Sienikausi...

...on ohi! Näin julistan tämänaamuisen sieniretken sienihavainnoinnin jälkeen. Asia ei yllättänyt, mutta metsäihmisen sielulle antaa kummallisen mielenrauhan käydä vielä yhdellä sieniretkellä silloin kun jo metsään lähtiessa tuntuu että on jo vähän myöhäistä.

Suppilovahverot kestävät kuuraa ja niitä voi napsia koriin vielä kohmeisena. Ne eivät ole siitä edes kovin moksiskaan, eli kotona sienikoriin sulaa käyttökelpoisia yksilöitä.

Nyt suppilovahverotkin olivat jo pääosin metsästä kadonneet. Syynä sekametsän lehtipuiden maahan pudottama paksu lehtikate, jonka alle sienet hautautuvat ja kokevat nopean hajoamisen. Myös niiden jäljellä olevien yksilöiden havainnointi tulee huomattavasti haastavammaksi, kun maapeitteen väri on muuttunut suunnilleen samanväriseksi kuin suppilovahveron lakki.

Havaitsetko sinä sienet alla olevasta kuvasta? Minä havaitsin. Kotiin tuli reilu litra suppilovahveroita.

Tämä oli tämän syksyn viimeinen sieniretkeni. Ensi vuonna taas kasvaa uusi sato!