Viherkasvimania ja lisää Tallinnan tuliaisia

Siinähän kävi sitten niin, että edellisessä postauksessa kertomani Tallinnan-reissun jälkeen meistä tuli ystäväni kanssa Tallinna-faneja, ja lähdimme sinne vielä uudestaan päiväreissulle (ja kyllä - syksymmälle on suunnitteilla vielä yksi reissu). Toinen reissu sujui ihan samalla kaavalla kuin ensimmäinenkin - satamasta kävellen Telliskiveen, siellä syömään (tällä kertaa ranskalaista ruokaa tarjoilevaan Frenchyyn) sekä Home Art -kauppaan sisustustavaraostoksille ja pyörähdys muutamaan vanhan kaupungin putiikkiin.

Edellisessä postauksessa esittelemäni harmaa ruukku ja amppeli saivat kaverikseen vielä toisen harmaan betoniruukun - jostain syystä betonin rouheus miellyttää tällä hetkellä silmääni ihan erityisesti.

Kuten mainitsinkin, huhuilin sitten paikallisesta Facebook-kierrätysryhmästä pistokkaita, ja jälleen kerran ryhmä osoitti erinomaisuutensa. Pyöräilin hakemaan kumipuun oksan ja piilean pistokkaita. Niitä pari viikkoa liottelin vedessä ja kumpikin teki komeat juuret.

Nyt kelpaa, ihanat ovat.

Ilahduttavat kovin tuossa viime syksyn kirpparilöydön, upean tammisenkin päällä, joka myös huushollin TV-tason virkaa hoitaa.

Intianmintusta löytyi riemua vaivaisen viikon verran. Lähdin kesälomareissuun ja ennen lähtöäni kastelin mintun läpimäräksi. Neljä päivää myöhemmin kotiintullessa odotti koppuraksi kuivanut minttu. En arvannut sitä niin juopoksi. Lyhyt oli se riemu. Kuuma kesä vaati uhrinsa.