...kasvaa paljon sieniä! Eilinen sieniretki oli jälleen kerran menestys. Secret sieni-spot jaksaa kasvattaa sieniä vuodesta toiseen eikä näytä pettävän.
 |
| Suppilovahveroita riitti |
 |
| Saalista. Kuvassa näkyy kumpparit sen takia, että ne on aika uudet ja aika ihanat, koska ne on turkoosit |
 |
| Jos näkisin jollakulla näin komeita pikkutatteja korissa, niin tulisin kateelliseksi. Nyt ei tarvitse, kun tämä on minun korini. |
Parin tunnin sienestyksen jälkeen tapahtui jotain jännittävää. Koska olen autoton, niin olen aina riippuvainen autoilevasta ystävästäni sieniretkien suhteen (kiitos J, arvostan sieniretkiseuraasi ja luotettavaa kuljetuspalvelua!). Ystäväni ratsastaa sieniapajaamme lähellä olevalla tallilla ja eilinen sattui olemaan hänen ratsastusiltansa. Suuntasimme retken jälkeen siis tallille ja odottelin sen aikaa, kun ystäväni ratsasti.
Tämä nyt ei kuitenkaan ollut vielä se tarinan jännittävä osa, vaan se tulee nyt: minäkin pääsin ratsastamaan! En nyt mitään kiitolaukkaa metsikköön, vaan ystäväni talutuksessa maneesista takaisin tallille. Tämä oli toinen kerta elämässäni hevosen selässä, edellinen kerta tapahtui joskus 10 vuotta sitten. Jännitysmomentteja aiheutti:
- selkään kapuaminen
- selässä pysyminen, joka oli kyllä aika helppoa
- ohjaaminen (se pysähtyi, kun vedin suitsista ja kääntyi vasemmalle, kun vedin vasemmanpuoleisesta nauhasta!)
- "ojaanajo", eli Pippuri paineli kohti saniaispuskaa tien poskessa mielessään ilmeisesti ne vihreät herkkutupot, joita sieltä löytyi. Minähän en siinä tilanteessa osannut tehdä mitään, eli ystäväni tuli vetämään hevosen pois ojasta...
- selästä pois hyppääminen
Turhaan kyllä jännitin, kun kaikki sujui hyvin!
 |
| Tämä on Pippuri, jonka selässä keikuin ehkä 5 minuuttia. Pippuri ei osannut poseerata paikallaan, joten heiluminen yhdistettynä alkeellisiin kuvaustaitoihini johti sitten tällaiseen puurokuvaan. |
 |
| Pippuri jäi kavereidensa kanssa tänne hengaamaan, kun me lähdimme iltapimeällä takaisin kotiin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti