Keittiön uudet vaatteet

Marimekon Vintti-myymälässä viime viikolla pistäytyessäni oli iso määrä kankaita laitettu palakoriin tarjolle edullisella kilohinnalla. Korista löytyi muutoin varsin pieniä ja hankalasti hyödynnettäviä paloja, mutta löysin joukosta kaksi isoa pätkää Maija Louekarin vuonna 2009 suunnittelemaa Räsymatto-kangasta, jonka värit on kuin tehty kotiini. Löysin yhteensä kaksi yli 1.5 metrin palaa, joille hintaakin tuli vain häthätää parikymppiä. Todella edullista, jos Marimekon kankaiden normaalihintaan peilaa.

Ompeluinspiraatiohan siitä sitten iski. Pitkästä aikaa kaivoin ompelukoneen esiin. Keittiön ikkunassa on jo pidemmän aikaa roikkunut ikivanhasta kirppikseltä löydetystä pöytäliinasta verhoiksi muuntautunut Maija Isolan Kivet-kankaasta ompelemani keltainen sivuverho.

Keittiön verhot lähtötilanteessa

Minulla on itseasiassa jo valmiina yksi äitini minulle teettämä yläkappa samaisesta keltamustasta Räsymatto-kankaasta. Se palvelee paremmin talviverhona, sillä keittiön ikkuna aukeaa sisäänpäin ja aina ikkunaa avatessa yläkappa on tiellä. Ja koska yrttitarhani sijaitsee keittiön ikkunan alla, niin ikkunaa tulee kesäisin auottua varsin usein.

Mietin, että onko järkeä ommella samasta kankaasta sivuverhokin, mutta koska keittiön keltainen seinä suorastaan huutaa kaverikseen tätä kuosia, päätin ommella.

Singerini on mahtava 30-vuotislahja ystäviltä

Ja nyt on sitten uusi Räsymatto-sivuverho! Tuli kyllä aika kiva, tai miellyttää ainakin minua. Vaikkei tuo uusi versio nyt tyyliltään dramaattisesti eroakaan lähtötilanteesta, niin uudistus on kuitenkin aina uudistus.

Uudet keittiön verhot

Työlistallani on ollut tuhat vuotta päällystää myös keittiön pöydän tuolien istuintyynyt. Ne ovat olleet punaiset ja siniset - kaksi kumpaistakin - ei-yhtään-kotiini-sopivat tyynyt, jotka olen löytänyt joskus kauan aikaa sitten Finlaysonin alekorista pilkkahintaan. Silläkin riskillä, että yliviljelen tuon Räsymatto-kuosin keittiössä, niin päätin päällystää istuintyynyt samalla kankaalla, kun toinen ostamani pala oli lähes nappiin sen kokoinen, kuin mitä menekki tyynyjen päällystyksessä on. Ovat nyt eräänlainen setti tuon verhon kanssa.

Tällainen pino tyynyjä niistä tuli

Onhan nuo aika kivat, vaikka itse sanonkin

Vaikka ompelutaidoillani ei ketään hätkähdytetäkään, oli kuitenkin kiva pitkästä aikaa koneen kanssa hurruttaa. En kovin kummoinen ompelija ole, joten verhot ja tyynyt ja tällaiset helpot työt on minua varten. Välillä voisi toki uskaltautua kokeilemaan vähän jotain vaikeampaakin. Uskoisin että vähän harjaannuttamalla taitojani voisin olla ihan hyväkin ompelija. Ehkä vielä innostun.