Pakastininventaario

Joulun välipäivinä rauhallisuuteen turhautunut mieleni päätti innostaa minut myös pakastininventaarion pariin. Kaivelin omaa pakastintani ja kävin läpi sisällön järjestykseen. Mietin samalla, että mitä ihmisillä yleensä on pakastimessa.

Itse olen innokas pakastaja ja pakastimestani löytyy aina joku hätävara yllättävien vieraiden tai pikaisen ruuan suhteen. Tämä on tosin aika lailla ristiriidassa sen kanssa, että minulla ei oikeastaan koskaan käy yllättäviä vieraita (vieraita kyllä käy, mutta suunniteltuna - ja kieltämättä vähemmän kuin ehkä haluaisin). Ja useammin pikainen ruokakin tarkoittaa ravintolassa pistäytymistä tai Wolt-tilausta pakastimen kaivelun sijaan.

Pakastimeni ykkössisältö on aina marjat. Mansikat ovat ykkössuosikkini ja niitä pakastan yleensä 5-7 kiloa kesällä mansikka-aikaan. Mansikoiden lisäksi löytyy aina mustikoita, vadelmia ja puolukoita, joita kerään (usein vanhempieni avustuksella) kesämökin metsistä. Marjat täyttävät noin 2/3 pakastimestani ja syksyllä tilaa on varsin vähän millekään muulle. Sienet nykyään yksinomaan kuivaan pakastamisen sijaan, sillä niin ne ovat mielestäni helpompia käyttää ja myös parempia (pakastaminen aiheuttaa sieniin mielestäni kumisen rakenteen, jota kuivaamalla ei tarvitse sietää).

Toinen pakastimestani oikeastaan aina löytyvä tuote on herneet. Pakasteherneet ovat mielestäni pakasteiden aatelia ja syön niitä iltapalaksi sellaisenaan (yleensä oliiviöljytilkan, balsamicon, sormisuolan ja raejuuston kanssa - älkää kysykö miksi, yhdistelmä on vain mielestäni hyvää) tai lisään niitä ruokiini varsin monipuolisesti. Tai teen hernepyrettä, joka on herkullinen lisuke.

Lisäksi pakastimesta löytyy hieman leipää lähes aina - nyt oli omatekemiä sämpylöitä pari, mutta harvemmin niitä nykyään leivon (nämäkin tein, kun halusin tyhjentää ryynikaapista pussinpohjia pois). Ruusukaalia löytyy myös iso pussillinen, ne ovat myös lisukesuosikkini (joko käristettynä tosi kuumalla valurautapannulla pähkinöiden kanssa tai sitten kermassa pitkään haudutettuna). Nyt on myös pussillinen salkopapuja omasta kasvulaatikosta - ensi vuonna en taida niitä kasvattaa, kun niiden syöminen kyllästyttää muutaman vuoden suuren sadon jälkeen. Jääpaloja yritän muistaa aina myös pakastimeeni laittaa, niitä ei muuten ikinä ole silloin harvoin kun niitä haluaisi juomaansa tai smoothieensa tiputtaa.

Tällä hetkellä harvinaisempina vieraina pakkasesta löytyy myös pussi nokkosia, joita pihaltamme kesällä keräsin ja ryöppäsin. Pitäisi tehdä nokkoslettuja varmaan. Sitten on kanalientä, jota keitin, kun en halunnut haaskata kananluita.

Ja kyllä - alalaatikosta löytyy pullo vodkaa. Parasta sellaista, eli Russki Standardin platinaa. Aikaisemman työn Venäjän matkustamisen tuliaisia. Harvemmin tulee juotua, mutta sitten ei ainakaan, jos pullo ei ole pakastettu. Juodaan seuraavan kerran snapsina, kun opiskelukaverini tulevat helmikuussa illalliselle luokseni.

Mitä teidän pakastimista löytyy? Mitä siellä on aina? Mitä harvinaisempia juttua sinne piilotatte?

Hyvää vuotta 2020 - terveisiä Afrikasta ja kotona kukkii kukat

Oikein hyvää vuotta 2020 tänne blogin puolelle!

Vietin marraskuun lopun ja joulukuun alun Keniassa. Oli upea reissu, ensimmäinen Afrikan käynti omalta osaltani. Olimme Nairobissa, Mombasan lähellä Tiwi-beachilla rantalomalla ja kolmen päivän safarilla Tsavossa ja Amboselissä. Jos ikinä menet Afrikkaan, niin älä skippaa safaria - Afrikan eläinten näkeminen niiden normaalissa elinympäristössä on suorastaan taianomaista. Ja luonto on muutenkin hurmaavaa.

Teeviljelmällä tee kerätään käsin, sillä kasvista poistetaan vain tietyn kokoiset lehdet

Safarin kirahvivartio

Norsujen tienylitys. Yhdellä ei ollut kiire mihinkään ja hän kävi hetkeksi köllöttelemään tienposkeen.

Joulun pyhät menivätkin minulta sitten ihan ihmetellessä. Olin käyttänyt kaiken suunnitteluenergian Afrikan matkaan ja paluun jälkeisellä viikolla minulta vielä leikattiin yksi hankalassa paikassa ollut viisaudenhammas pois vaatien noin viikon toipumisajan, niin en ollut tehnyt oikeastaan mitään suunnitelmia pyhiksi. Olin varsinaisen joulun vanhempieni luona Lappeenrannassa ja oli ihanan rentouttavaa. Sen jälkeen teinkin välipäivät töitä ja tylsistyin viikonloput kotona, kun olin jo ollut kotona lepäilemässä pari päivää leikkauksen takia ja sitten vielä joulun pyhät meni ihan rentoillessa. Kirjojen lukemisellekin on näköjään raja.

Koska joutenololle on selvästi aivolohkossani tilaa vain rajallinen määrä, olen hiukka hyppinyt seinille ja odottanut jo innolla arjen käynnistymistä. Olen ollut töissä kaikki välipäivät, mutta sielläkin on ollut tylsää ja rauhallista, kun ei ole ollut kokouksia ja uusia avauksia lainkaan  - ei sellaista normaalia arjen hektisyyttä ja aivoärsykettä. Onneksi loppianen on pian ja uusi vuosi ja normaali arki alkaa!

Olen purkanut ylimääräistä energiaa keittiön kaappien siivoamiseen. Kävin keititön kirppislöytöjä läpi ja laitoin melko ison määrän myyntiin paikalliseen Facebookin kirppirsryhmään. Ryhmä on ollut viime aikoina mielestäni aika hiljainen ja aiemmin niin vilkkaassa ryhmässä tavara liikkuu vähän ennakoimattomasti, välillä suorastaan huonosti. Nyt laitoin hyvää tavaraa (mm. Teeman lautasia ja Riihimäen laseja) myyntiin edullisesti ja ilahduin miten hyvin tavarat löysivät uuden kodin. Lähes kaikki myyntiin laittamistani tavaroista on jo myyty ja noudettu. Ihanaa.

Koska joulun valmistelut jäivät kodissani osaltani mainituista syistä melko vähäisiksi (enkä nyt muutenkaan ole kodin joulukoristelija-ihmisiä), niin hain joulun jälkeen suosikkikoristeeni, eli joulukukat kotiin. Plantagenista sai heti joulun jälkeen ritarikukkia eurolla - olivat hieman aneemisia pieniä nuppuja, mutta ostin niitä silti kaksi. Ne ovat nyt pikkuhiljaa kasvaneet ja aukoneet kukkiaan ja voi mikä yllätys niistä paljastuikin. Minun täytyy tunnustaa, että olen aina luullut, että ritarikukkia on tasan kahta väriä - kirkkaan punaista ja valkoista. Nämä kappaleet olivatkin kahta erilaista vaaleanpunaista - toinen on liukuvärjätyn oloinen pinkki ja toinen valkoisempi pinkeillä raidoilla. Ihanat. Kukkivat nyt olohuoneessa.

Ja sitten - uskomatonta kyllä, kotona myös ludisia on aloittanut kukkimaan. Minulla on ollut tämä kasvi jo monta vuotta sen kauniiden lehtien johdosta. Ja on se kukkinut silloin muistaakseni 3 vuotta sitten, kun ostin kasvin lähikukkakaupasta. Mutta kaksi joulua on mennyt ihan ilman kukintaa, vaikka ludisian pitäisi olla idioottivarma loppuvuoden kukkija. Olen hyvä pitämään viherkasveja hengissä ja vehreinä, mutta jostain syystä asunnossani kukat kukkii varsin nuukasti. Siksi aina ilahdun, kun kukkimista tapahtuu. Ludisian kukat ovat hentoiset valkoiset ja aika vaatimattomat kauniiden lehtien rinnalla, mutta kauniita ovat silti.

Kukkivin terveisin siis hyvää uuttavuotta kaikille ruudun sinne puolelle!

Kukkiva oregano

Perustan joka kevät keittiön ikkunalle yrttitarhan.

Tänä vuonna oregano (tuossa ison ruukun vasemmassa reunassa) on kasvanut hurjaa vauhtia ja olen kuivannut siitä jo kaksi satsia talven varalle. Ihan todella satoisa kasvi ollut tuo tänä vuonna!

Nyt oregano ryhtyi tekemään kukkia, mikä ei välttämättä ole toivottu ominaisuus ruuanlaittoon tarkoitetuista yrteistä puhuttaessa (kukkiva varsi muuttuu puisevaksi ja vie energia lehtien kasvulta, joita ruuanlaitossa halutaan käyttää). Korjasin kukat pois, jotta lehdet pääsevät rauhassa jatkamaan kasvuaan ja totesin, että peratuista kukistahan tulee ihan hauska kukkakimppu yöpöydälle.

Tyrkkäsin tämän huumaavan tuoksuisen kimpun yhteen kauneimmista maljakoistani - suunnittelijaystävieni suunnittelmaan lasimaljakkoon.

Ihana on tuoksu nyt makuuhuoneessa - minä kyllä kovasti tykkään yrttien tuoksusta.  Oregano onkin antiseptinen eteerinen öljy, joka tunnetaan yhtenä tehokkaimpia ja monipuolisimpia luonnon aineista bakteereita, viruksia, sieniä ja muita pieneliöitä vastaan.

Hävikkiruokaa

Kävin joku aika sitten ensimmäistä kertaa Helsingin Kalasatamaan avatussa kauppakeskus Redissä. Tein sinne ihan tietoisen "hävikkiruokaretken", sillä halusin käydä Kirkon ulkomaanavun pyörittämässä hävikkiruokakauppa WeFoodissa sekä samalla noutaa ResQ-palvelun kautta nappaamani ruokakassin Redin K-marketista.

Olen todella iloinen, että ruokahävikin vähentämiseen on tullut tällaisia palveluja ja että asia ylipäätään alkaa saamaan sen ansaitsemaa huomiota. Ei ole yhdentekevää mitä syömme. Eikä myöskään ole yhdentekevää päätyykö ruokaamme roskiin.

ResQ:n kautta ei saa pelkästään ravintoloista myymättä jääneitä annoksia, vaan myös valituista K-marketeista ns. ruokakasseja. Ne sisältävät samana päivänä vanhenevia tuotteita sekalaisen valikoiman. Sisällöltään kassi on aina selvästi myyntihintaa arvokkaampi. Ruokakassit ovat nousseet ihan hittituotteiksi ja ystäväpiirissänikin niitä välillä ihan varta vasten metsästetään. Itse ostan harvoin - johtuen yhden hengen ruokatalouden vähäisestä ruuankulutuksesta sekä siitä, että lähimarketeissani näitä kasseja ei ole tarjolla. ResQ-ruokakassin hakeminen on vähän kuin leikkisi kokkisotaa kotona - koskaan et tiedä mitä kassista löytyy. Kassin sisältöä kannattaa pakastaa ja käyttää luovasti - kuivahkoa leipää voi esim. kätevästi surauttaa blenderillä korppujauhoksi jne.

Minun mukaani lähti WeFoodista suurtalouskeittiöille tarkoitettuja ruokabokseja, joissa toisessa oli 1.5 kg suikaloitua punasipulia ja toisessa 1 kg tuoretomaattisalsaa. Suurimman osan näistä pakastin sopivina annoskokoina pakkaseen käytettäväksi kätevästi kaikkeen ruuanlaittoon - valmiiksi pilkottu sipuli on aina kiva juttu ja tomaattihakkelusta on kätevä heittää patoihin ja kastikkeisiin.

Näiden pussien sisältöjä on käteve kaataa suoraan pakastimesta pataan

Osa hankinnoista pääsi käyttöön heti. Tein punasipulisuikaleesta sipulipiirakan, johon haudutin punasipuleja pehmeäksi pitkään aniksen siemenien, balsamiviinietikan ja sokeriripauksen kanssa. Kaadoin sipulimassan pakasteesta löytyneen valmiin piirakkapohjan päälle ja murustelin päälle vielä fetajuustoa.

Tomaattisalsaa käytin lohen kanssa - levitin sitä lohifileepalan päälle ja laitoin uuniin hautumaan. Tuli tosi hyvää ja katosi töissä lounaseväänä parissa päivässä. Kuvaamatta jäi tosin.

Käytän nykyään vain poikkeustilanteissa lihaa tai kanaa. ResQ-kassista löytyi kuitenkin broilerin jauhelihaa, niin tein niistä aasialaisittain maustettuja broileripyöryköitä uuniin. Chiliä, tuoretta korianteria ja limeä mausteeksi ja ei kun uuniin.

Oletteko te kokeilleet näitä hävikkiruokapalveluja? Mikä on suosikkinne?

Moikkaus!

Tulin vain huikkaamaan aika pitkäksi venyneen blogitauon keskeltä, että hengissä ollaan. Sitten viime postauksen on tapahtunut vaikka mitä - olen irtisanoutunut vanhasta työstä ja aloittanut uudessa työpaikassa. Joulukuussa olin pari viikkoa "in between jobs", jolloin matkustin Sri Lankalle nauttimaan vitivalkoisen hiekan rannoista ja pauhaavasta valtamerestä ja lukenut siellä 10 päivän aikana 3.5 kirjaa.

Nyt olen koko alkuvuoden opetellut uutta työtä. Noin muutoin elämä on mallillaan ja rullailee mukavasti eteenpäin. Ystäväni antoi autonsa minulle käyttöön, kun ei itse sitä juuri nyt tarvitse, niin olen päässyt kiertämään kirppiksiä ja tehnyt myös elämäni ensimmäisen tori.fi -ostoksenkin. Upeita löytöjä on taas löytynyt - en malta odottaa, että saan vähän valokuvaamisintoa taas, kun valon määrä alkaa lisääntyä ja pääsen esittelemään niitä täällä teillekin. Paitsi että uusi työ on vienyt fokuksen muualle kuin bloggausharrastukseen, niin kieltämättä tuo jatkuva pimeys ei innosta valokuvaamiseen.

Mutta terveisiä vaan täältä mukavalta kotisohvalta - villahousut jalassa, kynnet punaisena. Palailen blogin ääreen piakkoin, kun elämä vähän rauhoittuu.

Syksyn perinteiset säilöntähepulit

Syksyn tulon huomaa tässä huushollissa (ainakin) siitä, kun alkaa vimmattu säilöntä. Olo on tällä hetkellä vähän jopa ylirasittunut, kun keittiööni pölähti viime sunnuntaina niin valtavan iso korillinen täynnä pieniä täydellisiä herkkutatteja sekä myös iso kestokassillinen omenoita.

Ei siinä mitään, mutta minulla on ollut tällä viikolla joka ilta jotain iltamenoa siten, että olen päässyt kotiin vasta yhdeksän maissa illalla. Säilömishommat onkin menneet ihan yötyöksi - kumpikaan ko. raaka-aineista kun ei mitään monen päivän odottelua kestä. Tatit säilyvät kylmässä ehkä pari päivää ja sitten jo selvästi nahistuvat. Omenat taas olivat puupudokkaita, eli niissä oli mustelmia, jotka leviävät silmissä. Varsinkaan kun mitään sellaista yleellisyyttä kuin paikka jääkaapissa en voinut niille tarjota, pikkuinen kaappi kun oli aivan äyriään myöten täynnä jo tattisadosta.

Olen nyt parin päivän aikana pilkkonut vimmatusti. Soseuttanut. Hillonnut. Kuivattanut.

Tatteja pilkoin kolme pellillistä kuivamaan. Kylppärin lattialämmitys tuli jälleen kerran tässä avuksi, eli laittialämmitys täysille ja pellit lattialle. Kolmessa päivässä kuivaa. Yöllä vessassa käydessä sai puikkelehtia varovasti peltien keskellä. Nyt homma on onneksi ohi.

Tämän lisäksi tein sienipiirakan. Vei ison kasan tatteja, mutta vielä oli sieniä jäljellä. Tein tattipastan. Senkin jälkeen niitä jäi iso kasa. En keksinyt muuta kuin paistaa ne sellaisenaan pannulla - teen ehkä viikonloppuna ruuaksi jauhelihapihvejä ja sienikastiketta. Saavat odottaa jääkaapissa siihen asti.

Omenoista keitin 4 litraa hilloa. Pilkoin, soseutin ja haudutin kolme tuntia uunissa - niin kuin aina teen. Kanelia, vaniljaa ja ruusuvettä mauksi. Nyt on hilloa koko talveksi - paitsi että en oikein edes syö hilloja. No, tuliaiseksi ja pannukakun seuraan, ehkä nuo tuosta talven aikana hupenevat.

Omenoita jäi hilloamisen jälkeen vielä iso kasa. Ajattelin, että teen omenakakun, johon menee mahdollisimman paljon omenaa. Venäläinen sharlotka oli mielessäni, kunnes iltamyöhällä leivontaa aloittaessani huomasin, että reseptissa sanotaan kolme kananmunaa ja minun jääkaapissani niitä on kaksi. Päätin tehdä perinteistä omenahyvettä, eli uunitettua omenaa, jossa kauraseos päällä.

Nyt minulla on 4 litraa omenahilloa, uunivuoallinen omenahyvettä, tattipiirakka, tattipastaa ja tattisosetta. Toivottavasti vähään aikaan ei tule yllätyksenä mitään uutta säilöttävää.

Syksy on säilöjälle kiireellistä aikaa.

Anopin metrin kieli

Facebook-kirppis tarjosi 96 cm korkeaa anopinkieltä. Oma viherkasvihuumani senkun kiihtyy, joten saatavahan se oli.

Meille muutti nyt tällainen

Olen etsinyt isompia viherkasveja pidemmän aikaa. Tämä nyt laskettakoon isoksi, niin korkeaksi muutamat vehkat ovat kasvaneet. Juurella on useita pienempiä, jotka toivottavasti kasvavat yhtä korkeisiin sfääreihin.

Olen vuosikausia pyytänyt kaikilta, jotka lähtevät Vietnamiin tai muualle Kaakkois-Aasiaan tuomaan minulle riisikoreja tuliaiseksi. En ole saanut. Nyt ystävä bongasi Vepsäläisen alesta koreja ja on hankkinut satsin minullekin. En ole vielä niitä saanut, mutta suunnitelma on piilottaa tuo tylsä ruukku riisikorin sisään. En malta odottaa.

Ja hei - ei ole paljon mitään, mitä ei pyöränkorissa voisi kuljettaa! Olen kuljettanut korissani mm. kennolevyllisen kananmunia (myyjää nauratti, kun pakkasin ne pyöränkoriin, että näinköhän ovat ehjiä kotiinpäästyäni - olivat!). Tämä korkea anopinkielikin kulki oikein mukavasti korissa. Toki matka oli aika lyhyt, kun ihan läheltä ostokseni hain. Nauratti kuitenkin tämä kuljetus.

Aamupala työpaikalla

Aamurutiineihini kuuluu aamupalan syönti vasta työpaikalle saavuttuani. Juon kotona kahvin rauhassa aamu-tv:tä katsellen ja sitten kävelen töihin, haen työpaikan baristalta kahvin ja nautin aamiaiseni aamun toisen kahvikupillisen seurana. 

Aamupalani on aina sama - purkki Ehrmannin jugurttirahkaa ja Bonnen mangososetta ja/tai mustikoita pakkasesta. Sen lisäksi sekoittelen kotona valmiiksi tällaisen sekoituksen, jota ripottelen aamurahkani päälle purutuntuman, antioksidanttien ja kuidun saamiseksi.

Vanha hillopurkki käy tarkoitukseen mainiosti. Sinne ikisuosikkejani kaakaonibsejä, chiansiemeniä ja kauralesettä. Lisäksi vähän psyllium-jauhetta, niin vatsa tykkää. Purkkiin kansi päälle ja rivakka ravistelu, niin minun "aamumysli" on valmis.  Käsilaukkuun ja mukaan työpaikalle. Työpaikalla tätä on sitten kätevä sirotella aamupalan joukkoon. Tämä satsi riittää minulla pariksi viikoksi.

Arki on elämistä varten

Muistan aivan työelämäni alkumetreillä kuulleeni aamu-tv:stä jonkun onnellisuustutkijan haastattelun, jonka sisältö on antanut elämälleni hyvää ohjenuoraa. Tutkija sanoi haastattelussa, että ihmisillä on hirveän voimakas tendenssi elää elämäänsä viikonloppuja tai lomia varten ja unohtaa arjen hienous.

Eli arkea helposti sinnitellään ja rakennetaan oma elämä siten, että elämä alkaa viikonloppuna ja lomilla.

Mutta entä se arki? Miten helposti sitä unohtuu, että arki on juuri sitä elämän tärkeintä - ja oikeastaan parasta aikaa. Jos arkea vain sinnittelee ja elää sellaista elämää, josta unelmoi vain viikonloppuisin, elämästä 75 % valuu sinnittelyksi.

Siksi arki on tärkeintä - siitä tulee rakentaa sellaista, että elämä on mielekästä.

Vaikka asia onkin lopulta aika itsestäänselvyys, olen hirveän onnellinen, että kuulin tämän niin varhaisessa vaiheessa elämääni. Olin silloin 23-vuotias vastavalmistunut diplomi-insinööri ja työuran alku (ja vapaa-ajan väheneminen) oli juuri tippunut syliini. Sain silloin ahaa-elämyksen ja päätin, että minä rakennan arjestani sellaista, että tykkään siinä elää.

Oma arjen luksus koostuu pienistä jutuista. Ydinajatus on se, että aina voi tehdä asioita, joita haluaa. On ihan ok kokata vaikka keskiviikkoiltana maailman juhlavin illallinen ja kutsua kaverit kylään, jos siltä tuntuu. Ei aina tarvitse odottaa lauantaita. Tai että ostin juuri supermuhkean untuvatäkin sänkyyni, jonka alle lämpöön saan nyt joka ilta sujahtaa - kyllä, tekee minut onnelliseksi. Ja ok, on tiettyjä juttuja mitkä kohtuullisen hyväpalkkainen työ mahdollistaa, kuten siivoojan käynnin joka toinen viikko ja sen, että voin ostaa vaatteita, jotka on tehty silkistä ja hyvästä villasta. Mutta suurin osa jutuista on kiinni aika pienistä jutuista - pääosin asenteesta, eikä vaadi merkittävää rahallista panostusta. Niin kuin se viime postauksessa mainitsemani aamukahvi. Siitä en tingi, herään jopa joka aamu hieman tarvittua aiemmin, että saan rauhassa juoda aamukahvini ja katsoa Ylen aamu-tv:tä (kyllä, mummomaisesti se on suosikkini, jota katson joka aamu). Tai että kuljen vain julkisilla, jotta aamulla ja illalla töistä kotiin tullessani saan työmatkan ajan keskittyä omiin ajatuksiini tai lukemiseen, enkä liikenteen seuraamiseen ja ratissa hermoiluun. Ja pientä arkiliikuntaa ja ulkoiluakin tulee siinä sivussa ihan huomaamatta. Ja että työpöydälläni on aina hyväntuoksuista käsirasvaa saatavilla. Tai että kodin pyyhkeet ovat muhkeita ja pehmeitä.

Pääosin juttu on asenteesta kiinni. Aina ei ole helppoa, eikä kukaan joka päivää jaksa koko ajan fiilistellä onnellisena. Mutta pelkkiä viikonloppuja ja lomia varten eläminen ei ole kenellekään hyväksi. Siksi kannattaa edes hieman miettiä, miten omasta arjesta tulisi itselleen erityisen mukavaa.

Siivooja kävi

Perjantaisin, kahden viikon välein siivooja käy luonani ja muuttaa nuhjuisen kodin superpuhtaaksi. Kun tulen töistä kotiin, olen aina niin iloinen. Paras sijoitukseni ikinä elämänlaatuun on ehdottomasti ollut oma siivooja.

Tänään sattui vielä superkaunis aurinkoinen syyspäivä. Tiesin kaupassa käydessäni, että koti odottaa putipuhtaana. Nappasin mukaan Pirkalta reilun kaupan ruusuja ja neilikoita, ne loistivat niin kauniissa ruskan väreissä. Yleensä vältän kukkaostoksia marketista, sillä haluan tukea paikallista kukkakauppayrittäjää, mutta tänään tein poikkeuksen.

Kukat putipuhtaan kodin keittiön pöydälle.

Viikonloppu saa alkaa.

Syyshommia pihalla

Sunnuntainen aurinkoinen päivä sai minut pihalle nauttimaan auringosta ja haravan varteen heilumaan, vaikka tiesinkin, että homma on käytännössä ihan turhaa, sillä puissa on vielä jonkin verran lehtiä, joiden on hyvä antaa rauhassa pudota kaikkien pois ennen haravahommien aloittamista. Teki vain mieli raitista syysilmaa ja rangalle liikettä, ja siihenhän haravointi on oikein mainio askare.

Vaikka Helsingissä on ollut vielä kohtalaisen lämmin ja yrttitarha on pärjännyt vielä ihan hyvin, niin päätin kuitenkin laittaa keittiön ikkunalla sijaitsevan yrttitarhan "talviteloille" (lue: korjata viimeiset yrtit ja heittää jämät kompostiin) ja istuttaa tilalle talvikukat.

Talvea kestävissä kukissa valinnanvara on käytännössä Callunaa ja kellokanervaa. Se ei suinkaan minua haittaa, sillä molemmat on mielestäni superkauniita. Niin kauniita, etten osannut päättää kumpia otan taimikaupassa piipahtaessani, saati että minkä värisiä callunoita haluaisin. Päädyinkin ostamaan callunaa kolmessa eri värissä ja vielä kellokanervia päälle.

Kolmiväriset callunat päätyivät ikkunapuutarhaan.

Kellokanervan taas istutin roikkuruukkuun ja laitoin ulko-oven pieleen ilahduttamaan minua ja naapureita.

Pihan viljelyslaatikotkin laitoin vihdoin talviteloille. Olen isomman sadonkorjuun jo tehnyt, mutta salkopapu pukkasi vielä yhden pienen satsin papua, jotka nyt keräsin talteen. Sen jälkeen papu koki kohtalonsa ja päätyi juurinen kompostiin. Salaattien juuret nyhdin irti. Sileälehtisen persiljan korjasin talteen ja päädyin pakastamaan, kun sitä tuli sen verran paljon. Persiljan juuret saivat jäädä laatikkoon, koska pitäisi olla monivuotinen kasvi. Katsotaan lähteekö se keväällä kasvamaan vai istutanko uusia.

Yrttitarhasta tuli niin reilu satsi rosmariinia, etten enää (jo kuivattujen) lisäksi tarvitse itse yhtään. Meillä on onneksi talon facebook-ryhmä, johon postasin naapureille, että haluaako joku rosmariinia satsin. Tämä kasa päätyikin kahdelle naapurille jaettuna käyttöön, toiselta sain vielä vastalahjaksi säkillisen maa-artisokkaa hänen kasvimaaltaan. Hyvä vaihtokauppa!

Meillä on parin viikon päästä talon pihatalkoot, jolloin kannamme pihakalusteet sisälle talvivarastoon. Sitten alkaakin pihakausi tältä vuodelta olla siinä. Ikävä tulee ihanaa pihaamme talven ajaksi. Onneksi ensi keväänä se taas alkaa, ja odotus ei yleensä ole kuin puoli vuotta.

Nokkonen - kotimainen ihmekasvi

En ole koskaan perehtynyt luonnonyrttien maailmaan, eli en kummoisesti niistä tiedä mitään.

Nokkonen on poikkeus. Meidän pihalla kasvaa kesäisin yhdessä kulmassa varsin hyvälaatuista nokkosta, joita sieltä alkukesästä poimin käyttöön. Pienet alkukesän versot ovat aina parhaita. Osan keräämästäni saaliista ryöppäsin ja pakastin - sitä on kätevää sieltä sulatella ja käyttää pinaatin tavoin. Olen yhden satsin käyttänyt jo suolaisen pannukakun joukossa - laiskan versio nokkosletuista, kun en jaksanut paistaa yksitellen niin tein pannukakun. Hyvää oli.

Toukokuun lopussa keräsin nämä nokkoset talvista käyttöä varten. Osan ryöppäsin nopeasti ja pakastin, osan kuivatin teeksi

Osan lehdistä kuivatin ja nyt olen iltojen viilentyessä ja pimentyessä alkanut juomaan nokkosteetä. Mielikuvani monista luonnoyrteistä tehdyistä teistä on, että maku on kitkerä ja paha. Nokkonen on päässyt yllättämään miellyttävällä maullaan. Nokkosen lehdistä liotettu tee on oikeasti aika hyvänmakuista. Välillä piristän makua heittämällä joukkoon pienen palan inkivääriä (kuuma vesi ja inkivääri on toinen suosikkini).

Teen valmistus on juuri niin helppoa kuin teen valmistus yleensäkin. Kiehuvaa vettä kaadetaan kuivattujen nokkosten päälle ja haudutetaan kymmenisen minuuttia. Suhde on seuraava: reilu teelusikallinen kuivaa nokkosta noin kahteen desilitraan vettä.

Nokkonen on hurja terveyspommi, suorastaan tehoyrtti. Sen väitettyjen terveysvaikutusten lista on jokseenkin jopa huvittava.

Nokkosessa on paljon rautaa, monta kertaa enemmän kuin pinaatissa. Vitamiineista se sisältää runsaasti C-vitamiinia ja myös A-, B-, E- ja K-vitamiineja. Nokkonen on myös kuitupommi, kuivatussa lehdessä kuitua on 25 %. Piitä kasvissa on 60 kertaa enemmän kuin lehtisalaatissa.

Vanha kansa on käyttänyt nokkosta monipuolisesti erilaisiin vaivoihin ja sairauksiin. Tunnetuimmat käyttötarkoitukset ovat virtsaongelmien hoito, munuaisten toiminnan parantaminen, anemian hoito sekä verenpainetta ja verensokeria laskeva vaikutus. Nokkosta on käytetty myös fysioterapeuttisena hoitona muun muassa nesteen poistamiseen sekä tulehdusten hillitsemiseen.

Nokkosesta tietoa etsiessäni tuli kuva, ettei maailmassa ole vaivaa, johon vanha kansa ei uskoisi, että nokkonen auttaa.

Marimekon pussilakanat

Pääsin 14 vuotta sitten ylioppilaaksi. Sain silloin ylioppilaslahjaksi kaksi settiä Marimekon pussilakanoita - punaista Unikkoa ja sinistä Lompoloa.

14 vuoden jälkeen nämä ovat vieläkin mieluisia ja hyväkuntoisia. Petasin pitkästä aikaa siniset Lompolot ja ovatpa kauniit. Näissä on laatu kohdillaan, kun puuvilla on miellyttävän liukasta ja ei ole mennyt käytössä yhtään miksikään.

Jos on ylioppilasjuhlia tulossa tänä keväänä, niin tässä lahjavinkki. Muistan itse, että nämä tuntuivat tosi hyvältä ja tarpeelliselta lahjalta jo silloin, kun muutto ensimmäiseen omaan kotiin häämötti lähellä. Ja näin pitkän ajankin jälkeen nämä on hyvässä käytössä edelleen.

Löytö Lidlistä

Kävin viime viikolla Lidlissä katsomassa olisiko jooga-sarjaa vielä jäljellä. Minulla on edelliseltä jooga-sarjan myyntikerralta noin vuoden takaa hankitut lököhousut, jotka ovat olleet super. Olisin mielelläni ostanut toisetkin. Korit kuitenkin ammottivat tyhjyyttään siinä vaiheessa, kun minä niiden ääreen ehdin, joten jäin nuolemaan näppejäni.

Lidl jaksaa silti aina säännöllisin välein yllättää valikoimallaan. Joogahousujen aiheuttamat tyhjät kädet saivat täytettä, kun huomasin myynnissä olevat vaatekaapin lisähyllyt. Olen ahkerasti järjestänyt kodin nurkkia ja vaatekaappikin on tullut siivottua viimeaikoina ihan moneen otteeseen. Joka kerta vaatteita takaisin hyllyyn viikatessani olen miettinyt, että olisi järkevä ratkaisu lisätä kaappiin uusia hyllyjä. Kaappi on mittatilauksena asuntoon puusepän toimesta tehty ja hyllyvälit ovat omaan makuuni osin hieman korkeat.

Tällaisia hyllyihin tynnettäviä lisäkoreja myytiin kahden hyllyn paketissa. Hintaa 5,99 euroa paketilta, eli käytännössä ei mitään. Ostin kaksi pakettia, kaksi lisähyllyä meni vaatekaappiin, yksi liinavaatekaappiin ja yksi siivouskaappiin.

Varsin kätevä ratkaisu. Ja edullinen. Hyvä Lidl!

Superkätevät johtopidikkeet

Clas Ohlsonin reissulta tarttui mukaan jotain muutakin. Jotain aivan superkätevää, sellaista miksi en ole aiemmin tajunnut -juttua. Nimittäin johtopidikkeitä!

Eli tällaisia tarrataustaisia kuminapsukoita.

Miksi ne sitten on niin innostavia? Koska ne ovat samantien ratkaisseet kaksi kodin pikku pulmaa.

Ensimmäisenä - laturinpäiden etsintä yöpöydän viereltä.

Toisena - sähköhammasharjan harjanpäiden säilytys.

Paketissa oli näitä kuusi - kaksi valkoista, kaksi harmaata ja kaksi mustaa. Kaksi vielä odottaa käyttöä, raportoin heti jos keksin niillekin yhtä näppärän käyttökohteen.

Kodin jätepiste

Kävin Clas Ohlsonilta hankkimassa paremman ratkaisun keittiöni jätekaapin ratkaisuksi. Aiemmin minulla on ollut altaan alla olevassa vedettävässä vaunukaapissa vain yksi roska-astia sekajätteelle ja lisäksi . Biojätteen erittelin erilliseen poljinroskikseen. 

Clas Ohlsonilla oli paketti, jossa oli kaksi neliönmuotoista jäteastiaa sekä seinään kiinnitettävä pienempi kannellinen astia. Erittäin hyvin mitoitetut, menivät juuri nappiin vetolaatikkooni. Nyt sekajäte ja biojäte lajitellaan molemmat jätevaunuun ja muovipussit pääsivät siististi kannelliseen astiaan kaapin sisäseinään.

Muovipussit löytyvät nyt siististi kannen alta omasta astiastaan

Hintaa tälle jäteastiapaketille tuli 19,90 euroa, eli pieni investointi, mutta kätevä parannus.

Pääsin nyt eroon tästä lattialla seisovasta biojätteen poljinroskiksesta! Kelpaa!

Kaappisiivo

Nyt kun alkuvuonna minun ei ole tarvinnut olla koko ajan työreissulla, on ollut kapasiteettia käyttää vapaa-aikaani muuhunkin kuin työstä palautumiseen. Olen saanut ihan älyttömän hyvän flown käyntiin kodin nurkkien järjestelyn kanssa. Kipinää hain myös KonMari -metodiin tutustumisesta. Pidän metodia hyvänä, joskin itselle se ei tuottanut niin valtavia ahaa-elämyksiä, kun olen aina ollut aika järjestelmällinen ihminen, kierrättänyt tavaroitani ahkerasti ja luopunut sellaisista, joita en tarvitse. Konmari-metodi antaa kuitenkin aika hyvän prosessin ja askeleet kodin tavaroiden läpikäyntiin ja siinä mielessä olen minäkin sitä hyödyntänyt. Lisäksi seuraan aiheeseen liittyviä Facebook -ryhmiä (Konmari Suomi, Loistava järjestys ja Paikka kaikelle), ja sieltä ammennan sopivia vinkkejä ja inspiraatiota.

Olen nyt käynyt läpi vaatteeni (näitä sorttaan muutenkin useiten, eli helppo rasti minulle). Kovin paljoa ei kierrätettävää ollut, mutta jonkin verran kuitenkin. Vaatekaapin yhteydessä oli myös liinavaatteet, jotka sorttasin ja järjestin. Keittiöpyyhkeitä oli liikaa, ja niistä poistin pinon kirpparille myyntiin.

Sen jälkeen kävin läpi senkin, jossa säilytän vähäisiä kirjojani (olen varsinaisesta kirjahyllystä luopunut jo kauan aikaa sitten, vain muutama suosikki on jäänyt), nuotteja ja muuta sekalaista. Sitten kirjoituspöydän laatikot, joista löytyy niin paperitavaraa kuin muutakin tärkeää. Seuraavaksi haastavampi rasti - kävin läpi kaikki kodin paperit. Esim. palkkakuitit oli minulla mapittamatta kahden vuoden ajalta. Pois lähti pussillinen vanhoja papereita ja nyt on kaikki tärkein siististi kolmessa eri mapissa.

Eteisessä minulla oli aivan liikaa huiveja. Peruja muun muassa 10 vuoden takaiselta Kiinan-opintopätkältä. Vein 10 vanhaa huivia kuorotreeneihini ja sanoin kuorolaisille, että tästä saa ottaa itselleen huivin. Kaikki kelpasi, Eilen vielä ahkeroin kodinkaapin (siivousvälineet, työkalut ja muut kodinjutut) sekä keittiön kuiva-ainekaapin.

Jotain ahaa-elämyksiä tässä prosessissa on tullut, lähinnä kiitos Konmarin:

1. Kaikki huivini olen rullannut pystyyn yhteen koriin. Aiemmin olivat viikattuna pinoon tuohon samaiseen koriin ja pohjalle viikatut jäivät usein aamulla unholaan. Nyt näen yhdellä silmäyksellä kaikki huivit ja voin valita niistä asuuni ja päivän lämpötilaan sopivimman.

2. Pystyviikkausta myös liinavaatekaapissa. Lakanat olen aina rullannut noin, että ne näkee kerralla, mutta pyyhkeissä kokeilin nyt pystyviikkausta. Josko tällä ei tulisi kaatuvia pinoja, jos haluaa ottaa pinon pohjimmaisen pyyhkeen käyttöön. Keittiöpyyhkeitä oli liikaa, niitä pakkasin useamman kirpputorille. Jäljelle jäänyt pino on ylähyllyn vasemmanpuoleisin. Oikealla tyynyliinat. Keskellä pihan pöytäliina ja iso torkkupeitto, jota käytän kesällä rannalla ja pihalla loikoillessani.

3. Keittiökaappien ylähyllyille on vaikea ylettää, joten korien avulla saa tavaroita helpommin käyttöön. Toisessa korissa leivontaan liittyvät jutut, toisessa täyttöpakkauksia, kuten merisuolaa pahvipaketissa sun muuta harvemmin tarvittavaa.

4. Siivouskaapissa on kaikki mahdollinen kodin ylläpitoon liittyvä kerätty isoihin kannellisiin säilytyslaatikoihin. Kaikkea ilmastointiteipistä jatkojohtoihin ja uuteen pyykkinaruun. Nyt on helppo nostaa laatikko ulos kaapista ja ryhtyä kaivelemaan, jos jotain noista kaipaa.

Tähän projektiin ei ole toistaiseksi mennyt kuin pari viikkoa, kun olen pikkuhiljaa iltaisin kaappi tai laatikko kerrallaan paikkoja järjestellyt. Montaa nurkkaa ei ole enää jäljellä, eli minulla tämä projekti on kyllä varsin kevyt. Tosi hyödyllinen kuitenkin, tiedän tarkalleen mitä kotona on ja mistä se löytyy.

Kaksi peittoa - miksikäs ei

Ah, lisää oivalluksia kotona. Olen tuijotellut Campadresta norjalaisen laadukkaita untuvatuotteita tekevän valmistajan alennuskampanjaa ja miettinyt luksus-untuvapeiton klikkaamista ostoskoriini. Pihistelin kuitenkin ja jäin miettimään ja alennukset meni ohi suun.

Olen supertyytyväinen sänkyyni. Patja on lämpömuovautuva ja ihanan napakka. Aina kun tulen matkoilta kotiin huokaisen onnellisena, kun pääsen omaan sänkyyni. Tykkään siitä tosi paljon, minun on älyttömän hyvä nukkua omassa sängyssäni.

Sängyssä on tapahtunut muutos - hoksaatko mikä?

Kaipasin kuitenkin lisää muhkeutta vuodevaatteisiin. Tyynyjä en vaihtaisi - olen löytänyt Tempurit ja niissä pysyn, joten kaikki on kulminoitunut peittoon. Minulla on medium-lämmin untuvapeitto, joka on ihan kiva, mutta ei mitenkään supermuhkea. Sellaista kaipasin. Siksi sitä luksus-untuvapeittoakin haikeasti nettikaupassa tuijottelin.

Luin juttua, jossa annettiin vinkkejä täydelliseen sänkyyn. Siinä sanottiin, että kaksi peittoa on enemmän kuin hyvä idea. Miksikäs ei! Minulla kun sattui olemaan toinenkin untuvapeitto jemmassa sängynaluslaatikossa vieraspeittona.

Ja kas näin - häpeilemättä nukun lopputalven kahdella untuvapeitolla. Miksi en nukkuisi? Sadun prinsessalla oli monta patjaa, minulla on monta peittoa. Oivallus toi juuri sitä kaivattua muhkeutta (ja kylmällä säällä lämpöä - puutalossa on talvella välillä vähän vilu) sänkyyni. Nyt nukuttaa vieläkin paremmin. Ja mikäs sen ihanampaa.

No siellähän on kaksi peittoa!

Nyt on kerroksia!

Talvipäivä

Vaikka tänään Helsingissä pyryttääkin jo sakeasti lunta ja lämpötilakin on lauhtunut merkittävästi, niin eilen oli varsin upea kirkas pakkaspäivä. Käytin lähes 20 asteen pakkasen hyödyksi kuvassa näkyvällä tavalla.

Vein siis vuodevaatteet ja muita kodintekstiilejä ulos ja laitoin tällä tavoin pölypunkit kärsimään. Tein  myös olohuoneen villamatolle lumipesun. Lumipesu on kätevä tapa puhdistaa villamatto - matto viedään ensin hetkeksi ulos jäähtymään (jotta se ei ole liian lämmin niin että lumi sulaa siihen). Sitten viileä matto upotetaan lumeen ja lunta huiskitaan maton päälle. Annetaan "vaikuttaa" hetki, ja sitten harjataan matosta lumet pois. Matto käännetään ja sama käsittely toistetaan maton toiselle puolelle. Lopuksi matto vielä puistellaan huolella, jotta kaikki lumet lähtevät pois. Tällä tavoin villamatosta tulee raikas ja pölytön ja - ainakin minä väitän - oman mattoni värit kirkastuivat.

Vuodevaatteiden kanssa sattui outo juttu. Minulla on kaksi Tempurin tyynyä - toinen perhosen muotoinen "Ombracio", jonka sisältö on sellaista tempurhakkelusta ja toinen on sellainen perinteinen Tempurin "lankkutyyny", jonka olen joskus löytänyt uutena aivan pilkkahintaan kirpputorilta. Ulkona kumpikin tyyny jäätyi aivan kivikovaksi jääkalikaksi. Kun hain ne sisälle, kopautin "lankkutyynyä" polveeni ja arvatkaa mitä. Se halkesi keskeltä kahtia! Googlailin asiaa, ja Tempurin sivustolla sanotaankin, että tyynyn voi viedä ulos, mutta se jäätyy siellä kivikovaksi ja silloin sitä ei saa kopauttaa mihinkään, sillä jäätyneenä aines on erittäin haurasta. Tulipa tämäkin nyt opittua kantapään kautta. Kun toin tyynyt sisälle, niin ne pehmenivät huoneenlämmössä pikkuhiljaa normaaleiksi.

Olen myös ruokkinut pihan lintuja tänä(kin) talvena ahkerasti. Otin ensimmäistä kertaa kokeiluun sellaiset aika vastenmieliset rasvapötkylät, jotka ovat paljastuneet aivan lintujen suosikiksi. Eilen vein jo talven kolmannen pötkylän pihapuuhun roikkumaan. Linnut vierailevat lähes tauotta siinä syömässä. Se siitä elegantin näköisestä lintujen ruokintapaikasta, pakko myöntää, että ällöt rasvapötkylät on saanut linnut huumaantumaan.

Tälläinen rasvasta ja pähkinöistä valmistettu pötkylä on ollut tänä vuonna linturuokinnan suurhitti. Löytyi tavallisesta supermarketista eläinten ruokien keskeltä.

Pötköstä kuoritaan muovikuori pois, päihin jätetään muutaman sentin suikaleet. Ja sitten vain pihapuuhun lintujen iloksi.