Meri, terassilla retkottaminen jalat ylösnostettuna drinkki kourassa, kirja pöydällä. Täydellinen lomahaave. En suoraan sanottuna ostaessani edes huomannut, että nuo pöydälle nostetut jalat eivät olekaan ihmisen jalan, vaan ankan räpylät. Kaj Stenvalliahan tämä siis. En yleensä innostu näistä ankoista, sillä ne tuovat mieleeni lukion äidinkielen tuntien taideanalyysit. Ja yleensäkin lukioajan, jolloin kyllä taisin innostuna näistä ankoistakin.
Napautin taulun työhuoneeni seinää koristamaan. Kun nostaa katseen ohi näyttöpäätteen tulee muistaneeksi, että maailma on tuolla jossain muualla. Työhuoneen ulkopuolella. Ulkona. Rannalla.
Siinä se muistuttaa minua, että lomaakin on ihan hyvä välillä pitää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti