Ihan hieno ja ihan kauhee

Hörpin työpöytäni ääressä kahvini kahdesta kuppivaihtoehdosta. Toinen on ihan ihana - tyylikäs, katseenkestävä, ekologinen ja kaikkea sellaista hyvää. Toinen on karmaiseva, mutta ison kokonsa puolesta ja kaiken naurettavuutensa puolesta silti rakas kuppi.

Nämä kupit ovat niin ääripäistä, että välillä ihan huvittaa.

Tämä tyylikkyys on Keepcupin Brew Cork -mallin kuppi, jossa ulkomuoto on tyylikästä lasia, sen ympärille liitettyä korkkia sekä kertakäyttökupeista tuttu kätevä kansi, joka näiden Keepcupien idea onkin - tällaista voi kantaa laukussaan ja ottaa take away -kahvinsa pahvimukin sijaan tällaiseen. Ah - roskat vähenee, maailma pelastuu ja tyylikkyyskin on toista luokkaa kuin kertakäyttökupeissa.

Tämän kupin olen saanut lahjaksi ja koska harvemmin tulee otettu take away -kahvia pahvimukissa, niin toin kupin tänne töihin kivaksi työpöytäkupikseni. Siinä roolissa se onkin kerännyt kehuja työhuoneeni vierailijoilta.

Seuraavan kuvan karmaisevuus tulee varmasti kuvastakin läpi. Kuppi on kömpelön paksua fajanssia ja siitä on sirous kaukana. Tökerö painettu teksti kupin kyljessä ei julista rakkauttani Hewlett & Packardiin, vaikka niin useat sen mieltävätkin, vaan (jos vielä pahempaa) lämpöpumppuihin. I love heat pumps - niin tämä kuppi ulospäin viestittää. 

Joskus luentopalkkioksi kiitoksena saatu kuppi on kuitenkin kooltaan suuri ja paksun fajanssinsa puolesta säilyttää tuon isonkin määrän kahvia suhteellisen pitkään lämpimänä. Tämä kuppi on ruma, korni, insinöörismäinen - ja jostain oudosta syystä rakas. Kollega kertoi taannoin, että oli "melkein ottanut sen keittiön kaapista käyttöön hakiessaan kahvia, muttei ollut kuitenkaan tohtinut, kun kuppi on niin voimakkaasti minun".

Harjat

Näin ihanat ekologiset harjat ilahduttavat keittiötäni.

Käsittelemättömästä pyökistä valmistetuissa tiskiharjoissa on vaihdettava harjaosa. Ympäristö säästyy, kun kuluneen harjasosan tilalle voi ostaa uuden harjaksen tilalle ja vartta ei tarvitse uusia. Ostin Ruohonjuuresta mustan ja valkoisen version ja ne ovat nyt nättinä keittiössäni.

Kuvassa oikealla näkyy hauska Humble Brush -hammasharja, joka tekee myös hampaanpesusta ekologista. Pesen kotona hampaani sähköhammasharjalla, mutta matkustaessa tällainen manuaaliversio on tarpeen. Hublebrush-hammasharjojen harjakset eivät sisällä muovien haitallista yhdistettä ja harjaksetkin kompostoituvat jo 2 - 3 vuodessa jättämättä minkäänlaisia toksiineja jälkeensä. Harjan varsi on 100 % biohajoavaa bambua. Bambu on maapallon nopeimmin kasvava materiaali ja se on luonnostaan antibakteerista, eikä sen viljelyssä tarvita lannoitteita tai torjunta-aineita. Bambuharja kestää yhtä pitkään massatuotetut muoviharjatkin. Ja vielä - jokaisesta myydystä harjasta Humble Brush lahjoittaa yhden harjan hammashoitoa tarvitseville. Harjaksien värivaihtoehtoja on useita, valitsin itselleni työmatka-aamuja piristävän keltaisen.

Myös Humble Brush on hankittu Ruohonjuuresta, jossa olen käynyt tutkimusmatkoilla viime aikoina. Suosittelen.

Aamushotti

Olen ryhtynyt hörppäämään shotin aamuisin. Kaivan kaapista Wirkkalan Paadar-paukkulasin, kaadan sen puoliväliin kirkasta limaa ja hörppään kurkkuuni.

Hain juotavan Aloe vera -geelin kokeiluun Ruohonjuuresta, kun marraskuun pimeys valtasi maailman ja halusin pitää omaa vireystilaani korkeana. Etsin myös jatkuvasti keinoja pitää ihoani hyvässä kunnossa - minulla on akne-taipumusta ja kolmekymppisenä finninaamaisuus ei kiinnosta. En tiedä, miten aloe vera -geelin ylistyksiin pitäisi suhtautua ja voiko niitä miten vahvasti (ainakaan näin viikon käytön jälkeen) todeta todeksi, mutta mm. seuraavia vaikutuksia juomalla pitäisi olla:

• Lisää vastutustuskykyä, sillä sisältää paljon polysakkarideja, joiden uskotaan lisäävän immuunisolujen toimintaa.
• Puhdistaa ja elvyttää ihoa sisältä päin.
• Auttaa ruuansulatukseen ja nostaa aineenvaihdunnan tasoa (kasvia käytetään mm. ärtyneen paksusuolen hoitoon).
• Nostaa vireystilaa

Aloe veraa suositellaan käytettävän 3-6 viikon kuureissa. Ohjeessa sanotaan, että juomaa otetaan aamuisin 30-50 ml. Maku on vähän outo, muttei mikään tavaton - siihen tottuu. Viikon käytön jälkeen voin ainakin suositella niille, joilla on vatsan toiminnan kanssa ongelmia. Voi activiat sun muut unohtaa. Siinä mielessä ehkä aineenvaihduntaan tämä tepsii.

Vireystilani on hyvällä tasolla, on ollut mielestäni koko ajan, mutta toisaalta pimein kausi vuodesta on juuri vasta alkanut. Kunhan hörpin tuosta nyt tuon pullollisen loppuun, niin ehkä energisyys ei pääsekään missään vaiheessa laskemaan. Siispä - skool, pimeys - täsmälääkkeeni sinua vastaan tänä talvena on tässä.

Lomahaaveet taulun muodossa

Kävin taannoin töiden jälkeen Vantaan Tammiston Kontissa. Siellä silmäni iski tähän tauluun, jonka täydellistä lomafiilista huokuva tunnelma vähän ristiriitaisestikin yhdistyi ajatelmaan "täydellinen taulu työhuoneeni seinälle".

Meri, terassilla retkottaminen jalat ylösnostettuna drinkki kourassa, kirja pöydällä. Täydellinen lomahaave. En suoraan sanottuna ostaessani edes huomannut, että nuo pöydälle nostetut jalat eivät olekaan ihmisen jalan, vaan ankan räpylät. Kaj Stenvalliahan tämä siis. En yleensä innostu näistä ankoista, sillä ne tuovat mieleeni lukion äidinkielen tuntien taideanalyysit. Ja yleensäkin lukioajan, jolloin kyllä taisin innostuna näistä ankoistakin.

Napautin taulun työhuoneeni seinää koristamaan. Kun nostaa katseen ohi näyttöpäätteen tulee muistaneeksi, että maailma on tuolla jossain muualla. Työhuoneen ulkopuolella. Ulkona. Rannalla.

Siinä se muistuttaa minua, että lomaakin on ihan hyvä välillä pitää.

Avokadoleipä ja ihan turha kohu

Voi Nigella Lawsonia. Hän valmisti joku aika sitten uusimmassa ruokaohjelmassaan avokadopaahtoleipiä ja sai aikaan kohun. Britit raivostuivat, kun resepti oli kuulemma ihan liian yksinkertainen. Siinä nimittäin paahdetaan leipä, möösätään avokado haarukalla tahnaksi, lorautetaan sekaan hyvää oliiviöljyä ja vähän sormisuolaa. Soosi levitetään leivän päälle ja a-vot - syödään.

Kohu on kyllä ihan turha. Näin valmistettu avokadoleipä on nimittäin hyvää kuin mikäkin. Eikö tällaiset simppelit jutut juuri ole niitä parhaita? Niistä on ihan turha raivostua.

Tykkään tuosta Nigellan alkuperäisestä supersimppelistä versiosta, mutta olen tuunannut omaani vielä hieman. Varsinaista paahtoleipää en harrasta, joten paahdan vähän mitä tahansa leipää. Tällä kertaa vuorossa oli Fazerin jyväpalat. Ja leivänpaahdinta en muuten edes omista, koska se on aivan turha kapine. Paras leivänpaahtovekotin on nimittäin ihan tavallinen liesi. Laitan oman (keraamisen) lieteni yhden levyn päälle ja heitän leivän siihen levylle. Suoraan, sellaisenaan. Leipä paahtuu hetkessä (jopa niin hetkessä, että palaa helposti, joten kannattaa olla tarkka).

Leivälle laitan paahtamisen jälkeen ihan vähän vaaleaa balsamicoa, sillä suuni tykkää vähän kaikessa pienestä happaman vivahteesta.

Tuunattuun versiooni tulee tuon mainitun avokadotahnan päälle vielä ituja, joista kovasti tykkään. Ja rouhittua mustapippuria, joka on avokadon kanssa superherkullinen yhdistelmä.

Karjalaistyttöjen lauantai-ilta

Vanha kaverini Lappeenrannasta kävi lauantaina kylässä luonani. Mitäpä sitä muuta kaksi karjalaistyttöä kokoontuessaan kuin pitää karjalanpiirakkatalkoot! Kaverini oli piirakanteossa untuvikko, joten pääsin esittelemään todella upeita perinnetaitojani ja pitämään hänelle rypytyskoulun.

Aika leppoisasti sujui porukassa karjanlanpiirakoiden valmistus. Kuulumisia vaihdelleen ja piirakkapulikkaa taikinapallojen päällä juoksuttaen.

Lopputulos oli superhyvä. Söimme uunituoreita piirakoita munavoin ja kylmäsavulohen kanssa. Voiko parempaa ollakaan?

Olen julkaissut karjalanpiirakoiden ohjeen blogissa kauan aikaa sitten postauksessa "Karjalan tyttö tekee karjalanpiirakoita", mutta täytyy sanoa, että nyt käytimme muutamaa kikkaa, jotka tekivät piirakoista mielestäni entistäkin parempia ja aion ottaa niksit käyttöön tästä eteenpäin.

Niksi numero 1: Sekoita jäähtyneen riisipuurotäytteen joukkoon 1-2 kananmunaa. Kananmuna antoi täytteelle uudenlaista kuohkeutta ja rakennetta. Todella hyvä vinkki.

Niksi numero 2: Tee pohjan taikina Marttojen ohjeella. Olen aiemmin tehnyt pohjan taikinan perinteiseen tapaan pelkästään vedestä ja ruisjauhosta sekoittaen. Marttojen ohjeessa sekaan sekoitetaan myös hieman vehnäjauhoja. Olin epäileväinen vehnäjauhojen tarpeellisuudesta, mutta kyllä lopputuloksen rakenteessa oli jotain positiivista eroa - pohja oli rapea ja maukas.

Hello vapaus!

Kiireisten ja raskaidenkin pari viime viikon jälkeen etukäteissuunnitelmista vapaa viikonloppu teki enemmän kuin hyvää.

Perjantai-iltana piipahdin lasillisella muutaman kaverin kanssa - yhdellä seurueen jäsenellä oli syntymäpäivät. Oli kiva nähdä ystäviäni pitkästä aikaa, vaikka aika pikainen piipahdukseni olikin. Halusin nimittäin ajoissa nukkumaan, koska olin ensinnäkin aivan todella väsynyt, mutta myös innostunut seuraavan aamun aikaisesta herätyksestä ja halusin varmistaa riittävät yöunet.

Lähdimme lauantaina heti aamun valjettua syksyn viimeiselle sienireissulle. Parin tunnin patikointi Nuuksion kansallispuistomaisemissa ja aamukahvit kiven nokassa - puolestani jokainen lauantaini voisi alkaa täten. Kahvikuppi kourassa metsässä nostin nenäni kohti yläpuolella liikkuvaa raikasta syysilmaa ja huomasin miten kovasti olen kaivannut päivänvalossa ulkoilua. Asia, joka on pitkien työpäivien ja aivan liian monen työmatkan takia jäänyt viime viikkoina kokematta. Parannusehdotus elämääni - yritä lyhentää työpäiviä.

Päivä jatkui siskon kanssa aikaa viettäen. Olimme nälkäisiä ja minä totesin, että en ole ehtinyt käymään ruokakaupassa pitkään aikaan, joten kummoista ateriaa tuskin saamme kokoon räävittyä. Totuus oli tarua ihmeellisempää, kun hetken päästä söimme siskon kanssa leipiä hanhenmaksapateella (olen tuonut sen aika päivää sitten Budapestin työmatkalta ja se on odottanut jääkaapissa sopivaa hetkeä tulla syödyksi) sekä halloumisalaattia. Ei hassumpi "tyhjä" jääkaappi.

Sunnuntain aloitin onnittelemalla isää päivänsä johdosta. Lopun päivän pyhitinkin tekemättömien asioiden listan lyhentämiselle. Tein talvi-istutukset (kts. edellinen postaus) ja luin valtavan pinon lehtiä, jotka ovat odottaneet pöydällä että suon niiden sivuilleen tallentaville tarinoille ja uutisille hetken. Innostuin leipomaan - rosmariinileivästäni tuli aivan mahtavaa. Lähdin tarmokkaasti kohti lähi-Siwaa ulos sateeseen vain todetakseni sen ovella, että myös "ollaan aina auki"-Siwa sulkee ovensa isänpäiväksi. Päätin käyttää kaupassakäynnistä vapautuneen energiani kävelylenkkiin. Pimeydestä ja sateesta huolimatta nautin ulkoilusta.

Nyt katson Vain elämää ja syön palan rosmariinileipääni. Hyvä viikonloppu.

Talvi-istutukset tehty

Se on kuulkaa nyt sillä tavalla, että talvi saa tulla. Ainakin tänne Käpylään. Sain nimittäin tänään hoidettua talvi-istutukset keittiön ikkunalle.

Kanervalla mennään, niin kuin edellisenäkin talvena. En nimittäin edes tiedä onko Suomessa muita talvehtivia kukkia. Eikä minua oikeastaan edes kiinnosta, sillä kanerva on mielestäni kaunis. Löysin vielä kaiken lisäksi tuollaisia kaksivärisiä versiota, jotka näyttävät nyt sinkkiruukussaan varsin hauskalta.

Talon pihakin siirtyi jo pari viikkoa sitten talviaikaan, kun talkoovoimin purimme pation katoksen talvisäilytykseen ja siirsimme pihakalusteet ja keinun sisälle talteen.

Siilille laittamaani talvipesään ei valitettavasti ilmestynyt asukasta, joten päätin siirtää pesäkopin varastoon talvehtimaan. Odottakoon sekin siellä ensi syksyä, josko olisi parempi tuuri asukin houkuttelussa.