Keramiikkapatsas kierrätyskeskuksesta

Minulla on ollut pitkään pakkomielle, että haluan kotiini jonkun kauniin patsaan tai veistoksen. Olen selannut Toria monen monta kertaa kyseisillä hakusanoilla ja melkein jo päätynyt ostamaan yhden antiikkiliikkeen myymää Pentti Sarpanevan pronssipatsaan(muistatte ehkä ainoan "virallisen" keräilyharrastukseni - ko. taiteilijan suunnittelemat korut, joiden myötä patsas tuntui sopivalta jatkumolta tähän). Jätin kuitenkin patsaan hankkimatta, sillä se oli hieman pieni makuuni ja hintakin mietitytti.

Eilen kierrätyskeskusta kierrellessäni silmiini osui kuitenkin jotain varsin viehättävää. Äitiä ja lasta esittävä keramiikkapatsas paljastui pienellä googlailulla ruotsalaiseksi vintage-keramiikaksi. Suunnittelija on Edit Risberg ja teoksen nimi on kuvaavasti "Mor och barn".

En osaa nyt mitenkään selittää miten koriste-esineitä karsastava mieleni on ihastunut tuollaiseen esineeseen. Mielestäni se on kuitenkin varsin kivan näköinen tuossa isäni kunnostaman senkin päällä. Senkin päältä löytyy muitakin kirppislöytöjäni - Kimmo Pälikön taulu, korkkipohjaiset lasirasiat ja jonkun käsin veistämä puurasia. Ikeasta viime viikolla ostamani aloe verakin on kirppikseltä ostetussa Arabian ruukussa.

Tänään on taas superharmaa päivä - täytyy jossain vaiheessa iltapäivää motivoida itsensä ulkoilemaan tuonne sateeseen. Olispa talvi.

Pähkäilyä aiheuttava sohvapöytä

Minulla ei ole koskaan ollut sohvapöytää. Siis oikeasti koskaan - ei edellisessä eikä nykyisessä asunnossa eikä varsinkaan opiskelijabokseissa.

Sohvapöydän funktio on kuitenkin aina kiinnostanut - kun elää ilman sohvapöytää ei ole olohuoneessa mitään paikkaa mihin kahvikuppinsa laskee (kyllä, juon joka aamu aamukahvit sohvalla katsoen Ylen Aamu-tv:tä). Teen myös usein etätyöpäiviä sohvalta käsin ja kaipaan läppärille sylin lisäksi tasoa, johon sen laskea.

Olohuone ennen

 Olen pähkäillyt ja pohtinut millainen sohvapöydän pitäisi olla. Vaatimuksena on ollut kauneus (totta kai), riittävä sirous, että olohuone ei mene ihan tukkoon ja toisaalta myös riittävä koko, että toiminnallisuus on järkevää (pienet kiikkerät "kahvipöydät" tai "sivupöydät" ovat toiminnallisuudeltaan aika huonoja enkä ole sellaista halunnut edes harkita). Olen vuosikaudet metsästänyt 50-luvun siroa teak-sohvapöytää - niin kuin ilmeisesti kaikki muutkin, koska niin vähän niitä on ollut liikkeellä ja silloin kun on, hinta on ollut varsin korkea. En ole halunnut investoida arvokkaaseen pöytään, koska en ole koskaan ollut varma tukkiiko sohvapöytä koko olohuoneen ja onkin sen takia sitten ihan virheostos.

Aikamoinen pähkäily siis ollut sohvapöydän osalta tätä huushollia sisustaessa.

Kävin pari viikkoa sitten naapuritalon pihakirppiksellä - sillä samaisella, josta ostin myös ne lampaantaljat (lampaantaljat vein muuten viime viikonloppuna mökille ja hyvin sopivat siihen mihin ne siellä suunnittelinkin laittavani, eli lasikuistin penkkien pehmusteiksi ja lämmikkeiksi). Pihakirppiksellä oli ihanasti kulunut antiikkinen sohvapöytä, jonka myyjä kertoi olevan peräisin anoppinsa kotitalosta Kauhajoelta tai Kalajoelta, en kuolemaksenikaan muista kummalta.

Ihastuin pöytään heti, koska mielestäni se tyyliltään on ihan samaa kuin pari vuotta sitten kotiini törkyhalvalla löytämäni tammisenkki. Myyjä pyysi pöydästä vaivaiset 20 euroa, minkä kuuleminen kyllä ilahdutti. Nyt oli tähdet kohdillaan - saisin pienellä vaivalla (kantamalla pöytää parikymmentä metriä naapuripihalta kotiini) ja pienellä rahalla kauniin pöydän kokeiltavaksi kotiin. Kysyin myös myyjältä, että jos tämä ei sovi, loukkaantuuko hän jos myyn pöydän samantien eteenpäin (olin varma, että pöydän saa myytyä myös eteenpäin, kun on kaunis ja edullinen). Ei loukkaantunut. :)

Kannoin siis pöydän kotiin ja asetin olkkariin sohvan eteen sovitukseen.

Sitten iski ihan hirveä tenkapå - pöytä on kaunis ja sopii olkkarin tyyliin, mutta tekee kieltämättä huoneesta hieman ahtaan. Toisaalta pöytä on todella käytännöllinen ja ratkaisee monia arjen tilanteista käytännöllisesti (sen aamuisen kahvinjuontihetken nyt ennenkaikkea).

Nyt olen ihan loputtomiin pähkäillyt jääkö pöytä tuohon vai pitäisikö sen tilantunteen säilyttämisen vuoksi lähteä. Tein jopa kyselyn ystävilleni Instassa, että pitäisikö pöydän lähteä vai jäädä, niin vastaukset jakautuivat ihan tasas 50-50 %. Näin omassa päässänikin - keksin yhtä painavia syitä pitää pöytä kuin luopua siitä.

Toistaiseksi pöytä on nyt kuitenkin saanut jäädä. Olen niin ihastunut sen käytännöllisyyteen. Nytkin naputtelen tätä postausta sohvalta käsin läppäri sohvapöydällä. Ihan täydellistä.

Mitä mieltä te olette - onko sohvapöytä kiva vai hutiostos?

Kukkajakkaran muodonmuutos (ite tein)

Liinavaatekaapin uudistus sai katsomaan muitakin kodin kunnostusta vaativia esineitä uusin silmin. Joskus viime kesänä (vai olikohan löydöstä jo kaksi vuotta?) Kierrätyskeskuksesta löytynyt kukkajakkara on kärsivällisesti odottanut uutta maalipintaa. Jo jakkaraa ostaessani päätin, että sen aika karmaiseva kellertävään taittava lakkapinta lähtee mahdollisimman pian ja tuunaan jakkaran enemmän mieleisekseni. Jotenkin taas elämä ja Suomen talvi ja kaikki muut tekosyyt tulivat vastaan ja projekti oli jäänyt roikkumaan.

Tässä kuvassa oikealla näkyy kukkajakkara ennen tuunausta - vaikka puusta materiaalina kovasti tykkäänkin, niin tuollainen keltaiseksi värinsä taittava lakkapinta on ihan inhokkini.

Erään etätyöpäivän päätteeksi päätin roudata jakkaran pihalle ja hioa ensin karhealla hiomapaperilla vanhan lakkapinnan karheaksi. Maalit olin hankkinut pitkän pähkäilyn jälkeen - päädyin spraymaaliin helppouden vuoksi - ympäristöystävällisyys tässä toki kärsi ja se hiukan spraypurkin kanssa pihalla heiluessa kieltämättä mietitytti. Olin pohtinut värivaihtoehtoja jo suunnilleen sen koko ajan kun olen katsellut jakkaraa nurkissani. Mietin valkoisen, mustan, keltaisen ja mintunvihreän värin välillä. Keltaisen ja mintun hylkäsin vaihtoehdoista aika nopesti - tuo on kuitenkin sellainen huonekalu, etten halunnut tehdä siitä räikeää huutomerkkiä kotiini. Valkoisen ja mustan välillä pähkäilin pidempään, mutta yllä olevaa kuvaa ystäväni kanssa maalikaupassa tuijottaessa mattamusta alkoi vaikuttaa oikealta valinnalta tuon liinavaatekaapin toisella puolella nököttävän mustan Domus-tuolin värin vuoksi.

Siispä - mattamusta valikoitu väriksi. Laitoin spraymaalin alle suositellun pohjamaalin ja sitten suihkin mustan värin pintaan.

Kyllä tässä niin kävi, että olen varsin tyytyväinen lopputulokseen. Musta tuntuu oikealta valinnalta, vaikka olisi varmaan kaikki muutkin värit olleet kivoja. Ja erityisen tyytyväinen olen siihen, että tämä luokattoman pitkään odottanut projekti on nyt tehty.

Mitä mieltä te olette muutoksesta - oliko musta oikea valinta?

Hauskat ilmakasvit

Löysin kirppikseltä kivannäköiset lasikuvut korkkipohjalla. Innostuin hankkimaan kupuihin trendikkäät ilmakasvit. Ilmakasvit eivät kaipaa lainkaan multaa ja ne ottavat tarvitsemansa kosteuden ilmasta lehtien avulla.

Asettelin kaksi ilmakasvia lasikupuihin ja varsin hauskannäköisethän niistä tuli.

Kasvit ovat tosi helppohoitoisia. Suihkuttelen niitä noin viikon välein suihkepullolla ja annan kuivahtaa ennen kuvun sulkemista. Välillä käytän niitä kylvyssä, mutta pelkällä suihkuttelullakin pärjäisivät.

Kummallisen kiehtovia nuo ilmakasvit.

Kombuchaa (itse tehtyä) uudesta lasista

Vaikka vähän aikaa sitten vähän kommentoinkin asuinalueeni Facebook-kirppiksen hiljenemistä, niin täytyy kyllä todeta, että tasaisin väliajoin sieltä silti tulee tehtyä löytöjä.

Kuten nämä Tapio Wirkkalan suunnittelemat Pallas -olutlasit, jotka sain hakea vähän aikaa sitten ILMAISEKSI ryhmän kautta. Näitä oli 4 kappaletta ja ihan virheettömiä (ja niin kauniita). Laseja hakiessani kysyin niitä tarjonneelta rouvalta, että onko ihan varma, että hän luopuu näin kauniista laseista ja vielä ilmaiseksi. Olivat kuulemma ylimääräiset ja hänen vanhalta työpaikalta kotiinsa kulkeutuneita, niin ilolla antoi ne uuteen kotiin.

Minulle kelpasivat hyvin.

Lasissa on muuten kombuchaa, eli fermentoitua teejuomaa, jota olen alkuvuodesta saakka tehnyt kotona itse. Sain pitkän etsinnän jälkeen kombucha-sienen (scobyn - googlaa, jos haluat tietää kombuchan valmistuksesta lisää) ja siitä tämä harrastus sitten lähtikin.

Kombucha ei ole mikään uusi hipstereiden keksintö, vaan sillä on pitkät perinteet sekä Venäjällä että Kiinassa. Kombucha on probioottinen juoma ja sen sisältämät maitohappobakteerit vahvistavat suoliston omaa bakteerikantaa. Se on myös raikas juoma, jossa on vähemmän sokeria kuin virvoitusjuomissa ja mehuissa.

Omani maustan sitruunalla ja inkiväärillä ja tällöin lopputulos maistuu aika lailla vähäsokeriselta simalta.

Olen tehnyt kombuchaa nyt (liukuhihnalta, ettei sieni kuole) jos melkein puoli vuotta. Täytyy sanoa, että maku alkaa jo vähän kyllästyttämään, vaikka juoma ei pahaa missään nimessä olekaan. Suunnittelen, että laitan kombucha-sieneni nukkumaan joksikin aikaa jääkaappiin, niin saan tuotantolinjani hetkeksi lepäämään.

Hauskaa tämä kombuchanteko on koko ajan ollut ja juomaakin olen nauttinut niin paljon, että uskon suolistobakteeristoni olevan jo aika hyvässä kunnossa.

Lampaantaljat pihakirppislöytönä

Asuinalueellani järjestetään harva se viikonloppu pihakirppiksiä. Käyn niillä vaihtelevasti - riippuen omista aikatauluista ja fiiliksistä.

Nyt naapuritalon pihalle sattui sopivaan hetkeen pikkuinen pihakirppis. Kävin ja myyjällä oli kyllä kieltämättä todella kaunista tavaraa edullisesti myynnissä. Ostin pari uutuuskirjaa eurolla kesälukemiseksi ja yhden hauskan leikkuulaudan.

Lisäksi ostin nämä hauskat ja aivan superpehmoiset lampaantaljat.

Nämä lähtevät kesämökille pehmustamaan ja lämmittämään lasikuistin penkkejä. Meillä on tapana syödä ja istua muutenkin mökkin edessä olevalla lasikuistilla, jossa ison ruokapöydän äärellä on puiset pitkät penkit. Olen jo pitkään ajatellut, että penkille olisi kiva saada lampaankarvat pehmikkeeksi, mutta ajatellut metsästää jostain käytetyt ja edulliset - hyvälaatuinen lampaantalja kun on varsin arvokas ostos. Nämä löytyivät nyt kyllä kieltämättä tosi edullisesti. Toinen on pienen lampaan kokonainen talja ja toinen tuollainen tuolinpäällisen kokoinen karva.

Näistä varsinkin syksyisenä päivänä on varmasti iloinen, kun pepun alle saa lämpimän ja pehmoisen taljan.

Laventeli

Yrttiaiheella jatketaan!

Ostin keväällä Stockan Herkun yrttilaarista edullisen laventelintaimen. Laventeli on mielestäni aivan ihana kasvi, mutta älyttömän vaikea saada viihtymään, kun se tuntuu kaipaavan niin reilusti vettä. Ja valoa ja vaikka saisi kumpaakin tasaisesti, niin silti jostain syystä se saattaa kuolla käsiin.

Ostaessani taimi oli aika pieni ja vaatimaton ja ilmeisesti ruuanlaittoon sopivaa lajiketta - päätellen, että ostopaikka oli ruokakauppa.

Tämä laventeli on nyt kuitenkin totisesti päässyt yllättämään. Se viihtyy keittiön pöydällä paremmin kuin hyvin ja kasvaa ja kukoistaa. Ja on niin kaunis. Yleensä pöydän äärellä istuessani hömpsyttelen kasvin lehtiä ja nautin huumaavasta tuoksusta.

Joskus kasveja löytyy varsin yllättävistä paikoista. Tämä versio ei näytä merkkejä kukkimisesta, vaan kasvattaa vain tuollaisia kauniita pitkiä lehtivarsia. Luulen, että tämä on lajiketta, joka ei kuki lainkaan, mutta aika näyttää. Ehkä tämä syksymmällä yllättääkin ja alkaakin kukkia!

Rottinkinen kukkapöytä - ensimmäinen Tori-löytöni

Edellisessä postauksessa vilahti olohuoneessani nykyään nököttävä rottinkinen kukkapöytä. Kukkapöytä on ensimmäinen ikinä tekemäni Tori.fi -ostos! Se on ollut kodissani jo alkuvuodesta saakka - minulla oli nimittäin silloin vähän aikaa ystäväni auto lainassa. Katselen aina välillä Torissa ihaillen kaikkea mitä siellä on myynnissä, mutta autottomana sieltä ostaminen on tosi vaikeaa - ostokset kun pohjautuvat siihen, että ne haetaan myyjän kodista.

Tämä kukkapöytä osui silmääni ihan vahingossa ja 20 euron hintalappu oli mielestäni vähintäänkin sopiva - varsinkin kun nyt jylläävä rottinkibuumi on nostanut kaiken rottingin hintaa reilusti ja toisaalta tällaiset kukkapöydät ovat olleet haluttua tavaraa jo pitkään. Olin pohtinut kukkapöydän tuomista kotiini jo jonkin aikaa, sillä viherkasvibuumini on aika lailla jatkunut jo monta vuotta, mutta kodissani ei ole ikkunalautoja. Kasveja onkin ollut vaikea pitää hengissä erityisesti talvisin, koska niille ei ole ollut paikkaa ikkunan ääressä - vaikka asuntoni nyt kaikin puolin kovin valoisa onkin.

Pöytä lymyili Tuusulassa ja koska minulla oli juuri ystäväni auto käytössä, niin ajelin yksi talvi-ilta hakemaan pöytää.

Aivan ihanahan tuo on ja kivasti mahdollistaa viherkasvien valokylvyn ikkunan ääressä. Kasvit ovatkin olleet ihan erityisen hyvinvoivia kun nyt saavat nauttia kesän valosta tuossa paikalla. Aika paljohan noita viherkasveja alkaa olla, mutta ne tuottavat iloa ja hyvää sisäilmaa, niin en yhdestäkään ole valmis luopumaan.

Vihdoin 50-lukuinen yöpöytä!

Olen parin vuoden ajan etsinyt 50-lukuista siroa yöpöytää. Pari kertaa sellaisia on tullut vastaan, mutta hinta on ollut mielestäni liian korkea, niin on jäänyt hankkimatta.

Nyt vihdoin kotikaupunginosan facebook-kirppikselle tuli myyntiin tismalleen sellainen yöpöytä, jota olen etsinyt. Hinta 20 euroa, joka oli mielestäni vähintäänkin kohtuullinen hinta tällaisesta teakisesta pöydästä. Myyjä oli vaihtanut laatikon nupin sellaiseksi, joka ei ollut ihan makuuni, mutta onneksi minulla oli tallessa keittiöni vanhat keraamiset vetimet, jollainen sopikin tämän pöydän tyyliin täydellisesti. Pyörittelin tuon valko-messinkisen nupin laatikkoon ja hieno tuli.

Mielestäni tuo on ihana. Kannatti odottaa ja etsiä kärsivällisesti - jälleen kerran.

Keittiön pöydällä

Löysin sillä samalla reissulla Nihtisillan kierrätyskeskuksesta kuin sen intoilemani nahkarahin myös hauskan pellavaliinan. Liina oli päätynyt kierrätyskeskuksen poistonurkkaukseen ja hintaa oli vaivaiset 3 euroa. Kovin oli edullinen, joten mukaan lähti, vaikka olinkin löytänyt kesällä Lappeenrannan kirppikseltä jo yhden toisenkin valkoisen pellavaliinan. Joten ei liinoista nyt varsinaisesti pulaa ollut.

Olen kuitenkin pitänyt ahkerasti erilaisia pellavaliinoja keittiön pöydällä viime aikoina - ne ovat kovin miellyttäneet silmää. Joten näille on käyttöä. Kun yksi on pesussa ja silityksessä, niin toinen pääsee estradille. Olen hämmästellyt miten edullisia ja kauniita pellavalöytöjä eteeni on sattunut kirpputoreiltla. Nyt varsinkin, kun pellava elää jonkinlaista buumia sisustuksessa,

Tässä kyseisessä liinassa hennon vaaleanpunainen viiva yhdistää mukavasti pöydän vieressä olevan vaaleanpunaisen maton kokonaisuuteen. Vaaleansinisille viivoille taas silmä löytää parin keittiön harmaasta matosta.

Kaivelin kaapeista pitkästä aikaa myös jo muutaman kynttilän tuohon pöydälle,  kun niitä alkaa olla mukava poltella syksyn edetessä ja iltojen jo ollessa pimeitä.

Keittiön pöydän ääressä on myös jotain muuta uutta. Kirppiseltä nämäkin - mokkanahkaiset päälliset istuintyynyihin. Ihanat ovat. Kaksi tyynynpäällistä oil yhteensä 5 euroa, mikä on kyllä todella edullista huomioiden, että materiaali on aitoa mokkanahkaa.

Sisätyynyn virkaa näissä hoitaa Mujin täydellinen memory foam -istuintyyny, jonka ruskeasta päällisen väristä en tykkää yhtään (ostin Mujin loppualesta, jolloin oli vain jäljellä ruskeita, mutta todella edullien hinta miellytti). Pääsivät tuohon enemmän silmää miellyttävään nahkakuoreen, vaikka ruskea sekin on, kuitenkin merkittävästi enemmän silmääni miellyttävä versio.

Maailman kaunein kello

Se on löytynyt - maailman kaunein kello!

Olin viime viikonlopun Vilnassa. Siellä sattumalta eteen tuli De Zavu - niminen vintage / 2nd hand liike. Näyteikkunassa odotti tämä kello. Sydän pamppaillen menin katsomaan. Ihana - täydellinen - minimalistinen kello. Ei mitään ylimääräistä - kellotaulussa vain viisarit ja numeropaikan näyttävät viivat (ei mitään merkkiä, josta olen superonnellinen). Nahkainen hihna konjakinruskeaa nahkaa. Mattainen vaalea kellotaulu ja mattakultaiset yksityiskohdat.

Hintalapussa 40 euroa. Tämä ei ollut edes kenenkään vanha, vaan ihan käyttämätön.

Ensimmäisenä päivänä ranteessa kolme ihmistä huomioi uuden kellon. Ihana - aivan täydellinen kello, he sanoivat.

Niin on.

Upea kuparinen kastelukannu (ja kuparin puhdistuksesta)

Upeiden viimeaikaisten kirppislöytöjen esittely jatkuu! Olen viimeaikoina tehnyt ihan jymylöytöjä, pitkän hiljaisemman kauden jälkeen.

Facebookin kaupunginosakirppiksellä eteen tuli aivan mielettömän upea kuparinen 60-luvun kastelukannu. Hinta oli halpa. Oikeastaan niin halpa, että tuotetta hakiessani myyjäkin sanoi, että nyt lähtee antiikkia halvalla.

Upea kuparinen kastelukannu lähtötilanteessa

Kunto oli hieman ryönäinen ja kupari aika lailla tummunut - luonnollista kun kyseessä on vanha esine. Mietin pitkään, että lähdenkö puhdistamaan kannua vai en, periaattessa tuo tummunut pinta vähän kuuluu asiaan, mutta toisaalta siinä oli myös sellaisia epäpuhtauksia, jotka halusin pois. Päätin puhdistaa ja kiillottaa kannun, lähteehän se siitä sitten taas tummumaan.

Kupari puhdistuu ja kiillottuu kätevästi kotona löytyvillä hapoilla. Aloitin sitruunanpuolikkaalla, jonka leikkauspintaan hieroin hienokiteistä suolaa. Sitten vain pintaa sitruunalla hankaamaan. Kun kannun pintaan hierotun sitruunamehun antoi vaikuttaa rauhassa pari minuuttia, niin kannu lähti kirkastumaan ja puhdistumaan silmissä. Tiukimpiin tummentumiin kaadoin vähän valkoviinietikkaa tuomaan lisähappoa.

Kikka toimi todella hyvin. Pannu muuttui aika dramaattisesti eri näköiseksi!

Kuparipannu puhdistuksen jälkeen

Onhan tuo nyt aika tosi upea esine. Tulee täällä kyllä ihan kukankastelukäyttöön. Nyt onkin kannulle hommia, kun olen innostunut pitkän tauon jälkeen taas ottamaan viherkasveja reilummin mukaan sisustukseen.

Mites teillä - viehättääkö kupari ja messinki silmää?

Huippulöytö kierrätyskeskuksen ilmaisnurkkauksesta

Kävin Espoon Nihtisillan kierrätyskeskuksessa viemässä kierrätystavaraa. Nihtisillan tuulikaapissa on ilmaisnurkkaus, johon menee pikkuvikaisia tuotteita sekä sellaisia tuotteita, jotka eivät ole menneet syystä tai toisesta myymälässä kaupaksi.

Tällä kertaa kyllä kävi aikamoinen tuuri! Löysin ilmaisnurkasta nahkamytyn, jonka hieman tarkemmin tutkimalla huomasin olevan rahin päällinen. Sisältä saumasta löytyi käsinkirjoitettu tieto, että päällinen on tuotu Istanbulista vuonna 1977 - veikkaisin, että jonkun matkamuisto yli 40 vuoden takaa. Rahin saumat olivat siistit, suorastaan moitteettomat ja koko homma laadukasta käsityötä - varsin kaunis nahkatilkkutyö siis mielestäni. Sydän läpättäen nappasin päällisen sieltä mukaani.

Kotona sitten vain vähän satulasaippuaa ensin päällisen putsaamiseksi. Sen jälkeen rasvasin pinnan mehiläisvahalla. Sitten rahia täyttämään. Täytteeksi käy mitkä tahansa peitot, tyynyt, lumppu, sanomalehti - mikä vain. Minulla ei ollut oikein mitään vanhaa lumppua, kun olen juuri siivonnut kaikki kaapit, ja toisaalta rahin aukko oli varsin pieni, että olisi varsin haastavaa tunkea siitä mitään paksumpaa tyynyä tai vastaavaa. Päädyin turvautumaan taloyhtiön lehtiroskikseen ja mytistelin vanhoja Hesareita mytyiksi ja tungin niitä sisään rahiin.

No näin ihana siitä sitten tuli!

Olen haaveillut markkolaisesta nahkarahista poufista pienen ikuisuuden. Tämä tuli nyt kyllä hyväksi korvaajaksi, sopii nimittäin tuohon uuden sohvan kupeeseen aivan älyttömän hyvin.

Olen niin iloinen, että tiemme tämän vanhan kaunottaren kanssa törmäsivät, ja pystyn tarjoamaan tälle käsityölle uuden kodin.

Pitäkäähän te muutkin silmät auki siellä ilmaisnurkan puolella, jos käytte Espoon kierrätyskeskuksessa!

Zadaa - kirppari kännykässä

Oletteko jo tutustuneet Zadaa -appiin? Se on käytetyn tavaran app, käytännössä siis kirppari kännykässäsi! Aloitin käytön viime talvena ja olen kyllä aivan koukussa. Selailu on superhelppoa, kun jaksaa nähdä sen vaivan, että syöttää profiiliin omat mittansa - vaatekoon, housujen tuumakoon, pituuden, kengän numeron, rintaliivin koon ja vartalon muodon. Näin palvelu näyttää sinulle vain omankokoisia tuotteita.

Selailen Zadaata säännöllisesti, parhaat löydöt tekee niin. Ihan niin kuin kaikessa kirppisjuttujen metsästämisessä, yhdellä käynnillä harvoin löytyy mitään, säännöllisillä käynneillä löytöjä alkaa sadella. Toimia kannattaa suhteellisen nopeasti - minua on jäänyt kaivelemaan yksi Samujin ihana huivi, jota jäin miettimään ja sitten se olikin jo mennyt.

Olen kyllä ehtinytkin tehdä vaikka kuinka hyviä kauppoja:

• Tummanvihreä kevyttoppatakki on noussut samantien takkisuosikiksi. Coster Copenhagenin takki maksoi 23 euroa.
• Musta käsilaukku, Marc Jacobs, 64 euroa. Tarvitsin uuden mustan käsilaukun. Vierastan sellaisia käsilaukkuja, jotka kiljuvat jotain tiettyä merkkiä. Tämä MJ:n laukku oli tuntematon malli itselle, eikä merkki näy kuin ihan pienellä läpän laatassa. Kätevä laukku esim. kaupunkilomille, on tosi tilava, muttei silti liian iso.
• Supervärikkäät Niken lenkkarit. Mietin näitä tosi pitkään, mutta uskaltauduin kuitenkin tilaamaan, kun kuvauksen mukaan tossut olivat ihan uudet ja hintaa oli vain 17 euroa. Onneksi tilasin, nuo ovat aivan superhauskat tossut, jotka värikkyytensä vuoksi saavat joka kerta kehuja, kun laitan ne jalkaan! Mahtava vaatetuksen piristäjä ja tosi hyvät kaupunkitossut sellaisiin päiviin, kun askelia tulee reilusti. Niin kuin minulla helposti tulee.
• Marc Jacobsin nudet hiiriballeriinat olivat täysin käyttämättömät ja maksoivat 39 euroa. Näiden tulevaisuus on nyt kylläkin vielä vaakalaudalla, kun ovat hiertäneet kun olen noita nyt pari kertaa käyttänyt. Mietin vielä, että yritänkö muotoilla ne jalkaani sopivaksi (koko on sopiva, mutta joku kengän muodossa saa minulle aikaan hiertymiä) vai luovutanko ja myyn kengät eteenpäin. En haluaisi kyllä noista luopua, ovat niin hauskat.

Näiden lisäksi olen hankkinut myös piiiiitkäään haaveilemani Dr. Martensin kiiltonahkamaiharit, jotka ovat talviteloilla vintillä eivätkä siksi päässeet kuvaan. Olivat kyllä ihan suosikkikengät talvella ja keväällä, kun sopivat hyvin niin housujen kuin hameenkin kanssa. Martenisit ovat sellainen tuote, jota en olisi varmaan normaalihintaisena raaskinut ostaa. Zadaasta löytyi siistit murto-osalla alkuperäisestä hinnasta, niin sain vihdoin himoitsemani parin.

Lisäksi yksi ostos on sellainen, jota en kyllä varsinkaan varmaan kuuna päivänä olisi ostanut uutena ja täyshintaisena, Tarvitsin pienemmän lompakon, kun entinen tuntui liian isolta pienempiin laukkuihin. Zadaassa vastaan tuli Mulberryn hyväkuntoinen ja juuri sopivan kokoinen nahkalompakko hintaan 50 euroa. Tämän kuvauksessa oli, että oli käytetty ja kulumisen merkkejä on, mutta täytyy sanoa, että minä en kyllä huomannut yhtään. Ihan kuin uusi, olen ollut tosi tyytyväinen!

Jos Zadaa ei ole sinulle vielä entisestään tuttu, niin tutustu ja lataa https://zadaa.co/. Käyttämällä koodiani SH8000 saat myös 5 euroa ostosrahaa ensimmäiseen ostoosi.

"Tavallisilla" kirpputoreilla en olekaan sitten Zadaan lataamisen jälkeen juurikaan käynyt. Enkä ostanut juuri mitään uutena, kun nämä kierrätystavaralöydöt ovat niin älyttömän hyviä.

Sisustushommia keittiössä

Olin helmi- ja maaliskuussa niin paljon työmatkoilla, että käytännössä kävin kotona vain pesemässä pyykkiä ja valmistautumassa uuteen reissuun. Lisäksi reissurumban loputtua sain kausi-influenssan juuri ennen pääsiäistä, joka pisti minut petipotilaaksi 8 päiväksi ja vei voimat pariksi viikoksi. Tuntuu, että koko alkuvuosi onkin hurahtanut ihan tässä huomaamatta. Nyt ollaan jo pitkällä keväässä - olohuoneen ikkunan alla pikkuvarpuset ovat aloittaneet pesimähommat ja pihalla skillat urheasti työntyy ulos pakenevan lumiverhon alta.

Kevät ja nurkkiin paistava aurinko saa aikaan luontevan tarpeen kuurata kodin nurkkia ja miettiä sisustusta keväisemmäksi. Huomasin viime viikolla etäpäivää tehdessäni, kun keskipäivän aurinko osui keittiönkaappeihin, että ne olivat tosi likaiset talven jäljiltä ja vaativat kuurausta. Kävinkin kaikki astia- ja muut kaapit huolella läpi, tyhjensin ja pyyhin hyllyt, karmit, ovet ja kahvat. Puhdasta tuli, nyt kelpaa auringon paistaa!

Samalla päivitin myös keittiön muun lookin. Valkoinen pellavaliina sai väistyä Marimekon ihanasta, (kevättä suorastaan kirkuvasta) kankaasta ompelemani pöytäliinan tieltä. Olin ostanut talvella kirpparilta myös kolme kappaletta aivan ihania valkoisia pitkiä pellavaverhoja pilkkahintaan (kympin koko satsi!). Ne ovat odottaneet kuuliaisesti, että saan aikaiseksi silittää ne ja laittaa ne paikalleen. Mallailin verhoja pitkään ja päädyin laittamaan kaksi verhoa rinnakkain keittiöön mukavan runsaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Pitkään myös mietin kääräisenkö verhot nauhalla kasaan vai en, mutta päädyin sitten kääräisemään, jotta valoa tulee mahdollisimman paljon sisään. Käytin vanhaa pitsinauhaa kääräisyyn - sopi hommaan mielestäni oikein hyvin.

Kävin viikolla myös pihahommissa, nyt kun lumet alkaa väistyä auringon lämmön tieltä. Talvi oli tehnyt sen verran tuhojaan, että pihaamme ympäröivistä sireeneistä yksi oli saanut kuolemantuomion ja katkennut joko tuulenpuuskan tai lumikuorman alla. Siistimme katkenneen puun naapurin kanssa pois, mutta huomasin, että runkoon ilmeisesti varastoituu niin paljon energiaa, että oksissa oli ihan pienenpienet silmut. Otin oksia sisälle maljakkoon laitettavaksi ja nyt silmut ovatkin kovaa vauhtia kasvaneet. Odotan, että kohta saan nauttia vihreistä lehdistä.

Kotituoksuilijan unelmien täyttymys

Tuoksurakastajan unelma on täyttynyt. Omistan vihdoin pitkään unelmoimani Mujin tuoksudiffuuserin! Käytännössä aivan älytön härpäke, mutta ah - NIIN ihana. Olen tätä pitkään miettinyt, mutten ole raaskinut ostaa, hinta on sen verran suolainen. Nyt Helsingin Muji pop-upin loppuunmyynnissä kaikki tuotteet - myös alennetut - olivat - 30 % alessa. Tässä oli valmiina jo reipas alehinta, ja siitä vielä lisäale. Nyt vihdoin raaskin ostaa, hintaa jäi vähän alle 60 euroa.

Diffuseriin laitetaan vettä ja muutama tippa tilanteeseen sopivaa eteeristä öljyä (virkistävää rauhoittavaa, raikastavaa). Nappia painamalla diffuseri käynnistyy ja alkaa työntämään huoneilmaan pikkuhiljaa hienoa vesihöyryä ja huone alkaa tuoksua ihanasti eteeriseltä öljyltä. Laitteen ledilamppu tekee laitteesta tunnelmallisen ja samalla myös kätevästi tuoksukynttilöiden (joiden suurkuluttaja olen) korvaajan.

Ostin Mujilta mukaan sitruunan ja appelsiinin tuoksuiset eteeriset öljyt. Aivan ihania molemmat. Sitruksentuoksua rakastavalla oli valinnan vaikeutta, kun hyllyyn jäi myös greipin, limeen ja sitruunaruohon tuoksut. Kotona minulla on valmiina eukalyptystä ja karpaloa. Vihdoin niillekin tulee kunnollista käyttöä, sillä en ole ihan hirveästi keksinyt mihin eteerisiä öljyjä käyttäisin. Nyt diffuserin kautta ne pääsevät tiiviiseen käyttöön ja saavat tuoksuttaa kotiani ihanan tuoksuikseksi ja samalla vaikuttaa minun mielialaani.

Olen häpeilemättömän onnellinen härpäkkeestäni.

Pitkästä aikaa kirpparilöytöjä!

Olen käynyt tooooooosi vähän kirpputoreilla viimeaikoina. Ei ole sen takia pitkään aikaan ollut kertoa kirpparilöydöistäkään.

Lauantaina oli Käpylän kyläjuhlat ja koko Pohjolankatu oli suljettu ja _aivan_ täynnä kirppismyyjiä. Pyörin kyläjuhlilla kolmisen tuntia. Kirppispöytiä oli niin paljon, että tuli jopa ihan vähän ähky. Tuntui, että oli vaikea pysähtyä jokaisen pöydän ääreen penkomaan.

Käpylän kyläjuhlat muuttivat Pohjolankadun kirpparikaduksi

Matkalle sattui kuitenkin muutama hyvä löytöpöytä, jossa oli tarjolla hyviä löytöjä pilkkahintaan.

Ostin kauniit salaattiottimet (2 eur), Marimekon uuden uunikintaan (3 eur) ja House of Rymin ihanan pikkukulhon (5 eur). Toisesta pöydästä löytyi kaksi Arabian käsinmaalattua Elsa-lautasta eurolla. 

Olen saanut saman sarjan kahvikupit (tai oikeastaan ne ovat espressokupin kokoiset) kummitädiltäni lahjaksi. Oli hauska löytää pieni täydennys sarjaan. Myyjä ei kyllä tainut ymmärtää myyvänsä käsinmaalattua Arabiaa, sillä hinta oli ihan älyttömän halpa.

Ja onhan tämä House of Rymin kuppi nyt supersöpö. 

Kesä pöytäliinassa

Vanhempani olivat reissussa ja minulla oli heidän autonsa käytössä reissun ajan. Pistäydyin yhtenä iltana töistä kotiin päin ajaessani pitkästä aikaa Marimekon Outletiin kurkkaamaan palakangaskorin antimet. Olen jo aiemminkin täällä kertonut, että outletista saa palakankaita 25 euron kilohintaan. Se on älyttämän edullista - eihän kangaspala paina juuri mitään. Ja verrattuna Marimekon aika päätähuimaaviin normaaleihin metrihintoihin kilohinnalla ostettuna kangas on suorastaan ilmasta.

Tällä kertaa kävi tuuri, oli isoja hyviä paloja saatavilla. Olen käynyt penkomassa koria niin monta kertaa, että myyjät käyvät nykyään usein tarkastamassa minulle takahuoneesta lymyilisikö siellä lisää paloja, joita voisi kilohintaan myydä. Tällä kertaa he kiikuttivat minulle valtavan kokoisia puuvillasatiinipalasia ja muuta kivaa.

Sain ison, pöytäliinaksi sopivan palasen ihanan kesäistä Aino-Maija Metsolan suunnittelemaa Luovi-kangasta. Olen aivan heikkona pellavaan, se on ihan lempimateriaalini niin lakanoissa kuin muissakin kodin tekstiileissä. Tämä vihreä ihanuus on kuin kevät ja juuri puhjenneet koivun silmut tiivistettynä kankaaseen.

Tänään aurinkoisen ja vapaan sunnuntain kunniaksi ompelin kankaaseen päärmeet ja siitä tuli kesäinen pöytäliina keittiööni.

Nyt on keittiössä väriä. Mutta kesällä saakin olla!

Löytö Lidlistä

Kävin viime viikolla Lidlissä katsomassa olisiko jooga-sarjaa vielä jäljellä. Minulla on edelliseltä jooga-sarjan myyntikerralta noin vuoden takaa hankitut lököhousut, jotka ovat olleet super. Olisin mielelläni ostanut toisetkin. Korit kuitenkin ammottivat tyhjyyttään siinä vaiheessa, kun minä niiden ääreen ehdin, joten jäin nuolemaan näppejäni.

Lidl jaksaa silti aina säännöllisin välein yllättää valikoimallaan. Joogahousujen aiheuttamat tyhjät kädet saivat täytettä, kun huomasin myynnissä olevat vaatekaapin lisähyllyt. Olen ahkerasti järjestänyt kodin nurkkia ja vaatekaappikin on tullut siivottua viimeaikoina ihan moneen otteeseen. Joka kerta vaatteita takaisin hyllyyn viikatessani olen miettinyt, että olisi järkevä ratkaisu lisätä kaappiin uusia hyllyjä. Kaappi on mittatilauksena asuntoon puusepän toimesta tehty ja hyllyvälit ovat omaan makuuni osin hieman korkeat.

Tällaisia hyllyihin tynnettäviä lisäkoreja myytiin kahden hyllyn paketissa. Hintaa 5,99 euroa paketilta, eli käytännössä ei mitään. Ostin kaksi pakettia, kaksi lisähyllyä meni vaatekaappiin, yksi liinavaatekaappiin ja yksi siivouskaappiin.

Varsin kätevä ratkaisu. Ja edullinen. Hyvä Lidl!