sunnuntai 24. elokuuta 2014

Metsästä ja ruukusta pöytään

Suosikkivuodenaikani on jälleen alkanut. Syksy ja sadonkorjuu!

Vanhempien mökiltä tuomat kanttarellit paistuivat viikolla yksi ilta iltapalaksi. Mielestäni nämä on parhaita kuumalla pannulla paistettuna niin että repii isoimpia sieniä vain hieman pienemmäksi. Ei siis mitään hakkelusta. Sitten vain pannulla nesteet pois ja jonkin aikaa paistoa. Lisätään vähän voita ja suolaa. Siinä se. Minun kanttarellini eivät edes kermaa kaipaa, vaikka sitäkin joskus joukkoon lurautan.


Naapurilta sain joku aika sitten oman lehtikaalin, joka tyytyväisenä kasvaa nyt ämpärissä pihallamme.


Kaikki varmaan tuntee jo konseptin nimeltä lehtikaalisipsit, mutta varmuuden vuoksi tässä teko-ohje niille, jotka tätä ihanuutta eivät ole kokeilleet. Lehtikaalihan on superterveellistä, mutta maultaan raakana melko voimakasta. Herkullista lehtikaalista tulee, kun sen uunittaa oliiviöljyn ja sormisuolan kanssa "sipseiksi". Kaalista revitään puisevat varret pois ja lehtiosuudesta revitään sopivia palasia. Levitellään uunipellille öljyn ja suolan kanssa, paistetaan 150-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia (varo - palaa helposti, joten vahdi!), nostetaan pelti hetkeksi jäähtymään ja ei kun nauttimaan!


Seuraava työnsarkani on tehdä yrttien sadonkorjuu, eli leikata yrtit kuivamaan talvea varten. Olen saanut tänä vuonna aivan mielettömän yrttisadon "tarhastani", yrttejä on voinut napsia keittiön ikkunan kautta käyttöön läpi kesän. Lomani aikana pitkähkön poissaoloni aikana vain oregano ehti päästä kukintavaiheeseen, joten siitä en kuivattavaksi yrttejä enää saa (tosin on ollut hauska katsella miten innoissaan eri pölyttäjät olivat oreganon kukista, kuhina oli melkoinen!). Timjami ja rosmariini pääsevät puolestaan seuraavaksi kuivatukseen ja niistä voi sitten talvellakin sitten nauttia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti