Pussukkatyttö

Olen pussukkatyttö. Minulla on niitä mitä erinnäisimpiä arkisessa käytössäni. Pussukat tekevät käsilaukkuja vaihtelevan ja paljon matkustavan elämästä helpompaa. Pakatessa ei tarvitse kuin heittää sopiva valmis pussukka matkalaukkuun ja suunnata maailmalle. Helppoa.

Vaaleanpunainen Marimekon pilkkupussukka on meikkipussini ja sisältää kaiken tarpeellisen - meikkivoiteen, huulikiillon, kulmakynän ja sen sellaiset. Saman sarjan pieni vihreä pussukka on "arkipussukka" - huulirasvaa ja laastaria ja muuta hyödyllistä. Ihana Audrey Hepburnin naamalla koristettu pussukka on "apteekkipussukka", jonka pakkaan ulkomaan matkoilleni mukaan. Se sisältää mm. rakkolaastareita, korvatulpat, Buranaa ja sen sellaista matkalla tarpeellista. Vihreä neliöpussukka on äitini ikivanha ja vähän jo saranoista risa, mutta rakas. Se on "hiuspussukkani", sisältää pinnejä ja hiuspampuloita.

Pussukoiden avulla pikkutavarat pysyvät järjestyksessä ja tarvittava asia löytyy aina (ellei itse pussukka satu olemaan hukassa). Eikä esimerkiksi käsilaukun pohjalla tarvitse sietää epämääräisesti pyöriviä huulirasvoja sun muuta, vaan tarvittava löytyy nopeasti ja laukku pysyy siistinä.

Koskenlaskijan peuranlihapullat

Syksyn kunniaksi näin hirvenmetsästyskaudella on sopiva hetki julkaista reseptini hirvenlihapulliin. Tai peuranlihapulliin tällä kertaa, kun sain ystävältä satsin peuran jauhelihaa. Resepti siis sopii molemmille - peuralle ja hirvelle.

Peuran jauheliha on voimakkaan punaista, erittäin vähärasvaista ja siinä on voimakas riistan maku. Se vaatii kaverikseen rasvaa, muutoin lopputulos on tosi kuivakka. Perusvinkki on sekoittaa joukkoon jotain toista jauhelihaa, jossa on rasvaa. Sikanautaa esimerkiksi.

Musta (voimakas) Koskenlaskija-juusto sopii pyöryköiden sisään erinomaisesti. Tulee tosi mehukkaita ja maukkaita pullia.

Tykkään muuten käyttää lihapullien pohjana valmista sipulikeittojauhetta, mutta lopputuloksesta tulee helposti liian suolainen jos käyttää koko pussillisen jauhetta. Tästä syystä käytän aina vain puolikkaan pussin kerrallaan ja lisään sitten pyörykkätaikinaan vain ripauksen suolaa.

Halutessaan pyörykkätaikinaan voi lisätä korppujauhoja ja kananmunan, mutta sekin on mielestäni turhaa. Ja mitäs sitä turhia työvaiheita tekemään, simppelillä mennään!

Peuranlihapullat Koskenlaskija-juustolla

0.5 pussia ranskalaista sipulikeittojauhetta
n. 0.5 dl vettä
n. 400 g peuran tai hirven jauhelihaa
n. 400 g sikanauta-jauhelihaa
puolikas punasipuli
0.5 tl suolaa
mustapippuria rouhittuna
1 tl savupaprikajauhetta
1 tl rosmariinia
1 tl timjamia

Pullien sisään:
Voimakasta Koskenlaskijajuustoa (musta paketti) pikkurillin pään kokoisiksi palasiksi pilkottuna.

Laita sipulikeittojauhe vesitilkkaan hetkeksi "turpoamaan". Sekoita joukkoon peuranlihajauheliha ja sikanauta. Pilko puolikas sipuli huolella pieneksi hakkelukseksi (jos hakkelus on riittävän pientä niin sipulia ei tarvitse kypsentää erikseen pannulla, vaan se kypsyy pullien mukana uunissa). Sekoita sipulihakkelus jauhelihan joukkoon. Lisää mausteet ja sekoita tasaiseksi massaksi.

Pyörittele kostutetuilla käsillä taikinasta haluamasi kokoisia pyöryköitä (melko isot ovat mielestäni mehukkaimpia) ja piilota pyörykän sisälle pala koskenlaskijaa.

Paista 250 asteisessa uunissa kunnes pullat ovat kauniin ruskeita ja läpikypsiä.

Kirpputoritaidetta

Löysin jonkin aikaa ihanan taulun kirpputorilta. Teos on vuonna 2012 kuolleen oululaisen taidegraafikon Taruliisa Warstan silkkipainotekniikalla tehty "Silmissä tähdet - aurinko sydämessä" (signeeraattu).

Satumaisessa työssä tyttö ja poika ratsastavat kruunupäisellä hevosella puiden katveessa.

Taulu on vähän aikaa etsinyt paikkaansa kotonani. Eilen illalla keksin sille hyvän paikan sängyn päädyssä. Satuteema sopii unien kanssa hyvin yhteen.

Tein pientä salapoliisityötä taiteilijasta ja hänen töistään. Lähinnä mietin, että voisiko tällä löydölläni olla jotain rahallistakin arvoa, kun työ on mielestäni kaunis, signeerattu ja taiteilijakin melko tunnettu. No - arvoa on, taustatyöni mukaan useita satoja euroja. Kirpputorilla hinta oli arvatenkin jotain ihan muuta...

Satumaisia unia minulle.

Tuliaisia Berliinistä

Kävimme kavereideni kanssa Berliinissä. Yksi kävi juoksemassa siellä viime sunnuntaina maratonin (minuutin paremmalla ajalla kuin pääministerimme) ja me muut kannustimme ja tutustuimme kaupunkiin. Oli virkistävä viiden päivän reissu. Berliini on kaupunki, jossa en ollut koskaan aiemmin käynyt. Ajatuksissa oli ollut, kun kaikki jotka siellä ovat käyneet ovat kehuneet.

Ostin itselleni matkalta kaksi ihanaa tuliaista.

Aiemminkin on tullut sanottua, että rakastan tuoksuja - hajuvesiä, hyväntuoksuisia voiteita, tuoksukynttilöitä, huonetuoksuja, hyväntuoksuista pesu- ja huuhteluainetta ja niin edespäin. Olen ottanut tavaksi ostaa reissuiltani jonkun kivan tuoksukynttilän, sillä siitä riittää sitten iloa pidemmäksi aikaa kotona. Aina kun kynttilän sytyttää voi muistella paikkaa, josta se on ostettu (ja huom. en muuten missään nimessä ostaisi niitä 50-80 euron kynttilöitä, joita blogeissa pyörii, en missään nimessä!).

Nyt Berliinin KaDeWe -tavaratalosta löytyi ehkä ihanin tuoksukynttilä ikinä. Vai mitä mieltä olette?

Toisen ostokeseni ostin pienestä taiteilijoiden itse pitämästä putiikista vuokraamamme asunnon läheltä. Katselin joka kerta illalla kotiin mennessä heidän ikkunassaan majailleita ihania kankaita ja niistä tehtyjä pussukoita. Viimeisenä päivänä riensin paikan aukioloaikaan hakemaan yhden itselleni matkamuistoksi. Suunnittelija oli itse paikalla, ja hän kertoi, että suunnittelee ja painaa kankaat itse, ja sitten hänen äitinsä ompelee niistä pussukoita. Ihanan kotikutoista.

Minä ostin tällaisen merimiessäkkimäisen pussukkarepun. Sopii joko tuollaiseksi kotona roikotettavaksi säilytyspussukaksi, sporttirepuksi (sellaiseksi tuo on suunniteltukin) tai vaikka ihan käsilaukun korvikerepuksi. Superkiva mielestäni.

Satsuma

Kauppaan on ilmestynyt satsumat. Jee!

Ne on ihan parhaita sitruksia. Ei mitään mandariineja tai klementiinejä tänne, satsumia sen olla pitää. Paras satsuma on sellainen, jonka kuoret ovat hieman irrallaan itse hedelmästä. Sen kyllä huomaa, kun hedelmää kevyesti puristaa - jos kuoret on irti niin hedelmä antaa hieman periksi. Silloin satsuma on makean kirpeä. Juuri täydellinen.

En tiedä moneskohan kirjoitus blogissani tämä oli sitruksista. Miksi Suomessa ei kasva sitrukset? Tai miksi en asu maassa, jossa kasvaa? Ja onko ok, jos yksi haave elämässäni on saada oma sitruunapuu?

Mitä varten on murheet

Kirsi Kunnas on aina ollut suosikkejani. Tämä kyseinen loru osui silmään vähän aikaa sitten. Sen sanoma on jotenkin niin just. Elämä voi olla yksinkertaista, kun vain omaa sopivan asenteen.

Mitä varten on vasara? Mitä varten on omena?

Vasara on naulan lyömistä varten ja omena omenan syömistä varten.

Mitä varten kengät on? Mitä varten on ovi?

Kengät ovat kulkemista varten ja ovi on oven sulkemista varten.

Mitä varten kuppi on? Mitä varten on murheet?

Kuppi on kahvin juomista varten ja murheet on tehty huomista varten.

Kirsi Kunnas

Eihän nämä meidän oven pielessä kasvavat orvokitkaan tunnu tajuavan, että nyt on jo syyskuun loppu. Siinä ne vain kukkivat.

Kaurainen marjaherkku

Tekeekö mielesi jotain leivonnaista, mutta et oikein jaksaisi leipoa? Ainakaan mitään kummoista. Löytyykö kotoa marjoja - tuoreita tai pakastettuja? Entä kaurahiutaleita? Entä margariinia tai voita? Sokeria?

Jos vastasit kyllä näihin, niin olet kuin minä eilen. Jääkaappi kun on täynnä mökiltä rohmuttuja puolukoita, mutta leivontainto (ja ainekset, nimimerkki kotona ei kananmunia) vähän hakusessa, niin ratkaisuksi löytyy kaura-marjapaistos.

Helppoa ja kätevää. Heitin puolukoiden joukkoon myös pakkasesta yhden rasian kesällä Hämeestä kerättyjä puutarhavadelmia.

Ja ei sitten kannata pihistellä sen kauramurun kanssa. Se on tässä parasta. Sitä pitää ja kannattaa olla paljon. Älä siis ihmettele sitä, että tähän tulee 8 dl kaurahiutaleita. Niitä pitää olla just niin paljon...

Kaurainen marjaherkku

n. 1 l marjoja, tuoreena tai pakastettuna (minulla puolukka n. 8 dl ja  2 dl vadelmaa)
250 g margariinia (tai tee kuten minä - 200 g margariinia ja 50 g voita)
8 dl kaurahiutaleita
2 dl sokeria

1. Lado marjat uunivuoan pohjalle. Ripsottele päälle vähän (tai maun mukaan) sokeria, jos käytät happamia marjoja.
2. Sulata kattilassa voi ja sekoita siihen kaurahiutaleet ja sokeri.
3. Levitä kauraseos marjojen päälle.
4. Paista uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia.

Ja jos olisi vielä ollut vanilijakastiketta tai jäätelöä tarjolla, niin sehän olisi ollut ihan huippua. Mutta ei tietenkään ollut. Eihän ollut niitä kananmuniakaan. Kelpasi hyvin näinkin.

Kokeilin tätä tehdessä muuten ensimmäistä kertaa tällaista kookospalmusokeria, jonka olin -kuten kuvasta voi havainnoida - ostanut kaupan poistohyllystä kokeiluun. Oli fariinisokerin näköistä ja -makuista ja sopi erinomaisesti tähän paistokseen.

Olen viime aikoina suosinut näitä vähän "parempia" sokereita valkoisen perussokerin sijaan. Tässä kookospalmusokerissa sanotaan olevan enemmän mineraaleja ja vitamiineja kuin valkoisessa sokerissa, ja sen glykeeminen indeksi on myös alhainen verrattuna tavis-sokeriin.