Olen yleisesti ottaen pikkuisen ujo värien kanssa sisustuksessa, mutta toisaalta vierastan voimakkaasti viime vuosina valloillaan ollutta tiukkapipoista "korkeakiiltoista valkoista, mustaa ja jos nyt ihan villiksi heittäydytään, niin vähän harmaata joukkoon" -tyyppistä sisustusta. Ei minulle, ei ei. Kirppariastiat, vanhat esineet, käsityöt, kaikki kauniisti patinoitunut, pellava, viherkasvit, isot tyynyt, itse tehdyt räsymatot... Ne ovat minun sydäntäni lähellä, muutamia mainitakseni.
Tänään siis auringon voima pakotti ruokapöydällä majailleet Pentikin punostabletit kaikessa ruskeudessaan väistymään (kyseisiä tabletteja voi ihailla mm. edellisen postauksen "jätsikupin" alla), kun tilalle kaapista kaivoin värikyllästetyn, joskus reilu vuosi sitten kirpparilta ostetun poppanan.
Poppana kuvastaa hyvin suurta heikkouttani kirppareilla - käsitöitä. Minun on vain pakko aina pelastaa jonkun taitavien käsien tuotokset talteen. Takaraivossani aina leijuu mielikuva mummosta, joka on taidolla, ajalla ja vaivalla tehnyt upeita käsitöitä, ja sitten perikunta mummon kuoltua kantaa kaikki työt kirppareille. Eihän niitä voi sinne jättää, yksinään kirpparikasoihin. Tervetuloa tänne vain, täältä saa hyvän kodin!
Tämä poppana nyt ei varsinaista suurta käsityötaitoa edusta (kudoin tällaisia itsekin jo ala-asteikäisenä), mutta kirpparin 3 euron hinnalla ei saa lähellekään edes tällaisen materiaaleja hankittua, vaikka itse alusta saakka tekisikin.
Ja katsokaas nyt, kyllähän nuo ihanat karkkivärit piristävät!
Todellakin piristävät raidat hänessä! Ihana ajatus, että pelastat perikunnan poiskiikuttamia, rakkaudella reumasormilla tehtyjä käsitöitä ja pidät niistä hyvää huolta. Snif.
VastaaPoistaOlen täällä hihitellyt koko aamun noille reumasormille - ei sillä että reumassa mitään hauskaa olisi, vaan että osasit niin osuvasti kuvata mielikuvaani niistä mummeleista, joiden kädentaitoa ne lukuisat kirppareille hylätyt taidonnäytteet edustavat. :)
Poista