Uudet tyynynpäälliset

Käyn tasaisin väliajoin Marimekon Tammistossa sijaitsevassa outletissa penkomassa kankaiden palakoria. Sieltä löytyy välillä tosi edullisesti isoja kangaspaloja. Paino sanalla välillä, se on ihan tuurista kiinni onko siellä yhttään mitään tai vaikka vain jotain outoja silppupaloja vai sattuuko onni olemaan myötä ja löytyy isompia palasia kauniista kankaista.

Olen keräillyt kauniita kangaspaloja aina kun niitä on sattunut kohdalle, ja ne ovat odottaneet jo vaikka kuinka pitkään ompeluvaiheeseen pääsyä. Syksyn tullen olen ajatellut uusia sohvan tyynyt, joten päätin tänään tehdä muutamasta kangaspalasta tyynynpäällisiä.

Kiva ja helppo ompeluhomma oli tämä. Ompelin kaikkiin tyynyihin vetoketjut, sillä se helpottaa niin paljon pesua ja muutenkin tuo mielestäni tyynyyn tiettyä ryhtiä. Mustavalkoisiin tyynyihin hulluttelin keltaiset vetoketjut ja näyttää mielestäni oikein kivalta. Nuo mustavalkoiset ovat muuten erilaisia puoliltaan - toisella puolella on Kivet-kangasta ja toisella Kaivoa. Ajattelin, että tällä tavalla saa hauskaa vaihtelua ja mielestäni lopputulos onkin aika onnistunut.

Älyttömän kirjava keltainen kangas mietitytti minua pitkään. Se on Sanna Annukan suunnittelemaa Raanua. Onneksi valitsin sen kuitenkin näihin tyynyihin, lopputulos nimittäin kaikesta kirjavuudestaan huolimatta on minusta älyttömän kiva ja sopii hyvin noiden rauhallisten mustavalkoisten tyynyjen kanssa yhteen. Se keltainen vetoketju toimii tässä hyvänä yhdistävänä lankana.

Omenahilloa

Nyt lupaan, että tulee viimeinen hilloamispostaus. Alkaa riittää todellakin - jääkaappiin ei kohta muuta mahdu kuin tekemiäni hilloja. Vaikka eihän niitä oikeastaan edes olisi pakko jääkaapissa säilyttää, kun huolella purkit tein steriiliksi. Jotenkin kuitenkin jännittää säilöä hilloja huoneenlämmössä.

Oma metodini omenahillon tekoon on ehdottomasti uunihillo. Se tarkoittaa sitä, että hillo laitetaan uuniin kiehumaan kolmeksi tunniksi. Tässä ajassa omenan omat sokerit irtoavat ja karamellisoituvat (muun lisätyn sokerin kanssa) ja hillon maku muuttuu toffeemaiseksi. Kokeilin ensimmäistä kertaa viime vuonna ja enää en muulla metodilla hilloa keitäkään.

Innostuin myös laittamaan purkkeihin söpöt etiketit ja korkkipaperit. Olin penkonut joskus viime talvena tuollaisen paketin Stockan outletista, jolla hillopurkit saa kivasti nimikoitua. Aika söpöjähän noista tuli. Hyviä viemisiä kun menee kylään jollekulle.

Karamellinen omenahillo uunissa

• 2.5 kg omenaa
• 2 dl vettä
• 1 kg hillosokeria
• 3 dl fariinisokeria
• 2–3 kanelitankoa

1. Kuori ja pilko omenat, 
poista siemenet.

2. Kaada omenat 7–10 litran kattilaan ja lisää vesi. Nosta kattila 200-asteiseen uuniin noin 30 minuutiksi.

3. Kun omenat ovat pehmenneet, soseuta sileäksi sauvasekoittimella. Lisää sokerit ja kanelitangot soseeseen. Sekoita tasaiseksi.

4. Nosta kattila takaisin 
uuniin. Anna kypsyä 
200 asteessa 3 tuntia. Poista lopuksi kanelitangot ja aja vielä tarvittaessa hillo ihan sileäksi sauvasekoittimella uudestaan.

 

Purkita omenahillo kuumiin tölkkeihin ja sulje heti puhtailla kansilla.

Syksyrakkaus

Olen aina ollut syksyihminen. Se on suosikkivuodenaikani. Syitä on monia, mutta kuvat kertovat muutaman syksyisen suosikkipuuhan. Ne on otettu viime viikonloppuna mökiltämme.

Satoa kasvimaalta ja maustekurkut

Kasvimaalta tulee satoa! Sain aivan mielettömän kurkkusadon, muutamasta pikkuruisesta avomaankurkun taimesta kasvoi kesän myötä elinvoimaiset kasvit, jotka tuottivat hurjan sadon.

Kurkut kuuluivat ehdottomasti kasvimaani onnistujiin. Samoin pavut, joiden keräyskausi alkoi juuri. Kasvimaalla on vielä vaikka kuinka paljon niitä kasvamassa. Toivottavasti ilmat säilyvät näin hyvinä, niin saan myös kunnon papusadon.

Porkkanat taas kuuluvat kesän täydellisiin epäonnistumisiin. 2.5 kuukautta hoivaa ja huolenpitoa - tuloksena häthätää pikkurillin pituisia porkkanoita. Ei ensi kesänä näitä. Saimme remakat naurut naapureiden kanssa, kun ryhdyin porkkanannostoon. Kuvassa näkyvät ovat sadon suurimpia yksilöitä. Kyllä, suurimpia. Vielä minikokoisemmat kiikutin suoraan kompostiin.

Kurkkusadon päätin säilöä maustekurkuiksi. Aika monta purkkia tuli, mutta ei haittaa. Maustekurkut on hyviä. Minulla ei ollut valmiina mitään luottoreseptiä, niin päädyin käyttämään netistä bongaamani kokki Henri Alenin luottoreseptiä, jonka löysin Kotivinkin kotisivuilta. Tosi perinteisiä makuja - piparjuurta, mustaherukanlehteä ja sinapinsiemeniä. Tai minulla ilman sinapinsiemeniä, koska niitä ei sattunut olemaan. Heitin sijasta sekaan vähän kiinalaisia anispippureita. Eiköhän nekin hieman potkua anna maustekurkkuihini,

Maustekurkut

• 4 kg pieniä avomaankurkkuja
• 2 l vettä
• 4 dl sokeria
• 1 rkl suolaa
• 2 rkl kokonaisia maustepippureita
• (1 rkl sinapinsiemeniä)
• 6 dl väkiviinaetikkaa
• 80 g pala piparjuurta ohuina lastuina
• 5 mustaherukanlehteä

Valmistusohje: 

1. Pese kurkut huolellisesti. Isot avomaankurkut kannattaa lohkoa tai viipaloida ennen säilömistä. Siten ne maustuvat tasaisesti. Laita kurkut puhtaisiin purkkeihin.
2. Laita kattilaan vesi, sokeri, suola ja kuivamausteet. Keitä noin 10 minuuttia.
2. Lisää mukaan etikka, piparjuuri ja mustaherukanlehdet. Kuumenna liemi kiehuvaksi.
3. Kaada kuuma liemi kurkkujen päälle. Tarkista, että kurkut ovat liemen peitossa. Anna tekeytyä rauhassa ja säilytä maustekurkut viileässä.

Kummituspuu

Kävin tänään pitkästä aikaa lähikukkakaupassa ostoksilla. Tykkään käydä siellä säännöllisesti ihan jo kannatusmielessä - kun joka Alepassa on kukkaämpäreitä, on sellaiset kukkakaupat, joissa oikeasti joku tekee sidontatyötä vaarassa kaatua. Ja kukkakaupasta saa aina hyviä kukkia, jotka kestävät. Ei sellaisia, jotka saattavat lakastua ostamisesta seuraavana päivänä.

Perjantai on kotona siivouspäivä (eli minulla käy siivooja sillä aikaa kun olen töissä), joten menin leikkokukkaostoksille, koska puhtaaseen kotiin on kiva tuoda leikkokukkia. Siinä samalla iskin kuitenkin silmäni myös maailman kummallisimman näköiseen viherkasviin. Kummituspuu - Corokia, se on kummajaisen nimi. Outo varpu, jossa kasvaa hopeisia ja vihereitä lehtiä.

Olin juuri sopivasti pari päivää sitten "vahingossa" tappanut joulukaktuksen, joka oli muuten oman ensimmäisen kotini ensimmäinen viherkasvi jotakuinkin tasan 13 vuotta sitten, kun muutin Lappeenrannasta vanhempieni luota Espooseen opintojeni takia. Joulukaktus on ollut kituva ja huonosti viihtyvä yksilö jo pitkään, mutta en ole hennonnyt sitä heittää poiskaan. Se ei todellakaan ole ollut mikään lempikasvini, joten en ollut yhtään surullinen, kun se viimein heitti veivinsä. Ilmeisesti liiasta kastelusta. Siinä sopivasti vapautui käyttöön yksi Arabian ruskea ruukku, jotka taasen ovat ihan suosikkilistani yläpäässä.

Siispä - tervetuloa kotiin, kummituspuu. Sinä mielenkiintoinen hopeavarpu.

Ostin muuten tällä viikolla uuden puhelimen. Päädyin Honor8:aan pitkän harkinnan jälkeen. Olen kyllä tosi innoissani tuosta kamerasta. Uskomattoman hienoa jälkeä kännykkäkameralla.

Rommiruukku eli Rumtopf

Olen (jälleen) hurahtanut säilömiseen. Niin kuin oikeastaan joka syksy. Tänä syksynä minulla on energiaa mihin vain. Kesäinen pakkolepo sairastumisen takia ja erittäin onnistunut kesäloma näkyy ja tuntuu. Jaksan taas käyttää energiaani kaikennäköiseen puuhasteluun. Kuten säilömiseen.

Säilöntäintoni pahimpana laukaisijana on toiminut Ylellä näkynyt tanskalainen "Camilla Plum ja säilöjän niksit". Tämä mahtava tanskalainen leipuri tekee vaikka mitä omintakeiseen tyyliinsä. Säilönnässä hän on aivan haka. Näin yhdessä jaksossa, kun hän valmisti rommiruukkua, eli rommiin ja sokeriin säilöttyjä marjoja ja hedelmiä. Siitähän se sitten lähti minullakin...

Kesän puutarhajuhlien perinteisestä mojito-baarista jäi yli iso pullo vaaleaa rommia. Tämä sopi hyvin intooni valmistaa tätä saksalaista mahtavaa jouluherkkua. Jouluherkkua siksi, että ruukun tekeytymisaika on 3-4 kuukautta. Näin satoaikaan kun laittaa ruukun tekeytymään, niin se on juuri parahiksi jälkiruoka joulupöytään. Rommiruukun idea on se että isoon lasipurkkiin tai muuhun isoon kannelliseen astiaan laitetaan kauden marjoja ja hedelmiä sen myötä kun ne kypsyvät ja sen jälkeen ne hukutetaan rommiin ja sokeriin.

Rommiruukkua voi täydentää pikkuhiljaa kesän edetessä, eli aloittaa vaikka mansikkaikaan ja täydentää aina kun joku uusi satokausi tulee päälle. Tärkeää on pitää vain rommin ja sokerin suhde oikeana, niin homma säilyy. Ruukkuun käytetään vain tuoreita ja vioittumattomia marjoja ja hedelmiä jotta tulos on parhain mahdollinen, eikä ihanat raaka-aineet pilaannu.

Rommina voi käyttää vaaleaa tai tummaa versiota oman makunsa mukaan. kunhan siinä vain on vähintään 37 % alkoholia. Sokeristakin voi valita vaalean tai tumman välillä. Oma ruukkuni säilööntyi vaaleaan rommiin johtuen tuosta kesäjuhlien jämistä, joten päädyin sitten myös vaaleaan sokeriin. Tummalla rommilla ja ruokosokerilla lopputulos on varmaan aika erilainen ja tosi herkullisen kuuloinen sekin.

Rommiruukkuun voi laittaa periaatteessa mitä vain sellaisia marjoja ja hedelmiä, jotka pysyvät hyvin kasassa. Laitoin omaani hieman vadelmia, vaikkakin ne rikkoontuvat ja siemenet jäävät irtonaisina rommiruukun joukkoon. Ajattelin kuitenkin, että vadelman ihana aromi saadaan kuitenkin lopputulokseen talteen. Ruukkuun noin yleisesti voi käyttää esimerkiksi mansikoita, vadelmia, kirsikoita, aprikooseja, luumuja, kvitteniä, päärynöitä ja omenia. Valitse omat herkkumarjasi ja käytä niitä.

Odottelin, kun hedelmistä tuli hyviä tarjouksia ja laitoin sitten oman rommiruukkuni tekeytymään. Minun versiooni meni luumuja, nektariinejä, littanapersikoita, päärynää ja vadelmia. Kirsikat olisivat olleet poikaa, mutta niitä ei ollut edullisesti saatavilla, niin en viitsinyt ostaa.

Rommiruukun valmistus on tosi yksinkertaista. Isokokoiseen puhtaaseen lasipurkkiin haluamat hedelmät ja marjat. Kovakuoriset hedelmät kuoritaan, niistä poistetaan myös niiden siemenkodat sekä luumuista ja persikoista niiden kivet. Isot hedelmät ja marjat paloitelleen ennen niiden lisäämistä ruukkuun. Sekaan heitetään sokeri (sitä tulee paljon) ja lopuksi koko komeus hukutetaan rommiin niin että hedelmät ja marjat peittyvät. Muuta haastetta ei ole, mutta raaka-aineiden suhteet pitää pysyä kunnos. Muuten ruukku ei onnistu.

Nyrkkisääntönä sokeria tulee puolet marjojen ja hedelmien painosta. Jos siis käytät 5 kg hedelmiä, tulee joukkoon 2.5 kg sokeria. Ja sitten koko komeus hukutetaan pullolliseen (75 cl) rommia. Sokerin määrä kuulostaa hurjalta, mutta sokeri on säiöntäaine ja sitä on oltava paljon.

Rommiruukku

5 kg marjoja ja hedelmiä
2½ kg sokeria
75 cl rommia

Punnitse puhtaat ja kuivat marjat ja hedelmät ja laske sokerin määrä.

Ota puhdas (steriili) lasipurkki ja lado siihen vuorotellen marjoja ja hedelmiä ja sokeria (kovakuoriset hedelmät pestyinä ja pilkottuina, kivet yms. poistettuna). Anna sokerien ja marjojen seistä puolisen tuntia keskenään ja kaada sitten rommia päälle niin että marjat ja hedelmät peittyvät. Sulje tiiviillä kannella ja laita viileään tekeytymään.

Anna rommiruukun tekeytyä vähintään kuukausi jääkaapissa. Parasta ruukku on 3-4 kuukauden päästä, eli nyt jos teet, niin jouluna on hyvää. Tässä vaiheessa rommi on muuttunut herkulliseksi hedelmälikööriksi, jonka voi siivilöidä ja pullottaa omaan pulloonsa ja siemailla jälkiruokajuomana.

Tarjoile rommiruukkua jäätelön tai ranskankerman kanssa.