Eräiden kenkien tarina

Vaikka monilla kengilläni on tarina (joka rehellisyyden nimissä yleensä alkaa sillä, että kävin alessa tai outletissa - suhteellisen isojalkaisena ja korkokenkiä rakastavana minulla on ilo löytää todella kalliita merkkikenkiä alesta pilkkahintaan säännöllisin väliajoin...), niin yksien kenkieni tarina on hieman tavallista monisyisempi. Vähän harmillinen, mutta loppuviimein tarinaan tuli vähän iloakin.

Olimme vuoden 2011 loppupuolella ystäväni kanssa New Yorkissa reissussa. Ostin matkalta kauniit Calvin Kleinin mustat korkokengät - klassiset, korkeat, upeat. Juuri sellaiset kuin korkokenkien mielestäni tulee ollakin.

Toin kengät tuliaisena itselleni Suomeen ja jatkoin talven viettämistä talvikengät jalassa. Hankkimani kengät odottivat seuraavaan kesään asti, kunnes valkeni erään toisen ystäväni polttaripäivä. Päätin pukea kengät ensimmäistä kertaa jalkaani, kun lähdimme tuolloin Helsingin yöhön polttarijuhlintaan.

Illan edetessä ihmettelin kovin outoa ongelmaa kengissä. Jostain syystä kävely oli todella vaikeaa ja tuntui, että toinen kenkä ei meinaa pysyä jalassani. Vähän aikaa asiaa ihmeteltyäni tajusin, että ostamani kengät ovat eriparia - toinen puolta numeroa isompi kuin toinen. Juuri sen puoli numeroa, joka teki vasemman jalan kengästä minulle liian ison. Löytyipä looginen syy sille, että toinen kenkä ei meinannut pysyä jalassa.

Harmitti ja ihmetytti - miten näin on päässyt käymään? Mitä kaupassa on tapahtunut, että kenkäpari on sekoittunut ja olen lähtenyt eriparikenkien kanssa kaupasta kotiin? Koska ostopaikka oli valtameren toisella puolella ja ostohetkestäkin siinä vaiheessa jo 8-9 kuukautta, niin kenkien vaihto tai asian selvittely tuntui aika hankalalta prosessilta. Käytin kenkiä suutarillakin ja minulle kerrottiin karu totuus - nahkakenkää voi venyttää isommaksi, muttei kutistaa pienemmäksi. Harmillista, koska nimenomaan vasemmasta kengästä olisi ollut tarpeen saada se puoli numeroa pienempi kenkä, eikä siten, että oikeasta kengästä tehtäisiin puolta numeroa isompi. Kokeilin erilaisia pohjallisia ja muita kikkoja, mutta ei auttanut - toinen kenkä ei vain pysynyt jalassa.

Haudoin kengät kaappini nurkkaan. Pois silmistä, kun harmittihan tuo hutihankinta. Kolme vuotta ne siellä kaapissa sitten odottivat, kunnes vähän aikaa sitten kaappien kevätsiivousta tehdessäni päätin, että nyt riittää surkuttelu - minä aloitan sopivan eriparijalkaparin etsimisen. Sopiva Tuhkimo saakoon kengät.

Laitoin ilmoituksen asuinalueeni fb-kierrätysryhmään ja kerroin kenkien tarinan. Sanoin, että sopivan Tuhkimon löytyessä annan kengät hänelle ilmaiseksi. Hurjan pitkä jono sieltä ilmestyikin kenkiä sovittamaan - ilmeisen monella on juuri puoli numeroa kokoeroa jaloissaan.

Kolmannelle sovittajalle kenkäpari osui kooltaan nappiin. Hän oli niin onnellinen. Eriparijalkojen kanssa hän ei oikein normaalisti voi ostaa korkokenkiä, kun niissä on varsin tarkkaa, että kenkä on sopivan kokoinen jalkaan. Kaupathan eivät eri kokoisia kenkiä pareina myy. Paitsi nyt tässä minun tapauksessani vahingossa.

Niin lähtivät kauniit korkokengät onnellisen uuden omistajan matkaan. Kolme vuotta kaapissa hauduttelua olivat saaneet minunkin harmitukseni laantumaan ja tulin vain hyvälle tuulelle kenkien luovuttamisesta käytettäväksi.