lauantai 24. elokuuta 2013

Mustaa makkaraa

Mulla viime viikko oli aikamoista haipakkaa. Alkuviikko hujahti työmatkalla ja loppuviikosta paiskin sitten pitkää päivää siellä matkalla käsiteltyjen asioiden eteenpäinviemiseksi.

Matkan jälkeen jääkaappikin ammotti tyhjyyttään - niin kuin aina. Ampaisin työpäivän jälkeen pyörälläni hikisenä ja nälkäisenä lähikauppaan, takaraivossa ajatus etten kyllä jaksa valmistaa mitään. Ajatuskin löi ihan tyhjää, eikä mieleen tullut mitään muuta helppoa ruokaa kuin juustoleipä. Eineshyllylläkin olen ihan muukalainen ja suoraan sanottuna mielummin syön sen juustoleivän kuin jonkun einesjutun.

Seisahduin miettimään marketin palvelutiskin eteen, ja muistin mielikuvan, että siellä tiskin toisessa päässä, grillattujen kanojen sun muiden keskellä on muutakin ruokaa. Siis sellaista, joka myydään lämpimänä mukaan.

Yllätyin tiskin laajasta valikoimasta, oli kaalikäärylettä, lihapullaa ja muusia sun muuta. Mutta voi ah, mitä siellä seassa myös oli! Mustaa makkaraa!

Olen syönyt mustaa makkaraa viimeeksi lapsuudenkodissa. Siellä sitä aina välillä paistettiin ruuaksi ja syötiin puolukkahillon kanssa. Olen joskus aikuisiälläkin hipelöinyt makkarapakettia kaupassa, mutta 700g pakkauskoko ei ole houkuttanut ja mustamakkarat on jäänyt ostamatta.

Palvelutiskillä myyjä kysyi otanko yhden suunnan vai kaksi. Katsoin mutkittelevaa makkarapötköä ja pyysin yhtä. Siitä tuli täydellinen iltapala. Vähän askeettinen, ehkä, mutta siihen hetkeen ihan täydellinen. Puolukkahilloakaan ei kaapissa ollut, mutta siskon tekemä chutney toimi erinomaisena tuuraajana.


Ja hyvältähän se maistui. Just niin kuin lapsenakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti