Valokarnevaalit

Linnanmäen vuoristorata - Vuodesta toiseen parasta Lintsillä. Kuva napattu maailmanpyörästä.

No Lintsinpä tietenkin.

Sinne pitää päästä kerran vuodessa. Tänä vuonna näköjään viimeisenä aukioloviikonloppuna. Ehdittiinpä kuitenkin. Lauantaina siskojen kanssa ensin kirppisteltiin, sitten käytiin testaamassa ravintola AlppiTori (kiva, suosittelen!). Ja sitten vielä illaksi Lintsille. Isosisko tyytyi seuraamaan meitä nuorempia maan kamaralta, kun taas me pikkusiskon kanssa hurjapäinä kolusimme laitteita.

Pikkusiskoni on ainoa tuntemani ihminen itseni lisäksi, joka tykkää hurjimmista laitteista. Siksi hän on mitä parasta Lintsi-seuraa. Kaikki muut tuntemani ihmiset ovat viimeistään parikymppisinä ryhtyneet voimaan pahoin laitteissa. Me emme - minäkin melkein kolmekymppinen olen yhtä innoissani kuin lapsena.

Emme kyllä olleet ihan maineemme veroisia, sillä jänistimme toista vuotta peräkkäin Ukosta. Ehkä siinä se melkein kolmekymppisyys sitten näkyy. Vähän hävettää. Lisäksi pikkusisko pelastui Raketilta (siis siltä tornilta, joka ampuu taivaisiin), sillä se oli jo talviteloilla. Omasta mielestäni se on yksi kivoimmista laitteista, pikkusiskon naama muuttui viime reissulla punatäplikkään kirjavaksi sen laitteen jälkeen. Ilmeisesti häntä ei siis hirveästi harmittanut, että tällä kertaa oli "pakko" jättää se väliin.

Ihan parasta on kuitenkin vuoristorata. Tietenkin. Olen AINA rakastanut junaratojen tuoksua - siis sitä tervattujen ratapöllien tuoksua, jonka haistaa parhaiten, kun aurinko on lämmittänyt ratakiskoja. Samalta tuoksuu myös vuoristorata.