Huonekaluvalssi

Pitkään kytenyt ajatus laittaa olohuoneen järjestys uusiksi on nyt muuttunut toiminnaksi ja huonekalut valssattu uuteen järjestykseen. Kotonani oli vallinnut sama järjestys jo lähes 5 vuotta pieniä muutoksia lukuunottamatta, eli ehkä aika oli viimein kypsä muutokselle.

Kaikki lähti siitä havainnoista, että en juuri koskaan istu työpöytäni ääressä. Olin varannut pöydälle kodin parhaan paikan - olohuoneen ikkunan edessä. Työpöytä nautti täydellisestä valosta ja siitä avautui ihana maisema pihalle ja kauniisiin naapuritaloihin. Kuvittelin olevani ihminen, joka kotona etätöitä tehdessään pitää huolta ergonomiastaan ja istuu siististi pöydän ääressä, mutta totuus on ollut monta vuotta jo ihan muuta. Teen käytännössä etäpäivät sohvalta käsin tai keittiön pöydän äärestä. Ergonomia vähän mitä sattuu, mutta silti.

Ei siis ollut mitään järkeä varata kodin parasta spottia paikalle, jota en koskaan käytä. Siispä kesän yli asiaa hauduteltuani Muuramen työpöytäni sai lähtötuomion.

Tämä muutos avasikin pelin sitten ihan uudelle konseptille olohuoneen osalta, kun pöydän viemä tila avautui muiden huonekalujen käyttöön. Olin vähän hukassa, että mikä olisi paras ratkaisu, joten kutsuin avuksi ystäväni, joka on tilasuunnittelija ja kokenut huonekaluvalssaaja. Hän ehdotti heti, että ikkunan edessä oleva paras paikka varataan sohvan kulmalle, jotta siihen muodostuu kodin paras istuskeluspotti. Samalla sohva jakaa ison huoneen näppärästi eri toimintojen kesken. Televisio tulee pimeimpään kulmaan, niin kuin parasta onkin. Vähän aikaa asiaa makusteltuani suostuin ehdotukseen. Ja tästä tulikin aivan älyttömän hyvä - toiminnallinen ja tilava. Ja nätti!

Muutoksen myötä keittiössä majaillut ihana vanha nojatuoli mahtui hyvin osaksi olohuonetta ja muodostaa nyt mukavan istuskeluryhmän sohvan kanssa.

50-lukuinen vanha senkki löysi paikkansa seinustalta, jossa aiemmin oli tammisenkki ja televisio. Tapiovaaran Domus-tuoli ja kesällä hankkimani korkea anopinkieli pääsivät kaveriksi. Ja päälle viherkasvivalikoima ja pari valikoitua muuta esinettä (ja korurasiani, jolle ei oikein ole muuta paikkaa, joten menkööt nyt tuossa). Senkki kaipaisi kovasti kunnostusta - ehkä vielä joku päivä...

Kaikkein iloisimmaksi tulin havainnosta, että vihdoin pianoni mahtuu jalkansa kanssa olohuoneeseen. Aiemmin jalka on ollut vintillä ja olen säilyttänyt pianoa pystyssä nojaten nurkassa ja nostanut sen sieltä aina soittaessani sille työpyödälle ja virittänyt sähköt kiinni. Vaivalloista ja pianon korkeus oli aina ihan väärä. Nyt piano on aina valmis soittoon ilman isompia virittelyjä - ihanaa!

Keittiön pöydällä

Löysin sillä samalla reissulla Nihtisillan kierrätyskeskuksesta kuin sen intoilemani nahkarahin myös hauskan pellavaliinan. Liina oli päätynyt kierrätyskeskuksen poistonurkkaukseen ja hintaa oli vaivaiset 3 euroa. Kovin oli edullinen, joten mukaan lähti, vaikka olinkin löytänyt kesällä Lappeenrannan kirppikseltä jo yhden toisenkin valkoisen pellavaliinan. Joten ei liinoista nyt varsinaisesti pulaa ollut.

Olen kuitenkin pitänyt ahkerasti erilaisia pellavaliinoja keittiön pöydällä viime aikoina - ne ovat kovin miellyttäneet silmää. Joten näille on käyttöä. Kun yksi on pesussa ja silityksessä, niin toinen pääsee estradille. Olen hämmästellyt miten edullisia ja kauniita pellavalöytöjä eteeni on sattunut kirpputoreiltla. Nyt varsinkin, kun pellava elää jonkinlaista buumia sisustuksessa,

Tässä kyseisessä liinassa hennon vaaleanpunainen viiva yhdistää mukavasti pöydän vieressä olevan vaaleanpunaisen maton kokonaisuuteen. Vaaleansinisille viivoille taas silmä löytää parin keittiön harmaasta matosta.

Kaivelin kaapeista pitkästä aikaa myös jo muutaman kynttilän tuohon pöydälle,  kun niitä alkaa olla mukava poltella syksyn edetessä ja iltojen jo ollessa pimeitä.

Keittiön pöydän ääressä on myös jotain muuta uutta. Kirppiseltä nämäkin - mokkanahkaiset päälliset istuintyynyihin. Ihanat ovat. Kaksi tyynynpäällistä oil yhteensä 5 euroa, mikä on kyllä todella edullista huomioiden, että materiaali on aitoa mokkanahkaa.

Sisätyynyn virkaa näissä hoitaa Mujin täydellinen memory foam -istuintyyny, jonka ruskeasta päällisen väristä en tykkää yhtään (ostin Mujin loppualesta, jolloin oli vain jäljellä ruskeita, mutta todella edullien hinta miellytti). Pääsivät tuohon enemmän silmää miellyttävään nahkakuoreen, vaikka ruskea sekin on, kuitenkin merkittävästi enemmän silmääni miellyttävä versio.

Maailman kaunein kello

Se on löytynyt - maailman kaunein kello!

Olin viime viikonlopun Vilnassa. Siellä sattumalta eteen tuli De Zavu - niminen vintage / 2nd hand liike. Näyteikkunassa odotti tämä kello. Sydän pamppaillen menin katsomaan. Ihana - täydellinen - minimalistinen kello. Ei mitään ylimääräistä - kellotaulussa vain viisarit ja numeropaikan näyttävät viivat (ei mitään merkkiä, josta olen superonnellinen). Nahkainen hihna konjakinruskeaa nahkaa. Mattainen vaalea kellotaulu ja mattakultaiset yksityiskohdat.

Hintalapussa 40 euroa. Tämä ei ollut edes kenenkään vanha, vaan ihan käyttämätön.

Ensimmäisenä päivänä ranteessa kolme ihmistä huomioi uuden kellon. Ihana - aivan täydellinen kello, he sanoivat.

Niin on.

Aluset kukille

Tallinnasta tuliaiseksi tuomani "betoniruukut" ovat ihanat, mutta olen vähän ollut huolissani niiden vahingoittavan ihanan tammisenkkini pintaa. Varsinkin toisen ruukun pohja on karhea ja en myöskään ihan 100 % luota kummankaan ruukun täydelliseen vedenpitävyyteen. Aina kastellessani kasveja mietin tihkuttaako ruukut vettä hieman läpi ja samalla pilaavat senkkini.

En halunnut ruukkujen alle kuitenkaan vain lätkäistä jotain "mitävain"-aluslautasta, vaan etsiä aluseksi jotain kaunista.

Kirpputorilta taas löytyi! Ja ihanat ovatkin.

Itämainen ihana kuparinen (!) koristelautanen on 2 euron löytö Espoon kierrätyskeskuksesta. Laatta taas on paikallisen facebook-kirppisryhmän kautta haettu vanha Arabian alusta. Maalauskuvio on erikoinen, uskoisin että jonkun harrastelijan maalaama. Hieno se silti on.

Nämä ovat tosi hyvä parivaljakko suojaamaan kaunista tammisenkkiäni. Ei tarvitse enää kastellessa miettiä meneekö pinta pilalle.

Upea kuparinen kastelukannu (ja kuparin puhdistuksesta)

Upeiden viimeaikaisten kirppislöytöjen esittely jatkuu! Olen viimeaikoina tehnyt ihan jymylöytöjä, pitkän hiljaisemman kauden jälkeen.

Facebookin kaupunginosakirppiksellä eteen tuli aivan mielettömän upea kuparinen 60-luvun kastelukannu. Hinta oli halpa. Oikeastaan niin halpa, että tuotetta hakiessani myyjäkin sanoi, että nyt lähtee antiikkia halvalla.

Upea kuparinen kastelukannu lähtötilanteessa

Kunto oli hieman ryönäinen ja kupari aika lailla tummunut - luonnollista kun kyseessä on vanha esine. Mietin pitkään, että lähdenkö puhdistamaan kannua vai en, periaattessa tuo tummunut pinta vähän kuuluu asiaan, mutta toisaalta siinä oli myös sellaisia epäpuhtauksia, jotka halusin pois. Päätin puhdistaa ja kiillottaa kannun, lähteehän se siitä sitten taas tummumaan.

Kupari puhdistuu ja kiillottuu kätevästi kotona löytyvillä hapoilla. Aloitin sitruunanpuolikkaalla, jonka leikkauspintaan hieroin hienokiteistä suolaa. Sitten vain pintaa sitruunalla hankaamaan. Kun kannun pintaan hierotun sitruunamehun antoi vaikuttaa rauhassa pari minuuttia, niin kannu lähti kirkastumaan ja puhdistumaan silmissä. Tiukimpiin tummentumiin kaadoin vähän valkoviinietikkaa tuomaan lisähappoa.

Kikka toimi todella hyvin. Pannu muuttui aika dramaattisesti eri näköiseksi!

Kuparipannu puhdistuksen jälkeen

Onhan tuo nyt aika tosi upea esine. Tulee täällä kyllä ihan kukankastelukäyttöön. Nyt onkin kannulle hommia, kun olen innostunut pitkän tauon jälkeen taas ottamaan viherkasveja reilummin mukaan sisustukseen.

Mites teillä - viehättääkö kupari ja messinki silmää?

Huippulöytö kierrätyskeskuksen ilmaisnurkkauksesta

Kävin Espoon Nihtisillan kierrätyskeskuksessa viemässä kierrätystavaraa. Nihtisillan tuulikaapissa on ilmaisnurkkaus, johon menee pikkuvikaisia tuotteita sekä sellaisia tuotteita, jotka eivät ole menneet syystä tai toisesta myymälässä kaupaksi.

Tällä kertaa kyllä kävi aikamoinen tuuri! Löysin ilmaisnurkasta nahkamytyn, jonka hieman tarkemmin tutkimalla huomasin olevan rahin päällinen. Sisältä saumasta löytyi käsinkirjoitettu tieto, että päällinen on tuotu Istanbulista vuonna 1977 - veikkaisin, että jonkun matkamuisto yli 40 vuoden takaa. Rahin saumat olivat siistit, suorastaan moitteettomat ja koko homma laadukasta käsityötä - varsin kaunis nahkatilkkutyö siis mielestäni. Sydän läpättäen nappasin päällisen sieltä mukaani.

Kotona sitten vain vähän satulasaippuaa ensin päällisen putsaamiseksi. Sen jälkeen rasvasin pinnan mehiläisvahalla. Sitten rahia täyttämään. Täytteeksi käy mitkä tahansa peitot, tyynyt, lumppu, sanomalehti - mikä vain. Minulla ei ollut oikein mitään vanhaa lumppua, kun olen juuri siivonnut kaikki kaapit, ja toisaalta rahin aukko oli varsin pieni, että olisi varsin haastavaa tunkea siitä mitään paksumpaa tyynyä tai vastaavaa. Päädyin turvautumaan taloyhtiön lehtiroskikseen ja mytistelin vanhoja Hesareita mytyiksi ja tungin niitä sisään rahiin.

No näin ihana siitä sitten tuli!

Olen haaveillut markkolaisesta nahkarahista poufista pienen ikuisuuden. Tämä tuli nyt kyllä hyväksi korvaajaksi, sopii nimittäin tuohon uuden sohvan kupeeseen aivan älyttömän hyvin.

Olen niin iloinen, että tiemme tämän vanhan kaunottaren kanssa törmäsivät, ja pystyn tarjoamaan tälle käsityölle uuden kodin.

Pitäkäähän te muutkin silmät auki siellä ilmaisnurkan puolella, jos käytte Espoon kierrätyskeskuksessa!

Riisikorit käytössä

Sain setin pitkään haluamiani riisikoreja, kun ystäväni bongasi niitä kohtuuhintaan Vepsäläisen kesäalesta.

Mainitsinkin jo aiemmin, että anopinkieli pääsee riisikoriin heti kun ne ystävältäni saan. Nyt valkoinen tylsä ruukku on sujautettu piiloon kauniiseen punottuun koriin. Tykkään.

Toiseen koreista pääsi muutaman vuoden rappukäytävässämme majaillut traakkipuuni. Mietin ensin, että traakkipuusta tulisi lattiakasvi, mutta asettelin sen kuitenkin kesäisen kirppislöytöni, eli keltaisen jakkaran päälle ja kivalta näyttää tämäkin.

Keltainen jakkara löytyi lappeenrantalaiselta kirppikseltä. Se saattaa olla Liisa Johansson-Papen Apila-jakkara. Tai sitten ei, mutta hyvin samanlaiselta näyttää. Täyspuinen jakkara oli saanut keltaisen maalipinnan päälleen, ja mikäs sen sopivampaa minun kotini näkökulmasta katsottuna.

Minulla on vielä kolmaskin riisikori, kaikkein isoin tästä saamastani kolmen setistä. Olen saanut päähäni, että haluan siihen kumkvattipuun. Bongasin nettiselailulla, että sellainen on vielä kaiken lisäksi tällä hetkellä Plantagneissa alessa. Pitäisi päästä käymään siellä sitrusostoksilla! Todennäköisesti puu ei kyllä selviäisi hengissä asunnossani talven yli, sillä täällä on vaikea sijoittaa kasveja ikkunan alle valoon. Mutta en pääse ajatuksesta eroon, että sitruksen tänne haluaisin - minkäs teet.

Syksyn perinteiset säilöntähepulit

Syksyn tulon huomaa tässä huushollissa (ainakin) siitä, kun alkaa vimmattu säilöntä. Olo on tällä hetkellä vähän jopa ylirasittunut, kun keittiööni pölähti viime sunnuntaina niin valtavan iso korillinen täynnä pieniä täydellisiä herkkutatteja sekä myös iso kestokassillinen omenoita.

Ei siinä mitään, mutta minulla on ollut tällä viikolla joka ilta jotain iltamenoa siten, että olen päässyt kotiin vasta yhdeksän maissa illalla. Säilömishommat onkin menneet ihan yötyöksi - kumpikaan ko. raaka-aineista kun ei mitään monen päivän odottelua kestä. Tatit säilyvät kylmässä ehkä pari päivää ja sitten jo selvästi nahistuvat. Omenat taas olivat puupudokkaita, eli niissä oli mustelmia, jotka leviävät silmissä. Varsinkaan kun mitään sellaista yleellisyyttä kuin paikka jääkaapissa en voinut niille tarjota, pikkuinen kaappi kun oli aivan äyriään myöten täynnä jo tattisadosta.

Olen nyt parin päivän aikana pilkkonut vimmatusti. Soseuttanut. Hillonnut. Kuivattanut.

Tatteja pilkoin kolme pellillistä kuivamaan. Kylppärin lattialämmitys tuli jälleen kerran tässä avuksi, eli laittialämmitys täysille ja pellit lattialle. Kolmessa päivässä kuivaa. Yöllä vessassa käydessä sai puikkelehtia varovasti peltien keskellä. Nyt homma on onneksi ohi.

Tämän lisäksi tein sienipiirakan. Vei ison kasan tatteja, mutta vielä oli sieniä jäljellä. Tein tattipastan. Senkin jälkeen niitä jäi iso kasa. En keksinyt muuta kuin paistaa ne sellaisenaan pannulla - teen ehkä viikonloppuna ruuaksi jauhelihapihvejä ja sienikastiketta. Saavat odottaa jääkaapissa siihen asti.

Omenoista keitin 4 litraa hilloa. Pilkoin, soseutin ja haudutin kolme tuntia uunissa - niin kuin aina teen. Kanelia, vaniljaa ja ruusuvettä mauksi. Nyt on hilloa koko talveksi - paitsi että en oikein edes syö hilloja. No, tuliaiseksi ja pannukakun seuraan, ehkä nuo tuosta talven aikana hupenevat.

Omenoita jäi hilloamisen jälkeen vielä iso kasa. Ajattelin, että teen omenakakun, johon menee mahdollisimman paljon omenaa. Venäläinen sharlotka oli mielessäni, kunnes iltamyöhällä leivontaa aloittaessani huomasin, että reseptissa sanotaan kolme kananmunaa ja minun jääkaapissani niitä on kaksi. Päätin tehdä perinteistä omenahyvettä, eli uunitettua omenaa, jossa kauraseos päällä.

Nyt minulla on 4 litraa omenahilloa, uunivuoallinen omenahyvettä, tattipiirakka, tattipastaa ja tattisosetta. Toivottavasti vähään aikaan ei tule yllätyksenä mitään uutta säilöttävää.

Syksy on säilöjälle kiireellistä aikaa.