Lähden. Amarylliksesta huolimatta.

Laukku on pakattu...vaatteilla ja joululahjoilla! Frankly my dear siirtyy joulun viettoon eteläisemmille leveysasteille.

Ja koska kaikki siellä ruudun toisella puolella kuitenkin jännittää tätä tietoa siitä paljon puhutusta amaryllis-jännitysnäytelmästä, niin ei, ei onnistunut. Kukka näyttää tasan siltä, että ryhtyy kukkimaan tasan sinä hetkenä, kun poistun kotoa. Ja koska loma on suhteellisen pitkä, niin kukinta on varmaan jo ohi palatessani.

Ihanaa joulun odotusta kaikille. Jokunen postaus saattaa kuulua Portugalin suunnalta. Tai sitten ei. Eihän lomalainen voi suunnitella itselleen liikaa töitä.

Suuri sukkakirja

Juuri kun pääsin sanomasta, että Novitan sukkalehti on ollut kaltaiselleni mielikuvituksettomalle ja ohjeita kaipaavalle sukanneulojalle ihan hitti, niin mitäpä tupsahti tämänpäiväisellä kirpparipistäytymisellä vastaan...

Suuri Sukkakirja. Sisällään 75 erilaista sukkaohjetta. 3 euroa. Kiitos kiitos sanoo tyytyväinen löytäjä.

Elämme jännittäviä aikoja

Nyt joku ajattelee, että tapahtumassa on jotain suurta. Niin onkin, nimittäin odotan jännityksellä, ehtiikö Florist in me-postauksessa esittelemäni joulukukka-asetelmani amaryllis alkaa kukkimaan huomisen aikana! Huominen kun on viimeinen päivä ennen joululomareissuani, kun olen kotona.

Hyasintit kukkivat täyttä päätä. Amaryllis vielä ujostelee. Kuvat on eiliseltä, tänään amaryllis näyttää jo niin viittä vaille kukkivalta, että jaksan uskoa, että ehdin näkemään kukan.

Joulun neuleprojekteja

Neulepuikot ovat heiluneet joulupaketteja ajatellen. Viimeaikaiset neuletyöni ovat vain olleet hieman epäonnisia.

Ensin nämä pitsisukat. Langan menekki ohjeen mukaan 150 g. Empiirinen langan menekki edellisellä kerralla kun neuloin nämä sukat 150 g. Tiilenväristä lankaa hankittu kääreen mukaan 150g. Ja kuinkas kävikään - lanka loppui kesken puolessä välissä toisen sukan jalkaterää. Käsittämätöntä. En keksi mitään muuta syytä, kuin että langan kerimisessä on sattunut virhe, ja lankaa ei ollut kerässä niin paljon kuin olisi pitänyt.

Tätä väriä en ole löytänyt enää mistään. Kerä taisi olla ehkä viime vuodelta, ehkä sitä edelliseltä. Ei löydy enää. Olen yrittänyt. Näiden sukkien kohtalona taitaa olla jäädä ikuisesti keskeneräiseksi.

Projekti numero 2. Metsänvihreät sukat 70-vuotiaalle miehelle. Ohjeessa kiva kalanruotokuvio. Miehelle sopiva. Ohjetta seuraamalla lopputulos kuitenkin sulkamainen pitsikuvio. Liian naisellinen. Ei sovi kyseiselle lahjansaajalle.

No sitten niihin onnistuneisiin projekteihin. Turkoosit piirakkasukat. Kuvio hauska, väri virkistävä ja koonsa puolesta pitäisi olla sopivat lahjansaajalle. Pääsivät pakettiin.

Ja sille 70-vuotiaalle miehellekin löytyi äitini neulearsenaalista sopivat sukat. Kiitos äiti. Paketissa ovat, ja uskon, että lahjansaaja varmasti tykkää.

Ja loppuun ihan vain fiilistelyn vuoksi puhelimesta löytyneet pari kuvaa. Lahjasukat ystävälle viime keväältä. Tehty yhdellä suosikkiohjeellani. Nappisukat. Samalla mallilla tehtynä, eri värisinä löytyvät muutamalta elämäni tärkeimmiltä ihmisiltä.

Kaikki ohjeet Novitan sukkalehdestä. Se on täynnä ihania sukkaohjeita. Aarre minunkaltaiselleni neulojalle, joka ei keksi itse mitään kivaa, vaan tarvitsee ohjeet ja valmiit ideat kivojen juttujen toteuttamiseksi.

Kuivien kantapäiden pelastaja

Elizabeth Ardenin Eight hour cream on kuivien kantapäideni pelastaja. Legendan mukaan Arden alunperin kehitti sen 1930-luvulla omistamilleen kilpahevosille, niilläkin kun oli ongelmia kuivien kavioiden kanssa. Voiteesta tuli kuitenkin niin suuri menestys, että siitä kehitettiin hienostuneempi versio kauneussalonkikäyttöön. Ihmisten kavioiden ja muiden kuivien kohtien hoitamiseen - talvituiskujen kuivattamille kasvoille täsmähoitona, huulille, nirhamiin, palovammoihin...

Hieron voidetta koko jalkoihin illalla ja laitan sukat jalkaan. Toistan käsittelyn muutamana yönä peräkkäin. Muutaman käyttökerran jälkeen jalat tuntuvat pehmeämmiltä, eikä niissä ole niin paljon halkeamia eikä kovettumia. Ihmeellistä.

Näin joulun alla Stockmann myi pakettia, josta löytyy se paras ja alkuperäinen tuote, Eight hour cream -tehovoide, sekä sen lisäksi saman sarjan pieni kasvovoide ja huulirasva. Lähti tänään mukanani kotiin. Tuotteen vakiokäyttäjä kun olen, niin ostan silloin, kun näitä paketteja on tarjolla (melko usein onneksi, ainakin tuolla maailmalla näitä tulee tasaisin väliajoin tarjouksessa vastaan). Hintaa paketilla 39 euroa. Melko hintavaa, mutta tehovoide on riittoisa, ja toisaalta maksaa yksinään ostettuna saman verran kuin tämä paketti. Ja näitä settejä kannattaa suosia - huulirasva on nimittäin myös ihan huippu (ja minullahan on vakavasti otettava huulirasva-addiktio, eli tämä kommentti tulee sydämestä).

Voiteen hajusta olen kuullut monia valitteluja. Itse en ole koskaan kokenut sitä mitenkään kovin epämiellyttävänä, vaikka ei se nyt parhaastakaan päästä ole. Haisee vähän siltä mitä onkin - kaviolinimentiltä. Nyt ostamassani paketissa oli uusi, vain miedosti tuoksuva versio. Ilmeisesti valitukset on kuultu.

Menenpä heti valelemaan kantapäät voiteella. Ovatkin taas ihan hurjan kuivat.

Tuunausvinkki turvalliseen liikkumiseen

Tässä tuunausvinkki kaikille sauvakävelijöille talven pimeisiin iltoihin.

Lähtökohtana tavis-sauvakävelysauvat ja rulla Clas Ohlsonilta löytynyttä heijastinteippiä.

Ja kas, nämä kaksi kun pistetään kohtaamaan, syntyy heijastavat kävelysauvat! Kannattaa myös (toisin kuin minä) miettiä tarkkaan, että kumpaan käteen kukin sauva menee, ja sitten sen mukaan miettiä, että kummalle puolelle sauvaa sitä teippiä sitten oikeastaan kannattaa laittaa. Kun teipin on kerran liimannut, niin ei näköjään onnistu siirtää. Kröhm...

No, rullassa oli onneksi 2 metriä heijastinteippiä, siitä riitti vielä pieni pätkä sille "oikeallekin" puolelle tuohon toiseen sauvaan. Toinen meni just niin kuin Strömsössä.

Ruokakauppa nimeltä Ikea

Ikean ruokaosasto on joka kerta osoittautunut penkomisen arvoiseksi. Niin viikonlopun reissullakin.

Valittelin taannoin ruusunmarjan vähäistä hyödyntämistä elintarvikkeissa. Ja katsokaas, mitä Ikean hyllystä löytyi! Ruusunmarja-nektariinia. Maistui niiiiiiin hyvältä! Harmi, että Ikeaan pääsee vain pari kertaa vuodessa, silloin kun vanhemmat lähtevät reissuun ja jättävät autonsa käyttööni.

Joskus kannattaa mennä sieltä, mistä aita on matalin. Löysin Ikean hyllystä myös piparkakkutaikinaa. Ei ollut pakastettua, vaan jääkaapin puolella. Ostin kokeiluun, ja pyöräytin piparkakuiksi lauantaina illalla. Taikina paljastui oikein passeliksi, maku oli oikein herkullinen. Pääsin samalla käyttämään mummilta perittyjä piparkakkumuotteja. Suosikkini on tuo, joka tekee pilven muotoisia pipareita, näkyy alemmassa kuvassa. Siellä pilven reunallahan se mummikin nyt on.

Florist in me

Amaryllikset ja hyasintit ovat mielestäni ihania. Joulukukkia parhaimmillaan. Miksi ne vain joulun alla pitää istuttaa kukkakaupoissa niin kamaliin asetelmiin, joihin tungetaan glitternauhaa ja tonttufiguureja? Ei minulle, kiitos.

Ostin eilen Ikeasta valkoisen amarylliksen ja 3 hyasinttia, joiden väri selvinnee, kunhan rupeavat kukkimaan. Edullisiakin olivat, hyasintit 90 senttiä kappale, amaryllis vitosen luokkaa. Vanha kirpparilta löytynyt punainen emalinen pesuvati istutusalustaksi, päälle vähän luonnonkiviä.

Ja tadaa - jouluinen kukka-aseltelmani on valmis! Nyt vain odotellaan, että alkavat kukkimaan, toivottavasti ennen kuin lähden joulun viettoon muualle. Pikkusisko onneksi lupautui käymään kastelemassa poissaoloni aikana.

Viimeaikaisia kirpparilöytöjä

Olen taas käynyt kirppareilla tasaiseen tahtiin, ja aina säännöllisesti sieltä löytyy mukaan kaikkea hyödyllistä. Tässä muutamia viimeaikaisia ostoksia.

Verhot keittiöön Lappeenrannan Kontista (5 eur).  Syksyiset, kuten huomaatte, mutta ripustin ne vaihtelun vuoksi edellisten pellavaisten (myöskin aikanaan kirpparilta hankittujen) tilalle. Ihan kivalta näyttää mielestäni talveakin vasten.

Iso villainen huivi, toinen puoli on harmaa mustalla kuviolla, ja toisella puolella värit on päinvastoin. On niin iso, että olen pitänyt kotona hartioilla, silloin kun tuntuu viileältä (eli aika usein viimeaikoina, kun pidän asuntoa suhteellisen viileänä, ja ulkona lämpötilat sahaavat alas ja ylös.)
Lauttasaaren Emmauksesta 3 eur.

Pitkäaikaisen etsinnän tulos - valurautapannu! Wokkipannu tarkalleen. Olen niin pitkään haaveillut löytäväni hyväkuntoisen valurautapannun ja nyt sellainen tuli Lappeenrannan Kontissa vastaan. Uusi, käyttämätön. Hinta 8 eur. Siellä oli toinenkin hyväkuntoinen vähän käytetty ja hieman isompi versio. Olisi pitänyt ymmärtää ostaa sekin, sen verran siskojeni silmät pyöristyivät, kun kerroin löydöstä. Olisi kelvannut kummallekin, varmaan riitaakin olisi tullut. Kaasuliedellä ihan huippu.

 
Olen joskus maininnut, että ostan usein myös kirpparilta tavaraa läheisilleni, kun hyviä löytöjä tulee vastaan. Nämä menivät vanhemmalle siskolleni, pienikokoinen ja pienijalkainen kun on. Pertti Palmroothin kengät Uffin poistopäiviltä taannoin 3 eurolla, sekä Filippa K:n villaneule 6 eurolla Lauttasaaren Emmauksesta. 

Eilisellä kirpparireissulla Kyläsaaren kierrätyskeskukseen nuorempi siskoni oli superonnekas. Löydöt jäi kuvaamatta, mutta hän mm. osti aiemmin esittelemäni Escadan jakkuun kuuluvan kynähameen, sekä Helenin villaisen hameen. Samoin löytyi hieno harmaa "lottamainen" vanha talvitakki, sekä 2 isoa peiliä siskon uuteen asuntoon (peilejä lähdimme vartavasten hakemaankin).

Olen myös kerännyt kirpparille lähtevien tavaroiden kasaa samaa tahtia, kun tehnyt uusia löytöjä, etteivät kaapit pursuile liikaa. Pitäisi vain päättää, että lahjoitanko tavarat Emmaukselle, vai menenkö itse myymään niitä jonnekin.

Loimua ja jouluherkkuja

Lignell&Piispasen vuoden 2012 Loimu-glögi maistuu mesimarjalta.  Mesimarjan lisäksi tässä punaviinipohjaisessa glögissä on kardemummaa, kanelia ja neilikkaa.

Tämäniltaisen portugalintentin jälkeen palkitsin itseäni uusimmalla Downton Abbeyn jaksolla ja glögillä. Kyllä kelpasi, Loimu oli hyvää. Aika makeaa, vähän siinä rajoilla oliko liian, mutta ei kuitenkaan ollut. Varsinkin kun Downtonissa tapahtui niin surullisia, niin pieni maailman sulostus ei haitannut yhtään.

Loimua varten mesimarjat on uutettu ensin hitaasti alkoholissa, lisätty sokeri, punainen merlot ja mausteet. Väri- ja säilöntäaineita ei ole. Pullo Alkosta haettuna kustansi 13,98€.

Ostin pullon makutestiin, sillä olen suunnitellut sille paikkaa Portugaliin lähtevässä joulukassissa. Kerään poikaystäväni vanhemmille vietäväksi suomalaisia (joulu)herkkuja. Mielestäni Loimu ansaitsi paikkansa tässä porukassa. Blossa on edelleen jouluglögeistä ehkä suosikkini, mutta kun on ruotsalaista, niin eihän sitä voi Portugaliin asti viedä (go Suomi!).

Loimun lisäksi tähän Portugalin-pakettiin olen ajatellut:

• joulusinappia
• lakkahilloa
• vihreitä kuulia (tai sellaista, jossa on niitä muunkin värisiä, ovat poikaystäväni mielestä hyviä)
• joulupipareita (oikaisen, ja haen Stockan leipomosta taikinan, josta pyöräytän keksit itse vähän ennen lähtöä. Menee suunnilleen itsetehdystä.)
• Fazerin joulusuklaata
• Mehuglögiä (myös poikaystäväni herkku, sellainen tiivistepullo)
• Saaristolaisleipää (EDIT, kiitos Hanna muistutuksesta!)
• Kuivattuja metsäsieniä (EDIT, unohtui alkuperäisestä listasta)

Mitä muuta sinun mielestäsi tähän pakettiin pitäisi pakata? Mikä sinun mielestäsi on suomalainen jouluherkku, joka ansaitsee tulla esitellyksi Portugalissa? Ideointia otetaan vastaan kommenttiboksissa. Ehtona vain jonkinlainen säilyvyys, lähden joulureissuun jo 19. päivä, eli pitäisi kestää lentomatkan yli, ja vielä ainakin noin viikko ostopäivän jälkeen (eli älä ehdota graavi- tai kylmäsavulohia tms.).

Gazpacho

Gazpacho - kylmä tomaattikeitto. Kesäruokaa parhaimmillaan.

Ja minä tein sitä keskellä talvea! Kylmä ja raikas ruoka ei ole ehkä se, mitä ensimmäisenä marraskuun pimeydessä ja kylmyydessä ensimmäiseksi haluaa. Mutta minä olen himoinnut gazpachoa nyt jo monta viikkoa. Ehkä keho marraskuun pimeydessä huutaa tällaisia terveys- ja vitamiinipommeja. Tai ehkä se kaipaa kesän makumuistoja (gazpacho oli kesällä vakiolounaani Portugalissa, kun oli joka päivä niin kuuma. Kylmä kasviskeitto raikasti mukavasti.)

Kun jääkaapista kaivelin eilen ylikypsäksi päässeitä tomaatteja, ja muutkin vihannekset jääkapissa olivat gazpachoon sopivia, niin päätin pyöräyttää keiton iltapalaksi.

Tämähän on superhelppo ja nopea valmistaa. On oikeastaan vihannespirtelö, joka valmistuu tehosekoittimessa.

Gazpacho on helppo ja nopea tehdä, kun ainekset vain pinotaa blenderiin ja annetaan sen tehdä raskain työ.

Gazpacho, eli kylmä tomaattikeitto

6 kypsää tomaattia siemenet poistettuna
2 lehtisellerin vartta
1/2 paprika
1/3 kurkkua kuorittuna
1 valkosipulin kynsi
2 rkl sitruunamehua
2 tl balsamiviinietikkaa
loraus oliiviöljyä
1 dl vettä
suolaa
sokeria
mustapippuria

Pilko ainekset tehosekoittimeen. Tomaatin siemenet kannattaa oikeasti poistaa, sillä rikkoutuessaan ovat karvaan makuisia. Pyöräytä sileäksi. Maista ja lisää tarvittaessa etikkaa, sitruunaa tai mausteita.

Siivilöi keitto ja anna sen mielellään seisoa pari tuntia kylmässä makujen tasoittumiseksi.

Ovikranssin uudet vaatteet

Joulukuun pian alkaessa minäkin aloin kaivata ovikranssia oveen. Ostin viime vuonna Stockalta joulunjälkeisistä poistomyynneistä muutamalla eurolla kivan ovikranssin. Kivan ja tylsän. Täydellisen siis tuunausta ajatellen.

Tässä alkutilanne - ovikranssi ja kasa kirpparilta hamstrattua pitsinauhaa.

Kirppareilta löytyy paljon askarteluun ja käsitöihin sopivaa materiaalia. En ole niinkään itse mikään varsinainen askartelija, mutta myös neulomiseen ja ompeluun sopivaa materiaalia on yllin kyllin tarjolla, kun vain kaivelee. Muun muassa kuvassa näkyvät pitsinauhat on kirpparilta.

Tähän kranssiin sommittelin aluksi tuota ohuempaa pitsinauhaa, mutta totesin, että se on liian ohutta näin järeän kranssipohjan kaverina. Siispä päädyin kieputtamaan tuota leveämpää nauhaa. Nauha vain kranssin ympärille ja parilla pistolla kiinni. Helppoa ja nopeaa.

Mustasta satiininauhasta sai solmittua vielä kivan rusetin, päätin sen laittaa vielä tuohon päälle. Rusettikin muutamalla pistolla kiinni kranssiin, tai oikeastaan siihen pitsinauhaan.

Ja näin, valmista tuli! En tiedä onko tuo nyt niin varsinaisesti jouluinen tuo kranssi, mutta en nyt muutenkaan ole mikään ihan kauhea punavihreän joulun kannattaja. Talvinen tämä mielestäni kuitenkin on, että ehkä nimeän joulukranssin sijaan talvikranssiksi. Eikö tätä sillä verukkeella voi sitten roikottaa ovessa jonnekin maaliskuulle saakka?

Oveenkin se jo pääsi.

To do -listan voima

Hoitamista odottavien asioiden lista on päässyt venymään. Pieniä juttuja, helposti unohtuvaa sorttia. Isompia asioita, joiden toteuttaminen vaatii vähän suunnittelua. Asioita, joiden hoitamattomuus ärsyttää. Kiireellisempiä ja vähemmän kiireellisiä.

Kuva lainattu

 Istuin alas. Mietin. Kirjoitin nämä asiat lapulle. To do -listahan siitä tuli, seuraavanlainen:

• Milanon matkaoppaiden palautus kirjastoon
• Läksiäislahja työkaverille
• Vuosipäivälahja poikaystävälle
• Laukun hihnan tuunaus paremmaksi suutarilla
• New Yorkista vuosi sitten ostettujen ihanien korkokenkien korjauksen konsultointi suutarilla. (Paljastuivat ryökäleet eri kokoisiksi, toinen on puoli numeroa isompi, eikä pysy jalassa. Suutarin tuomio: ei kannata eikä oikein voikaan korjata kenkää pienemmäksi.)
• Uudet vetimet keittiössä majailevaan arkistokaappiin (toimii paperiarkiston sijaan täällä kuiva-ainekaappina, yksi vetimistä meni rikki viikko sitten)
• Vakuumipussi kaappisiivousta varten

Ennen iltapäiväkokousta pistäytyminen keskustassa. 1.5 tuntia ja kaikki oli hoidettu! Jäi hyvin aikaa lounastaa ystävän kanssa pitkähkö lounas.

Hyvä minä!

Victorian salaisuus talvi-iholle

Milanon lentokentällä oli Victoria's secretin myymälä. Minähän riemastuin. En niiden hepenien takia, vaan sen takia, että kyseisellä merkillä on aivan ihania kosteusvoiteita. Kyllä, kosteusvoiteita.

Vierailin VS:n myymälässä viimeeksi vuosi sitten New Yorkissa. Ostin silloin testaukseen näitä kyseisiä voiteita. Niin itselleni, kuin tuliaiseksi siskoilleni ja äidilleni. En olisi uskonutkaan, miten ihana tuote on kyseessä. Täyteläistä, todella hyvin kosteuttavaa vartalovoidetta. Nopeasti imeytyvää vielä. Pelkäsin, että tuoksu on liian imelä, mutta mitä vielä. Ihanan tuoksuista kaiken lisäksi.

Kyseessä on Ultra-moisturizing hand and body cream. Tämä kosteuttavampi versio, josta itse pidän myydään tuubissa. Myös sellainen vähän vähemmän rasvainen versio on olemassa, samoin kuin tuoksuva vartalosuihke.

Eri tuoksuvalikoimaa on tarjolla niin paljon, että valinnanvaikeushan siinä meinaa iskeä. New Yorkista ostin itselleni Mango Temptation -nimisen voiteen, tuoksuna mangonektari ja kiinanruusu. Lahjaksi Strawberry & Champagne -tuoksua, siskolle ja äidille. Olen käytellyt supersäästeliäästi omaani koko vuoden ajan. Purkki veteli ihan viimeisiään ja olinkin jo miettinyt mistä ja milloin saisin uuden purkin. Milanon kauppa tuli täydelliseen aikaan eteen. Minulla on kyseisestä mango-tuoksusta myös vartalosuihke, koska New Yorkissa oli silloin joku sellainen tarjous, että sen taisi saada ilmaiseksi mukaan tms., mutta se on ollut vähemmällä käytöllä.

Viisastuneena ostin kotiin kaksi tuubia. Tuoksut valitsin nopeasti valtavasta valikoimasta, sillä lennon lähtöön ei ollut paljoa aikaa. Vaihtoehtojen paljoudessa ei kannata liikaa ryhtyä niitä nuuskimaan, sillä siihen se loppupäivä sitten helposti hujahtaakin. Kotiin lähti imelännimiset tuubit - Ravishing Love (karhunvatukkaa ja syreeniä), sekä Love Spell (kirsikankukkaa ja persikkaa). Imelistä nimistään huolimatta molempien tuoksu oli kuitenkin mukavan raikas.

Siispä, jos matkoillanne törmäätte VS:n myymälöihin, niin vaikkei heidän muut tuotteensa kiinnostaisikaan, niin suosittelen pistäytymään kosmetiikkapuolella. Kiva tuliainen vaikka ystävälle tai siskolle.

Laukku Milanosta

Vinkkasinkin jo aiemmin, että ajatuksissa oli ostaa Milanosta uusi käsilaukku. Löytyihän sellainen, vaikken ihan sellaiseen laukkutaivaaseen päätynytkään, kuin mitä kaupungilta odotin.

Vaikka haussa oli iso käsilaukku töihin, johon mahtuisi 13'' läppärini, niin kotiin lähti kuitenkin vähän pienempi versio. Täydellistä isoa laukkua kun ei vain tullut vastaan, ja toisaalta tämä kyseinen oli mielestäni niin kiva. Kokonsa puolesta on aivan täydellinen kaupunkimatkoille, ja oikeastaan kaikkiin muihin tilanteisiin paitsi sellaisiin, kun pitää olla läppäri tai paljon työpapereita mukana.

Konjakin värinen nahka jatkaa voittokulkuaan laukkuvalinnoissani ja kengissäni. Pehmentää mukavasti esimerkiksi mustan talvitakin aiheuttamaa värittömyyttä. Ja vanhenee kauniisti, mielestäni kauniimmin kuin musta nahka. Pitkä hihna, joka riittää olalta ristiin on itselleni vaatimus. Kädet pysyvät tarvittaessa vapaana, ja matkoilla on esimerkiksi paljon turvallisempi, kuin toisella olalla keikkuva laukku.

Downton Abbey

TV1 tiistaisin klo 21:00-21:49, parasta mitä televisio tällä hetkellä tarjoaa - Downton Abbey. 

Crawleyn sisarukset Lady Edithin häissä, jotka päättyivät surullisesti ennen kuin oikeastaan alkoivatkaan. Voi Edithiä...

Sarjassa seurataan Crawleyn aatelissuvun ja heidän palvelijoidensa elämää kuvitteellisessa Downton Abbeyn kartanossa Pohjois-Yorkshiressa.

Nyt televisiossa pyörii kolmas kausi, Yle on näyttänyt sarjan alusta saakka muutaman viimevuoden aikana. Olen seurannut sitä enemmän ja vähemmän koko ajan. Haaveilen kuitenkin sarjan DVD-boksista ja älyttömästä Downton-maratonista. Pitäisiköhän kirjoittaa joulupukille?

Downtonin tarina alkaa Titanicin uppoamisesta. Suvun perillinen on ollut mukana neitsytmatkalla. Taloon jää vain tyttäriä ja testamentin mukaan kartanon perijäksi kelpaa vain mies (ah, 1900-luvun alun Englannin tasa-arvon puute...). Uusi perillinen löytyy ja tarina alkaa. Ensimmäinen kausi päättyy I maailmansodan syttymiseen. Sarjan toisessa kaudessa seurataan maailmansodan aikaisia tapahtumia ja kolmannessa kaudessa Crawleyt palvelijoineen siirtyvät 1920-luvulle.
 
Nyt televisiossa pyörivällä kolmannella kaudella on nähty mm. Crawleyn vanhimman tyttären Lady Maryn häät - yksi sarjan huippuhetkistä.

Parasta sarjassa on ehdottomasti 1900-luvun alun englantilaisen aatelisperheen supermuodolliset tavat, palvelusväen ja yläkerran väen suhteet, henkilöiden tarinat ja romantiikka. Ja tiedän, että kaikki mainitsevat _aina_ sarjasta puhuessaan Maggie Smithin esittämän suvun matriarkan, leskikreivitär Violetin kuivan sarkastiset sutkautukset, mutta ei niitä voi sivuuttaakaan! Lausahdukset ovat vain niin kuolemattomia!

Leskikreivitär Violet, esittäjänään Maggie Smith. Sarjan sarkastisimmat sutkautukset tulevat tämän naisen suusta.

Ja ihan oikeasti kyllä parasta sarjassa on puvustus. Sarjaa seuratessa näkee hienosti varsinkin naisten muodin vapautumisen edvardialaisista korseteista 1920-luvun charleston-tyyliin. Alla näkyvä Lady Maryn hääpuku oli sarjaan tehty kallein puku, ja maksoi noin 4000 puntaa.

Se kuuluisa hääpuku kantajanaan Lady Mary

En tiedä pääseekö sarjaan enää nyt näytettävissä jaksoissa kärryille, mutta suosittelen kuitenkin tutustumaan sarjaan. Itse olen koukussa.

Kirjoituksen kuvat lainattu erinäisistä lähteistä.

Illan torkku

Olen aamuvirkku. Herään viikonloppuisinkin yleensä suunnilleen samoihin aikoihin kuin kaikkina muinakin aamuina. Yleensä viimeistään puoli kahdeksalta. Joskus unta riittää yhdeksään saakka ja silloin oikein pitää hämmästellä itseäni kuinka myöhään nukuinkaan. Illalla sitten silmät eivät pysykään kovin myöhään auki.

Tämä yllä oleva teksti liittyy ehkä eniten viime syntymäpäivääni, jota vietimme Portugalin maaseudulla palaten illaksi takaisin Lissaboniin. Päivä oli ihan super, heräsimme poikaystäväni perheen maaseutukodissa, lähdimme sieltä perhetutun omistamalle viinitilalle, söimme lounasta keskiaikaisessa linnassa, kävimme oliiviöljytehtaalla ostamassa öljyä suoraan tuotantolinjalta ja sitten menimme vielä rannalle auringonlaskun ajaksi. Saavuimme takaisin Lissaboniin poikaystävä kysyi, että haluanko lähteä vielä ulos syömään ja drinkeille. Minä halusin mielummin laittaa yöpuvun päälle. Kello oli kahdeksan illalla...

Olen poiminut oheisen posterin netin uumenista, kun se naurattaa minua juuri tämän syntymäpäivätarinan takia. Lähde on hävinnyt. Voisin ottaa tekstin vaikka makuuhuoneen seinälle kehystettynä, niin hyvin se minulle sopisi.

Vanish flunssa!

Huomenna aamulennolla lähtö - minulla puolikuntoinen olo.Voihan kökkö, flunssanko tässä tulee vielä muiden vastoinkäymisten lisäksi selätettäväksi?

En ole ollut pitkään aikaan kipeänä. Töissä ja lähipiirissä on kiertänyt ties kuinka monta flunssa-aaltoa, minä olen porskuttanut terveenä. Muutaman kerran on ollut viime vuosina olo, että saattaisin tulla kipeäksi, mutta siihen se on sitten kuitenkin toistaiseksi jäänyt.

Toivottavasti nytkin. Apukeinona kuitenkin flunssankarkoittaja numero yksi - kuumaa vettä ja inkivääriä. Yksi parhaista kuumista juomista, minkä tiedän.

Resepti on yksinkertainen kuin mikä - keitetään vesi, ja paloitellaan pari senttiä inkivääriä kiekoiksi teekannun pohjalle. Ei tarvitse edes vaivautua kuorimaan. Päälle kaadetaan kuuma vesi, annetaan hautua rauhassa. Nautitaan. Ja pidetään sormet ja varpaat ristissä, että flunssanalku säikähtää ja lähtee lätkimään.

Toinen vaihtoehto samaan lopputulokseen on kiehauttaa inkivääripalat veden kanssa kattilassa, mutta vedenkeitin on niin kätevä, että suosin tätä haudutusmetodia, vaikka juoma saakin hautua aika pitkään.

Inkivääri on ikiaikainen keino flunssan karkoittamiseen. Luonnolääketieteessä sen uskotaan parantavan paljon muutakin. Flunssat ja vilustumiset, vatsavaivat, nivelvaivat ja pahoinvointi ovat tunnetuimpia vaivoja, joita vanha kansa Suomessakin on tiennyt inkiväärin lievittävän.

Milanoon

Olen lähdössä huomenna Milanoon. Reissun piti olla minun ja poikaystäväni yhteinen pitkä viikonloppureissu - kävelyä ympäriinsä, maisemia, nähtävyyksiä, ruokaa ja viiniä ja uuden käsilaukun metsästystä (minulle, ei hänelle...).

Toisin kävi, poikaystävä joutui puun ja kuoren väliin työnantajansa kanssa, työasiat tulivat eteen, eikä pitkä viikonloppu Milanossa ollutkaan hänelle enää mahdollinen. Suunnitelmat menivät uusiksi. Valmistauduin jo henkisesti matkustamaan yksin (mikä ei sinänsä ole minulle mikään maailmanloppu, koska luuhailen maailmalla työasioiden takia pääosin yksin), mutta tuntui kyllä aika tylsänankealta vaihtoehdolta. Matkaa ei voinut perua, sillä sekä lentoliput, että hotelli olivat ilman peruutusmahdollisuutta. Romanttissista illallisista kaksin illallistamaan yksin kirjan kanssa jonnekin Pohjois-Italiaan - voi blaah.

Mutta onneksi kaveripiiristä löytyi ystävä, joka pystyi ex-tempore järjestämään asiansa niin, että lähteekin seurakseni Milanoon. Voi onni! Siispä, yksinäisten illallisten sijaan tiedossa on kävelyä ympäriinsä, maisemia, nähtävyyksiä, ruokaa ja viiniä ja uuden käsilaukun metsästystä (minulle, ei hänelle...).

Kuva lainattu

Jälkiruokaviinilasit

Ehdin pitkästä aikaa piipahtamaan töiden jälkeen kirpparilla. Viimeaikoina työpäivät on taas vähän venyneet ja muutenkin illat ovat olleet koko ajan täynnä ohjelmaa. En ole yksinkertaisesti vain ehtinyt kirpparille, kun ryökäleet sulkevat ovensa jo viideltä.

Vajaa puoli tuntia ennen sulkemisaikaa tänään ovesta sisään pelmahdin. Aikaa oli liian vähän - monta nurkkaa jäi penkomatta.

Olen kuitenkin varsin tyytyväinen päivän löytöön.

Olen pitkän aikaa kaivannut jälkiruokaviinilaseja. Portviini on yksi suosikkini, ja nyt viime aikoina olen laajentanut myös muihin jälkiruokaviineihin. Sopivan sirot lasit näiden herkkujen nauttimiseen on ollut kaapin puute.

Siksi toinkin iloisena 6 kpl oheisia laseja kotiin. Hintaa koko satsille 5 eur. Lasin alla näkyy satsin säilytyslaatikko.

Laatikko osaa kertoa lasien taustoistakin. Ovat virolaisesta "Tarbeklaas" -nimiseltä tehtaalta. Löytyypä teksti "Made in USSR" myös, eli siitä voi vähän paikallistaa miltä aikakaudelta lasit ovat peräisin.

Lasien lisäksi kotiin tuli myös villainen huppu. Monta nurkkaa jäi vielä penkomatta - milloinhan ehtisin kirppareille taas oikein ajan kanssa?

Kurpitsarisotto

No nyt tulee sitten sitä lupaamaani kurpitsarisoton reseptiä. Kurpitsana siis edellisestä postauksesta tuttua butternut squashia, eli myskikurpitsaa.

Kurpitsarisotto

Paahda aluksi 1 keskikokoinen myskikurpitsa uunissa n. 30 minuuttia, eli kuori ja pilko se suuhun sopiviksi paloiksi, laita uunivuokaan. Lisää tilkka oliiviöljyä ja nokareita voita, vähän suolaa ja pippuria. Sitten vain uuniin.

Sillä aikaa kun kurpitsa paahtuu, niin valmista risotto:

3 salottisipulia
3 kynttä valkosipulia
n. 400 g risottoriisiä
n. 1.5 dl valkoviiniä
n. 1.5 l kasvislientä (tein omani kuumentaen kattilassa vettä ja Touch of Tasten Ruskistettu salottisipuli-fondia)
n. 100 g parmesan-juustoa
voita

Mausteet: maun mukaan: pippuria, sahramia, timjamia, salviaa...Lue edellisen postauksen vinkit myskikurpitsan kanssa sopivilsta mausteista.

Itse käytin tässä sahramia, pippuria ja hieman kuivattua salviaa.

Risoton valmistus:

Tee kasvisliemi erilliseen kattilaan risottopannun viereen, kuumaa lientä on siitä helppo nostella pannulle risoton joukkoon pikkuhiljaa.

Kuulota oliiviöljyssä hienonnettu salottisipuli ja valkosipuli. Lisää risottoriisi pannulle, ja kääntele sitä hetken. Kaada joukkoon valkoviini.

Ryhdy lisäilemään kuumaa kasvislientä kauha kerrallaan riisin joukkoon. Sekoita koko ajan, anna riisin imeä lientä ja lisää sitten uusi satsi pannulle. Kypsennä alhaisella lämpötilalla, kunnes riisi on kypsää (n. 20-25 minuttia). Lisää joukkoon haluamasi mausteet.

Ota valmiiksi paahtuneet kurpitsat uunista. Muusaa niistä puolet ja sekoita riisin joukkoon. Jätä loppupuolisko kurpitsasta palasiksi, sekoittele nekin varovasti riisin sekaan. Älä enää kypsennä risottoa, vaan ota se sivuun kuumalta liedeltä.

Lisää lopuksi risoton joukkoo reippaasti sekoittaen parmesanraaste, sekä voinokareita kiiltoa ja makua antamaan. Syö risotto heti, se on parasta samantien.

Vinkkejä risoton valmistamiseen:

• oikeanlainen risotto on lautasella löysän valuvaa, ei sellaista kouluruoka-"risottoja" joissa keitetyn riisin sekaan on heitetty mm. herne-maissi-paprikaa
• malta olla lieden ääressä koko ajan hämmentämässä risottoa. Lopputulos palkitsee, eikä tässä nyt kyllä mene kuin puolisen tuntia hämmentäessä.
• muista, ettet kypsennä risottoa enää parmesanin lisäämisen jälkeen, ettei lopputuloksesta tule liimamainen

Risotot ovat yhtiä (monista) lempiruuistani. Eihän sipulilla, valkosipulilla, viinillä, parmesanilla ja voilla voikaan tulla mitään muuta kuin ihanaa ruokaa. Risoton joukkoon voi muuten laittaa periaattessa mitä vain, ja siksi se onkin todella muuntautumiskykyinen ruoka.

Surkea ruokakuvaaja näyttää tässä, miltä lopputulos suunnileen näytti. Maku oli herkullinen.

Myskikurpitsa

Jälleen raporttia lähimarketin valikoimasta - nyt sieltä saa nimittäin myskikurpitsaa. Kasvislisäkkeiden kruunaamatonta aatelia. Kiitos typerä halloween-juhlinta, kun tuot tällaisia alihyödynnettyjä ja alitarjonnasta kärsiviä aineksia lähikauppohin.

Tältä myskikurpitsa näyttää, Kuva lainattu Wikipedialta.

Uunissa paahdetut myskikurpitsan palat ovat ehdotonta herkkua. Paahtamalla maku muuttuu miedon makeahkoksi ja koostumus on samettista. Englanninkielinen nimi "butternut squash" itseasiassa kuvaa makua hyvin - se on hieman pähkinäinen. Suomennoksena myskikurpitsa on mielestäni vähän hassu, joten itse puhun kyseisestä tuotteesta sen englanninkielisellä nimellä.

Myskikurpitsa taipuu myös herkulliseksi sosekeitoksi. Sen kaveriksi sopii maustehyllystä hyvin vaikka kaneli ja neilikka. Myös kookosmaidon kanssa tehty sosekeitto on herkkua.

Uuniin laitettaessa kurpitsa kuoritaan (jostain kyllä myös luin, ettei tarvitsisi välttämättä edes kuoria, mutta en ole näin kokeillut), siemenet poistetaan, kurpitsa paloitellaan kuutioiksi tai vaikka tuollaisiksi alle olevassa kuvassa näkyviksi lohkoiksi, ja levitetään uunivuuan pohjalle. Valellaan päälle oliiviöljyä ja nokareita voita. Voit maustaa kurpitsat todella monella tavalla, sillä useat mausteet sopivat myskikurpitsaan. Suola ja pippuri on lähtökohta, mutta niiden lisäksi vaihtoehtoja ovat muun muassa muskottipähkinä, kaneli, chili, rosmariini, timjami, tuore inkivääri, neilikka, tuore salvia tai vaikka paprikajauhe.

Paloja paahdetaan uunissa, aika riippuu siitä minkä kokoisia paloja pilkoit. Puolisen tuntia pienemmille paloille, 45 minuuttia isommille. Palat muuttuvat kullanvärisiksi paahdossa.

Tältä näyttävät BBC:n reseptin mukaan tehdyt paahdetut kurpitsan timjamin kanssa.

Bongasin vähän aikaa sitten reseptin myskikurpitsarisotosta. Risotot ovat yhtä lempiruokaani, joten taidan tästä nyt ostetusta kurpitsasta kokeilla ideaa. Kehittelen reseptiä, ja jos siitä tulee hyvää, niin varmaan julkaisen reseptin täälläkin.

Siivouspäivänä tuoksuu pesuaine ja kynttilät

Siivosin kodin. Matot parvekkeelle tuultumaan, imurointi, lattioiden pesu. Pölyjen pyyhintä. Keittiön pesu. Vessan kuuraus. Tavarat paikoilleen. Viikon aikana kertyneen lehtipinon läpikäynti. Roskat ulos. Kierrätyskasan lajittelu - lasit, metallit, muovit - kierrätykseen.

Nyt kotona tuoksuu mäntysuopa.

Laitoin vielä tuoksukynttilöitä palamaan. Kuulostaisi muuten aika tuoksucocktailita, mutta näissä kyseisissä on tosi vieno tuoksu. Ja molemmat tuoksuvat "puhtaalle".

Pink champagne ja pink grapefruit. Ostin I love me -messuilta, jossa kävimme viikon päästä avioliittoon astuvan ystäväni kanssa hääjärjestelyihin liittyen. Mistähän näitä saisi lisää, ovat nimittäin kivan näköisiä, hyvän tuoksuisia ja hinta ainakin messuilla oli oikein kohtuullinen kummassakin?

En ole ihan varma tuoksuuko vaaleanpunainen champanja nyt ihan tuolta, mutta vasemmanpuoleisen tuoksu on silti hyvä. Ja oikeanpuolinen tuoksuu ihan verigreipiltä.

Ruisleipä

Tiedättekö, mikä tämä on?

No pala ruisleipää. Eikä ihan mitä tahansa ruisleipää. Se on Luumäellä leivottua, Satun Makioiden Ruisriiviötä. Parasta mahdollista ruisleipää, jos minulta kysytään.

Satun Makioiden leipomo ja myymälä sijaitsee 6-tien varrella Luumäen kohdalla. Helsingistä päin tullessa oikealla puolella tietä. Siinä pitää ja kannattaa aina pysähtuä leipäostoksilla, kun ohi menee.

Itsehän kesän mökkimatkoilla ostan ja hamstraan pakkaseenkin heidän leipiään. Kaakkois-suomalaiseen leipäkulttuuriin tottuneena en vain totu Helsingin surkeaan leipätarjontaan. Täällä ei saa melkein kuin isojen leipomojen liukuhihnatuote-leipiä. Ihan blaah. Ainakin meidän lähikaupan valikoima on surkea. Hirveästi eri vaihtoehtoja kyllä löytyy, mutta kaikki on liukuhihna-muovipussileipää.

Kannelmäen Prismassa bongasin muutama viikko sitten lappeenrantalaisen Pullin leipomon rieskaa. Ostin innoissani. Tulisipa meidänkin lähimarkettiin. Kantsuun asti kun ei ihan ruokaostosten takia jaksa matkustaa.

Takaisin Satun Makioihin. Kuvan ruisleivän lisäksi myös Satun Makioiden perunalepuskat ovat ihan parhaita. Jos lukijakunnasta löytyy joitain, jotka ei tiedä, mitä perunalepuskat ovat, niin menkää leipomoon ja kysykää. Ostakaa ja nauttikaa. Ette kadu.

Eilen haudattiin meidän mummi. Surullinen päivä, mutta lohdutuksena tänään voi herkutella maailman parhaalla ruisleivällä. Äiti ja isä toivat sitä matkalta tuliaiseksi meille Helsinkiin tuotavaksi.

Pataan vain

Pataruuat ovat aika huippuja, varsinkin talvisin. Niiden hienous piilee siinä, että niihin voi laittaa melkein mitä vain kaapista löytyy ja siksi ne toimivatkin sellaisena hyvänä ruokavaihtoehtona, jos kotoa löytyy vähän sekalainen seurakunta aineksia, joista ei oikein keksi mitään kummempaa. Ja vaikka vähän nahistuneitakin kasviksia. Sama pätee keittoihin, jotka siis ovatkin oikeastaan pataruokia, joihin tulee vain vähän enemmän nestettä.

Pataruuissa pataan voidaan kasata kasviksia, lihaa, kalaa, säilykkeitä... Liemeksi kelpaa lihaliemi, kalaliemi, kasviliemi ja niin edespäin, punaviini tai vaikka tomaattiliemi, joka tehdään kaatamalla sekaan säilykkeenä myytäviä kuorittuja tomaatteja. Tomaattimurskakin toki käy, tykkään itse vain erityisesti kuorituista kirsikkatomaateista, sillä niitä voi jättää kokonaisenakin padan joukkoon.

Mausteissa valinnanvaraa on ihan yhtä paljon kuin muissakin aineksissa - yrttejä, pippuria, paprikajauhetta, valkosipulia, chiliä...

Tämänpäiväinen pataruokani sai alkunsa siitä, kun huomasin että jääkaapissa odotellut palsternakka alkoi näyttää siltä, että se kannattaa käyttää pian. Pilkoin palsternakan, punasipulin, pari porkkanaa ja valkosipulia pataan. Pakkasessa oli Hakaniemen hallista hakemiani Hakkaraisen tuoremakkaraa - chorizoa ja lammasmakkaraa, jotka pääsivät sinne mukaan. Papumix löytyi kuiva-ainekaapista, ja makkaroiden vieressä oli vielä pakkasessa hernepussi, joten miksei sekin joukkoon mukaan. Sitten vielä purkki kuorittuja tomaatteja säilykkeenä, vettä perään. Mausteeksi juurikin noita mainitsemiani. Suolaa varovasti, sillä makkaroissa on valmiiksi suolaa. Ja toki myös mukavasti muitakin mausteita.

Pata maistui hyvältä - arkiselta ja maukkaalta. Ja näytti aika kursailemattomalta, niin kuin kuvasta näette.

En edes kirjoita tämän respetiä tämän tarkemmin tänne - ymmärrätte tekstistä jo, että näissä on varaa säveltää. Kurkatkaa kaappeihinne ja alkakaa siltä pohjalta kasaamaan itsellenne sopivia pataruokia. Kätevää!

Miten tässä näin on päässyt käymään?

Miten näitä keittokirjoja on päässyt kerääntymän tällainen rivi? Kirpparilta melkein kaikki, tietenkin. Ja kun niin tiukkana olen ollut, että vain parhaita saa tuoda kotiin. Näitä olisi noin kolme kertaa enemmän, jos en olisi ollut itselleni näin tiukka, kuin mitä olen ollut. Voi voi voi voi...

Universumin paras siivousaine

Universal stone - niminen ihmeaine on paras siivousaine, jonka tiedän. Kylpyhuoneen saa superkiiltäväksi. Keittiön tiskialtaat samoin. Pinttyneet tahrat lähtevät mistä vain ilman jynssäystä. Sillä voi pestä jopa astiota, joten pinttyneet uunivuoat (jotka eivät käsitiskillä muutoin aina meinaa puhdistua kokonaan) voi pestä sillä uudenveroisiksi. Sillä on lähtenyt sellaisiakin tahroja, jotka eivät ole lähteneet millään muulla aineella. Mm. keittiön rasvatahrat lähtevät yhdellä pyyhkäisyllä.

Kaiken lisäksi aine on ympäristön kannalta ihan super - ympäristöystävällinen, myrkytön, hapoton ja vielä todella riittoisa. Ja tuoksuu hyvältä - vähän mäntysuopamaiselta, puhtaalta.

Aine myydään tuollaisessa vihreässä purkissa parin tuollaisen pesusienen kanssa. Myyntipakkaus on sellainen kartonkilaatikko. Löytyy ainakin meidän lähimarketista, eli ole mikään harvinaisuustuote, jota pitää lähteä erikseen jostain hakemaan.

Purkista löytyvä aina on nimensä mukaisesti sellainen saippuakivi. Siis sellaista kiinteää valkoista ainetta, jota otetaan purkista kostutetulla sienellä. Sitten vähän puristellaan sientä, ja kas - sehän vaahtoaa. Tällä sitten pestään pinnat. Ja sitten huuhdellaan huolella.

Pesun jälkeen esimerkiksi keittiön altaat ovat kuin jostain Mr. Muscle -mainoksesta. Siis sellaiset, että voi nähdä, kun valo blingahtaa jostain kulmasta, kun on niin siistiä ja kiiltävää.

Ihan kaikkien pintojen pesuun tämä ei sovi, ei siis sellaiseksi yleispuhdistusaineeksi, sillä aine pitää tosiaan huuhtoa huolella pois. Muuten se kuivuu takaisin sellaiseksi vaaleaksi jauheeksi, joka tarttuu kämmeneen, jos pintaa jälkikäteen pyyhkii.

Hintaa purkilla on parikymppiä. Voi tuntua korkealta hinnalta, mutta riittoisuuden takia ei itseasiassa ole edes kovin kallis. Minulla - superjynssääjällä - purkki kestää kerrallaan pari vuotta. Ja on käytössä useamman kerran viikossa.

Otin juuri kolmannen purkin käyttööni, eli olen jo jokusen vuoden tämän aineen nimeen vannonut. Ja yrittänyt kaikille muistaa kertoa tästä aineesta, jos tulee siivous puheeksi. Onneksi nyt on sitten tämä ploki, niin täällähän voi näitä juttujaan julistaa. Kätevää!

Kukkia - blogiklisee

Elämä jatkuu. Tuli näköjään tarve kuvata kukkia, vaikka tiedän, että se on maailman suurin blogiklisee ikinä.

Tämän kirjoituksen pointtina ei nyt ole, että "katsokaas, ostin kukkia, ja otin niistä nyt kuvia ja laitoin tänne".

Piti vaan sanoa, että neilikat on ihan superkukkia kestävyytensä takia. Nämä on ostettu Hulluilta päiviltä yli kaksi viikkoa sitten. En voi ymmärtää, miten nämä vieläkin voivat olla näin elinvoimaisen näköisiä.

Itseäni ainakin jurppii, jos kukat nuupahtaa parissa päivässä . Niin kuin usein käy, ainakin minulla. Suomalaisilla kukkien hinnoilla parin päivän ilo on aikamoista rahanhukkaa. Onneksi on kuitenkin näitä kestokukkia - liljoja ja neilikoita. Näköjään liljatkin häviävät neilikoiden kestävyydelle - ainakin näiden kyseisten. Noin viikko sitten torilta ostetut inkaliljat on jo ihan alakuloisia. Nämä neilikat sen kun vain porskuttaa.

Pois moni kaunis mennyt on

Mummi kuoli yönä, jona ensilumi satoi Helsinkiin.



Äidin sydän

Maan päällä paikka yksi on
niin pyhä armas verraton
mi tarjoo lemmen turvaisan
ja kätkee onnen kalleimman

Vain sydän äidin
tunnet sen näin hellä on
ja lämpöinen
se riemuitsee sun riemustas
ja tuntee huolta tuskias

Kun ihmismielet vaikenee
kun kiitos kaikuu vaikenee
kun poljetaan ja moititaan
jäät yksin yöhön unholaan

On paikka missä lohdun saa
sua sydän äidin rakastaa
voit hellään helmaan painaa pään
ja itket murheen lientymään

Pois moni kaunis mennyt on
Sä kauan tunsit kaipion
muun korvas aika minkä vei
sydäntä äidin konsaan ei

(Ema sydä, sanat Lydia Koidula, suom. Hilja Haahti)