Toisin kävi, poikaystävä joutui puun ja kuoren väliin työnantajansa kanssa, työasiat tulivat eteen, eikä pitkä viikonloppu Milanossa ollutkaan hänelle enää mahdollinen. Suunnitelmat menivät uusiksi. Valmistauduin jo henkisesti matkustamaan yksin (mikä ei sinänsä ole minulle mikään maailmanloppu, koska luuhailen maailmalla työasioiden takia pääosin yksin), mutta tuntui kyllä aika tylsänankealta vaihtoehdolta. Matkaa ei voinut perua, sillä sekä lentoliput, että hotelli olivat ilman peruutusmahdollisuutta. Romanttissista illallisista kaksin illallistamaan yksin kirjan kanssa jonnekin Pohjois-Italiaan - voi blaah.
Mutta onneksi kaveripiiristä löytyi ystävä, joka pystyi ex-tempore järjestämään asiansa niin, että lähteekin seurakseni Milanoon. Voi onni! Siispä, yksinäisten illallisten sijaan tiedossa on kävelyä ympäriinsä, maisemia, nähtävyyksiä, ruokaa ja viiniä ja uuden käsilaukun metsästystä (minulle, ei hänelle...).
 |
| Kuva lainattu |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti