Olen bloggaillut nyt syyskuusta lähtien. Pohdin blogin perustamista silloin pitkään. Ajattelin, että osaanko? Onko minulla aikaa? Ketä kiinnostaa taas yksi blogi? Mistä kirjoitan? Miten paljon ja miten anonyymisti?
Päätin kokeilla. Lopettaa vatvomisen ja kirjoittaa. Osasin. Aikaakin löytyy, kun ei ota asiasta paineita. Kirjoittaa silloin, kun siltä tuntuu. Jos ei ehdi, niin se ei haittaa. Nauttia siitä, että kirjoittaa välillä jotain muutakin kuin sähköposteja ja työraportteja.
Eikä haittaa, vaikkei ketään kiinnostaisi. Minua kiinnostaa - saan koottua reseptejäni yhteen paikkaan, josta voin kaivella ideoita, kun itsellä koittaa tenkkapoo, että mitä kokata ja millä reseptillä. Hehkuttaa hyvää kirpparilöytöä. Tallentaa tekemisiäni. Jos löydän jotain kivaa, niin kuuluttaa siitä eteenpäin teille muutamalle lukijalleni. Innostua niistä muutamista kommenteista, joita tänne välillä saan. Että joku lukee.
Isoimman kynnyksen bloggaamisen aloittamiselle aiheutti minulla valokuvaaminen. Minä en osaa valokuvata. Eikä minulla ole siihen sopivia välineitä. Ei kunnon kameraa laisinkaan. Kuvaan kännykälläni, jolla ei tietenkään saa laadukasta kuvajälkeä. Ei tarvitsekaan, päätin.
Voisinhan ostaa uuden hienon kameran ja opetella kuvaamaan sillä. Mennä vaikka valokuvauskurssille. Voisinhan. Panostaa hieman aikaa ja rahaa tähän. Aikaa - milloin? Istun jo valmiiksi viisi tuntia viikossa opiskelemassa iltaisin portugalia ja maksan kuukausittain jäsenmaksua kuntokeskukseen. Siinä ne illat menevät. Ehkä nyt ei ole valokuvauskurssin aika.
Oman blogiarkiston taaksepäin selaaminen on tuntunut aika kivalta. Tänne on tallettunut elämäni pieniä juttuja. Joskus vähän isompiakin. Taidan jatkaa bloggailua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti