Kuuman päivän ruoka: Vietnamilaiset kevätrullat

Tänään vietnamilaiset kevätrullat tuntuivat täydelliseltä tarjottavalta, kun ystäväperhe kävi kylässä. Koska päivä on ollut lämmin, päätin ettei lämmintä ruokaa tarjota ollenkaan. Siksi kokosinkin tarjottavat alkugazpachosta (resepti löytyy täältä), vietnamilaisista kevätrullista ja raikkaasta salaatista. Jälkiruuaksi oli proosallisesti vesimelonia. Ruokajuomana Tsing tao -olutta ja sitruunajuomaa. Mukavan raikas ateriakokonaisuus.

Vietnamilaiset kevätkääryleet on taidettu mainita ruokablogeissa jo niin monta kertaa, ettei kukaan enää jaksa. Rullista on tullut vähän kuin uusi sushi - asia jota kaikki aikaa seuraavat käyvät ensin ravintolassa syömässä ja sitten siirtyvät näpertelemään rullia kotonakin.

Olen tehnyt rullia aina ensimmäisestä Vietnamin-matkastani lähtien aina silloin tällöin. Niiden valmistaminen ei ole lainkaan vaikeaa. Niissä on vähän näperreltävää, mutta ei enempää kuin vaikka sushissa. Sushin tavoin ne sopivat myös vaikka illanistujaisten porukkatekemiseksi - yksi pilkkoo, yksi kasaa, yksi rullaa jne. tyylillä.

Tarvitset rulliin riisipaperia, jota saa paitsi aasialaisista ruokakaupoista, niin myös useimmista perusruokakaupoistakin nykyään. Täytteeksi tulee runsaasti erilaisia kasviksia - rapsakoita sellaisia ja halutessasi jotain proteiinia. Ja yrttejä, tuoreita sellaisia ja melko reilusti.

Omiin rulliini pyörittelin tänään seuraavaa:

• scampin pyrstöjä
• porkkana
  
• avomaan kurkkua
• kevätsipulia
• avokadoa
• pavunituja
• tuoretta minttua
• tuoretta korianteria 

Kaikki täytteen kasvikset pilkotaan. Scampin pyrstöt pyöräytin sulaneena nopeasti pannulla valkosipulin kautta, mutta se ei ole pakollista mikäli käytät kypsennettyjä (eli vaaleanpunaisia pyrstöjä, rusehtavat ovat raakoja ja pitää kypsentää). Porkkana ja kurkku kannattaa pilkkoa ihan ohuiksi tikuiksi, helpottaa rullan syömistä. Porkkanat kiehautin muutaman minuutin verran vähän pehmeämmäksi - ei pakollista mutta helpottaa rullan pureskelua tämäkin.

Kun kaikki täytteet on pilkottu, voit ryhtyä kasaamaan rullia.

Ota iso kulho, jonka täytät kädenlämpöisellä vedellä. Riisipaperit laitetaan likoamaan yksi kerrallaan veteen. Tunnet sormillasi kun paperi on vettynyt sopivaksi, se tuntuu sitkoiselta. Nosta lionnut paperi lautaselle.

Seuraavaksi kasataan täytteet paperin alalaitaan - ei kuitenkaan ihan alas. Sitten pyöritellään - ensin alareun täytteiden yli, sitten sivut sisälle ja sitten pyöritetään loput. Rullasta kannattaa yrittää saada mahdollisimman tiukka, niin dippailu on helpompaa. Paperin pienestä repeilystä ei kannata ottaa paineita. Ja vaikka se menisi vedestä nostaessa tai lautaselle laittaessa vähän kasaan, ei sekään haittaa. Sitä voi aina ojennella auki. Ei siis tarvitse hermoilla, tämä on ihan helppoa!

Sitten vain rulla kerrallaan rullaillaan. Suosittelen tekemään ainakin viisi rullaa syöjää kohden.

Seuraavaksi tärkein asia on dippikastikkeet, joihin rullia dipataan. Parasta on perinteinen lime-kalakastikepohjainen vietnamilaisen keittiön vakiokastike, mutta nyt tein lisäksi myös maapähkinäkastiketta. Dippasimme myös indonesialaiseen ketjap manis -soijakastikkeeseen, jota vähän lievensin vedellä 50/50 -suhteella. Suosittelen tekemään ehdottomasti ainakin perinteisen kastikkeen, muut ovat ekstraa.

Perinteinen vietnamilainen dippikastike rullille

2 limen mehu
2 rkl vietnamilaista kalakastiketta
1 tl riisietikkaa
1 rkl sokeria
0.5 dl vettä
2 valkosipulinkynttä
tuoretta chiliä maun mukaan
Silppua valkosipuli ja chili. Sekoita kaikki ainekset keskenään.

Maapähkinäkastike rullille

2 rkl sokeroimatonta maapähkinävoita
vajaa 1 dl vettä
1 tl soijakastiketta

Sekoita kaikki ainekset keskenään.  Lisää vettä varovasti kunnes kastike on sopivan paksuista (veden määrä riippuu mm. siitä käytätkö sileää vai crunchyä maapähkinävoita).

Gazpachon tein siis omaa aiempaa ohjettani soveltaen. Sopi mielestäni hyvin rullien alkupalaksi. Kauden vihannekset pääsevät siinä oikeuksiinsa. Täydellistä kesäruokaa!

Mainitsemani sitruunajuoma on muuten niin hyvää! Siihen tulee vastapuristettua sitruunamehua niin paljon kuin sielu sietää (sanoisin että vähintään 5 sitruunaa on hyvä alku). Sitruunamehuun sekoitellaan maun mukaan tomusokeria pahimman (vai parhaan?) kirpakkuuden lieventämiseksi. Sitten jatketaan vedellä tai kivennäisvedellä sopivaksi juomaksi. Viilennetään jäillä.

Sitten nautitaan!

Kaivarin Kanuuna ja vähän kirpparimietteitä

Vieläkö jaksatte näitä kirpparijuttujani? Täältä nimittäin tulisi taas...

Oi Kaivarin Kanuuna. Miksi en ole ottanut sinua vakkarikirppiksekseni aiemmin? Se on nimittäin niin, että mitä Tattarisuon Antiikin Löytötori on astioille, niin Kaivarin Kanuuna on vaatteille, kengille ja laukuille.

Kanuuna sijaitsee Eiranrannassa Merikadulla. Se on itsepalvelukirppari, melkoisen iso sellainen. Hinnat ovat suunnilleen normaalia kirpparitasoa, mutta mm. suuren merkkivaatemäärän johdosta hieman korkeammat kuin mihin vaikka Kierrätyskeskusta penkoessani olen tottunut. Puhutaan ehkä maksimissaan muutamasta kympistä vaatteiden kohdalla, mutta ne ovatkin sitten Karen Milleniä, Sandia, Marellaa, Marc O'Poloa ja sen semmoista. Huomasin tänään käydessäni, että yksi myyntipöytä oli mm. Kluuvikadulla lopettaneen Piucca-putiikin loppuvarasto. Heidän FB-sivuilta siitä löysinkin maininnan, eli siis putiikissa myymättä vaatteet löytyvät parhaillaan sieltä.

Tänään on ollut tajuttoman hiostava päivä. Sisällä Kanuunassa oli vielä hiostavampaa. Ei siis mikään maailman paras päivä vierailulle, sillä sovittamaan en yksinkertaisesti pystynyt, vaikka Kanuunassa sille olikin hyvät fasiliteetit. Plussaa tulee myös asiakas-wc:stä.

Suurin osa katselemistani vaatteista oli yli sen 10 euron haamurajani, josta Näin teet kirpputorilöydön -postauksessani mainitsin. Sääntöni on siis, että yli 10 euron ostosta pitää jo harkita tarkemmin. Vaatteiden kohdalla tämä tarkoittaa että pitää sovittaa, muuten voisin ostaa sovittamatta. Siihen en siis tällä kertaa ryhtynyt.

Löytyi sieltä (yllätys yllätys) kuitenkin ostettavaakin.

Vagabondin mustat käyttämättömät kiilakorkkarit ostin 10 eurolla. Näitä olin sattunut kaupassakin hipelöimään työkorkkareiksi, mutta jättänyt ostamatta, kun hintaa oli muistaakseni lähemmäs sata euroa.

Finlaysonin mustavalkoinen Optinen omena - pussilakanasetti (tyynyliina ja pussilakana), 10 eurolla.

Hännänhuippuna 5 metriä (eli siis tajuttoman iso palanen) superlaadukasta paksua Pentikin kangasta 10 eurolla. Tätä on niin paljon, että tästä saan toivottavasti pian löytyvään uuteen kotiin vaikka makuuhuoneeseen pimentävät verhot. Tai ehkä tällä voisi verhoilla huonekaluja, on nimittäin niin paksua ja jämäkkää. Minulla on nimittäin kiikarissa yksi nojatuoli vanhemmillani, jota himoitsen. Äidin mukaan se vaatii uuden verhoilun. Tämä kangas voisi toimia siinäkin yhteydessä erinomaisesti. Kuva ei todellakaan tee oikeutta kankaalle ja sen väreille, kiitos huonon kamerani (väri on mm. harmaa, ei vaaleansininen...). Kankaan etuna on vielä myös se, että se on tismalleen samanlaista molemmilta puolilta, eli siinä ei ole ns. nurjaa puolta lainkaan.

Kaivarin Kanuuna pomppaa samantien tästä lähtien vakkarikirpparieni listalle. Näin kesällä varsinkin, kun sinne on helppo hurauttaa pyörällä. Ja se on kaiken lisäksi auki lauantaisin ja sunnuntaisinkin.

Olen muuten löytänyt viime aikoina paljon hyviä vaatteita kirppareilta. Niitä on vain niin turkasen vaikea kuvata, että on jäänyt mainitsematta. Alla olevasta kuvasta näette ehkä mitä tarkoitan... Siinä roikkuu kuitenkin ylhäällä oma uusi syystakkini, 7.5 eurolla Hakaniemen Fidan alennusmyynneistä hankittu John Rochan trenssi. Alla on nuoremmalle siskolle mennyt InWearin 4 euron armyhenkinen takki. Toinen samantyylinen Lindexin versio löytyi 4 eurolla pari päivää tuon jälkeen ja löysi omistajan juhannuksena yläasteen syksyllä aloittavasta sukulaistytöstä.

 

Näiden lisäksi on löytynyt mm. Sandin trikoopaita pikkusiskolle, Tara Jarmonin pellavapaita äidille, Marc O'Polon, Benettonin ja More&Moren housut vanhemmalle siskolle, samoin kuin Jackpotin hame, jossa roikkui vielä laputkin, eli oli käyttämätön. Ja odottaa tuossa yksi Benettonin miestenpaitakin seuraavaa kertaa kun isääni näen. Saattaisi sopia hänelle. Huh, onpas taas tullut nuohottua kirppareita ja tehtyä löytöjä! Kaikkien hinta luonnollisesti pari euroa kappaleelta.

En tiedä mitä te siellä ruudun toisen puolen tykkäätte näistä kirpparilöpinöistä, mutta omasta mielestäni seuraamissani blogeissa ne ovat ihan parasta. En meinaa saada niistä tarpeekseni! Katson usein uusista löytämistäni blogeistakin tunnistesuodattimella ensin kaikki kirppareihin liittyvät postaukset ennen kuin päätän ryhdynkö seuraamaan blogia vai en. Taidan olla addikti... Innostun muiden hyvistä löydöistä siinä missä omistanikin.

Minusta myös löytöjen hintojen julkaiseminen on hyvä juttu, vaikka kaikki eivät sitä teekkään. Julkaisen hinnat itse senkin takia, että vähemmän kirppareilla käyvät näkisivät miten edullisesti kirpparilta voi löytää asioita, jos vain jaksaa penkoa. Koska ostan itse yleensä tosi halvalla haluan myös viestiä, että kirpparilla näin pitää ollakin. Minulla ei ole yhtään toleranssia liian korkeille kirpparihinnoille, niissä ei vain ole mitään järkeä! Kirpparin tavoitteena on laittaa tavaraa eteenpäin ja kiertoon. Sillä ei ole mitään väliä mitä tuote on maksanut sen ostaessasi, tai onko kyseessä vanha lempivaatteesi tai -tavarasi. Jos se on tuotu kirpparille se tarkoittaa sitä, että se on sinulle tarpeeton. Tärkeintä on että tavaroita kierrätetään, ja että joku voi löytää sinulle tarpeettomasta tavarasta oman aarteen. Edullisesti.

Antiikkia, antiikkia

Kirppishaukka nappasi kierrätyskeskukseta mukaan kaksi pienen pientä posliinirasiaa. Siellä ne hyllyssä nököttivät ja odottivat. Täydelliset korvakoruille, se ajatteli ne kotiin tuodessaan.

Kotona katsoin pohjasta löytyvää leimaa tarkemmin ja päätin vähän googlailla. Leima johdatti Saksaan, Baden-Wuttembergiin. Viime vuosisadan alussa toimineeseen posliinitehtaaseen.

Kyseistä leimaa käytettiin vuosina 1904-1918, kertoi Internet. Ohhoh, yli sata vuotta vanhat pikku purnukat. Tämä taitaa olla sitä antiikkia.

Keskikesä, joka on oikeasti alkukesä

Hassua, että juhannus on midsummer - keskikesä. Minulle se on ikuisesti alkukesä. Virallinen kesän aloitus.

Ei kai nyt ole vielä keskikesä? Eihän? Kesä on vasta alussa. Eikö?

Perinteinen mökkijuhannus. Niin rentouttava. Luin kolmen päivän aikana 520-sivuisen kirjan kannesta kanteen. Riippukeinussa.

Kuvissa vilahtaa maailman paras pihvin "kastike", salsa verde. Tein sen soveltaen mökin yrttipenkin kasvateista ja jääkaapista löytyneistä aineksista. Kävin ennen juhannusta Hakaniemen hallista hakemassa hevosen sisäfilettä grilliin. Salsa verde sopi tosi hyvin lihan kaveriksi. Suosittelen kokeilemaan. Samoin hevosenlihaa, jos et ole maistanut. Eettisempää lihaa saa hakea. Edullistakin on. Ja niin hyvää.

Salsa verde
Tämä ohje on tällainen rento, suluissa oleva yrittien määrä on suuntaa antava, sillä otin soveltaen vähän mitä mökin yrttipenkistä löytyi. Yrttejä tarvitaan kuitenkin paljon, noin kaksi reilua kourallista yhteensä. Sileälehtinen persilja on pääroolissa, muut komppasivat sivussa.

Sileälehtistä persiljaa (noin desi hakkelusta)
Basilikaa (2 rkl)
Oreganoa (1 rkl)
Timjamia (1 rkl)
Ruohosipulia (2 rkl)
2 rkl kapriksia
0.5 rkl kapriksien lientä
1-2 kynttä valkosipulia
3 palaa silliä tai anjovista
1 rkl sinappia
vajaa 1 dl öljyä (voit käyttää tavallista rypsiöljyä tai halutessasi oliiviöljyä)

Riivi yritinlehdet varsistaan. Hienonna lehtiä ja ruohosipulia hieman veitsellä. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Laita kaikki ainekset kulhoon ja aja seos sauvasekoittimella sileäksi kastikkeeksi. Tarkasta maut, lisää öljyä jos kastike tuntuu liian paksulta.

Nauti salsa verde esimerkiksi lihan tai kalan kanssa. Sopii myös vaikka salaatille.

Pala Aasiaa kaupasta

Helsingin Hakaniemessä piilottelee suma aasialaisesta ruuasta ja sen itse tekemisestä pitävän paratiiseja. Hiljaisia ja edullisia raaka-ainekeitaita. Täynnä tavaraa - paitsi erikoisuuksia niin myös ihan jokapäiväiseen kokkaukseen sopivia.

Puhun tietenkin Hakaniemen aasialaisten kauppojen keskittymästä. Aseanic Tradiningin Aasialaisesta kaupasta Kolmannella linjalla ja Hämeentien Vii Voanista, muutamia suosikkeja mainitakseni.

Kaupoissa käyminen on kuin pieni ulkomaanmatka. Rakastan matkustaessakin supermarkettien tarjonnan penkomista ja usein tuliaiseni ovatkin ihan päivittäistavarakauppojen hyllyiltä - jotain paikallista ruuanlaittoon liittyvää. Hakaniemen marketeissa tulee sama tunnelma. Ja niistä saa vaikka mitä! Hinnatkin ovat edulliset - paljon edullisempaa kuin vaikka meille tuttujen markettien Blue Dragonit.

Kaakkois-Aasia, erityisesti Vietnam ja Kiina ovat yhtiä suosikkimatkakohteitani. Vietnamiin tykästyin niin paljon, että olen tehnyt sinne viimeisen kolmen vuoden aikana kaksi reilun parin viikon kiertelymatkaa. Vietnamilainen keittiö on oikeastaan paras, minkä tiedän. Raikas, maukas, terveellinen. Kokkailen itsekin kotona vietnamilaisia ruokia, tai ainakin vietnamilaisen keittiön insipiroimia - rapusalaatin ohjeen olen julkaisutkin. Ykkössuosikkini on vihreistä salaattimangoista tehty salaatti, jota teen aina jos vihermangoja on aasiakaupoissa saatavilla. Kiinassa olen käynyt paitsi lomailemassa, niin myös vähän opiskelemassakin, shanghailaisessa yliopistossa.

Eilen hain Hakaniemen hallin Hakkaraisen lihakaupasta juhannusgrilliin herkut. Samalla reissulla kävin Vii Voanissa täydentämässä paitsi maustekastikevarastoani, niin myös penkomassa muutenkin hyllyistä mielenkiintoisia tuttavuuksia.

Aasiakaupan tuliaisia vasemmalta lähtien - granaattiomenamehua, sitruuna ja mangomehua, riisiviinaetikkaa, säilöttyjä litsejä, sushisoijaa, kalakastiketta, seesamiöljyä ja japanilaisia riisicrackereita.

Kuvassa näkyvien lisäksi kaivelin pakastealtaasta mukaan edullisia scampinpyrstöjä ja superherkullisia edamame- eli soijapapuja. Salaattimangoja ei valitettavasti tällä kertaa ollut, enkä jaksanut niitä lähteä muista aasiakaupoista katselemaan.

Aasiakauppojen hyllyistä voi löytää vaikka mitä mielenkiintoista kokeiltavaa. Pelkästää mehu- ja virvoitusjuomatarjonta on niin hämmentävän laaja, että pelkästään ne ovat jo oma maailmansa.

Muuten, syy miksi ostin noin montaa erilaista mehua, vaikken normaalisti ole yhtään mikään mehujen juoja (paitsi itse mehumaijalla tehtyjen riittävän kirpeiden versioiden) on se, että ostin vuosien pohtimisen jälkeen Anttilan poistomyyntikasasta itselleni Soda streamin! Häpeilen vähän tällaisen turhakkeen tuomista kotiini, mutta järkeilin, että kuplatetulla hanavedellä pääsen eroon sokerittoman kokiksen litkimisestä. On toiminut erinomaisesti tähän asti! Ei se niin turhake siis olekaan...

Olen myös kokeillut sekoittaa joukkoon itse tekemää puolukkamehua - toimii hyvin sekin! Ostin nyt tuon sitruuna- ja mangomehun kokeiluun, että miltä ne maistuisivat kuplaveteen sekoitettuna. Soda streameille tarkoitetut esanssilitkut eivät minua kiinnosta, ja nettipalstoilta lukemani Fun light -vinkit eivät myöskään innosta, sillä inhoan Fun lightien keinotekoista makua.

Viikonloppuna maistoin brunssia ja Helsinkiä

Viikonloppu meni hujauksessa, oli niin paljon kivaa tekemistä!

Käytiin mm. siskon ravintolassa Min Krogissa brunssilla toisen siskon kanssa. Tarjolla oli suolaista ja makeaa. Herkkua herkun perään. Leipää, croissantteja, munakokkelia, pekonia, kalaa, lihapullia, juustoja, leikkeleitä, vihanneksia, levitteitä, hilloja, kakkuja, rocky roadia (sisko tekee sen muuten minun ohjeellani), hedelmiä, kahvia, teetä, mehuja...Tarjonta oli erinomainen 16.50 euron hintaan nähden. Menimme paikalle puolen päivän aikaan, vatsat aamupalaa nuristen. Vatsan nurina loppui heti pöytien ääreen päästyämme.

Brunssin lisäksi kävimme illalla vielä kaveriporukalla kivassa ruoka-viini-tapahtumassa, Taste of Helsingissä. Ruuan ja viinin lisäksi meitä lauantain kävijöitä vielä säätilakin hemmotteli -  saimme nauttia auringosta ja kuivasta kelistä. Toisin kuin esimerkiksi perjantain TOH:n kävijät, joiden niskaan tuli vettä oikein urakalla.

Vierailin tapahtumassa jo viime vuonna, kun se järjestettiin ensimmäistä kertaa, eli konsepti oli entuudestaan tuttu. Olin jo etukäteen katsonut muutaman suosikkiannoksen, jotka halusin ehdottomasti maistaa - mm. Bistro O Matin haukiburgerin ja Juuren suolakinuskikakun (molemmat nam!). Annokset ovat mukavan pienikokoisia, joten niitä jaksaa maistella helposti useammankin. Tosi hyviä makuja löytyi tänäkin vuonna maisteltavaksi. Tapahtuma on hauska tapa viettää ilta ystävien kanssa ja siinä sivussa voi myös näppärästi tutustua pääkaupunkiseudun ravintolatarjontaan pikkurahalla - tai ainakin halvemmalla kuin kiertämällä illallisella kussakin ravintolassa erikseen.

Viinipuolella maistelimme mm. monipuolisesti sampanjaa. Viime vuonna osallistuin ystäväni kanssa Essi Avellanin vetämään Taittingerin sampanjatastingiin. Tänä vuonna maistelimme Taittingerimme ihan omatoimisesti shampanjaständiltä, toki esittelijöiden ammattitaidolla höystettynä.

Sampanjaa!

Juuren suolakinuskikakku rapareperin kanssa oli h-y-v-ä-ä.

Taittingering "diskopullo", Nocturne.

Tänään olenkin sitten siivoillut kotia ja pyöritellyt Downton Abbeyn DVD:tä. Ikkunasta näkyvä kaatosade sanoi lempeästi, että tänään ei tarvitse tehdä kummempaa.

Vihreä salaatti

Siinä on jotakin kumman virkistävää, kun kokoaa salaatin pelkästään vihreistä aineksista.

Tein sellaisen eilen iltapalaksi. Puhuimme juuri viikko sitten ystävän kanssa siitä, että miten hyvältä maistuu salaatti, jossa on vain kurkkua ja avokadoa salaatinlehtien päällä, ja sitten etikkaa ja suolaa pirskoteltuna päälle. Ihanan raikasta, vähän hapanta. Suunmukaista.

Tämä salaatti on vielä kruunattu versio äskeisestä kuvauksesta. Kevätsipulin raikas kirpakkuus ja pikkukapristen ihana suolaisenhapan maku kruunaavat makuyhdistelmän. Etikan, suolan ja kurpitsansiemenöljyn (tummanvihreää väriltään sekin) kruunaavat setin.

Salaatti on siis vihreä salaatti, sanan varsinaisessa merkityksessä. Raikas, happaman suolainen. Kesäinen. Sopii täydellisesti kuuman kesäpäivän ruuaksi, kun elimistö huutaa vettä ja suolaa, eikä lämmin ruoka maistu.

Vihreä salaatti

1 ruukku jäävuorisalaattia
1 avomaan kurkku
1-2 syöntikypsää avokadoa
2 kevätsipulia varsineen
pieniä kapriksia maun mukaan
suolaa
vaaleaa viinietikkaa (esim. omenaviini- tai riisiviini-)
kurpitsansiemenöljyä

Tee salaatti laakealle lautaselle. Revi salaatinlehdet, kuori avomaan kurkku ja pilko lanteiksi. Paloittele avokado(t), hienonna kevätsipulit. Kokoa salaatinlehtien päälle. Ripottele päälle vielä kapriksia. Jauha myllyllä suolaa päälle. Pirskottele etikkaa ja kurpitsansiemenöljyä salaatin päälle.

Kurpitsansiemenöljyn voi korvata esimerkiksi oliiviöljyä.. Kurpitsansiemenöljyssä on tosi hyvä paahteinen maku, joten suosittelen kyllä kokeilemaan sitäkin.

Löydöt

Kierrätyskeskuksesta jälleen. Varsin hyviä löytöjä. Itselle ja vähän ystävällekin.

Ihan parhaana Finelin Esteri Tomulan suunnittelema Vegeta-kattila. Himoittu ja haluttu. Retrokeräilijöiden aarre, jonka hyväkuntoisista versioista maksetaan tällä hetkellä maltaita. Minä olen haaveillut löytäväni oman kappaleeni ja tekeväni siihen lempiruokaani kalakeittoa. No, nyt se sitten onnistuu.

Esteri Tomulan suunnittelema Vegeta löytyi vihdoin. Retrokeräilijöiden aarre. On tuossa virheetön kansikin päällä, ei vain kuvakulmasta johtuen näy.

Löytämäni kappale oli aivan virheettömässä kunnossa. Ihan vähän oli naarmuja pohjaemalissa, mutta emali itsessään oli täysin ehjä. Muutaman tummentuman pyyhkäisin Universal stonella kotiin tullessa pois ja nyt kattila kiiltää valkoisuuttaan. Kierrätyskeskuksessa muutama kanssa-asiakas kävi jopa ihailemassa löytöäni sitä käsissäni pyöritellessäni. Yksi rouva jopa ilmoitti, että jos minä en osta, niin hän ostaa.

Hintaa en viitsi edes paljastaa, koska myyjä teki aika härskin pilkkuvirheen lyödessään tätä kassakoneeseen - minun edukseni... Puolustuksekseni voin sanoa, että huomasin virheen vasta kotona, kun rupesin ihmettelemään, että miten ostokseni maksoivat niin älyttömän vähän. Kaivoin kuitin esiin ja huomasin mitä oli käynyt. Totean tässä nyt vain, että olin valmis maksamaan tästä vähän enemmänkin, mutta toisin kävi...

Olen saanut viimeaikoina ystäviltä pyyntöjä pitää silmiä auki joidenkin heidän tarvitsemiensa tuotteiden kohdalla. Mikäs siinä, pidänhän minä. Itseasiassa kirpparikäynteihin on tullut mukavaa lisäpontta minulle annettujen "haasteiden" ansiosta.

Tällä reissulla löytyikin ystävän pyytämää Hackmanin Savoniaa.

Marja Kurjen silkkihuivi (2 eur) ja aterimet saavalle ystävälle sovitukseen More&Moren tummansiniset chinot (3.5 eur) Ja voi blaah miten rakeinen kuva!

Tupperwaren Chefseries-aterimet työpaikalle eväidensyöntiä varten (3 eur)

Ystävälle Hackmanin Savoniaa täydentämään hänen aterinvarastoaan (1 eur / kpl). Näitä oli siis minulta "tilattu", että jos satun löytämään, saa ostaa. Hah, olen siis trokari!

Kirjoja, kirjoja... Kesälomaa varten! Kaikki kirjat olivat - 50 % joten hintaa näille jäi parisenkymmentä senttiä.

For the rainy days...

Tämänkertaisessa työmatkassa on näköjään paljon hyvää. Ensinnäkin se, että olin tänään Cambrigessa, joka oli kyllä ihana. Kuvia en ehtinyt ottamaan - harmi - mutta tuli olo, että ensimmäistä kertaa näen Brittien saarella jotain ihanaa ja kodikasta, suorastaan houkuttelevaa. Cambrigessä voisi kuvitella asuvansa! Tunne, jota en yleensä saarivaltiolla vieraillessani kovinkaan voimakkaana tunne.

No toinen kiva juttu reissussa on se, että piipahdin äsken kokouksen jälkeen hotellin vieressä olevaan valtavankokoiseen ostoskeskukseen. Sieltä yhden kaupan alelaarista löytyi - tadaa - Downton Abbeyn 2 ensimmäistä kautta!

Olen kirjoittanut Downton Abbeyn ihanuudesta ja parhaudesta blogissa jo aiemminkin. Nyt tyydyn vain toteamaan, että jos et ole katsonut, kannattaa katsoa.

Minäkin katson. Tiedän tarkkaan, mitä tulen tekemään tulevina sadepäivinä.

Loppuun vielä cambrigeläisiä ajatuksia, kokoushuoneen seinällä ollut huoneentaulu, josta nappasin kuvan. Ei huono slogan.

Oh Boots

Työmatka Brittien saarille ja meikäläinen unohti sähköpistokkeen adapterin kotiin. Mietin hetken, että mistäs sellaista lähtisi etsimään ja muistin Bootsin - tuon saarivaltion pharmasy-ketjun, josta saa suunnilleen kaikkea maan ja taivaan välillä.

No niin saikin - adapterin ohessa mukaan tarttui mukavaa pikkukräsää. Satuin nimittäin lävähtämään kauppaan juuri hyllyn kohdalta, jossa killui valtava määrä koruja ja hiuspantoja sun muita vähintään -50 % alessa.

Vaikka markalla saa markan tavaran, ja tällaisten krääsäkorujen käyttöikä on varsin lyhyt, niin tingin nyt periaatteestani ostaa harvoin ja hyvälaatuista. Kesävaatteita kotona kaivellessa tuli nimittäin olo, että näyttäviä koruja olisi kiva saada - garderoobini kun sattuu olemaan aika pelkistetty, joten koruilla saa kivaa lisää. Ja olenkin ahkera korujen käyttäjä ja valitsen joka aamu vaatteisiin sopivat korut.

Uudet korut siispä lähtee matkalaukussa kotiin. Ja koska vielä varpaankyntenikin on lähes aina lakatut niin kesäsandaalien kanssa on kiva olla uusia värejäkin. Essien lakat on täällä puolet Stockan hinnoista, joten herkkuvärit niitäkin mukaan. Kyllä nyt kelpaa.

Korut

Vaaleaa turkoosia ja superpunaista löytyköön tänä kesänä kynsistä.

Juhliin sopivia hiuskoristeita ja pantoja