Mehustuksesta

Joku saattaa muistaa elokuisen kirpputorilöytöni - Braunin moiteettomasti toimivan mehulingon. Moni tuttuni enteili härpäkkeelle todella lyhyttä käytön elinkaarta. "Alkuinnostuksen jälkeen päätyy kaapin perälle", ennustivat mokomat.

Elokuusta lähtien itse hedelmistä tuorepuristettu mehu on kuitenkin säännönmukaisesti ilahduttanut viikonloppuaamujani. Arkiaamujen jutuksi mehun teko olisi (jopa minun mielestäni) vähän liiottelua, mutta viikonloppuna lingon kaapista esiinnosto ja hedelmien tunkeminen sen sisuksiin on just passeli aamutoimi.

Syksy on ollut tälle hyvää aikaa. Satokauden ollessa päällä käytettävissä on ollut paljon kotimaisia hedelmiä ja vihanneksia, ja tuontihedelmätkin ovat parhaimmillaan. Ja edullisimmillaan.

Olen kokeillut vaikka mitä yhdistelmiä. Periaatteessa olen tunkenut mehustimeen vähän mitä on sattunut käsillä olemaan. Erinomainen puoli tässä on ollut myös se, että sellaisetkin hedelmät, jotka ovat ehtineet jo nuupahtaa tai ylikypsyä ovat kelpoa tavaraa mehustettavaksi. Ruokahävikin minimoija kiittää.

Suosikkiyhdistelmäkseni on viimeaikoina noussut päärynän, porkkanan ja verigreipin yhdistelmä. Päärynät ovat olleet viime aikoina paitsi mehukkaita ja edullisia, niin niitä on ollut hyvä lingolle syöttää. Porkkana makeana ja verigreippi karvaana toimivat mahtavana makujen vastaparina ja makuyhdistelmä on sen takia erinomainen. Sekaan heitän vielä ihan pienen pätkän inkivääriä, koska se on a) hyvää ja b) terveellistä (en tiedä onko inkiväärin vaikutusta, mutta flunssat tuntuvat kiertävän tämän huushollin kaukaa). Inkiväärin kanssa saa tosin olla varovainen, eilen aamulla linkoon heittämäni pätkä oli ihan himpun verran isompi kuin normaalisti. Valmis juoma oli sen verran inkivääristä, että tukka meinasi nousta pystyyn.

Tästä määrästä hedelmiä ja vihanneksia tuli tasan litra tuorepuristettua mehua. Päärynän, porkkanan ja verigreipin kaveriksi lähti myös yksi appelsiini, kun sellainen sattui kotona olemaan. Inkivääri maustaa mehun herkulliseksi.

Mehulingolla mehustaessa muuta esivalmistelua ei juurikaan tarvita, paitsi isoimmat kannat ja paksuimmat kuoret tulee poistaa (sitruksista kuoret ainakin suunnilleen pois, päärynästä puiset kannat, porkkanasta tummat kannat pois jotta mehun väri pysyy kauniina) ja pilkkoa hedelmät sen kokoisiksi, että ne mahtuvat lingon syöttöaukosta sisään. Inkivääriäkään ei tarvitse vaivautua kuorimaan. Vähäisiä työvaiheta arvostaa aamutuimaan.

Valmiina linkoon

Valmis mehu on täydellinen aamupala

Vaivalloista lingon käytössä on vain sen puhdistus. Lingon mäskisäiliö täytyy mehustetusta hedelmämössöstä, joka pitää kaapia pois säiliöstä. Lisäksi kone pitää jokaisen käyttökerran jälkeen purkaa ja osat tiskata. Tästä syystä olen ottanut tavaksi mehustaa kerralla vähän reilumman satsin, ainakin useamman lasillisen. Kauaa tuorepuristettu mehu ei säily, joten isoa määrää sitä ei kannata kaappiin tehdä odottamaan. Ja kyllähän siinä ideakin vähän kärsii, jos päiviä vanhaa mehua ryhtyy hörppimään.