Suppilovahverot kestävät kuuraa ja niitä voi napsia koriin vielä kohmeisena. Ne eivät ole siitä edes kovin moksiskaan, eli kotona sienikoriin sulaa käyttökelpoisia yksilöitä.
Nyt suppilovahverotkin olivat jo pääosin metsästä kadonneet. Syynä sekametsän lehtipuiden maahan pudottama paksu lehtikate, jonka alle sienet hautautuvat ja kokevat nopean hajoamisen. Myös niiden jäljellä olevien yksilöiden havainnointi tulee huomattavasti haastavammaksi, kun maapeitteen väri on muuttunut suunnilleen samanväriseksi kuin suppilovahveron lakki.
Havaitsetko sinä sienet alla olevasta kuvasta? Minä havaitsin. Kotiin tuli reilu litra suppilovahveroita.
Tämä oli tämän syksyn viimeinen sieniretkeni. Ensi vuonna taas kasvaa uusi sato!
Äläs äläs... eilen 3. marraskuuta löydin viekä kolme mustaatorevisientä ja kolme kanttarellia :D Ja niitä suppiksia jäi monta korillista, kun emme enää tarvi. Terveisin metsänkeiju
VastaaPoistaNo vitsi huomasin itsekin tämän julistuksen ennenaikaisuuden, kun kaveri esitteli viikonloppuna facebookissa valokuvaa valtavasta sienisaaliistaan. Sen siitä saa, kun lähtee jotain julistamaan. :)
Poista