Bloggaamiselle jää välillä tosi vähän aikaa. En kuitenkaan aio lopettaa. Tykkään kirjoittaa tänne reseptejäni ja tekemisiäni. Vaikkakin nykyään harvemmin kuin ennen. Tällaistahan se on. Toivottavasti jaksatte pysyä mukana, vaikka postauksia tuleekin välillä harvemmin.
Paljastan nyt huippuvinkin kaikille Marimekon kankaista kiinnostuneille. Minä olen sellainen - mielestäni Marimekon kuosit on älyttömän kauniita ja tykkään omassa kodissani niillä sisustaa. Sopivat tällaiseen valkopohjaiseen puutaloon paremmin kuin hyvin. Niissä on väriä ja ryhtiä. Huumoriakin. Tykkään.
Kankaat ovat vain mielestäni todella kalliita. Metrihinta pyörii jossain 50 euron hujakoilla muistaakseni. Se on mielestäni aika paljon. Siksi olen hirveän innoissani vinkistä, jonka aion nyt teillekin jakaa.
Vantaan Tammistossa on Marimekon Vintti-kauppa, joka on merkin outlet-myymälä. Olen aiemminkin Vintistä puhunut, sillä olen tehnyt siellä aivan mahtavia löytöjä (tykkään käyttää töissä merkin mekkoja ja minulla on niitä useita ostettuna -50 % alennuksella Vintistä). Vintissä on myös kankaille "palakori", jossa jäännöspaloja myydään kilohintaan 25 euroa / kilo. Välillä korissa ei ole mitään kiinnostavaa vaan vain pieniä vaikeasti hyödynnettäviä palasia. Välillä taas on iso määrä isoja kangaspaloja, joista voi tehdä vaikka mitä. Tuurista kiinni.
Tein jo aiemmin keittiöön uudet tekstiilit palakorista löytyneestä Räsymatto-kankaasta. Nyt haluan esitellä viikon takaisen kangaslöytöni palakorista. Löysin todella paljon todella kivoja kankaita. Ison määrän. Kaikkien palat olivat enemmän tai vähemmän isoja. Seassa oli myös jotain kankaita oikeasti pitkinä palasina, joista voi ommella vaikka pöytäliinoja tai verhot.
Tämä koko pino maksoi noin 60 euroa. Se on mielestäni todella edullinen hinta näin isosta määrästä kangasta.
Tässä vähän tarkemmin kuoseja:
Maija Louekarin "Karkutiellä" |
Sanna Annukan "Raanu". Aika villi kuosi, mutta olen innostunut keltaisesta ja oranssista. Tästä tulee ehkä tyynyt olohuoneeseen. |
Sanna Annukka tämäkin, "Hauki". Ehkä jotain mökille. Tai sitten tästä tulisi hauskat keittiötekstiilit. Pitää vielä miettiä. |
Maija Isolan "Iso-ruutu Unikko", klassikko hieman erilaisessa esitystavassa. Tästä en vielä tiedä mitä ompelen. Ehkä tyynyjä rauhoittamaan keltaisen villin kankaan joukkoon. |
Maija Metsolan "Huhuli". Tästä tulee ehkä jotain jollekin kummilapselle. Tämä on mielestäni lasten kangas. |
Sormet syyhyävät näistä ryhtyä ompelemaan. Harmi, etten ole kummoinen ompelija. Toisaalta nyt olisi kangasta, jolla voisi myös harjoitella, kun en ole omaisuuksia näistä maksanut. Tekisi mieli laajentaa ompeluosaamista vaatteisiin. Kollegani kannusta, hän on kova vaateompelija. Osaan kaikki ompelun perusteet, joten ei olisi kyllä iso juttu. Ja netti on täynnä ohjeita, jos tulee tenkka-poo vaikka sen kanssa, miten piilovetoketju ommellaan. Ehkä rohkaistun ja aloitan.
Älyttömän hyvinä löytöinä tätä kasaa kuitenkin pidän. Olen tyytyväinen. Mitenkä teilä - oletteko Marimekon kankaiden ystäviä, vai ovatko nämä mielestänne liian värikkäitä tai onko klassikot kuluneet?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti