Pientä kevätsisustusta kotona

Iski kyllästyminen talven ajan olohuoneessa roikkuneisiin Tampellan turkoosinsinisiin retroverhoihin. Päätin heittäytyä nyt ihan romanttiseksi sisustajaksi kevään kunniaksi ja ripustin tilalle isotädin jäämistöstä minulle tulleet hempeääkin hempeämmät pitsiverhot.

Nyt on suorastaa pitsiöverit, kun tuo päiväpeittokin on pitsiä (kirpparilöytö jokin aikaa sitten, jonkun käsin virkkaama iso kaunis peitto löytyi pilkkahintaan). Suoranainen pitsinurkkaus.

Jotain muutakin isotädin jäämistöä pääsi esille. Kesällä poisnukkuneen tädin talon tyhjennyksessä kummitätini oli bongannut pienen punaisen taulun, jonka oli todennut sopivan minun kotiini täydellisesti. Ja niinhän se sopiikin. Ja näin tuo punainen, naiviakin naivimpi kissataulu on nyt minun. En usko, että aiemmin olisin kotini seinälle taulua olisin ottanut, mutta tänne nykyiseen se sopii varsin hyvin. Inhosin ennen punaista sisustuksessa, mutta nyt olen koristellut kotiani keltaisin ja punaisin pienin väripistein. Näin se maku ja mieli vaihtelee

Mietin pitkään taululle paikkaa, mutta nyt päätin, että se pääsee olohuoneeseen vaatekaappien eteen, johon myös sijoitin sen joku aikaa sitten hankkimani Domus-tuolin. Siinä saa nyt tuo pieni kissataulu minua ilahduttaa (on muuten suhtellisen tunnetun naiivistin Raija Nokkalan työ).

Kiitos isotädille pilvenreunalle pienistä muistoesineistä.