Kukkia, kukkia, kukkia!

Vaikka meidän piha nauttii jo isosta määrästä kukkia, niin laitoin niitä vielä lisää. Enemmän on enemmän - en meinaa saada tarpeekseni pihallaolosta, hyötykasvien kasvattamisesta ja kukista.

Kaikki alkoi siitä, kun Facebookin paikalliskirppariryhmään ilmaantui ilmoitus isosta saviruukusta ihanilla vesivärimäisillä sinisillä kuvioilla. Annetaan ilmaiseksi iso saviruukku, luki kuvan alla. Minä ihastuin heti ja ihmettelin kovasti, että ihan ilman ilmaiseksi ruukun sai hakea. Tätä ei pyörällä voi kuljettaa, on painava, kirjoitti myyjä ja minä valjastin hakureissuun autollisen ystäväni, joka avukseni kuljetti ruukun myyjän pihalta omaani.

Luulin, että heinäkuun alku ei ole paras mahdollinen aika ostaa kukkia. Mitä vielä, pyöräilin Hakaniemen torille ja siellä oli valtava valikoima kukkia. Myyjät olivat pakanneet ison määrän valikoimaa kukkakasseihin, joista kustakin löytyi yleensä 2-4 kukkataimea. Kasseja myytiin viiden euron hintaan, eli ei todellakaan paha! Valikoin 2 kassia, joissa mielestäni oli hyvin yhteensopivia kukkia, joissa oli tiettyä boheemiutta, jota mielestäni uusi saviruukkuni vaati.

Vaikka ruukku ei kulkenutkaan pyörän selässä, niin kukkien kanssa samaista ongelmaa ei ole - tässä kukkalähetys Pohjoisbaanalla.

En ollut oikeastaan koskaan aiemmin tehnyt noin isoa kukka-asetelmaa. Täytyy sanoa, että kokemattomuudesta huolimatta lopputuloksesta tuli aivan ihana. Markettaa, miljoonakelloa ja taikaneilikkaa. Tuosta kun vielä vähän kasvavat ja vahvistuvat, niin istutuksesta tulee super!

Pihakausi avattu!

Vau, mitkä kelit meitä tuli hellimään!

Äitienpäiväviikonloppu on toiminut minulla perinteisenä pihakylvö- ja istutusviikonloppuna - niin tänäkin vuonna. Taimikaupassa lähti vähän keulimaan, ostin ison kasan yritintaimia, avomaan kurkkua, kesäkurpitsan ja amppelitomaatin. Viime vuodelta oli todella reilu määrä siemeniä vielä tallessa, joten ne hyötykäytin tänä vuonna.

Pihan kasvulaatikoihin meni avomaan kurkut, salkopapua, kesäkurpitsa (jonka kyllä siirrän johonkin omaan ämpäriin tms. kun vie niin hirveästi tilaa ja kasvaa rönsyillen), lollo rosso -salaattia, pinaattia, tilliä ja sileälehtistä persiljaa.

Keittiöikkunan yrttitarhaan pääsi basilika, sitruunatimjami, oregano ja sitruunamelissa. Rosmariini ja salvia vielä tulossa kunhan löydän hyvät taimet.

Amppelitomaatti oli ihan heräteostos, jonka järkevyydestä en niin tiedä. Kastelua ja ravinnettahan tuo vaatii aika reilusti, mikä voi olla haaste kesällä paljon poissa kotoa olevalle. Naapurit kyllä tosin auttavat kastelussa, eli jos tulee lämmin kesä, niin ehkä tuosta tulee vielä tomaattisato. Saas nähdä!

On kyllä ollut aivan ihanaa näillä keleillä olla pihanomistaja. Meidän piha on kyllä niin kaunis ja viihtyisä. Huomaan, että usein ohikulkijatkin pysähtyvät ihailemaan pihaa ja joskus jopa ottavat siitä muutaman valokuvan!

Sisustushommia keittiössä

Olin helmi- ja maaliskuussa niin paljon työmatkoilla, että käytännössä kävin kotona vain pesemässä pyykkiä ja valmistautumassa uuteen reissuun. Lisäksi reissurumban loputtua sain kausi-influenssan juuri ennen pääsiäistä, joka pisti minut petipotilaaksi 8 päiväksi ja vei voimat pariksi viikoksi. Tuntuu, että koko alkuvuosi onkin hurahtanut ihan tässä huomaamatta. Nyt ollaan jo pitkällä keväässä - olohuoneen ikkunan alla pikkuvarpuset ovat aloittaneet pesimähommat ja pihalla skillat urheasti työntyy ulos pakenevan lumiverhon alta.

Kevät ja nurkkiin paistava aurinko saa aikaan luontevan tarpeen kuurata kodin nurkkia ja miettiä sisustusta keväisemmäksi. Huomasin viime viikolla etäpäivää tehdessäni, kun keskipäivän aurinko osui keittiönkaappeihin, että ne olivat tosi likaiset talven jäljiltä ja vaativat kuurausta. Kävinkin kaikki astia- ja muut kaapit huolella läpi, tyhjensin ja pyyhin hyllyt, karmit, ovet ja kahvat. Puhdasta tuli, nyt kelpaa auringon paistaa!

Samalla päivitin myös keittiön muun lookin. Valkoinen pellavaliina sai väistyä Marimekon ihanasta, (kevättä suorastaan kirkuvasta) kankaasta ompelemani pöytäliinan tieltä. Olin ostanut talvella kirpparilta myös kolme kappaletta aivan ihania valkoisia pitkiä pellavaverhoja pilkkahintaan (kympin koko satsi!). Ne ovat odottaneet kuuliaisesti, että saan aikaiseksi silittää ne ja laittaa ne paikalleen. Mallailin verhoja pitkään ja päädyin laittamaan kaksi verhoa rinnakkain keittiöön mukavan runsaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Pitkään myös mietin kääräisenkö verhot nauhalla kasaan vai en, mutta päädyin sitten kääräisemään, jotta valoa tulee mahdollisimman paljon sisään. Käytin vanhaa pitsinauhaa kääräisyyn - sopi hommaan mielestäni oikein hyvin.

Kävin viikolla myös pihahommissa, nyt kun lumet alkaa väistyä auringon lämmön tieltä. Talvi oli tehnyt sen verran tuhojaan, että pihaamme ympäröivistä sireeneistä yksi oli saanut kuolemantuomion ja katkennut joko tuulenpuuskan tai lumikuorman alla. Siistimme katkenneen puun naapurin kanssa pois, mutta huomasin, että runkoon ilmeisesti varastoituu niin paljon energiaa, että oksissa oli ihan pienenpienet silmut. Otin oksia sisälle maljakkoon laitettavaksi ja nyt silmut ovatkin kovaa vauhtia kasvaneet. Odotan, että kohta saan nauttia vihreistä lehdistä.

Syyshommia pihalla

Sunnuntainen aurinkoinen päivä sai minut pihalle nauttimaan auringosta ja haravan varteen heilumaan, vaikka tiesinkin, että homma on käytännössä ihan turhaa, sillä puissa on vielä jonkin verran lehtiä, joiden on hyvä antaa rauhassa pudota kaikkien pois ennen haravahommien aloittamista. Teki vain mieli raitista syysilmaa ja rangalle liikettä, ja siihenhän haravointi on oikein mainio askare.

Vaikka Helsingissä on ollut vielä kohtalaisen lämmin ja yrttitarha on pärjännyt vielä ihan hyvin, niin päätin kuitenkin laittaa keittiön ikkunalla sijaitsevan yrttitarhan "talviteloille" (lue: korjata viimeiset yrtit ja heittää jämät kompostiin) ja istuttaa tilalle talvikukat.

Talvea kestävissä kukissa valinnanvara on käytännössä Callunaa ja kellokanervaa. Se ei suinkaan minua haittaa, sillä molemmat on mielestäni superkauniita. Niin kauniita, etten osannut päättää kumpia otan taimikaupassa piipahtaessani, saati että minkä värisiä callunoita haluaisin. Päädyinkin ostamaan callunaa kolmessa eri värissä ja vielä kellokanervia päälle.

Kolmiväriset callunat päätyivät ikkunapuutarhaan.

Kellokanervan taas istutin roikkuruukkuun ja laitoin ulko-oven pieleen ilahduttamaan minua ja naapureita.

Pihan viljelyslaatikotkin laitoin vihdoin talviteloille. Olen isomman sadonkorjuun jo tehnyt, mutta salkopapu pukkasi vielä yhden pienen satsin papua, jotka nyt keräsin talteen. Sen jälkeen papu koki kohtalonsa ja päätyi juurinen kompostiin. Salaattien juuret nyhdin irti. Sileälehtisen persiljan korjasin talteen ja päädyin pakastamaan, kun sitä tuli sen verran paljon. Persiljan juuret saivat jäädä laatikkoon, koska pitäisi olla monivuotinen kasvi. Katsotaan lähteekö se keväällä kasvamaan vai istutanko uusia.

Yrttitarhasta tuli niin reilu satsi rosmariinia, etten enää (jo kuivattujen) lisäksi tarvitse itse yhtään. Meillä on onneksi talon facebook-ryhmä, johon postasin naapureille, että haluaako joku rosmariinia satsin. Tämä kasa päätyikin kahdelle naapurille jaettuna käyttöön, toiselta sain vielä vastalahjaksi säkillisen maa-artisokkaa hänen kasvimaaltaan. Hyvä vaihtokauppa!

Meillä on parin viikon päästä talon pihatalkoot, jolloin kannamme pihakalusteet sisälle talvivarastoon. Sitten alkaakin pihakausi tältä vuodelta olla siinä. Ikävä tulee ihanaa pihaamme talven ajaksi. Onneksi ensi keväänä se taas alkaa, ja odotus ei yleensä ole kuin puoli vuotta.

Papusato

Kävin keräämässä tänään pihan kasvimaalta papusadon. Sato ei ole yhtään hassumpi suhteessa siihen, että minulla oli kaksi papukasvia yhden kasvulaatikon reunassa kasvamassa.

Noin kokonaisuutena tämän kesän kasvimaaprojekti ei ollut mikään kovin onnistunut. Kylmä kesä ja se fakta, etten hoitanut viljelyksiäni kummoisesti koko kesänä (koska vietin pitkän kesälomani lähes kokonaan muulla kuin kotona) tekivät tehtävänsä. Esimerkiksi viime vuonna avomaan kurkkua tuli niin paljon, että sen lisäksi että söin niitä pitkin kesää, tein loppusadosta kolme isoa purkillista maustekurkkuja. Tänä kesänä kurkkuja tuli yhteensä ehkä 8 kappaletta koko kesänä. Tillisato meni minulta ihan ohi lomapoissaolojeni aikaan ja rucolatkin ehtivät kasvaa polvenkorkuiseksi ennen kuin ehdin niitä juurikaan käyttää.

Siksi olenkin iloinen, että kylmyydestä ja hoitamattomuudesta riippumatta papusatoni oli yllättävänkin hyvä ja palkot oikein terveitä ja napakoita. Käytän osan suoraan ruuanlaitossa ja loput menevät pakkaseen odottamaan sopivaa kokkauspäivää talvemmalla.

Seuraava kerättävä sato on sileälehtisen persiljan. Sato ei ole siinäkään kummoinen, mutta persilja ihan hyvälaatuista ja mukavan kokoista. Ajattelin sen korjata kasvulaatikosta yhdellä kertaa ja pakastaa senkin talvea ja sinisimpukkakautta varten.

Nokkonen - kotimainen ihmekasvi

En ole koskaan perehtynyt luonnonyrttien maailmaan, eli en kummoisesti niistä tiedä mitään.

Nokkonen on poikkeus. Meidän pihalla kasvaa kesäisin yhdessä kulmassa varsin hyvälaatuista nokkosta, joita sieltä alkukesästä poimin käyttöön. Pienet alkukesän versot ovat aina parhaita. Osan keräämästäni saaliista ryöppäsin ja pakastin - sitä on kätevää sieltä sulatella ja käyttää pinaatin tavoin. Olen yhden satsin käyttänyt jo suolaisen pannukakun joukossa - laiskan versio nokkosletuista, kun en jaksanut paistaa yksitellen niin tein pannukakun. Hyvää oli.

Toukokuun lopussa keräsin nämä nokkoset talvista käyttöä varten. Osan ryöppäsin nopeasti ja pakastin, osan kuivatin teeksi

Osan lehdistä kuivatin ja nyt olen iltojen viilentyessä ja pimentyessä alkanut juomaan nokkosteetä. Mielikuvani monista luonnoyrteistä tehdyistä teistä on, että maku on kitkerä ja paha. Nokkonen on päässyt yllättämään miellyttävällä maullaan. Nokkosen lehdistä liotettu tee on oikeasti aika hyvänmakuista. Välillä piristän makua heittämällä joukkoon pienen palan inkivääriä (kuuma vesi ja inkivääri on toinen suosikkini).

Teen valmistus on juuri niin helppoa kuin teen valmistus yleensäkin. Kiehuvaa vettä kaadetaan kuivattujen nokkosten päälle ja haudutetaan kymmenisen minuuttia. Suhde on seuraava: reilu teelusikallinen kuivaa nokkosta noin kahteen desilitraan vettä.

Nokkonen on hurja terveyspommi, suorastaan tehoyrtti. Sen väitettyjen terveysvaikutusten lista on jokseenkin jopa huvittava.

Nokkosessa on paljon rautaa, monta kertaa enemmän kuin pinaatissa. Vitamiineista se sisältää runsaasti C-vitamiinia ja myös A-, B-, E- ja K-vitamiineja. Nokkonen on myös kuitupommi, kuivatussa lehdessä kuitua on 25 %. Piitä kasvissa on 60 kertaa enemmän kuin lehtisalaatissa.

Vanha kansa on käyttänyt nokkosta monipuolisesti erilaisiin vaivoihin ja sairauksiin. Tunnetuimmat käyttötarkoitukset ovat virtsaongelmien hoito, munuaisten toiminnan parantaminen, anemian hoito sekä verenpainetta ja verensokeria laskeva vaikutus. Nokkosta on käytetty myös fysioterapeuttisena hoitona muun muassa nesteen poistamiseen sekä tulehdusten hillitsemiseen.

Nokkosesta tietoa etsiessäni tuli kuva, ettei maailmassa ole vaivaa, johon vanha kansa ei uskoisi, että nokkonen auttaa.

Pihakausi avattu - kylvöt tehty!

Kävin äitienpäiväaamuna hakemassa kukkatalosta taimia. Siemeniä oli edellisvuodelta vielä tallessa, joten niitä ei tarvinnut tänä vuonna hankkia lisää.

Tein keväisen päivän kunniaksi kylvöt taas pihalla sijaitsevaan laatikkopuutarhaani.

Avomaan kurkun ostin viimevuotiseen tapaan pikkutaimena - viime vuonnahan sain ihan hurjan sadon, joten sormet ristiin, että niin käy myös tänä vuonna. Aika lailla muutenkin samoja kasveja kylvin kuin viimekin vuonna, tosin jättäen viime vuoden epäonnistumiset, eli porkkanat ja retiisit pois repertuaarista.

Siemenistä laatikoihin meni papu, jääsalaatti, pinaatti, rucola, tilli ja sileälehtinen persilja. Viime vuonna kylvin samaisena äitienpäiväviikonloppuna suorakylvönä suoraan laatikkoon, ja ainakin silloin onnistuin hyvin. Toivottavasti hyvä putki jatkuu tällekin kesälle.

Saavat vielä öitä viettää harson alla, ihan varmuuden vuoksi.

Viimevuotiseen tapaan istutin laatikoihin sinnetänne samettiruusuja - toimivat luontasina tuholaiskarkotteina voimakkaan tuoksunsa kanssa.

Kodinlaittoa

Viikonlopun olen pyhittänyt tekemättömien töiden listalle. Nimittäin sellaisten perus pese pyykit ja tilaa ruokaostokset lisäksi listalle on kertynyt iso määrä vuodenajan vaihtumiseen liittyviä hommia, jotka ovat odottaneet tekemistään. Kuten esimerkiksi sen, että tyhjensin vaatekaapistani kesämekot, hellepaidat ja sortsit pois, kiikutin vintille ja toin sieltä vuorostaan paksumpia neuleita sun muita talvijuttuja vaatekaappiin.

Tein tänään erityisen paljon sellaisia rästitöitä, jotka edellyttivät ulkonaoloa. Ihan vain siksi, että oli niin kaunis päivä ja halusin ulkoilla niin paljon kuin mahdollista. Minulla oli postitettavaa, joten kävelin postille. Ja tein jälleen pihahommia, lähinnä haravoin.

Postireissulla piipahdin myös lähikukkakaupassa. Keittiön ikkunan yrttitarha oli jo korkea aika laittaa pois kylmenevien säiden alta ja joku talvikukkaistutus oli tarve saada tilalle. Lähikukkakaupan valikoimasta löytyy aina jotain erikoisempaa ja kivempaa, kuten se edellisellä reissulla ostettu Kummituspuu. Tällä kertaa löytyi ihania marja-kanervia, joista innostuin niin, että ne pääsivät talvi-istutukseeni pääosaan.

Tuon hopeisen kasvin nimeä en edes hoksannut kysyä, mutta se toi mielestäni hauskaa kontrastia punaisille marjoille. Aika söpö istutus mielestäni, tätä saan nyt keittiöni ikkunasta ihailla.

Toinen minkä ihailemista en osaa lopettaa on nämä eukalyptyksen oksat. Niistä syntyy aivan ihana "kukkakimppu". Kaiken lisäksi oksat myös tuoksuvat vienosti eukalyptykselle. Tykkään tosi kovasti.

Satoa kasvimaalta ja maustekurkut

Kasvimaalta tulee satoa! Sain aivan mielettömän kurkkusadon, muutamasta pikkuruisesta avomaankurkun taimesta kasvoi kesän myötä elinvoimaiset kasvit, jotka tuottivat hurjan sadon.

Kurkut kuuluivat ehdottomasti kasvimaani onnistujiin. Samoin pavut, joiden keräyskausi alkoi juuri. Kasvimaalla on vielä vaikka kuinka paljon niitä kasvamassa. Toivottavasti ilmat säilyvät näin hyvinä, niin saan myös kunnon papusadon.

Porkkanat taas kuuluvat kesän täydellisiin epäonnistumisiin. 2.5 kuukautta hoivaa ja huolenpitoa - tuloksena häthätää pikkurillin pituisia porkkanoita. Ei ensi kesänä näitä. Saimme remakat naurut naapureiden kanssa, kun ryhdyin porkkanannostoon. Kuvassa näkyvät ovat sadon suurimpia yksilöitä. Kyllä, suurimpia. Vielä minikokoisemmat kiikutin suoraan kompostiin.

Kurkkusadon päätin säilöä maustekurkuiksi. Aika monta purkkia tuli, mutta ei haittaa. Maustekurkut on hyviä. Minulla ei ollut valmiina mitään luottoreseptiä, niin päädyin käyttämään netistä bongaamani kokki Henri Alenin luottoreseptiä, jonka löysin Kotivinkin kotisivuilta. Tosi perinteisiä makuja - piparjuurta, mustaherukanlehteä ja sinapinsiemeniä. Tai minulla ilman sinapinsiemeniä, koska niitä ei sattunut olemaan. Heitin sijasta sekaan vähän kiinalaisia anispippureita. Eiköhän nekin hieman potkua anna maustekurkkuihini,

Maustekurkut

• 4 kg pieniä avomaankurkkuja
• 2 l vettä
• 4 dl sokeria
• 1 rkl suolaa
• 2 rkl kokonaisia maustepippureita
• (1 rkl sinapinsiemeniä)
• 6 dl väkiviinaetikkaa
• 80 g pala piparjuurta ohuina lastuina
• 5 mustaherukanlehteä

Valmistusohje: 

1. Pese kurkut huolellisesti. Isot avomaankurkut kannattaa lohkoa tai viipaloida ennen säilömistä. Siten ne maustuvat tasaisesti. Laita kurkut puhtaisiin purkkeihin.
2. Laita kattilaan vesi, sokeri, suola ja kuivamausteet. Keitä noin 10 minuuttia.
2. Lisää mukaan etikka, piparjuuri ja mustaherukanlehdet. Kuumenna liemi kiehuvaksi.
3. Kaada kuuma liemi kurkkujen päälle. Tarkista, että kurkut ovat liemen peitossa. Anna tekeytyä rauhassa ja säilytä maustekurkut viileässä.

Huhhuijakkaa, johan hurahti

No johan tässä hurahti tahattoman kirjoittelutauon kanssa. Olin kipeänä - kolme viikkoa aivan poissa pelistä. Olin sairaalassa asti, kun niin kipeäksi äidyin. Kolme viikkoa siinä meni toipuessa, kovasta tulehduksesta. Sängynpohjalta en jaksanut edes televisiota katsoa ja lähinnä vain nukuin, joten blogin kirjoittelu oli siinä vaiheessa aika lailla viimeisenä mielessä.

Sairaalasta kotiinpääsyn jälkeen elämä oli vielä reilun viikon jotakuinkin tätä, eli sängyssä köllöttelyä ja torkkumista. Oli ihana tunne, kun pahin väsymys lähti pois ja ajatus taas juoksemaan. Paraneminen on sairastamisen parasta aikaa. :)

Kun on keskikesällä kolme viikkoa poissa pelistä, niin kesä kieltämättä hurahtaa aika tavalla eteenpäin ihan huomaamatta. Pihan kasvilaatikot ovat tehneet hurjasti satoa - niin paljon, etten ehtinyt niistä edes kummoisesti nauttia, kun kasvoivat ja kelpasivat lähinnä tuholaisille siinä vaiheessa kun minä podin sairaalassa.

Ehdin onneksi sadonkorjuutakin tehdä. Rucolaa ja pinaattia tuli niin reilusti, että päätin hurauttaa niistä peston. Sekaan heitin myös retiisin lehdet, jotka olin kylvänyt liian tiheään, eikä juureen kasvavilla retiiseillä ollut tilaa kasvaa. Nyt on uudet kylvöt tehty, löyhempään. Josko nyt onnistuisi.

Älyttömän hyvälaatuista salaattikasvustoa on kasvimaaltani saanut poimia.

Pesto oli kätevä tapa hyödyntää liian nopeasti kasvaneet rucolat, pinaatit ja retiisinlehdet. Kaikki vain blenderissä sekaisin oliiviöljyn, valkosipulin, parmesanin ja pinjansiementen kanssa, niin valmista tulee helposti ja nopeasti.

Kesäruoka on näyttänyt jotakuinkin tältä. Salaattia omasta maasta ja jotain lihaa seuraksi. Tässä lammasta. Chimichurri ei ole omatekemää vaan Stockmannin tiskistä mukaan napattu.

Pasta pesto

Mansikat meinasi jäädä tänä vuonna saamatta sairasajan sattuessa parhaaseen mansikka-aikaan. Kuulemma tänä vuonna on saatu vain noin puolet normaalisadosta kiitos tammikuun pakkasten ja kesän jatkuvien rankkasateiden. Meinasi mansikat loppua kesken. Onneksi löysin kuitenkin mansikkaa lähikaupan vieressä olevalta myyjältä ja sain pakkaseen satsin talven varalta (ja pakastaessa syötyä mansikkakiintiön täyteen vähään aikaan).

Nyt kun elimistö on taas kunnossa ja mielikin älyttömän virkeä, on erinomainen hetki aloittaa kesäloma. Enää ensi viikko töitä ja sitten alkaa lomani. Tuntuu vähän hassulta, kun tässä on oltu jo monta viikkoa poissa töistä sairaslomalla, mutta en valita.

Kasvatusprojekti

Olen aloittanut tarmokkaan puutarhaharrastuksen. Alkukeväästä laitoin naapureiden facebook-ryhmäämme viestin, jossa kyselin, että haittaako ketään jos laitan kasvulaatikoita pihallemme. Ketään ei haitannut ja mukaan projektiin itseasiassa ilmoittautui kaksi muutakin naapuria.

Toukokuun puolivälin paikkeilla hankin lavakaulukset, ison määrän multaa ja nipun siemenpusseja ja perustin pihallemme hyötypuutarhan.

Päätin rohkeasti lähteä siemenillä liikkelle ja tein kylvönkin kaiken lisäksi suorakylvönä suoraan multaan. Siemenpusseista huiskin kahteen laatikkoon porkkanaa, retiisiä, jääsalaattia, pinaattia, rucolaa, tilliä ja salkopapua. Taimikaupasta nappasin vielä pari avomaan kurkkua, kun oli niin edulliset taimet.

Ensimmäiset päivät siemenet pääsivät harson alle lämpimään ja turvaan linnoilta. Eipä mennyt kuin pari päivää, kun muutosta alkoi olla havaittavissa.

Ja - vain kolmisen viikkoa kylvöstä eteenpäin olemme tässä:

Kaikki istutukseni ovat lähteneet älyttömän hyvin kasvuun. Avomaan kurkku on alkanut tehdä jo ensimmäisiä kukkiaan. Rucola, salaatti ja pinaatti alkaa olla jo siinä vaiheessa, että voi kohta jo korjata ensimmäisiä lehtiä.

Eilen istutin kuvien ottohetken jälkeen vielä laatikoiden ympärille ruukkuihin samettiruusuja. Ovat kuulemma luonnonmukainen ötökkäkarkoite - niiden voimakas tuoksu pitäisi karkoittaa tuholaisia.

Perinteiseen tapaan laitoin myös yrttitarhan ikkunalle pystyyn. Sijainti on näppärä, sillä tällä systeemillä voin suoraan keittiön ikkunasta noukkia ruokaa laittaessa yrtit suoraan patoihini. Basilikaa, rosmariiniä, ruohosipulia ja silopersiljaa - niitä valitsin yrittivalikoimaani.

Tässäkin täytyy myöntää, että kuvan oton jälkeen pistäydyin vielä Plantagenissa toissailtana ja sen jälkeen ikkunalle on ilmestynyt vielä lisäksi sitruunatimjami, toinen basilika ja älyttömän elinvoimainen salvia sekä äidiltä saatu laventeli. Aikamoinen ruuhka siis ikkunan edessä.

Tänä kesänä näyttää siis, että syödään paljon vihreää omasta pihasta. Toivottavasti hyvä kasvatustahti jatkuu hyvin käynnistyneen alun jälkeen, ja kasvit kasvavat läpi kesän hoivassani.