Taivas on kirkas ja napakka

Aamu oli huurteinen ja upea, kun lähdin polkemaan tuttua 14 km pitkää pyöräilyäni kotoa töihin. Koska en pyöräile talvisin, niin jäljellä olevat pyöräilypäivät alkavat olla tässä vaiheessa jo varsin luetut.

Mittari näytti pakkasta. Vaikka vaatetin itseni paljon huolellisemmin kuin viime viikolla, niin loppumatkasta ehti silti tulla kylmä. Niin pureva se pyöräillessä päälle tuleva viima on. Ikuisuusongelmani - jalkaterien ja käsien jäätyminen näyttää olevan jatkuva riesa, joka minun pitää ratkaista tekemällä pari investointia (kunnolliset pyöräilyhanskat ja kenkien päälle tulevat "suojahuput").

Vilusta huolimatta minun oli pakko pysähtyä ja kaivaa kohmeisin sormin kylmästä hidas kännykkä kuvaamista varten. Niin upea oli kuurainen maa ja auringon nousu.

Rakastan syksyä ja juuri tällaisia aamuja!