittelin olevani ihminen, joka kotona etätöitä tehdessään pitää huolta ergonomiastaan ja istuu siististi pöydän ääressä, mutta totuus on ollut monta vuotta jo ihan muuta. Teen käytännössä etäpäivät sohvalta käsin tai keittiön pöydän äärestä. Ergonomia vähän mitä sattuu, mutta silti.

Ei siis ollut mitään järkeä varata kodin parasta spottia paikalle, jota en koskaan käytä. Siispä kesän yli asiaa hauduteltuani Muuramen työpöytäni sai lähtötuomion.

Tämä muutos avasikin pelin sitten ihan uudelle konseptille olohuoneen osalta, kun pöydän viemä tila avautui muiden huonekalujen käyttöön. Olin vähän hukassa, että mikä olisi paras ratkaisu, joten kutsuin avuksi ystäväni, joka on tilasuunnittelija ja kokenut huonekaluvalssaaja. Hän ehdotti heti, että ikkunan edessä oleva paras paikka varataan sohvan kulmalle, jotta siihen muodostuu kodin paras istuskeluspotti. Samalla sohva jakaa ison huoneen näppärästi eri toimintojen kesken. Televisio tulee pimeimpään kulmaan, niin kuin parasta onkin. Vähän aikaa asiaa makusteltuani suostuin ehdotukseen. Ja tästä tulikin aivan älyttömän hyvä - toiminnallinen ja tilava. Ja nätti!



Muutoksen myötä keittiössä majaillut ihana vanha nojatuoli mahtui hyvin osaksi olohuonetta ja muodostaa nyt mukavan istuskeluryhmän sohvan kanssa.


50-lukuinen vanha senkki löysi paikkansa seinustalta, jossa aiemmin oli tammisenkki ja televisio. Tapiovaaran Domus-tuoli ja kesällä hankkimani korkea anopinkieli pääsivät kaveriksi. Ja päälle viherkasvivalikoima ja pari valikoitua muuta esinettä (ja korurasiani, jolle ei oikein ole muuta paikkaa, joten menkööt nyt tuossa). Senkki kaipaisi kovasti kunnostusta - ehkä vielä joku päivä...



Kaikkein iloisimmaksi tulin havainnosta, että vihdoin pianoni mahtuu jalkansa kanssa olohuoneeseen. Aiemmin jalka on ollut vintillä ja olen säilyttänyt pianoa pystyssä nojaten nurkassa ja nostanut sen sieltä aina soittaessani sille työpyödälle ja virittänyt sähköt kiinni. Vaivalloista ja pianon korkeus oli aina ihan väärä. Nyt piano on aina valmis soittoon ilman isompia virittelyjä - ihanaa!


lauantai 22. syyskuuta 2018

Keittiön pöydällä

Löysin sillä samalla reissulla Nihtisillan kierrätyskeskuksesta kuin sen intoilemani nahkarahin myös hauskan pellavaliinan. Liina oli päätynyt kierrätyskeskuksen poistonurkkaukseen ja hintaa oli vaivaiset 3 euroa. Kovin oli edullinen, joten mukaan lähti, vaikka olinkin löytänyt kesällä Lappeenrannan kirppikseltä jo yhden toisenkin valkoisen pellavaliinan. Joten ei liinoista nyt varsinaisesti pulaa ollut.

Olen kuitenkin pitänyt ahkerasti erilaisia pellavaliinoja keittiön pöydällä viime aikoina - ne ovat kovin miellyttäneet silmää. Joten näille on käyttöä. Kun yksi on pesussa ja silityksessä, niin toinen pääsee estradille. Olen hämmästellyt miten edullisia ja kauniita pellavalöytöjä eteeni on sattunut kirpputoreiltla. Nyt varsinkin, kun pellava elää jonkinlaista buumia sisustuksessa,

Tässä kyseisessä liinassa hennon vaaleanpunainen viiva yhdistää mukavasti pöydän vieressä olevan vaaleanpunaisen maton kokonaisuuteen. Vaaleansinisille viivoille taas silmä löytää parin keittiön harmaasta matosta.




Kaivelin kaapeista pitkästä aikaa myös jo muutaman kynttilän tuohon pöydälle,  kun niitä alkaa olla mukava poltella syksyn edetessä ja iltojen jo ollessa pimeitä.

Keittiön pöydän ääressä on myös jotain muuta uutta. Kirppiseltä nämäkin - mokkanahkaiset päälliset istuintyynyihin. Ihanat ovat. Kaksi tyynynpäällistä oil yhteensä 5 euroa, mikä on kyllä todella edullista huomioiden, että materiaali on aitoa mokkanahkaa.


Sisätyynyn virkaa näissä hoitaa Mujin täydellinen memory foam -istuintyyny, jonka ruskeasta päällisen väristä en tykkää yhtään (ostin Mujin loppualesta, jolloin oli vain jäljellä ruskeita, mutta todella edullien hinta miellytti). Pääsivät tuohon enemmän silmää miellyttävään nahkakuoreen, vaikka ruskea sekin on, kuitenkin merkittävästi enemmän silmääni miellyttävä versio.

perjantai 21. syyskuuta 2018

Maailman kaunein kello

Se on löytynyt - maailman kaunein kello!



Olin viime viikonlopun Vilnassa. Siellä sattumalta eteen tuli De Zavu - niminen vintage / 2nd hand liike. Näyteikkunassa odotti tämä kello. Sydän pamppaillen menin katsomaan. Ihana - täydellinen - minimalistinen kello. Ei mitään ylimääräistä - kellotaulussa vain viisarit ja numeropaikan näyttävät viivat (ei mitään merkkiä, josta olen superonnellinen). Nahkainen hihna konjakinruskeaa nahkaa. Mattainen vaalea kellotaulu ja mattakultaiset yksityiskohdat.

Hintalapussa 40 euroa. Tämä ei ollut edes kenenkään vanha, vaan ihan käyttämätön.


Ensimmäisenä päivänä ranteessa kolme ihmistä huomioi uuden kellon. Ihana - aivan täydellinen kello, he sanoivat.

Niin on.

lauantai 15. syyskuuta 2018

Aluset kukille

Tallinnasta tuliaiseksi tuomani "betoniruukut" ovat ihanat, mutta olen vähän ollut huolissani niiden vahingoittavan ihanan tammisenkkini pintaa. Varsinkin toisen ruukun pohja on karhea ja en myöskään ihan 100 % luota kummankaan ruukun täydelliseen vedenpitävyyteen. Aina kastellessani kasveja mietin tihkuttaako ruukut vettä hieman läpi ja samalla pilaavat senkkini.

En halunnut ruukkujen alle kuitenkaan vain lätkäistä jotain "mitävain"-aluslautasta, vaan etsiä aluseksi jotain kaunista.

Kirpputorilta taas löytyi! Ja ihanat ovatkin.

Itämainen ihana kuparinen (!) koristelautanen on 2 euron löytö Espoon kierrätyskeskuksesta. Laatta taas on paikallisen facebook-kirppisryhmän kautta haettu vanha Arabian alusta. Maalauskuvio on erikoinen, uskoisin että jonkun harrastelijan maalaama. Hieno se silti on.


Nämä ovat tosi hyvä parivaljakko suojaamaan kaunista tammisenkkiäni. Ei tarvitse enää kastellessa miettiä meneekö pinta pilalle.


torstai 13. syyskuuta 2018

Upea kuparinen kastelukannu (ja kuparin puhdistuksesta)

Upeiden viimeaikaisten kirppislöytöjen esittely jatkuu! Olen viimeaikoina tehnyt ihan jymylöytöjä, pitkän hiljaisemman kauden jälkeen.

Facebookin kaupunginosakirppiksellä eteen tuli aivan mielettömän upea kuparinen 60-luvun kastelukannu. Hinta oli halpa. Oikeastaan niin halpa, että tuotetta hakiessani myyjäkin sanoi, että nyt lähtee antiikkia halvalla.

Upea kuparinen kastelukannu lähtötilanteessa


Kunto oli hieman ryönäinen ja kupari aika lailla tummunut - luonnollista kun kyseessä on vanha esine. Mietin pitkään, että lähdenkö puhdistamaan kannua vai en, periaattessa tuo tummunut pinta vähän kuuluu asiaan, mutta toisaalta siinä oli myös sellaisia epäpuhtauksia, jotka halusin pois. Päätin puhdistaa ja kiillottaa kannun, lähteehän se siitä sitten taas tummumaan.

Kupari puhdistuu ja kiillottuu kätevästi kotona löytyvillä hapoilla. Aloitin sitruunanpuolikkaalla, jonka leikkauspintaan hieroin hienokiteistä suolaa. Sitten vain pintaa sitruunalla hankaamaan. Kun kannun pintaan hierotun sitruunamehun antoi vaikuttaa rauhassa pari minuuttia, niin kannu lähti kirkastumaan ja puhdistumaan silmissä. Tiukimpiin tummentumiin kaadoin vähän valkoviinietikkaa tuomaan lisähappoa.

Kikka toimi todella hyvin. Pannu muuttui aika dramaattisesti eri näköiseksi!

Kuparipannu puhdistuksen jälkeen

Onhan tuo nyt aika tosi upea esine. Tulee täällä kyllä ihan kukankastelukäyttöön. Nyt onkin kannulle hommia, kun olen innostunut pitkän tauon jälkeen taas ottamaan viherkasveja reilummin mukaan sisustukseen.



Mites teillä - viehättääkö kupari ja messinki silmää?