Tomaattichutney

Väläytinkin jo edellisessä puutarhapostauksessani, että julkaisen hotdogien väliin valmistamani tomaattichutneyn reseptin.

Nyt on hyvä aika tehdä tomaattichutneyta, sillä suomalaisten tomaattien sato on parhaimmillaan ja kilohinta alhainen. Chutney maistuu esim. liharuokien lisukkeena.

Tämän reseptien otin Kotiliedestä jota ihan piirun verran muokkasin.

Tomaattichutney
 

n. 1 kg kypsiä, punaisia tomaatteja

n. 200 g kevätsipulia varsineen

1 tl raastettua inkivääriä

tuoretta chiliä maun mukaan (pistin puolikkaan chilin, mutta voisin laittaa enemmänkin)

6 valkosipulinkynttä

2 tl suolaa

1 tl rouhittua mustapippuria

1 nippu tuoretta basilikaa

2 laakerinlehteä 

1 dl valkoviinietikkaa

330 g hillo-marmeladisokeria

 

1. Kalttaa tomaatit kastamalla ne haarukan piikeissä kiehuvan kuumaan veteen ja poistamalla löystyneet kuoret.
2. Lohko kuorettomat tomaatit kattilaan. Lisää joukkoon hienoksi silputtu sipuli, raastettu inkivääri ja kuoritut valkosipulinkynnet. Lisää joukkoon mausteet ja keitä hiljalleen puolisen tuntia.
3. Poista laakerinlehdet kattilasta. Soseuta tomaattisose sauvasekotimella tasaiseksi. Lisää hillosokeri, sekoita hyvin ja keitä noin 5 minuuttia.
4. Kaada seos puhdistettuihin lasitölkkeihin, peitä kansilla, jäähdytä ja säilytä kylmässä.

Puutarhajuhlat syntymäpäivän kunniaksi

Tänään on syntymäpäiväni. Täytän 31 vuotta, virallisesti illalla joskus klo 23 jälkeen. Syntymäpäivänä on aina hyvä tehdä pikku välitilinpäätös elämästään. Minä totesin, että omassani on asiat aika hyvin. On oma ihana asunto, työpaikka, paljon ystäviä, neljä kummilasta ja varaa ostaa lentoliput minne päin maailmaa vain. Niin ja kaapissa muutama pari ihania kenkiä...

Keskikesän lapsia hemmotellaan. Tähän aikaan vuodesta on mukava järjestää juhlia. Järjestin eilen juhlan kunniaksi puutarhajuhlat. Vuosi toisensa jälkeen juhlapäivänäni on ollut aivan mahtava keli. Tänäkin vuonna kävi älytön tuuri, kun eilinen oli aurinkoinen ja sateeton - täydellinen päivä pihajuhlille.

Juhlat järjestin omalla pihallamme. Se on mitä mainioin paikka puutarhajuhlille, varsinkin nyt kun hankimme patiolle tuollaisen kivan katoksen. Löysin viime viikolla vielä kirpputorilla muutamalla eurolla hyväkuntoisia villashaaleja, jotka lämmittävät mukavasti iltojen viiletessä. Katoksen koristelin Tigeristä hankkimallani viirinauhalla sekä La case de cousin Paulin pallovalaisimilla, jotka toivat mukavan tunnelmavalon kynttilöiden kanssa illan hämärtyessä.

Istutin alkukesästä pihallemme mintun, joka onkin lähtenyt hyvään kasvuun. Olikin kätevä tarjota mojitoja puutarhabaaristani, joka näyttikin vielä kaiken lisäksi tosi söpöltä, vai mitä tuumaatte:

Mojito-baari

Juhlaruokana oli rennosti hotdogeja, joihin kukin sai keräillä omat täytteensä. Aivan älyttömän hyviä olivat mielestäni - ja kauniita:

Hotdog-sämpylät onnistuivat tosi hyvin. Resepti teillekin. Tein yhteensä 25 sämpylää kolminkertaistamalla tämän noin kymmenen sämpylän ohjeen. Tein yleiskoneella kaksi satsia - ensin tuplamäärillä tähän ohjeeseen nähden ja sitten vielä ohjeen mukaisilla määrillä kakkossatsin.


Hot dog sämpylät
Noin 10 sämpylää

• 2½ dl täysmaitoa
• 2 kpl kananmunan keltuaisia
• 75 g voita sulatettuna
• 1 rkl sokeria
• 1½ tl kuivahiivaa
• 1 tl suolaa
• n. 8 dl vehnäjauhoja

Voiteluun
Kananmunan valkuaisia (keltuaisten erottelusta jäljellejäneet)

1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja sekoita joukkoon keltuaiset, voisula, sokeri, kuivahiiva ja suola.
2. Lisää joukkoon jauhot ja vaivaa taikinaa yleiskoneella tai käsin kimmoisaksi.
3. Anna taikinan kohota noin tunti huoneenlämmössä liinalla peitettynä.
4. Ota taikina työtasolle ja leikkaa (noin kymmeneen) tasakokoiseen osaan. Kauli taikinanököt littanaksi ja rullaa sämpyläksi (tällä tavoin saat sämpylään hyvää muhkeutta)
5. Kohota vielä pellillä liinan alla noin puoli tuntia.
5. Voitele sämpylät kananmunanvalkuaisella.
6. Paista sämpylöitä 225-asteisessa uunissa noin 12-15 minuuttia kunnes ne ovat kauniin kullanruskeita.

Makkarat hain Hakaniemen hallista Hakkaraiselta. Heidän tuoremakkaransa ovat ylivetoja. Meillä oli kolmea vaihtoehtoa käytössä - lammasmakkaraa, possumakkaraa ja savuporteria. Kaikki sopivat erinomaisesti hotdogin täytteeksi.

Täytevaihtoehtoja oli reilusti, ja näistä kukin vieras sai koota itselleen parhaan kombon:

• Dijonnaisea (majoneesia ja rakeista dijon-sinappia)
• Tomaattichutneyta (tein itse edellisenä päivänä, julkaisen reseptin omassa postauksessa myöhemmin)
• Paistettua sipulimurskaa (kaupan maustehyllystä)
• Karamellisoitua punasipulia (pannulla pehmitettyä punasipulia suolalla, balsamiviinietikalla ja sokerilla)
• Ketsuppia
• American barbecue-kastiketta (kaupan hyllystä)
• Tuoretta korianteria
• Hapankaalia
• Kurkkusalaattia

Lisäksi tarjosin parasta kaalisalaattia coleslawia sekä vuohenjuusto-avokado-cashew -salaattia.

Sisko on kakkumestari ja teki minulle sitruuna-salmiakkikakun tarjottavaksi. Kiitos siitä, salmiakin ja sitruunan rakastajalle täydellinen kakku!

Juhlat olivat ihanat, ystävät viihtyivät pitkälti yli puoleenyöhöön istuskellen paviljongissa ja nauttien juomista ja ruuista. Minä nautin paitsi juhlista ja ystävien läsnäolosta, niin myös kovasti juhlan järjestämisestä. Juhlatarjoiltavien ja yksityiskohtien miettiminen on minulle mielekästä puuhaa. Voisiko juhlia järjestää useamminkin?

Mansikkakakku

Tein loman kunniaksi mökillä kesän ensimmäisen mansikkakakun. Helpolla (rimanalituksella?) mentiin, eli ostin paikallisesta lähikaupasta valmispohjan, johon kakun kasasin. Ei ihan arvojeni mukaista "leivontaa", mutta mökkiolosuhteissa meni. Ja itseasiassa ei valmispohja lopputuloksessa häirinnyt, kun kostutin pohjan huolella ja täytteet olivat onnistuneet.

Mansikkakakku tuo auttamatta mieleen kesän. Tässä täytteenä sitruuna- ja mustikkarahkaa, kirsikkahilloketta ja tuoreita mansikoita haarukalla liiskattuna. Koristelut tehty lujassa yhteistyössä ystävän nelivuotiaan kanssa. Myös kaksivuotias kummipoika auttoi mansikoiden kantojen poistossa.

Terassikahvilla oli isompi porukka ystävien mökille kutsumia ystäviään.

Kukkiakin kävin kummipojan kanssa pientareelta hakemassa. Pienelle miehelle oli tärkeää olla mukana auttamassa saksilla varsien leikkaamisessa. Kummitäti pitkäpinnaisesti keräsi elämänsä hitaimman kukkakimpun, kun niin hartaudella saksien käyttöä harjoiteltiin.

Nukuin muuten ihanassa piha-aitassa. Hyvin nukutti.

Sarpaneva-kokoelma laajenee

Loma alkoi! Minä suuntasin heti alkuun Keski-Suomeen mökkeilemään. Kirppishaukka haluaa aina kiertää pikkupitäjien kirpparitkin läpi. Niin tälläkin kertaa ja tein pikku pistäytymisen viitasaarelaiseen itsepalvelukirpputoriin.

Blogiani pidempään lukeneet tietävät, että kerään Pentti Sarpanevan Turun Hopealle suunnittelemia koruja. Kokoelmani karttuu (tuskallisen) hitaasti, sillä olen linjannut, että etsin koruja lähtökohtaisesti kirpputoreilta, en antiikkiliikkeistä. Sarpanevan koruja päätyy aina välillä kirpputorille alihinnoiteltuna, sillä ne ovat varsin monelle tuntemattomia (vaikka lähes poikkeuksetta ovatkin leimallisia) ja varmasti myös osan ihmisistä mielestä myös liian persoonallisia / rumia / suuria / pronssisia / retroja koruja. Hidasta keräily kuitenkin on - olen etsinyt niitä aktiivisesti nyt reilu kolme vuotta ja tämä oli kolmas tai neljäs koruni - yhdestä hopeisesta en nimittäin enää ole ihan varma onko Sarpaneva vai ei. Aiheesta olen aiemmin kirjoittanut blogiini aiheesta kirjoitukset Ensimmäinen P. Sarpanevani, Toinen P. Sarpanevani, Sarpanevan kolmas (versio, jonka autenttisuudesta en olekaan enää ihan varma).

Tämän viikon pistäytyminen Viitasaarella kirpputorilla laajensi kokoelmaani uudella näyttävällä riipuksella. Designin nimi on "Lehti" ja se on hieno.

Kirpputorilla oli myös myynnissä muutama muukin saman suunnittelijan koru. Hillitsin kuitenkin himoni ostaa samalla kertaa useampia, näin koruista tulee uniikimpia kun muistan jokaisen hankintapaikan. Eniten jäi ehkä tarjolla olleista vaihtoehdoista kaivelemaan raaka-ametistilla koristeltu Kaarna-riipus.

Sarpanevan koruista on muuten tehty oma "Keräilijän aarteet" kirja. Minun pitäisi todellakin hankkia se, jotta saisin lisätietoa koruistani ja tunnistaminen helpottuisi edelleen.

Keittiön uudet vaatteet

Marimekon Vintti-myymälässä viime viikolla pistäytyessäni oli iso määrä kankaita laitettu palakoriin tarjolle edullisella kilohinnalla. Korista löytyi muutoin varsin pieniä ja hankalasti hyödynnettäviä paloja, mutta löysin joukosta kaksi isoa pätkää Maija Louekarin vuonna 2009 suunnittelemaa Räsymatto-kangasta, jonka värit on kuin tehty kotiini. Löysin yhteensä kaksi yli 1.5 metrin palaa, joille hintaakin tuli vain häthätää parikymppiä. Todella edullista, jos Marimekon kankaiden normaalihintaan peilaa.

Ompeluinspiraatiohan siitä sitten iski. Pitkästä aikaa kaivoin ompelukoneen esiin. Keittiön ikkunassa on jo pidemmän aikaa roikkunut ikivanhasta kirppikseltä löydetystä pöytäliinasta verhoiksi muuntautunut Maija Isolan Kivet-kankaasta ompelemani keltainen sivuverho.

Keittiön verhot lähtötilanteessa

Minulla on itseasiassa jo valmiina yksi äitini minulle teettämä yläkappa samaisesta keltamustasta Räsymatto-kankaasta. Se palvelee paremmin talviverhona, sillä keittiön ikkuna aukeaa sisäänpäin ja aina ikkunaa avatessa yläkappa on tiellä. Ja koska yrttitarhani sijaitsee keittiön ikkunan alla, niin ikkunaa tulee kesäisin auottua varsin usein.

Mietin, että onko järkeä ommella samasta kankaasta sivuverhokin, mutta koska keittiön keltainen seinä suorastaan huutaa kaverikseen tätä kuosia, päätin ommella.

Singerini on mahtava 30-vuotislahja ystäviltä

Ja nyt on sitten uusi Räsymatto-sivuverho! Tuli kyllä aika kiva, tai miellyttää ainakin minua. Vaikkei tuo uusi versio nyt tyyliltään dramaattisesti eroakaan lähtötilanteesta, niin uudistus on kuitenkin aina uudistus.

Uudet keittiön verhot

Työlistallani on ollut tuhat vuotta päällystää myös keittiön pöydän tuolien istuintyynyt. Ne ovat olleet punaiset ja siniset - kaksi kumpaistakin - ei-yhtään-kotiini-sopivat tyynyt, jotka olen löytänyt joskus kauan aikaa sitten Finlaysonin alekorista pilkkahintaan. Silläkin riskillä, että yliviljelen tuon Räsymatto-kuosin keittiössä, niin päätin päällystää istuintyynyt samalla kankaalla, kun toinen ostamani pala oli lähes nappiin sen kokoinen, kuin mitä menekki tyynyjen päällystyksessä on. Ovat nyt eräänlainen setti tuon verhon kanssa.

Tällainen pino tyynyjä niistä tuli

Onhan nuo aika kivat, vaikka itse sanonkin

Vaikka ompelutaidoillani ei ketään hätkähdytetäkään, oli kuitenkin kiva pitkästä aikaa koneen kanssa hurruttaa. En kovin kummoinen ompelija ole, joten verhot ja tyynyt ja tällaiset helpot työt on minua varten. Välillä voisi toki uskaltautua kokeilemaan vähän jotain vaikeampaakin. Uskoisin että vähän harjaannuttamalla taitojani voisin olla ihan hyväkin ompelija. Ehkä vielä innostun.

Kesälounas ulkona

Vihdoin ilmat täällä Helsingissä ovat olleet vähän suotuisia aloittaa ulkoruokintakausi. Tänä vuonna harvinaisen myöhään, niin sateinen alkukesämme on ollut. Tänään oli mukava sateeton ja kohtalaisen lämminkin päivä. Kävin aamusella kaupassa ja haalin ostoskoriin herneitä, kirsikoita, mansikoita, vesimelonia... Kaikkea kesään kuuluvaa herkkua!

Sain eilen naapurilta, jolla on viljelypalsta kaupungissa ison säkin erilaisia salaatteja - lehtisalaattia, tammenlehvää ja rucolaa. Kaupan kalatiskissä oli tarjouksessa lohta, joten kesäinen lounasmenu syntyi kuin itsestään. Salaattia ja sitruunalla, valkosipulilla, ruohosipulilla ja kapriksilla maustettua lohta.

Jälkiruuaksi niin paljon mansikoita, että napa meinasi haljeta. Ostin 5 kg:n laatikon jonkun espoolaisen tilan viljelemää mansikkaa. Koko laatikko oli ensimmäisestä marjasta viimeiseen aivan priimaa. Kymmenisen rasiaa jo pakastin, loput odottavat jääkaapissa tuoreena herkuttelua.

Ruoka maistuu (ja näytää) paremmalta puutarhassa syötynä. Toivon isosti lisää päiviä, jolloin päivällisen voi kattaa ulos. Ehkä se tästä taas lähtee. Viikon päästä alkaa lomakin.

Kesä näkyy tuliaisissa

Huumaannuin selvästi lomallani Espanjan helteestä. Niin kesäisiä ovat nimittäin matkaostokseni.

Ihana korikassi nahkasomisteilla houkuttaa rannalle. Tai kuten ystäväni laukkua kuvailivat: täydellinen kun ajat pyörällä hakemaan torilta porkkanoita, joissa on se vihreä naatti kiinni. Tällainen mielikuva ystävilläni ilmeisesti minun tekemisistäni on - että haen torilta pelkkiä porkkanoita, jotka asettelen kauniisti tuollaiseen korikassiin (ja onhan se osittain tottakin).

Espadrilloksia, eli narupohjaisia kangaskenkiä on Espanja väärällään. Löytyi hauska kauppa, jossa oli kaikkia mahdollisia kuoseja espadrilloksia. Seilorihenkiset raitakengät viehättivät minua, joten hankin ne kesätossuiksi. Nämäkin sopivat sille porkkananhakureissulle, eikös totta?

Olen haaveillut Byredon hajuvedestä pitkän aikaa, mutta niitä kun ei ihan joka parfumeriasta osteta (kyseessä on siis varsin eksklusivinen tuoksumerkki, jonka tuoksuja myydään vain harvoissa paikoissa). Sitgesissä oli yksi parfymeria, josta merkin tuoksuja löytyi. Valitsin pitkän nuuhkimisen jälkeen tuoksun Blanche (joka on kevyt ja klassinen tuoksu, johon ehkä nimi "valkoinen" viittaakin). Pitkään harkitsin Blanchen ja Black Saffronin välillä päätyen kuitenkin ensiksi mainittuun. Tämä on niin yleellinen hajuvesi, että aamulla tätä päälleen suihkauttaessa tulee suorastaan yleellinen olo.

Sitges oli täynnä boheemeja pikkuputiikkeja, jotka notkuivat kesäisiä ranta-asuja ja erilaisia helyjä. Näin kesäiset rantahelyt lähtivät minun mukaani - olen innostunut viime vuosina rannekoruista. Nämä kyseiset tuskin talvisena päivänä olisivat houkutelleet, mutta helteessä ruskettunutta ihoa vasten mallatessa olivat niin kivat, että ostin. Lisämausteen näihin helyihin tekevät sen, että ovat made in Sitges.

Lomalla

Lomailin viime viikon. Isolla ystäväporukalla Espanjan Sitgesissä, lähellä Barcelonaa, josta vuokrasimme yhdessä villan käyttöömme viikoksi. Samaan tyyliin kuin viime kesänä Portugalista.

Kaipasin lomaa. En ollut edes tajunnut, että miten kovaa olen paahtanut koko kevään. Ylikierroksilla käynyt elimistö ei kuitenkaan osannut rauhoittua samantien, vaan lomafiilis hiipi mieleen vasta keskiviikon tienoilla - suunnilleen loman puolivälissä. Onneksi edes silloin. Lähdin matkaan ilman työläppäriä - siitä päätöksestä olen ylpeä ja iloinenkin (minulla on ollut koko kevät töissä sellaista, että työstä on vaikea irroittautua ja tekemistä on aivan liian paljon, että pystyisi pitämään kokonaisia lomapäiviä, saati viikkoja).

Nyt olo on kuitenkin parempi kuin mitä se olisi ollut ilman lomaa. Sitgesissä oli lämmintä, suorastaan kuumaa. Rusketuin varmaan elämäni ensimmäistä kertaa pahemmin palamatta (vaalean ja helposti palavan hipiän miinuspuolia, jatkuva aurinkorasvaaminen ja muunlainen tarkkaavaisuus ei aina auta, vaan olen monesti palanut varovaisuudestakin huolimatta, vaikka uima-allasuinnin aikana). Sitges oli hauska pikku kylä, Barcelonassa tuli käytyä 13 vuoden tauon jälkeen, ruoka oli hyvää, nukuin yhdet 11 tunnin yöunet (todella harvinaista minulle) ja niin edespäin.

Sitgesin venesatama

Aamuista heräilyä

Villan uima-allas, jossa vesijuoksin lähes joka päivä ystäväni kanssa

Maisemat villan kattoterassilta

Punaviini tynnyrikypsytyksessä Prioratin viinitilalla

Gramonan Cava-tilalla maisteltiin cavoja

Jonkun portti oli jäänyt auki, työnsin pääni sisään ja löysin kauniin sisäänkäynnin. Rohkenin ottaa valokuvan.

Barcelonan kadut ovat kapoisia. Tämä on suorastaan leveä katu Barcelonan mittapuulla.

Palasin vielä kahdeksi viikoksi töihin ennen kuin aloitan "varsinaisen" kesälomani.

Lupaan itselleni ottaa lomalla rennosti. Lupaan myös yrittää ottaa hieman rennommin loman jälkeenkin. Ettei elämä lipsahda ihan pingottamisen puolelle.