Rumtopf joulupöydässä

Elokuun lopussa, kun hedelmien satoaika oli parhaimmillaan, tein Rumtofpin eli rommiruukun. Saatatte ehkä muistaakin. Rommiruukku on saksalainen jouluherkku, sillä se saa tekeytyä valmiiksi nelisen kuukautta, eli kun elokuussa satoaikaan valmistaa, niin jouluksi on juuri parahiksi valmista. Se on käytännössä siis sekalaisia hedelmiä ja marjoja hukutettuna sokerihuntuun ja pullolliseen rommia.

Tänään nautimme nyt kesäisen säilöntähetkeni tuloksen joulupäivän päivällisen jälkiruuaksi. Hedelmistä siivilöitiin neste pois. Rommi oli syksyn mittaan muuttunut vadelmanpunaiseksi hedelmälikööriksi. Hedelmät olivat haalistuneet väriltään, mutta kuitenkin säilyttäneet muotonsa ja tunnistettavuutensa.

Siivilöinnin jälkeen pullotimme liköörin ja pilkoin hedelmiä pienemmiksi ja laitoin ne annosmaljoihin. Päälle lusikoin ruokalusikalliset ranskankermaa.

Rumtopf joulupöydän jälkiruokana

Rommi ja sokeri oli säilönyt hedelmät hyvin. Osa oli säilynyt erittäin kiinteinä (aprikoosit) ja osa taas vähemmän (päärynä). Marjoista olin lukenut, että muhjaantuvat helposti, mutta esim. minun ruukkuun laittamat vadelmat olivat säilyneet ihan kiinteinä ja ehjinä.

Parasta ruukussa oli kyllä se muodostunut likööri. Rommi oli lieventynyt makeaksi ja miedoksi jälkiruokajuomaksi. Oli ne hedelmätkin ihan ok, mutta ehkä täytyy myöntää, että voiton vei liemi...

Rommiruukun paras lopputulos - muodostunut hedelmälikööri

Kysyin perheeltä, että kannattiko tehdä ja tehdäänkö toistekin. Kukaan ei nyt mitenkään sanonut, että tämä oli elämänsä paras jälkiruokaelämys, mutta ei kukaan huonoksikaan tuota haukkunut. Ihan hauska säilönnän muoto mielestäni. Saatan tehdä toistekin. Ehkä kuitenkin tarjoilisin hedelmät hyvälaatuisen vanilijajäätelön päällä ranskankerman sijaan.

Kätevä löytö keittiöön - Bee's Wrap

Elmukelmu on karsea keittiötarvike. Sitä on niin hankalaa rullasta rullailla, että jää minulla usein käyttämättä ihan vain hankaluutensa takia. Ja turha muoviroskan syntyminen myös harmittaa, jos elmukelmua joka kulhon päälle rullaillee.

Siksi olenkin erityisen innoissani uudesta löydöstäni keittiöön - ympäristöystävällisestä ja luonnonmukaisesta vaihtoehdosta muovikelmulle ja muovipussille ruoan säilytyksessä. Löydön nimi on Bee's Wrap ja se on amerikkalainen mehiläisvahasta, orgaanisesta puuvillasta, luonnonmukaisesta jojoba öljystä ja puun pihkasta valmistettu kätevä kestotuote.

Bee's wrap toimii siis vähän elmukelmun tavoin kulhojen päällisenä tai että käärit säilöttäviä asioita suoraan siihen. Käytät vain käsiesi lämpöä pehmittääksesi liinan ja sitten käärit tiiviisti säilöttävän tuotteen ympärille. Kääre säilyttää muotonsa viileässä ja oikeastaan vain jähmettyy paremmin ja tiiviimmäksi viileässä - niin kuin nyt vaikka jääkaapissa.

Käytön jälkeen tämä pestään haalealla vedellä. Wrappi on uudelleenkäytettävä ja päivittäisessä käytössä kestää noin vuoden. Ihan tosi kivan tuntuinen ja kätevä tuote. Näitä on eri kokoisia, ostin itse isoimman koon, ns. leipäkääreen, mutta se on jopa hieman liian iso kulhojen päälle. Large-koko olisi varmaan riittänyt. Tuon voi toki kätevästi vaikka saksia puoliksi kahdeksi liinaksi, jota vähän jopa harkitsen. Tässä Bee's wrapini on kulhon päällä kaksinkerroin.

Omani hankin Käpylän Kettukarkki-shopista. Voi tilata myös sieltä nettikaupasta. Kauppa on muuten muutenkin vierailun arvoinen, olen siirtänyt kaikki lahjahankintani sinne, sillä a) myytävät tuotteet ovat ihania ja b) on mukava kannattaa kodin lähiyrittäjää. Tarjolla mm. hamam-pyyhkeitä, luonnomukaisia siivousaineita ja -kosmetiikkaa, ihania pieniä kodin elämää helpottavia juttuja, kynttilöitä ja muuta mukavaa. Kannattaa tutustua.

Kodin värit: Punainen

Jatketaan kodin väreillä. Edellisessä postauksessa kerroin, etten aiemmin olisi koskaan uskonut, että kodin yksi pääväreistä on keltainen. Vieläpä vähemmän olisin uskonut, että sen keltaisen kaveriksi nousee punainen!

Mutta kotia tarkastelemalla löytyi punaistakin tosi reilusti. Tässä sitä ollaan - punakeltaisessa kodissa, näköjään! :)

Joskus vuosia sitten Kierrätyskeskuksesta löytynyt Marimekon punainen Muija-tarjotin toimii sohvapöydän virassa tuossa sohvan divaaniosalla.

Perinnöksi saatu pieni punakehyksinen kissataulu on löytänyt punaisen kaverin Kontista löytyneistä Marimekon Unikko-verhoista

Työpöydällä kynät on kerätty punaraitaiseen Aarikka-purkkiin.

Pimeän ajan tunnelmanluoja - pöytäkynttilä. Omani poltan usein tuoksun kanssa. Tässä punaisena hohtaa Osmian vadelmantuoksuinen kynttilä.

Kirpputorilta löytyi vähän aikaa sitten läjä Marimekon punaisia Muija-purkkeja. Ostin läjästä muutaman ensimmäisessä kuvassa esiintyneen tarjottimen kaveriksi. Tässä yksi purkeista toimii korupurkkien keskellä pikkutavaran säilytyspaikkana.

Valmistujaislahjaksi saatu hauska huopatyyny ilahduttaa väreillään. Punaiset pilkut päästivät tyynyt mukaan punaiselle listalle.

Eteisessä nököttää Facebookin kierrätysryhmästä hankittu ihanan kulahtanut punainen jakkara. Isä kyseli, että eikö pitäisi kunnostaa. Ei pidä, on niin söpösti ränsistynyt.

Valinten punainen tattivalaisin löytyi aikanaan kirpputorilta ja toimii "taidevalaisimena". Tässä se valaisee keittiön Pori Jazz -julistetta, josta siitäkin voi löytää punaista.

Kodin värit: Keltainen

Edellinen kotini oli maanläheisillä sävyillä sisustettu 20-luvun kivitaloasunto. Silloin ajattelin, että en voisi kuvitellakaan, että kotini sisustuksen "pääväri" voisi olla keltainen (pääväri on lainausmerkeissä siksi, että varmaan ihan oikeasti pääväri on valkoinen valkoisen lautalattian ja pääosin valkoisten seinien johdosta). Ryhdyin kuitenkin yhtenä päivänä miettimään, että mitä värejä kodista löytyy. Tarkastelin pieniä yksityiskohtia ja huomasin, miten monesta paikasta löytyy keltaista.

Keltainen väri sisustuksessani on alunperin isoiten lähtöisin keittiöni seinästä. Se on edellisen omistajan maalaama. En usko, että olisin itse koskaan uskaltanut valita keltaista keittiön seinän väriksi. Mietinkin asuntoa ostaessani, että seinä peitetään Cole & sonin Woods -tapetilla. Ajatus jäi kuitenkin hautumaan, kun isäni ohjeesta sovimme, että asun asunnossa ensin hetken ja sitten vasta päätän mitä kannattaa remontoida - jos kannattaa ollenkaan. Jo muutaman viikon asumisen jälkeen ihastuin keltaiseen seinään ja väri alkoi kertautumaan muuallakin sisustuksessa. Tuohan se myös hauskasti talon ulkoasun sisälle asuntoon - asunhan keltaisessa puutalossa.

Ikuistin kamerallani kodin keltaiset värit. Keltainen tuo ainakin minulle iloa pimeään vuodenaikaan. Toivottavasti teillekin.

Keittiön keltaiseksi maalatusta seinästä se kaikki lähti. 80-luvulta peräisin olevasta Pori Jazzien mainosjulisteesta silmä löytää myös keltaista väriä.

Keittiön verhona on yli 10 vuotta sitten kirpputorilta löytyneestä Marimekon Kivet-pöytäliinasta tähän asuntoon ompelemani verhot

Tämän syksyn käsityösatoa - Marimekon kankaista ommellut sohvatyynyt. Keltaista pääväriä supervärikkäissä tyynyissä ja yksityiskohtana mustavalkoisten tyynyjen keltaiset vetoketjut, jotka mielestäni hauskasti sitovat hillityn tyylin räväkkään.

Keltaista löytyy myös opiskelukaverilta lahjoituksena saadusta ihanasta jalkalampusta, josta tykkään aivan älyttömästi (kiitos Virpi, jos luet). Myös netistä tilaamiini pallovaloihin valitsin keltaisia palloja mukaan.

Joskus yläasteikäisenä kudoin itse tämän shaalin. Muistan, että halusin ehdottomasti silloin tehdä keltaisen shaalin. Näköjään keltainen sisustus on kuplinut minussa jo joskus kauan aikaa sitten, vaikka valitsemani keltaisen sävy tässä onkin varsin haalea ja maltillinen.

Kauan aikaa sitten kirpputorilta löytyneet keltaiset pitsityynyt ovat jonkun käsityötä ja hauskat piristykset sängyllä.

Olen eteisen peiliin kerännyt muutamia söpöjä minulle lähetettyjä postikortteja. Näissäkin näköjään toistuu keltainen väri.

Keittiön keltaisen seinän "vieraiden valtaistuimeksi" sain vanhemmiltani ihanan vanhan keltaisen nojatuolin. Tähän istutan illallisvieraat odottamaan, kun emäntä kokkaa ruuan valmiiksi.