sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Hyvä ja en niin hyvä

Pohdin paljon elämässäni ilmastoasioita. Kehitän vähäpäästöisiä ratkaisuja työkseni, joten jo sitä kautta elämäni pyörii tosi paljon aiheen ympärillä.

Olen nuoresta pitäen ollut myös tarkka omasta kulutuksesta ja jättämästäni jäljestä ympäristöön. Olen joissakin asioissa ilmastoasiat huomioon ottava, mutta vielä olisi paljon tehtävää.

Näissä olen hyvä:

Ostan lähes kaikien kierrätettynä. Vaatteet, kengät ja laukut - vähennän koko ajan uutena tehtyjä hankintoja. Vähennän hankintoja noin yleensäkin - johtuu kylläkin siitä, että minulla on jokseenkin kaikkea mitä tarvitsen ja vuosia olen tehnyt hankintoja vain laadukkaisiin vaateisiin ja asusteisiin, jotka näyttävät kestävän vuosia käytössäni moitteettomassa kunnossa. Olen jo yläasteikäisestä lähtien ollut innokas kirpparillakävijä. Nykyään käytän aktiivisesti mm. Zadaata, josta olen ostanut kenkiä, takkeja ja laukkuja. Minun pitäisi mennä alusvaateostoksille, ja harmittaa, kun niiden takia pitää mennä ostamaan kaupasta uutta. Ostin vähän aikaa myös kaupasta uudet mustat pillihousut, kun aiemmat ratkesivat haaroista liiasta pyöräilystä. Harmitti silloinkin uutena ostaminen.

Liikkuminen. Liikun lähtökohtaisesti kaikkialle pyörällä (minulla on sähköpyörä) tai julkisilla. En ole koskaan omistanut autoa ja käytännössä en ole edes koskaan innostunut ajatuksesta omistaa auto. Olen sitä mieltä, että kaupunkitilastamme aivan liian iso tila varataan autoille - niiden ajamiselle ja säilyttämiselle. Kannatan "auto tarvittaessa" -ajatusta, eli jos kaikki muut liikkumisvälineet on käyty läpi ja autoa tarvitsee, niin silloin useiten oman auton sijaan käy taksi, vuokra-auto tai yhteiskäyttöauto. Siksi oman auton hankintaa tulisi harkita viimeiseen asti ja ostaa vain jos kaikki muut vaihtoehdot on käyty läpi. Käytän itse vuokra-autoa mökkimatkoihin kesällä ja joskus yhteiskäyttöautoja, mutta lähtökohtaisesti liikun mahdollisimman ympäristöystävällisesti.

Käytän maitoa kahvissa, mutta päätin joku aika sitten korvata kahvimaidon kasvisversiolla. Maidonkulutus meni käytännössä nollaan. Työpaikkaruokalassa juon kyllä välillä piimää.

Kierrätän ahkerasti. Kaiken, mitä autottomana pystyn. Muovia en, ja se harmittaa minua - lähin muovinkeräyspiste on nimittäin niin kaukana kotoani ja täysin eri suunnassa kuin missä kuljen. Muistan kun opiskeluaikana erottelin biojätteet ja huuhtelin maitotölkit ja opiskelukaverit pitivät minua ympäristöhihhulina. Maailma on kehittynyt noista ajoista onneksi, nykyään kummatkin taitavat kuulua lähes kaikkien normaalirutiineihin. Äitini on aina ollut ahkera kierrättäjä, tapa on peritty sieltä.

Lämmitys. En lämmitä kotiani kovin lämpimäksi, vaan pukeudun mielummin kerroksiin. Minulla onkin kotivaatteina huopatossut ja alpakkahousut ja merinoneule. Nukun myös usein talvisin koko-cashmiressa - yleellistä ja lämmintä (vanhat nyppyiset cashmire-housut ja Lidl:n cashmire-neule) ja minulla on superpaksu untuvatäkki. Eteisessäni on villasukkalaatikko, josta vieraat saavat sukat jalkaansa. Toisaalta asun kylläkin vanhassa puutalossa, jonka energiatehokkuudella ei voi kehuskella. Kompensoin välttämällä liikaa lämmitystä.

Käytän erittäin säästeliäästi lämmintä vettä. En ole koskaan elämässäni lutrannut suihkussa, vaan käyn aina tehokkaasti suihkussa enkä lorottele kuumaa vettä. Toisaalta viime keväänä influenssaa sairastaessani tein poikkeuksen, kun koko kroppa oli superkipeä ja lääkäri sanoi, että makaaminen kuumassa suihkussa yleensä auttaa. Tein sitä pari kertaa ja koin huonoa omaatuntoa lutrauksestani.

Lisäksi teen miljoona pientä juttua arjessani, joista minulle tulee parempi mieli. Vaihdoin astianpesutabletit jauheeseen, koska minulla on puolikas astianpesukone ja tabletit on mitoitettu kokonaiselle koneelle. Jauhetta on helpompi annostella vähemmän koneeseen. Olen taloyhtiön hallituksessa tehnyt paljon talon lämmitykseen ja energiankäyttöön liityviä säätöjä ja ohjeistuksia. Kerään marjoja ja sieniä ja kasvatan kesäisin salaatteja ja kasviksia pienessä pihapuutarhassani. Ostan 100 % tuulisähköä ja luomua. Käytän luonnonkosmetiikkaa. Minulla on minimaalinen ruokahävikki, olen siitä tarkka. Juon matkustaessa hanavettä lähes kaikkialla. Sijoitan ilmasto- ja vastuullisuusnäkökulmalla.

Näissä pitäisi parantaa:

Olen sekasyöjä, eli syön lihaa. Toisaalta erittäin paljon vähemmän kuin joskus ennen. Olen keskittynyt lihansyönnin vähentämiseen jo pari vuotta ja onnistunutkin siinä aika hyvin. Vielä on kyllä matkaa jäljellä, syön edelleen lihaa suunnilleen pari kertaa viikossa.

Lennän. Suurimman osan kyllä lennoista tulee työstäni (tiedän - ristiriitaista ympäristöalalla), joka vähenee nyt kun vaihdan kuukauden päästä työpaikkaa. Lennän kyllä omiakin matkoja - varasin juuri joulukuulle lennot Sri Lankalle. Hävettää, mutta tämä on asia, josta minun on tosi vaikea luopua.

Mökki. Perheelläni on mökki, jonka minä ja siskoni virallisesti omistamme. Mökki on kesämökki ja sitä lämmitetään puilla ja ilmalämpöpumpulla, mutta silti. Sinne pääsee vain autolla.

Lisäksi teen miljoona pientä juttua, jotka eivät ole ilmastolle hyväksi. Juon viinejä, jotka roudataan Suomeen toiselta puolelta maailmaa. Ostan asioita, joita en ihan oikeasti tarvitse. Käyn suihkussa joka päivä ja pesen todennäköisesti liian usein pyykkiä. Käyn Alpeilla laskettelemassa.

Miten teillä - kiinnitättekö näihin asioihin paljon huomioita arjessanne?

Kuvituskuvaksi sopii kierrätysmestariäitini kierrätysmateriaaleista kudotut ihanat räsymatot kesämökin pyykkinarulla.


torstai 4. lokakuuta 2018

Syksy saa ja kukat vaihtuu

Syksy etenee harppauksin. Rakastan syksyä, se tuntuu nyt varsinkin ihanan virkistävältä _kaikkien aikojen kesän_ jälkeen. Aurikoiset ja kirpeät päivät on parhaita! Vielä kun ruska alkaisi Helsingissäkin - sitä jo odottelen. Onko teidän muiden mielestä puut pysyneet tavallista hanakammin vihreinä? Ovatko niillä menneet pasmat sekaisin superlämpimän kesän jälkeen?

Yöpakkaset kertovat omaa viestiään - syksy on. On aika sanoa hyvästit kesän istutuksille. Keittiön ikkunan yrttitarha on satonsa antanut (paljon antoikin, hirveä määrä tuoreyrttien käyttöä läpi kesän ja iso satsi kuivatettu talven varalta) aika on ohi. Perinteinen syyskukka-asetelma tuli tilalle.

Kellokanervaa (niin ihanan väristä ja näköistä) ja yksi tavallinen calluna. Siitä on hyvä syysistutus tehty. Ihanat värit. Callunassa ja kanervissa kaunis kukinta kestää pikkupakkasetkin, joten näitä voi ihailla pitkälle loppuvuoteen. Yleensä alkuvuonna alkaa sitten jo vähän värit kaikkoamaan ja kukat karisemaan, mutta kyllä näillä tässä huushollissa yleensä maaliskuun tietämille mennään.