lauantai 17. elokuuta 2013

Vieraalla maalla kaukana

Vai onkohan Järvenpää nyt niin vieras maa, saati kaukana?

Matkustan työasiossa suhteellisen säännöllisesti, mutta harvemmin Suomessa. Kuitenkin välillä jos työ vie johonkin toiseen suomalaiseen kaupunkiin olen mahdollisuuksien ja aikataulun antaessa myöten käväissyt myös paikallisilla kirpputoreilla. Siinä on jotain jännittävää mennä vieraan kaupungin vieraalle kirpputorille. Ei koskaan tiedä odottaako siellä surkea romukasa vai löytöparatiisi.

Minulla on parhaillaan menossa yksi työjuttu, joka vie minut kolmen vuoden ajan yhteensä kuusi kertaa Järvenpäähän. Aina tasan puolen vuoden välein. Tällä viikolla oli jo kolmas kerta kun sinne menen, mutta ensimmäinen jolta löytyi aikaa kirpparipiipahdukseen. Ennakoin, että joudun odottelemaan junaa jonkin aikaa, joten katsoin etukäteen onko juna-aseman lähellä sopivia kirpputoreja.

Niitä oli kaksi - KierrätysMylly, joka oli käsittääkseni paikallinen kierrätyskeskus, sekä ViaDia-niminen itsepalvelukirpputori. KierrätysMylly oli aivan surkea paikka - rikkinäistä ja likaista tavaraa pullollaan. Ainoa tunnistettava esine oli kaksi Arabian Teema-lautasta, joille oli lätkäisty 7 euron hintalappu. Naurettavaa, sanon minä.

ViaDia olikin sitten aivan toista luokkaa. Järvenpään kävelykatu Jannella sijaitseva isohko itsepalvelukirppis oli siisti ja täynnä hyvää tavaraa. Mukavan valoisa liiketila toi mieleen kaupan, eikä varastomaista romuläjää. Plussaa myös ystävällisestä palvelusta ja rautatieaseman viereisestä sijainnista.

Löysin jälleen yhden Arabian kukkaruukun, joita olenkin nyt viimeaikoina kirppareilta bongaillut. Kokemukseni mukaan hintahaarukka on näissä harvinaisen kirjava - halvimmat näkemäni olivat 2 euroa kappaleelta (jotka myös itse ostin), kalleimmillani olen nähnyt näitä 25 euron hintaan. Tällä kertaa löysin valkoisen kappaleen 5 eurolla.

Lisäksi mukaani lähti NoaNoan vaalea mekko 7 eurolla. Vaikka vaatekuvistani tuleekin aina ihan kauheita, niin uhmaan taas estetiikkaa ja lätkäisen kuvan tänne. Koittakaa kestää.


Aina sitä ei muuten tarvitse lähteä kirppareille löytöjä tekemään. Meillä on työpaikan keittiössä pyörinyt pitkään orpo kukkamaljakko, jonka alkuperästä ei ole kenelläkään tietoa eikä sille ole mitään käyttöä. Oli jo lähdössä lasinkeräykseen, kun nappasin sen turvaan ja ajattelin keksiväni sille käyttöä.

Pieni aavistus minulla maljakosta kuitenkin oli ja kotona googlailu vahvistikin aavistukseni: Tamara Aladinin Riihimäelle 1971 suunnittelema Tuulikki-maljakko oliivinvihreänä. Tarkan silmän ohi sitä ei näköjään kovin helposti livahda mitään design-aarteita.


1 kommentti:

  1. Itse olen Järvenpäästä ja ViaDia on ehdoton lempparini! :-) Siellä ei ole perus "tunkkaista" kirppis meininkiä, ahtaita käytäviä tai mistä lie johtuvaa kirppisten omaavaa tunkkaista hajua, ja hyvä musiikki on plussaa! -Paula

    VastaaPoista