Arki on elämistä varten

Muistan aivan työelämäni alkumetreillä kuulleeni aamu-tv:stä jonkun onnellisuustutkijan haastattelun, jonka sisältö on antanut elämälleni hyvää ohjenuoraa. Tutkija sanoi haastattelussa, että ihmisillä on hirveän voimakas tendenssi elää elämäänsä viikonloppuja tai lomia varten ja unohtaa arjen hienous.

Eli arkea helposti sinnitellään ja rakennetaan oma elämä siten, että elämä alkaa viikonloppuna ja lomilla.

Mutta entä se arki? Miten helposti sitä unohtuu, että arki on juuri sitä elämän tärkeintä - ja oikeastaan parasta aikaa. Jos arkea vain sinnittelee ja elää sellaista elämää, josta unelmoi vain viikonloppuisin, elämästä 75 % valuu sinnittelyksi.

Siksi arki on tärkeintä - siitä tulee rakentaa sellaista, että elämä on mielekästä.

Vaikka asia onkin lopulta aika itsestäänselvyys, olen hirveän onnellinen, että kuulin tämän niin varhaisessa vaiheessa elämääni. Olin silloin 23-vuotias vastavalmistunut diplomi-insinööri ja työuran alku (ja vapaa-ajan väheneminen) oli juuri tippunut syliini. Sain silloin ahaa-elämyksen ja päätin, että minä rakennan arjestani sellaista, että tykkään siinä elää.

Oma arjen luksus koostuu pienistä jutuista. Ydinajatus on se, että aina voi tehdä asioita, joita haluaa. On ihan ok kokata vaikka keskiviikkoiltana maailman juhlavin illallinen ja kutsua kaverit kylään, jos siltä tuntuu. Ei aina tarvitse odottaa lauantaita. Tai että ostin juuri supermuhkean untuvatäkin sänkyyni, jonka alle lämpöön saan nyt joka ilta sujahtaa - kyllä, tekee minut onnelliseksi. Ja ok, on tiettyjä juttuja mitkä kohtuullisen hyväpalkkainen työ mahdollistaa, kuten siivoojan käynnin joka toinen viikko ja sen, että voin ostaa vaatteita, jotka on tehty silkistä ja hyvästä villasta. Mutta suurin osa jutuista on kiinni aika pienistä jutuista - pääosin asenteesta, eikä vaadi merkittävää rahallista panostusta. Niin kuin se viime postauksessa mainitsemani aamukahvi. Siitä en tingi, herään jopa joka aamu hieman tarvittua aiemmin, että saan rauhassa juoda aamukahvini ja katsoa Ylen aamu-tv:tä (kyllä, mummomaisesti se on suosikkini, jota katson joka aamu). Tai että kuljen vain julkisilla, jotta aamulla ja illalla töistä kotiin tullessani saan työmatkan ajan keskittyä omiin ajatuksiini tai lukemiseen, enkä liikenteen seuraamiseen ja ratissa hermoiluun. Ja pientä arkiliikuntaa ja ulkoiluakin tulee siinä sivussa ihan huomaamatta. Ja että työpöydälläni on aina hyväntuoksuista käsirasvaa saatavilla. Tai että kodin pyyhkeet ovat muhkeita ja pehmeitä.

Pääosin juttu on asenteesta kiinni. Aina ei ole helppoa, eikä kukaan joka päivää jaksa koko ajan fiilistellä onnellisena. Mutta pelkkiä viikonloppuja ja lomia varten eläminen ei ole kenellekään hyväksi. Siksi kannattaa edes hieman miettiä, miten omasta arjesta tulisi itselleen erityisen mukavaa.