Pakastininventaario

Joulun välipäivinä rauhallisuuteen turhautunut mieleni päätti innostaa minut myös pakastininventaarion pariin. Kaivelin omaa pakastintani ja kävin läpi sisällön järjestykseen. Mietin samalla, että mitä ihmisillä yleensä on pakastimessa.

Itse olen innokas pakastaja ja pakastimestani löytyy aina joku hätävara yllättävien vieraiden tai pikaisen ruuan suhteen. Tämä on tosin aika lailla ristiriidassa sen kanssa, että minulla ei oikeastaan koskaan käy yllättäviä vieraita (vieraita kyllä käy, mutta suunniteltuna - ja kieltämättä vähemmän kuin ehkä haluaisin). Ja useammin pikainen ruokakin tarkoittaa ravintolassa pistäytymistä tai Wolt-tilausta pakastimen kaivelun sijaan.

Pakastimeni ykkössisältö on aina marjat. Mansikat ovat ykkössuosikkini ja niitä pakastan yleensä 5-7 kiloa kesällä mansikka-aikaan. Mansikoiden lisäksi löytyy aina mustikoita, vadelmia ja puolukoita, joita kerään (usein vanhempieni avustuksella) kesämökin metsistä. Marjat täyttävät noin 2/3 pakastimestani ja syksyllä tilaa on varsin vähän millekään muulle. Sienet nykyään yksinomaan kuivaan pakastamisen sijaan, sillä niin ne ovat mielestäni helpompia käyttää ja myös parempia (pakastaminen aiheuttaa sieniin mielestäni kumisen rakenteen, jota kuivaamalla ei tarvitse sietää).

Toinen pakastimestani oikeastaan aina löytyvä tuote on herneet. Pakasteherneet ovat mielestäni pakasteiden aatelia ja syön niitä iltapalaksi sellaisenaan (yleensä oliiviöljytilkan, balsamicon, sormisuolan ja raejuuston kanssa - älkää kysykö miksi, yhdistelmä on vain mielestäni hyvää) tai lisään niitä ruokiini varsin monipuolisesti. Tai teen hernepyrettä, joka on herkullinen lisuke.

Lisäksi pakastimesta löytyy hieman leipää lähes aina - nyt oli omatekemiä sämpylöitä pari, mutta harvemmin niitä nykyään leivon (nämäkin tein, kun halusin tyhjentää ryynikaapista pussinpohjia pois). Ruusukaalia löytyy myös iso pussillinen, ne ovat myös lisukesuosikkini (joko käristettynä tosi kuumalla valurautapannulla pähkinöiden kanssa tai sitten kermassa pitkään haudutettuna). Nyt on myös pussillinen salkopapuja omasta kasvulaatikosta - ensi vuonna en taida niitä kasvattaa, kun niiden syöminen kyllästyttää muutaman vuoden suuren sadon jälkeen. Jääpaloja yritän muistaa aina myös pakastimeeni laittaa, niitä ei muuten ikinä ole silloin harvoin kun niitä haluaisi juomaansa tai smoothieensa tiputtaa.

Tällä hetkellä harvinaisempina vieraina pakkasesta löytyy myös pussi nokkosia, joita pihaltamme kesällä keräsin ja ryöppäsin. Pitäisi tehdä nokkoslettuja varmaan. Sitten on kanalientä, jota keitin, kun en halunnut haaskata kananluita.

Ja kyllä - alalaatikosta löytyy pullo vodkaa. Parasta sellaista, eli Russki Standardin platinaa. Aikaisemman työn Venäjän matkustamisen tuliaisia. Harvemmin tulee juotua, mutta sitten ei ainakaan, jos pullo ei ole pakastettu. Juodaan seuraavan kerran snapsina, kun opiskelukaverini tulevat helmikuussa illalliselle luokseni.

Mitä teidän pakastimista löytyy? Mitä siellä on aina? Mitä harvinaisempia juttua sinne piilotatte?

Laventeli

Yrttiaiheella jatketaan!

Ostin keväällä Stockan Herkun yrttilaarista edullisen laventelintaimen. Laventeli on mielestäni aivan ihana kasvi, mutta älyttömän vaikea saada viihtymään, kun se tuntuu kaipaavan niin reilusti vettä. Ja valoa ja vaikka saisi kumpaakin tasaisesti, niin silti jostain syystä se saattaa kuolla käsiin.

Ostaessani taimi oli aika pieni ja vaatimaton ja ilmeisesti ruuanlaittoon sopivaa lajiketta - päätellen, että ostopaikka oli ruokakauppa.

Tämä laventeli on nyt kuitenkin totisesti päässyt yllättämään. Se viihtyy keittiön pöydällä paremmin kuin hyvin ja kasvaa ja kukoistaa. Ja on niin kaunis. Yleensä pöydän äärellä istuessani hömpsyttelen kasvin lehtiä ja nautin huumaavasta tuoksusta.

Joskus kasveja löytyy varsin yllättävistä paikoista. Tämä versio ei näytä merkkejä kukkimisesta, vaan kasvattaa vain tuollaisia kauniita pitkiä lehtivarsia. Luulen, että tämä on lajiketta, joka ei kuki lainkaan, mutta aika näyttää. Ehkä tämä syksymmällä yllättääkin ja alkaakin kukkia!

Itse tehty kookosjugurtti

Kiinnostaako itse tehty probioottinen ja vegaaninen kookosjugurtti? Minuakin kiinnosti, kun bongasin netin syövereistä tämän älyttömän helpon reseptin. Resepti on ilmeisesti alunperin Karita Tykän blogista.

Tähän reseptiin tarvitset kaksi ainesosaa - kookosmaitoa ja maitohappobakteerikapseleita. Puhdista kuitenkin ihan ensin lasitölkki kiehuvassa vedessä, ettei tule ongelmia väärän bakteerikasvuston kanssa.

Puhtaaseen lasitölkkiin menee:

2 tölkkiä kookosmaitoa
4 maitohappobakteerikapselia (sisältö tyhjennettynä kookosmaidon sekaan)

Vedin itse sauvasekoittimella kookosmaidon sileäksi, ettei jää paakkuja.

Sitten vain harsoliina lasipurkin päälle ja jugurttiseos huoneenlämpöön seisomaan 2 vuorokaudeksi. Vuorokausikin riittää, jos et halua kovin hapanta makua, mutta minä pidän happamasta. Kun seoksen siirtää huoneenlämmöstä jääkaappiin, maitohappokäyminen pysähtyy ja jugurtin koostumuksesta tulee tömäkkää (huoneenlämmössä paksuuntuu jo parin päivänä aikana hiukan, mutta kylmässä kunnolla).

Pidät tästä jugurtista, jos pidät kookoksesta - se maistuu lopputuloksessakin paljon. Itse toivoin, että kookoksen makeus olisi hieman happamoitunut maitohappokäymisessä, mutta lopputulos oli edelleen erittäin kookoksinen.

Mielenkiintoinen kokeilu joka tapauksessa, teen uudestaan mikäli tulee vegaanireseptitarpeita vaikka brunssille. Valmistus simppeliä kuin mikä.

Hävikkiruokaa

Kävin joku aika sitten ensimmäistä kertaa Helsingin Kalasatamaan avatussa kauppakeskus Redissä. Tein sinne ihan tietoisen "hävikkiruokaretken", sillä halusin käydä Kirkon ulkomaanavun pyörittämässä hävikkiruokakauppa WeFoodissa sekä samalla noutaa ResQ-palvelun kautta nappaamani ruokakassin Redin K-marketista.

Olen todella iloinen, että ruokahävikin vähentämiseen on tullut tällaisia palveluja ja että asia ylipäätään alkaa saamaan sen ansaitsemaa huomiota. Ei ole yhdentekevää mitä syömme. Eikä myöskään ole yhdentekevää päätyykö ruokaamme roskiin.

ResQ:n kautta ei saa pelkästään ravintoloista myymättä jääneitä annoksia, vaan myös valituista K-marketeista ns. ruokakasseja. Ne sisältävät samana päivänä vanhenevia tuotteita sekalaisen valikoiman. Sisällöltään kassi on aina selvästi myyntihintaa arvokkaampi. Ruokakassit ovat nousseet ihan hittituotteiksi ja ystäväpiirissänikin niitä välillä ihan varta vasten metsästetään. Itse ostan harvoin - johtuen yhden hengen ruokatalouden vähäisestä ruuankulutuksesta sekä siitä, että lähimarketeissani näitä kasseja ei ole tarjolla. ResQ-ruokakassin hakeminen on vähän kuin leikkisi kokkisotaa kotona - koskaan et tiedä mitä kassista löytyy. Kassin sisältöä kannattaa pakastaa ja käyttää luovasti - kuivahkoa leipää voi esim. kätevästi surauttaa blenderillä korppujauhoksi jne.

Minun mukaani lähti WeFoodista suurtalouskeittiöille tarkoitettuja ruokabokseja, joissa toisessa oli 1.5 kg suikaloitua punasipulia ja toisessa 1 kg tuoretomaattisalsaa. Suurimman osan näistä pakastin sopivina annoskokoina pakkaseen käytettäväksi kätevästi kaikkeen ruuanlaittoon - valmiiksi pilkottu sipuli on aina kiva juttu ja tomaattihakkelusta on kätevä heittää patoihin ja kastikkeisiin.

Näiden pussien sisältöjä on käteve kaataa suoraan pakastimesta pataan

Osa hankinnoista pääsi käyttöön heti. Tein punasipulisuikaleesta sipulipiirakan, johon haudutin punasipuleja pehmeäksi pitkään aniksen siemenien, balsamiviinietikan ja sokeriripauksen kanssa. Kaadoin sipulimassan pakasteesta löytyneen valmiin piirakkapohjan päälle ja murustelin päälle vielä fetajuustoa.

Tomaattisalsaa käytin lohen kanssa - levitin sitä lohifileepalan päälle ja laitoin uuniin hautumaan. Tuli tosi hyvää ja katosi töissä lounaseväänä parissa päivässä. Kuvaamatta jäi tosin.

Käytän nykyään vain poikkeustilanteissa lihaa tai kanaa. ResQ-kassista löytyi kuitenkin broilerin jauhelihaa, niin tein niistä aasialaisittain maustettuja broileripyöryköitä uuniin. Chiliä, tuoretta korianteria ja limeä mausteeksi ja ei kun uuniin.

Oletteko te kokeilleet näitä hävikkiruokapalveluja? Mikä on suosikkinne?

Keittiön pöydällä

Löysin sillä samalla reissulla Nihtisillan kierrätyskeskuksesta kuin sen intoilemani nahkarahin myös hauskan pellavaliinan. Liina oli päätynyt kierrätyskeskuksen poistonurkkaukseen ja hintaa oli vaivaiset 3 euroa. Kovin oli edullinen, joten mukaan lähti, vaikka olinkin löytänyt kesällä Lappeenrannan kirppikseltä jo yhden toisenkin valkoisen pellavaliinan. Joten ei liinoista nyt varsinaisesti pulaa ollut.

Olen kuitenkin pitänyt ahkerasti erilaisia pellavaliinoja keittiön pöydällä viime aikoina - ne ovat kovin miellyttäneet silmää. Joten näille on käyttöä. Kun yksi on pesussa ja silityksessä, niin toinen pääsee estradille. Olen hämmästellyt miten edullisia ja kauniita pellavalöytöjä eteeni on sattunut kirpputoreiltla. Nyt varsinkin, kun pellava elää jonkinlaista buumia sisustuksessa,

Tässä kyseisessä liinassa hennon vaaleanpunainen viiva yhdistää mukavasti pöydän vieressä olevan vaaleanpunaisen maton kokonaisuuteen. Vaaleansinisille viivoille taas silmä löytää parin keittiön harmaasta matosta.

Kaivelin kaapeista pitkästä aikaa myös jo muutaman kynttilän tuohon pöydälle,  kun niitä alkaa olla mukava poltella syksyn edetessä ja iltojen jo ollessa pimeitä.

Keittiön pöydän ääressä on myös jotain muuta uutta. Kirppiseltä nämäkin - mokkanahkaiset päälliset istuintyynyihin. Ihanat ovat. Kaksi tyynynpäällistä oil yhteensä 5 euroa, mikä on kyllä todella edullista huomioiden, että materiaali on aitoa mokkanahkaa.

Sisätyynyn virkaa näissä hoitaa Mujin täydellinen memory foam -istuintyyny, jonka ruskeasta päällisen väristä en tykkää yhtään (ostin Mujin loppualesta, jolloin oli vain jäljellä ruskeita, mutta todella edullien hinta miellytti). Pääsivät tuohon enemmän silmää miellyttävään nahkakuoreen, vaikka ruskea sekin on, kuitenkin merkittävästi enemmän silmääni miellyttävä versio.

Kookoksinen raparperitorttu

Sain ison nivaskan raparperia kollegalta, sillä hän tietää, että tykkään tehdä kesäjuhliini raparperista sitruunahapon kanssa juomaa, joka toimii signature drinkkini, eli raparperi-mojiton ainesosana. Sainkin ison satsin tuota ihanan raikasta vaaleanpunaista kesäjuomaa kehittymään (jos juoman resepti kiinnostaa, niin löydät sen täältä).

Tämän vuoden raparperijuomasatsi

Raparperia oli niin paljon, että en saanut juomaan kulutettua kuin ehkä kolmasosan nivaskasta. Päätin sitten pitkästä aikaa leipoa (tiedän, että pitkästä aikaa, sillä löysin jääkaapistani helmikuussa vanhaksi menneen leivontamargariinin - kuvatodiste alla!).

Äidilläni on hyvä kookoksella mehevöitettävän raparperipiirakan ohje, mutta kun en tietenkään jaksanut alkaa kysymään äidiltä ohjetta, niin googlailin kookosta sisältäviä raparperipiirakkaohjeita. Bongasin sieltä tämän Anna-lehdessä julkaistun tortun ohjeen, jossa kookosta olikin kieltämättä useammassakin muodossa. Koska kaikki ainekset löytyivät kaapista, niin päätin kokeilla ohjetta.

Ihan mehevä ja varsin kookoksinen piirakka tästä syntyikin. Ohjeesta poiketen lisäsin raparperipalojen joukkoon myös muutaman mansikan, kun minulla sattui niitä olemaan.

Raparperi-kookostorttu

2          munaa

1.5 dl   ruokosokeria

1 dl      kookosmaitoa (tai ruokakermaa)

100 g   sulatettua voita tai margariinia

3 dl      vehnäjauhoja

1.5 dl   kookoshiutaleita

1 tl       leivinjauhetta

päälle:

5 dl      pieniä raparperinpaloja (lisäsin myös muutaman mansikan)

pinnalle:

1 dl      ruokosokeria

1.5 dl   kookoshiutaleita

1 dl      kookosmaitoa tai ruokakermaa

1          muna

Valmistusohje

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää kookosmaito (tai ruokakerma), jäähtynyt rasvasula sekä keskenään sekoitetut vehnäjauhot, kookoshiutaleet ja leivinjauhe. Sekoita varovasti nostelemalla tasaiseksi taikinaksi.

Levitä taikina piirasvuokaan. Ripottele päälle raparperinpalat.

Sekoita pinnalle tulevat aineet keskenään ja levitä seos raparperinpalojen päälle.

Paista torttua 175 asteen uuninlämmössä 40–45 minuuttia, kunnes se on keskeltäkin kypsä.

Nautitaan vaniljajätskin kanssa, of course

Sisustushommia keittiössä

Olin helmi- ja maaliskuussa niin paljon työmatkoilla, että käytännössä kävin kotona vain pesemässä pyykkiä ja valmistautumassa uuteen reissuun. Lisäksi reissurumban loputtua sain kausi-influenssan juuri ennen pääsiäistä, joka pisti minut petipotilaaksi 8 päiväksi ja vei voimat pariksi viikoksi. Tuntuu, että koko alkuvuosi onkin hurahtanut ihan tässä huomaamatta. Nyt ollaan jo pitkällä keväässä - olohuoneen ikkunan alla pikkuvarpuset ovat aloittaneet pesimähommat ja pihalla skillat urheasti työntyy ulos pakenevan lumiverhon alta.

Kevät ja nurkkiin paistava aurinko saa aikaan luontevan tarpeen kuurata kodin nurkkia ja miettiä sisustusta keväisemmäksi. Huomasin viime viikolla etäpäivää tehdessäni, kun keskipäivän aurinko osui keittiönkaappeihin, että ne olivat tosi likaiset talven jäljiltä ja vaativat kuurausta. Kävinkin kaikki astia- ja muut kaapit huolella läpi, tyhjensin ja pyyhin hyllyt, karmit, ovet ja kahvat. Puhdasta tuli, nyt kelpaa auringon paistaa!

Samalla päivitin myös keittiön muun lookin. Valkoinen pellavaliina sai väistyä Marimekon ihanasta, (kevättä suorastaan kirkuvasta) kankaasta ompelemani pöytäliinan tieltä. Olin ostanut talvella kirpparilta myös kolme kappaletta aivan ihania valkoisia pitkiä pellavaverhoja pilkkahintaan (kympin koko satsi!). Ne ovat odottaneet kuuliaisesti, että saan aikaiseksi silittää ne ja laittaa ne paikalleen. Mallailin verhoja pitkään ja päädyin laittamaan kaksi verhoa rinnakkain keittiöön mukavan runsaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Pitkään myös mietin kääräisenkö verhot nauhalla kasaan vai en, mutta päädyin sitten kääräisemään, jotta valoa tulee mahdollisimman paljon sisään. Käytin vanhaa pitsinauhaa kääräisyyn - sopi hommaan mielestäni oikein hyvin.

Kävin viikolla myös pihahommissa, nyt kun lumet alkaa väistyä auringon lämmön tieltä. Talvi oli tehnyt sen verran tuhojaan, että pihaamme ympäröivistä sireeneistä yksi oli saanut kuolemantuomion ja katkennut joko tuulenpuuskan tai lumikuorman alla. Siistimme katkenneen puun naapurin kanssa pois, mutta huomasin, että runkoon ilmeisesti varastoituu niin paljon energiaa, että oksissa oli ihan pienenpienet silmut. Otin oksia sisälle maljakkoon laitettavaksi ja nyt silmut ovatkin kovaa vauhtia kasvaneet. Odotan, että kohta saan nauttia vihreistä lehdistä.

Ihan uutta

Läksin aika uudelle linjalle. Jos joku sanoisi minulle, että kotonani olisi jotain muovista ja vaaleanpunaista, niin en ehkä ihan purematta tuota ajatusta olisi aiemmin niellyt.

Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, että olen hankkinut keittiööni vaaleanpunaisen muovimaton. Ja se on ihana.

Olen ostanut vuosia sitten eteiseen Stockmannilta ruotsalaisen Pappelinan vastaavan harmaan muovisen kuviomaton. Se on on ollut aivan yliveto. Matto ei mene miksikään, vaikka heitän kurakengät ulkoa tullessa sen päälle sulamaan. Kurat voi pyyhkäistä rätillä tai niiden kuivuttua imuroida pois ja matto on jälleen kuin uusi. Jos jotain isompia likoja tulisi, maton voi viedä suihkuun ja suihkutella puhtaaksi. Helppoa kuin mikä. Ja kaiken lisäksi tuokin matto on mielestäni tosi kivannäköinen.

Tämän eteismaton positiivisten kokemusten perusteella päätin tilata joulun nettikauppa-alesta nyt myös keittiöön muovimaton. Tällä kertaa matto tuli ruotsalaisen Brita Swedenin valikoimasta. Brita Sweden on ruotsalainen perheyritys. Brita Sweden uskoo kestävään suunnitteluun ja muovimatot ovat mm. myrkyttömiä ja niitä kudotaan käsin.

Hämmästyin itsekin, kun ihastuin tuohon vaaleanpunaiseen versioon. Vaaleanpunainen kun ei ole minulle mikään tyypillinen väri. Mietin kuitenkin, että voisi olla raikas ja kiva keittiössä ja vähän uuden näköinen. No sitä se onkin, olen tyytyväinen itselle uskaliaaseen valintaan.

Vähän vielä kuljetuksesta kurttuinen, mutta aika kiva.

Aamupalapanostus

Panostan aamukahviini joka aamu. Siis ihan oikeasti - joka aamu. Teen hyvän espresson, vaahdotan maidon ja suon itselleni täydellisen cappuccinon. Herään jopa hieman tarvittua aiemmin, jotta minulla on aikaa nauttia aamukahvini. Se on minulle tärkeä juttu ja päiväni alkaa hyvällä tavalla tämän pikku hetken myötä.

Aamupala onkin sitten ihan toinen juttu. Sen syön vasta töissä, työpöytäni ääressä aamun sähköposteja hoitaessani. Käytännössä aamupala on purkki rahkaa. Ehkä marjoja pakkasesta mukaan, ehkä luraus mangososetta. Aina ei sitäkään. Aika ankeaa, mutta kätevää ja nopeaa.

Lipsun aamiaisen suhteen usein myös viikonloppuaamiaiseni kanssa. Nautiskelen kahviani niin pitkään, että unohdan helposti ruokapuolen ja viikonloppunakin usein tyydyn siihen rahkapurkkiin.

Toista oli tänä aamuna. Nauratti ihan itseänikin, miten ylevän aamiaisen itselleni valmistin. Kahvia, tottakai. Mutta kaapissa oli vaikka mitä ihanaa - kiitos Lidliin tekemäni ostosretken (Lidl on melko kaukana ja siellä tulee käytyä harvoin), josta olin napannut edullisten hintojen vuoksi mukaan passionhedelmiä ja litsejä.

Tein ehkä ihanimman aamiaisen ikinä - turkkilaista jugurttia, vadelmia, litsejä ja passionhedelmää. Kuiva-ainekaapista kaivoin päälle vielä kaakaonibsejä - niitä olen tykännyt käyttää smoothien seassa jo pidemmän aikaa ja toimivat kieltämättä myös erinomaisesti jugurtin päällä sellaisenaan.

Olin kaiken lisäksi ostanut eilen lähikaupasta tulppaaneja ja sytyttänyt heti herätessäni kynttilän palamaan. Postasin alla olevan kuvan instagram-tililleni.

Olin ensin ottanut tämän alla olevan kuvan, mutta rupesi liikaa hävettämään kukat ja kynttilät ja liika fiilistely, niin päädyin ylläolevaan rajattuun kuvaan. :D

Kieltämättä aika hyvän alun päivälle näin hyvän makuinen ja kaunis aamiainen antaa. Pitänee joskus toistekin panostaa, muuhunkin kuin kahviin.

MUJI Pop-up Helsingin Torikortteleissa

Japanilainen, minimalismiin ja arjen käytännöllisyyteen keskittyvä supermerkki MUJI avasi joulukuun ajaksi pop-up -kaupan Helsingin Torikortteleihin Senaatintorin kupeeseen.

Olin käymässä lounaalla keskustassa, niin pistäydyin samalla reissulla tsekkaamaan kaupan. Ihana liiketila ja positiivisesti yllättänyt laaja valikoima.

Paperitavaraa, suihkutuotteita, säilytysratkaisuja, sukkia, astioita, keittiön pikku vempeleitä ja tuoksukynttilöitä löytyi hyllyiltä.

Omaan ostoskassiin sujahti kapoinen, kynänmuotoinen pyyhekumi, joka tulee tarpeeseen lauluharrastuksen yhteydessä nuottirivien yläpuolelle tehtävien merkintöjen korjailussa.

Toinen hankinta on kekseliäs keittiön pikku säilytysratkaisu. Muovikelmun tai folion rullat sisäänsä sujauttava muovinen kotelo, jossa on terävä leikkausreuna sopivan palan leikkaamiseksi. Ei enää hataria pahvilaatikoita, jotka leikkavaat erityisesti elmukelmun miten sattuu. Nämä muoviset säilyttimet myös pitävät muotonsa, eivätkä nuhjaannu niin kuin pahviset sisarensa pyöriessään laatikon pohjalla.

Ostin samantien kaksi - yhden kelmulle ja yhden foliolle. Tykkään.

Popsi popsi (värikästä) porkkanaa

Oletteko muut innoissanne siitä, että kaupasta saa porkkanapusseja, joiden sisältö näyttää tältä?

Minä olen. Tavallinen porkkana nousee ihan uuteen aateliin, kun sitä saakin nykyään monessa eri värissä. Ihan tavallisesta S-Marketista ihan tavallisessa (ja ei kalliissa) pussissa kotiin kannettu.

Kolmen porkkanan arkinen pilkkominen näyttääkin yhtäkkiä näinkin iloiselta:

Porkkanat päätyivät tyypilliseen reseptiini, johon tulee käytännössä joku proteiini ja sitten sekaisin kaikkia mahdollisia kasviksia, mitä jääkaapista irtoaa. En tiedä onko tuo nyt muhennos vai pata vai mitä, mutta tämäntyyppistä nopeaa ja terveellistä kokkaamista on tullut viimeaikoina harrastettua.

Vanha Arabian vihreä emalinen haudutuspannu toimii hyvänä lähtökohtana. Siihen ryhdyn heittelemään jääkaapista kaikenlaista. Tällä kertaa pannuun meni broilerin jauhelihaa (ennen minua puistatti ajatus broilerin jauhelihasta, en kyllä tiedä miksi, mutta tuotetta kokeiltuani olen pyörtänyt mielipiteeni), värisuora porkkanoita, itse pihalla kasvatettuja salkopapuja pakkasesta, ruskeita herkkusieniä, lehtipersiljaa ja mausteita. Helppoa kuin mikä - jauheliha ruskistetaan, kasvikset ja mausteet perään ja kannen alle kypsymään kunnes vihannekset pehmenevät.

Säilöntää Nanny Stillin tyyliin

Kyllä viikonloppuna taas oikein sydän läikähti, kun pengoin nopealla kirpparipistäytymisellä kaksi pakettia 70-luvun  Hetiketti -säilöntätarroja. Kuvitus on niissä nimittäin oikein Nanny Stillin käsialaa.

Minulla oli vanhastaan kotona kirpparilöytönä mustikkakoristeinen Hetiketti-paketti. Nyt löytyi kaksi uutta pakettia - porkkana-aiheinen ja vihannesaiheinen. 50 senttiä oli mielestäni käypä hinta.

Sain lauantaina _vihdoin_ tehtyä säilöntähommiakin. Keräsin omenat pihan puusta ja keitin hillon. Lisäksi hain mehumaijan vintiltä ja laitoin pakasteeseen kesälomalla jemmaamani mustaherukat mehustumaan. Niistä oli alunperinkin tarkoitus tehdä mehua, mutta en vain kesälomalla ehtinyt. Pakastin pelasti. Itse asiassa kerran pakastetut marjat ovat oikein käypiä mehustamiseen - ne mehustuvat varsin hyvin sulaessaan mehumaijan höyryssä.

Hilloresepti oli luottoreseptini, se jonka olen täällä blogissakin julkaissut. Reseptin salaisuus on se, että hillo laitetaan pariksi tunniksi uuniin poreilemaan, jona aikana omenan sokerit alkavat karamellisoitua ja hilloon tulee toffeemainen maku. Mielestäni yliveto tapa tehdä omenahilloa.

Mehumaija reppana joutuu vintillä odottamaan, että se kerran vuodessa kaivetaan sieltä käyttöön. On se kuitenkin niin kiva keittiöväline, mehun keitto on helppoa kuin mikä.

Tämän vuoden mehustani tuli herukkamehua mustasta- ja punaisesta viinimarjasta. Maistoin nopeasti valmista tuotosta ja hyvää oli. Kelpaa talvella juoda, jos vaikka tulee flunssa vaivaksi.

Etäpäivän lounas

Pitkästä aikaa ruokajuttuja!

Teen etäpäivää kotona, koska toimistolla työhuoneeseeni tehdään pieni remontti parin päivän aikana. Oli sopiva hetki kokkailla kauden kasviksista.

Tähän aikaan vuodesta ruokakaupassa käynti on varsin insipiroivaa, kun vihannesosasto pursuaa kaikkea kauden kotimaista kasvista. Kävin viikonloppuna lähellä olevassa isommassa marketissa ja ostin suomalaisia maissintähkiä ja ruusukaalia, jotka tänään nyt pääsivät molemmat lautaselle.

Ruusukaalisuosikkini on kuumalla valurautapannulla paistetut ruusukaalinpuolikkaat pähkinöiden kanssa. Unohda sinäkin ruusukaalin keittäminen - kuumalla pannulla se pääsee kukoistukseensa. Olen aiemmin jakanut vastaavan paistoksen reseptin, jossa joukossa oli myös lehtikaalia. Eipä paistos oikeastaan mitään reseptiä edes kaipaa. Puolitetut ruusukaalit paistetaan kuumalla pannulla öljyssä. Maustetaan halutusti (tänään käytin suolaa ja hunajaa), lisätään paiston loppuvaiheessa nokare voita ja kourallinen pähkinöitä.

Lopputulos on _herkullinen_.

Ruusukaalipaistoksen kanssa paahdoin maissintähkän uunissa (ensin tavallisessa uunissa ja sitten vielä lopuksi grillivastuksen alla) sekä paistoin kanafileen rosmariinin ja timjamin kanssa.

Jälkkäriksi oli uutta suosikkiani - Pirkan vegaanista mustaherukkajäätelöä. Niin mustaherukkaista ja hyvää.

Tänään kelpasi etätyöläisen.

Kesä pöytäliinassa

Vanhempani olivat reissussa ja minulla oli heidän autonsa käytössä reissun ajan. Pistäydyin yhtenä iltana töistä kotiin päin ajaessani pitkästä aikaa Marimekon Outletiin kurkkaamaan palakangaskorin antimet. Olen jo aiemminkin täällä kertonut, että outletista saa palakankaita 25 euron kilohintaan. Se on älyttämän edullista - eihän kangaspala paina juuri mitään. Ja verrattuna Marimekon aika päätähuimaaviin normaaleihin metrihintoihin kilohinnalla ostettuna kangas on suorastaan ilmasta.

Tällä kertaa kävi tuuri, oli isoja hyviä paloja saatavilla. Olen käynyt penkomassa koria niin monta kertaa, että myyjät käyvät nykyään usein tarkastamassa minulle takahuoneesta lymyilisikö siellä lisää paloja, joita voisi kilohintaan myydä. Tällä kertaa he kiikuttivat minulle valtavan kokoisia puuvillasatiinipalasia ja muuta kivaa.

Sain ison, pöytäliinaksi sopivan palasen ihanan kesäistä Aino-Maija Metsolan suunnittelemaa Luovi-kangasta. Olen aivan heikkona pellavaan, se on ihan lempimateriaalini niin lakanoissa kuin muissakin kodin tekstiileissä. Tämä vihreä ihanuus on kuin kevät ja juuri puhjenneet koivun silmut tiivistettynä kankaaseen.

Tänään aurinkoisen ja vapaan sunnuntain kunniaksi ompelin kankaaseen päärmeet ja siitä tuli kesäinen pöytäliina keittiööni.

Nyt on keittiössä väriä. Mutta kesällä saakin olla!

Kasvisruokaa lihansyöjille - vegaaninen lasagne ja muita kasvisherkkuja

Työni kautta tulee eteen aina välillä hauskoja juttuja. Kuten tällä viikolla, kun olin testiyleisönä kokkikurssilla, jonka teemana oli "kasvisruokaa lihansyöjille".

Olen ollut pitkään aika vannoutunut lihansyöjä. Se on ollut häpeätarha kohtalaisen vihreässä elämäntyylissäni - ja teenhän töitäkin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Jokin aikaa sitten kuitenkin tein päätöksen, että lihansyönti on ihan ok, mutta kaikkea "turhaa" lihaa on tosi helppo välttää. Eli aina kun voi helposti vaikuttaa ruokaan, valitsen jotain muuta kuin punaista lihaa. Tämä onkin osoittautunut tosi hyväksi ahaa-elämykseksi ja ruokavalio on muuttunut selkeästi ympäristöystävällisempään suuntaan ja kasvis- ja kalaruuan määrä ruokavaliossa lisääntynyt selvästi. Söin niitä ennenkin, mutta tosi useasti lautaselta ja leivän päältä löytyi myös punaista lihaa. Ei enää läheskään aina.

Olen kohtalaisen hyvä ja monipuolinen kokki ja mietin, että saankohan tuolta kokkikurssilta kummoisia ahaa-elämyksiä. Mitä vielä, kurssi oli älyttömän hauska ja opin huomaamattani muutaman kätevän vegaanisen reseptin, joita usein olen tähän mennessä pitänyt hieman vaikeasti lähestyttävinä (vege menee, mutta vegaani on tuntunut vaikeammalta).

Tein kurssilla varsin kätevän vegaanisen pikalasagnen, joka oli paitsi superhelppo ja nopea tehdä, niin myös hämmästyttävän herkullinen maultaan. Lasagne ei ole koskaan kuulunut suosikkiruokiini ja se tuntuu muutenkin vähän työläältä tehdä. Tämä versio oli kaikkea muuta kuin työläs, kun tomaattikastike surautettiin kylmänä valmiiksi ja levitettiin lasagnelevyjen väliin kaurakerman kanssa. Ja lopputulos ei ollut yhtään hassumman makuinen.

Vegaaninen lasagne (tai kasvis, jos haluat käyttää juustoa)

Tomaattikastike:
1/2 dl oliiviöljyä
500 g tomaattimurskaa
2-4 valkosipulinkynttä
2 tl basilikaa
2 tl paprikajauhetta
2 tl  oreganoa
2 tl timjamia
2 rkl sitruunamehua
2 tl suolaa
mustapippuria
2 dl vettä

Sekoita kastikeainekset keskenään sauvasekoittimella kylmänä.

Lisää: 
1 sipuli pieniksi pilkottuna
1-2 porkkanaa raastettuna
noin 4  dl keitettyjä linssejä, papuja tai liotettua soijarouhetta yms.

Lisää sipuli, porkkanaraaste ja keitetyt linssit tai pavut tomaattikastikkeeseen

Lisäksi tarvitset:
4-5 dl kaura- tai soijakermaa  (tai ruokakermaa)
noin  300 g lasagnelevyjä  (noin 12 levyä)
3-4 tomaattia viipaleina
(100 g juustoraastetta / parmesaania halutessasi)

Voitele uunivuoka ja aseta pohjalle lasagnelevyjä. Laita kunkin kerroksen päälle noin 3 dl tomaattikastiketta ja sen päälle noin 1, 5 dl kermaa/kasvikermaa. Tee noin 3 kerrosta. Laita päällimmäiseksi vielä vähän tomaattikastiketta ja viipaloidut tomaatit.  Lisää halutessasi juustoraastetta. Paista 180- asteisessa uunissa noin 30-40 minuuttia, kunnes lasagnelevyt on pehmeitä.

Kurssilla tehtiin näin valtava määrä eri kasvisruokia. Lasagne näkyy kuvassa puolivälissä vasemmalla

Toinen älyttömän herkullinen resepti oli kätevä linssitahna, joka oli herkullista sellaisenaan tai vaikka leivän päälle levitettynä. Keltaisista tai punaisista linsseistä valmistuu helposti pehmeän makuinen, kevätsipulilla höystetty tahna. 

Linssitahna

2 dl punaisia linssejä 

3,5 dl vettä

1 dl pilkottua kevät- tai ruohosipulia

1-2 tl suolaa

3 rkl tuorepuristettua sitruunamehua

3 rkl oliiviöljyä

( 1 tl raastettua luomusitruunankuorta)

Huuhtele linssit ja liota niitä muutamia tunteja ( tai yön yli. ) Hauduta linssejä miedolla lämmöllä  40-60 minuuttia, lisää vettä tarvittaessa. Lisää suola ja soseuta tahna  sauvasekoittimella. Lisää lopuksi hienoksi pilkottu sipuli, oliiviöljy ja sitruunamehu ennen tarjoilua. Tahna jähmettyy jäähtyessään joten lisää vettä tarvittaessa ja sekoita huolellisesti.

Uutta seinällä

Tein jymylöydön jokin aikaa sitten kirpputorilla, kun löysin kolme kappaletta Raija Uosikkisen Vaakuna-sarjan seinälautaisia. Olen kyllä aivan Uosikkisen astioiden perään, ne ovat niin kauniita. Mummolastakin aikoinaan toivoin ainoaksi perinnöksi Uosikkisen suunnitteleman Emilia-sarjan rasian. Nämä lautaset maksoivat 10 euroa kappaleelta, joka mielestäni oli enemmän kuin kohtuullinen hinta, sillä tyypillisesti näistä pyydetään 40-75 euron kappalehintaa.

Lautaset joutuivat hetken odottamaan ripustamistaan. Päätin jo ostaessa, että nämä pääsevät keittiön keltaiselle seinällä siinä jo muutaman vuoden viihtyneen vuoden 88 kehystetyn Pori Jazz -julisteen tilalle, jonka senkin olin joskus kirpparilta bongannut.

Keltaisella seinällä kaunis mustavalkokuvio pääsee tosi hyvin oikeuksiinsa.

Hotelli-sarjaa (taustalla lukee Vaakuna, eli en tiedä onko nämä alunperin suunniteltu Vaakuna-hotellille) on ilmeisesti vielä yksi tai kaksi lisäosaa. Nyt tulikin kiva bongaustehtävä kirpputorille, josko löytäisin puuttuvatkin osat.

Nyt minulla on seuraavat lautaset:

1. Portieeri:

2. Keittiömestari:

3. Baarimestari

Keittiö näyttää taas ihan erilaiselta, vaikka vain yksi juliste vaihtui näihin seinälautasiin. Kevät tulee, niin alkaa taas haluta tehdä pieniä uudistuksia kodin nurkissa.

Kodin jätepiste

Kävin Clas Ohlsonilta hankkimassa paremman ratkaisun keittiöni jätekaapin ratkaisuksi. Aiemmin minulla on ollut altaan alla olevassa vedettävässä vaunukaapissa vain yksi roska-astia sekajätteelle ja lisäksi . Biojätteen erittelin erilliseen poljinroskikseen. 

Clas Ohlsonilla oli paketti, jossa oli kaksi neliönmuotoista jäteastiaa sekä seinään kiinnitettävä pienempi kannellinen astia. Erittäin hyvin mitoitetut, menivät juuri nappiin vetolaatikkooni. Nyt sekajäte ja biojäte lajitellaan molemmat jätevaunuun ja muovipussit pääsivät siististi kannelliseen astiaan kaapin sisäseinään.

Muovipussit löytyvät nyt siististi kannen alta omasta astiastaan

Hintaa tälle jäteastiapaketille tuli 19,90 euroa, eli pieni investointi, mutta kätevä parannus.

Pääsin nyt eroon tästä lattialla seisovasta biojätteen poljinroskiksesta! Kelpaa!