keskiviikko 15. elokuuta 2018

Anopin metrin kieli

Facebook-kirppis tarjosi 96 cm korkeaa anopinkieltä. Oma viherkasvihuumani senkun kiihtyy, joten saatavahan se oli.

Meille muutti nyt tällainen

Olen etsinyt isompia viherkasveja pidemmän aikaa. Tämä nyt laskettakoon isoksi, niin korkeaksi muutamat vehkat ovat kasvaneet. Juurella on useita pienempiä, jotka toivottavasti kasvavat yhtä korkeisiin sfääreihin.

Olen vuosikausia pyytänyt kaikilta, jotka lähtevät Vietnamiin tai muualle Kaakkois-Aasiaan tuomaan minulle riisikoreja tuliaiseksi. En ole saanut. Nyt ystävä bongasi Vepsäläisen alesta koreja ja on hankkinut satsin minullekin. En ole vielä niitä saanut, mutta suunnitelma on piilottaa tuo tylsä ruukku riisikorin sisään. En malta odottaa.



Ja hei - ei ole paljon mitään, mitä ei pyöränkorissa voisi kuljettaa! Olen kuljettanut korissani mm. kennolevyllisen kananmunia (myyjää nauratti, kun pakkasin ne pyöränkoriin, että näinköhän ovat ehjiä kotiinpäästyäni - olivat!). Tämä korkea anopinkielikin kulki oikein mukavasti korissa. Toki matka oli aika lyhyt, kun ihan läheltä ostokseni hain. Nauratti kuitenkin tämä kuljetus.


perjantai 10. elokuuta 2018

Kesälomaraportti

Tämä kesä on ollut mieletön. Jos jostain voisi valittaa, niin liiasta kuumuudesta nukkua, mutta siitäkään ei kehtaa valittaa, kun meitä on hellitty niin harvinaisella säällä tänä kesänä.

Olen ollut viimeiset kolme viikkoa kesälomalla. Loma on ollut mahtava. Olen käytännössä ollut koko ajan ulkona. En muista milloin viimeksi olisin ollut näin ruskea (varmaan Portugalissa) - ihoni ruskettuminen vaatii todella pitkän altistumisen auringolle, liian lyhyellä ajalla otettu aurinko johtaa pahaan palamiseen, joten usein välttelen aurinkoa. Nyt pitkällä altistumisella iho on tottunut aurinkoon enkä ole palanut enää lainkaan, vaikka aurinkorasvan käyttökin on ollut vähän niin ja näin!

Lomani alkoi ystäväni hääjuhlalla Lappeenrannassa. Oli superhauskat suomalais-australialaiset häät Saimaan rannalla kauniissa paikassa. Olen niin onnellinen ystäväni onnesta. Se välittyi juhlassa. Oli myös hauskaa viettää aikaa lapsuuden koulukavereiden kanssa, joita oli paljon mukana häävieraina.

Olen tänä kesänä uinut luonnovesissä enemmän kuin ikinä. Mökillä tietysti, niin kuin joka kesä, mutta sen lisäksi myös Saimaassa (kaverin polttareissa saunottiin Saimaan rannalla samoin kuin hänen häänsä päättyivät savusaunaan ja yöuintiin), Pikkukoskella (iltauintiretkiä pyörällä naapurin kanssa), Kaitalammella (iltauintiretkiä naapurien kanssa) ja meressä (päiväretki Pihlajasaareen ystävän kanssa). Vesi on ollut aivan ihanaa ja virkistänyt paahteisessa helteessä.

Pikkukoskelle on juuri sopiva pyöräilymatka kotoa. Olen nauttinut iltauinneista.

En ollut koskaan ennen käynyt Kaitalammella uimassa ennen kuin naapurini otti minut sinne mukaansa iltauinnille. Aivan ihana uimapaikka, tämän kesän suosikkini. Teimme muutaman erillisen retken 3 naapurini kanssa sinne hellepäivien iltoina.
Pidin tietenkin myös perinteiset kesäjuhlat. Nyt jo viidettä kertaa järjestämäni juhlat alkavat rullata jo omaan perinteiseen tahtiinsa. On ruokaa, raparperimojitoja ja yökrokettia. Ja paljon vieraita, tänä vuonna taisi olla 25 kaveria lapsineen kylässä.

Pihajuhlien hodaripöytä - kukin sai rakentaa oman hodarinsa täytteineen.



Tämän vuoden kakut olivat vadelma-ruusukakkuja. Maustoin täytteen tuoreilla vadelmilla ja ruusuvedessä. Toinen oli tavallinen täytekakku, toinen pavlova, joka on kätevä gluteeniton herkku. Ja tajuttoman herkullista.

Ainoa varsinainen matkani tällä lomalla suuntautui Pietariin. Käyn Pietarissa säännöllisesti työn takia, mutta teen päiväreissuja. Näillä reissuilla ei ole koskaan aikaa tutustua kaupunkiin eikä mihinkään Pietarin upeista nähtävyyksistä. Siksi päätin nyt buukata liput Allegroon ja varata hotellin 2 yöksi ja käydä erittäin perus-turistimatkalla naapurimaamme suurkaupungissa. Upea reissu oli, Pietari on aivan ihana! Kuljeskelin Nevskillä ja sen ympäristössä, kävin Eremitaasissa ja tein päiväreissun kantosiipialuksella Pietarhoviin.

Ylellinen eremitaasi

Suihkulähteiden Pietarhovi

Pietarihovin upeaa puutarhaa, jossa lueskelin pari tuntia kirjaani
Teimme myös mökkireissun meidän mökille ystäväni ja hänen kahden poikansa kanssa, joista toinen on kummilapseni. Olen tosi onnellinen, että tänä kesänä ehdin näkemään kaikki 4 kummilastani ja osan heistä kanssa viettämään enemmänkin aikaa.

Kaikenkaikkiaan tämä kesä on ollut aivan kokonaisvaltaisesti ihana. Lomani on ollut todella onnistunut ja palaan hyvillä mielin maanantaina töihin. Lomani viimeisen päivän, eli sunnuntain kruunaa vielä Flow-festivaali, johon aivan yllättäen voitin kaksi lippua! Sain tietää eilen, että arpaonni on osunut minuun. Aivan mieletön voitto ja tulee niin hieno lomanpäätös - odotan pääseväni kuuntelemaan Kamasi Washingtonia, jota kaksi vuotta sitten Flowssa kuuntelin aivan mykistyneenä sekä Lykke Litä, jota en ole koskaan kuullut livenä aiemmin.

Viherkasvimania ja lisää Tallinnan tuliaisia

Siinähän kävi sitten niin, että edellisessä postauksessa kertomani Tallinnan-reissun jälkeen meistä tuli ystäväni kanssa Tallinna-faneja, ja lähdimme sinne vielä uudestaan päiväreissulle (ja kyllä - syksymmälle on suunnitteilla vielä yksi reissu). Toinen reissu sujui ihan samalla kaavalla kuin ensimmäinenkin - satamasta kävellen Telliskiveen, siellä syömään (tällä kertaa ranskalaista ruokaa tarjoilevaan Frenchyyn) sekä Home Art -kauppaan sisustustavaraostoksille ja pyörähdys muutamaan vanhan kaupungin putiikkiin.

Edellisessä postauksessa esittelemäni harmaa ruukku ja amppeli saivat kaverikseen vielä toisen harmaan betoniruukun - jostain syystä betonin rouheus miellyttää tällä hetkellä silmääni ihan erityisesti.

Kuten mainitsinkin, huhuilin sitten paikallisesta Facebook-kierrätysryhmästä pistokkaita, ja jälleen kerran ryhmä osoitti erinomaisuutensa. Pyöräilin hakemaan kumipuun oksan ja piilean pistokkaita. Niitä pari viikkoa liottelin vedessä ja kumpikin teki komeat juuret.

Nyt kelpaa, ihanat ovat.


Ilahduttavat kovin tuossa viime syksyn kirpparilöydön, upean tammisenkin päällä, joka myös huushollin TV-tason virkaa hoitaa.


Intianmintusta löytyi riemua vaivaisen viikon verran. Lähdin kesälomareissuun ja ennen lähtöäni kastelin mintun läpimäräksi. Neljä päivää myöhemmin kotiintullessa odotti koppuraksi kuivanut minttu. En arvannut sitä niin juopoksi. Lyhyt oli se riemu. Kuuma kesä vaati uhrinsa.