perjantai 28. syyskuuta 2012

Honey crunch on saapunut

Tuohon läheiseen S-marketiin saapui Honey crunchit, vihdoin! Tiedättehän, ne pinkkiin taittavat omenat, joita ainakin täältä meidän kulmilta saa vain loppusyksyisin ja joskus talvella pienen pätkän kauppojen valikoimiin.

Ne on vaan niin hyviä. Rapeita ja mehukkaita. Herkkuja. Mielestäni parhaita omppoja, tai menee ainakin niiden suomalaisten suoraan puusta saatavien herkkujen rinnalle kevyesti. Ja tämähän on nyt jo aika rohkeaa tunnustaa, Honey crunchit taitavat tulla yleensä Ranskasta, ne talvella hyllyihi tulevat taas taitavat olla Atlantin takaa asti tuotuja...

Mmmmm...honeycrunch...
Hinnallahan nämä on kyllä pilattu. 3,55 eur / kg oli lähikaupan hintalappu. Tuo yllä näkyvä satsi maksoi vitosen. Että ehkä ihan hyväkin, että näitä ei saa kuin ajoittain, ei mene talous ihan kuralle yhden omenansyönnin takia.

Kaupassakäynti syksyllä ilahduttaa kyllä muutenkin. Nyt on se aika, kun...

...vihannestiskistä löytyy näin pullukoita punasipuleja...


...suomalaiset porkkanat on parhaimmillaan...


...tarjolla on lehtikaalia...


...ja onpa päärynätkin näin herkullisen näköisiä...


Voisiko tästä vetää johtopäätöksen, että kaupassa voi jopa olla ihan kiva käydä tähän aikaan vuodesta?

Itselläni ainakin resepti-ideat lähtevät helpommin lentämään, kun näkee hyviä kotimaisia raaka-aineita kaupan hyllyllä. Talvella kun tuijottelee niitä raakana poimittuja nahistuneita vihanneksia jotka on matkannut tuhansia kilometrejä sinne kaupan hyllyyn, ei oikein aina lähde ajatus laukkaamaan, että mitä sitä oikeastaan tänään syötäisikään...

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Tikusta asiaa

Tein tänään muutaman jutun, joita ei ole vähään aikaan tullut tehtyä:
  • Heräsin puoli tuntia tavallista aikaisemmin, jotta ehdin ajoissa töihin valmistelemaan päivän kokousta. 
  • Söin vain puolikkaan annoksen aamupuuroa, koska tiesin, että olen tilannut kyseiseen kokoukseen hyvät aamiaissämpylät.
  • Puin nahkasaappaat kesätauon jälkeen jalkaan.
  • Kopioin asuntoni avaimet suutarilla.
  • Ostin kolme tuubia hammastahnaa (semmosen 3-packin, halvalla sain)...:)
  • Metsästin pieni värimallina toiminut langanpätkä kourassa kesken neulontatyön loppunutta lankaa. En löytänyt. Enkä muista milloin langan olen ostanut. Eikä kääröäkään taida olla tallessa, että saisin langan väritiedot siitä. Apua, mitä voin tehdä?
  • Ostin kortin kummityttöni 1-vuotis syntymäpäivälahjaan.
  • Katsoin telkkarista kuinka transvestiitti pornotähti hankki itselleen tatuoinnin intiimialueelle ja 15 minuuttia Salkkareita (enempää en kestänyt).

tiistai 25. syyskuuta 2012

Hämmentynyt löytäjä

Löysin nämä äsken meidän roskiksesta. Kaksi ruskeaa miesten takkia, kuin kaupan rekistä. Siistinä, siististi laskostettuna, puuhenkareineen.



Vasemmanpuoleinen puuvillatakki on Massimo Duttin, oikeanpuoleinen vakosamettinen taas DAY Birger&Mikkelsenin.



Molempien takkien kunto ja laatu priimaa, koko on 48. Taitaa olla liian pienet poikaystävälleni, joten lähtee varmaan isälleni sovitettavaksi.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun ison taloyhtiömme roskiksesta löytyy jotain näin hyvää. Vähän aikaa sitten löysin Aaltosen mustat nahkasaappaat, täysin käyttämättömän näköiset nekin. Koko oli pikkusiskolle sopiva. Ehkä opiskelija osasi arvostaa saamaansa lahjaa.

Olen taas vähän hämmentynyt siitä, että mitä ihmiset heittävät pois...

maanantai 24. syyskuuta 2012

Valon muisto


Syksyisten iltojen pimetessä piti kaivaa tämä valokuva esiin. Se on Penichestä, Portugalista, jonne poikaystäväni minut vei yllätykseksi viime pääsiäisenä. Kuva on otettu majatalohuoneemme ikkunasta aamulla herätessäni. Avasin ikkunaluukut ja kuvasin (ja herätin poikaystävän huoneeseen päästämälläni valolla...).

Valokuvaustaitoni ovat aika alkeelliset, eikä minulla ole siihen edes kunnollisia välineitä. Nyt iltojen pimetessä iltasella otetut kuvat näyttävät aika kauhealta keltaisine värimaailmoineen. Pitää varmaan suosia näitä kauniissa valossa aiemmin/muualla otettuja kuvia.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Ilmaton

Eilen höyryttelin puolukoista mehut ulos, tänään lähti vaatesäilytyksestä ilmat pihalle.
Superapu säilytykseen, vakuumipussit Clas Ohlsonilta
Nämä vakuumipussit on mielestäni ihan erinomaisia. Pitävät vaatteet siistinä ja pienessä tilassa. Tai vaikka varapeitteet sun muut tilaa vievät tekstiilit.

Asunnon säilytystilan rajallisuuden vuoksi säilytän talvitakkeja kesän ajan vintillä. Kompaktin koon ja pussin antaman suojan lisäksi vakuumipussit pitävät takit myös raikkaina, eikä vintin vähän tunkkaiselta tuntuva aromi tartu vaatteisiin.

Vanhat vakuumipussini olivat muuttuneet jo aikaa sitten tavallisiksi pusseiksi, kun molempiin oli tullut pieni reikä ja vakuumiominaisuus sen myötä kadonnut sen siliän tien. Ostin pari viikkoa sitten uudet pussit Clas Ohlsonilta, siispä tänään oli aika roudata takit vintilta asuntoon ja pakata ne uusiin pusseihin ja imeä imurilla ilmat pihalle.

Näitä pusseja on muuten myös sellaisia, joista ilmat poistetaan pussia rullaamalla. En ole niitä kokeillut, kun jotenkin minulla on tunne, että nämä imurilla vakumoitavat on parempia. Siispä suosin niitä.


Epämääräinen takkiläjä odottamassa vakumointia

Takit viikattuna kolmeen pussiin ja valmiina, että niistä imetään ilmat pihalle. Se tehdään imurilla pussin kyljessä olevan venttiilin kautta.

Nyt on ilmat pihalla!

Tämän pötkylän sisällä lepää kaksi untuvatakkia ja kaksi villakangastakkia!


lauantai 22. syyskuuta 2012

Valonlähde

Syksyn tullen kynttilät ovat löytäneet taas paikkansa. Nämä kirpparilöydöt miellytävät silmääni.



1. Edessä vasemmalla: Vanhaa Iitalaa, en ole löytänyt tarkempia tietoja, vaikka olen googlaillut. Hieman Kivi-lyhtyä muistuttava, mutta pohja on korkeammalla, sekä pinnassa neliökuvioita. Löydetty joskus viime talvena, en muista hintaa, muistaakseni 3 eur.
2. Edessä oikealla: Oiva Toikan suunnittelema Flora jälkiruokamalja. Löydetty kesällä, hinta 20 cent. Niitä on vain yksi, niin toimii tässä kodissa parhaillaan kynttiläkuppina.
3. Takana 2 kpl Tapio Wirkkalan Stellaria tuikkulyhtyjä. Uusin löytö parin viikon takaa. Hinta 3 eur.

Se vie kaikki mehut

Työmatkalaisesta vietiin mehut viime viikon matkalla, joten vahinko kiertämään - tänään oli puolukan vuoro. Viimeviikkoinen puolukkasaalis odotti jääkaapissa tämän viikon työmatkalta palaajaa.

Puolukat vielä pirteinä mehuineen


Mehumaijan alimmaista osaa eli vesikattilaa voi käyttää  myös pullojen desifiontiin. Kätevää. Tästä puhtaalle keittiöliinalle odottelemaan, että mehu valmistuu pullotettavaksi.
Maija hommissa. Kuten huomaatte, pikkuisen keittiön matalalla oleva liesituuletin ei kovin paljoa jätä ylimääräistä tilaa maijalle.
Puolukka mehustui enemmän kuin odotin, ja sainkin melko ison satsin ihanaa, sopivan kirpeää mehua. Höyrytin marjoja maijassa noin tunnin, puolen tunnin kohdalla laskin alkumehun kannuun ja kaadoin takaisin marjasiivilään. Näin maut tasoittuvat ja mehustuminen nopeutuu.



Puolukkamehu mehumaijalla

n. 5 l puolukoita
n. 4 dl sokeria

Tällä suhteella mehusta tulee kirpeää. Jos haluat makempaa, niin sokeria pitää olla reilusti.

Täytä mehumaijan vesikattila, eli alin osa. Koko maija ohjeiden mukaan, eli väliin se kattila, johon valmis mehu valuu ja ylös siiviläkattila, johon mehustettavat marjat ja sokeri tulee.

Kerrosta sokeria ja marjoja kattilan siiviläosaan, siten että ensimäinen kerros on marjoja.

Laita maija liedelle ja anna kiehua rauhassa noin tunnin verran. Noin puolen tunnin kohdalla kannattaa valuttaa mehua kannuun ja kaataa takaisin siiviläosaan marjojen päälle. Näin maut tasoittuvat ja toisaalta mehustus nopeutuu.

Mehustusaika riippuu monesta tekijästä, mutta marjoista kyllä näkee, kun ne ovat luovuttaneet mehunsa. Itse vähän vielä ravistelen höyrytyksen loppuvaiheessa kattilaa, en kyllä tiedä onko sillä suurempaa merkitystä lopputuloksen kannalta.

Pullota kuuma mehu puhtaisiin pulloihin. Vähäsokerinen mehu kannattaa pakastaa säilymisajan pidentämiseksi ja sulatella sitten sopivia satseja talven edetessä.




torstai 20. syyskuuta 2012

Mikä on possu unkariksi?

Unkarilainen illallinen tarjoiltiin tänä iltana tässä muodossa. Sanoja ei tähän varmaan tarvita.

Unkarilainen illallinen
Koko illallisen ainoa tuore tarjottava oli nuo tarjottimen reunalla näkyvät koristeet. Taisin syödä  ne kaikki. Söin koristeet myös lounaalla. Silloinkin tarjoiluvadin reunalta löytyneet kurkkusiivut olivat aterian ainoa tuore osa. Unkarilainen ruoka ei ehkä ole oikein tällä reissulla sävähdyttänyt.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Budaa ja Pestiä

Tulin loppuviikoksi työmatkalle Budapestiin. Lensin tänne jo eilen illalla, ja työohjelmaa minulla on vasta tänä iltana. Siispä melkein koko päivä oli aikaa tutustua kaupunkiin, harvinaista herkkua työmatkaajalle.

Olen ollut täällä käymässä yhden kerran aiemmin noin 15 vuotta sitten. Näköjään kovin paljon siitä reissusta ei ollut tallentunut kovalevylleni, sillä tuntui, että näin kaiken tänään ensimmäistä kertaa. Kiitos kuitenkin äidille ja isälle, että veitte lapsia matkaan jo nuorina. Kyllä se sivistystyö toivottavasti jossakin näkyy, vaikka näköjään Budapestin nähtävyydet eivät nyt ihan päällimäisenä aivokopasta löytyneet.


Kauneinta Budapestissä on mielestäni ehkä tämä Budan ja Pestin yhdistävä silta. Taka-alalla pilkottaa Budan linna, joka on kaupungin tunnetuin nähtävyys.
Koska aikaa kiertelyyn ei ollut kuin kuutisen tuntia, niin tein erittäin perinteiset valinnat - kävin katsomassa Budan linnan ja kauppahallin.

Linna oli juuri niin turistirysä kuin ajatella saattaa. Menin käymään myös siellä löytyneessä History museumissa kuvitellen, että näkisin jotain ihania Sissin pukujan ja muuta upeaa Itävalta-Unkarin aikasta loistoa. Koko museon neljä kerrosta olikin suunnilleen täynnä jotain esihistoriallisia savikannuja. Tai oikeastaan lähinnä savenpalasia, jotka on joskus olleet savikannuja tai kippoja. Rohkeasti tässä nyt totean, että ei sävähdyttänyt.

Linnan jälkeen kävelin kauppahallille, jonne oikeastaan kipaisin ajatuksella, että ostan sieltä tuliaisia.
Budapestin kauppahallista. Alakerrassa näkyi paikallisiakin ostoksilla, yläkerta oli varattu pelkälle turistikrääsälle.

Unkarista on tavallista tuoda paprikaa, hanhenmaksaa ja viinejä. No mitä minä sitten ostin? No paprikaa, hanhenmaksaa ja viiniä.

Mitäpä sitä pyörää keksimään uudelleen, Budapestin ostokset siis tässä
Joinakin päivinä lounas voi näyttää tältä.
Koska en osaa matkata ilman, että kuvaan lähes jokaisen ruuan, jota eteeni tulee, niin tässäpä vielä tämä perinteisistä perinteisin lomakuvani otsikolla "mitä söin tänään". Koska olen menossa työillalliselle, niin pysähdyin iltapäivällä kahvilaan nauttimaan tämän annoksen. Budapest on tunnettu kakuistaan, mutta minä otin sitruunatäytteisiä lettuja. Eihän mikään, missä lukee "sitruuna" voi olla pahaa. Ei tämä ainakaan.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Viipurinrinkeli

Etäpäivän paras hetki - iltapäiväkahvit.

Harvemmin kyllä näin hyvää tarjottavaa löytyy. Kiitos Juho Pulli Viipurinrinkelistä, jota viikonlopun mökkireissuun yhdistetyltä Lappeenrannan retkeltä ostin Muikku ja pottu -markkinoita (kyllä, sen nimiset markkinat on olemassa). Muikkua oli vaikka kuinka tarjolla, pottua en nähnyt. Tai ehkä "pottu" on thain kielellä "koru", siellä oli nimittäin myös thaimaalaisia korukauppiaita. Minun mukaani lähti kuitenkin rinkeli.

Kahvihetken herkkua, maitokahvi ja viipurinrinkeli.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Oi viikonloppu

Viikonloppu kului mökillä rentoutuen. Sienestin, marjastin, kävin kirppareilla, neuloin ja rentouduin.

Lappeenrannassa on muutama kirppari, jossa tykkään käydä aina kuin mahdollista. Melkein joka kerta löytyy jotain hyvää tavaraa kotiin vietäväksi. Niin tälläkin kertaa.

Löysin kätevän "viikonloppulaukun", sellaisen jollaista olen jo jonkin aikaa metsästänyt. Tässä oli mielestäni samanaikaisesti jotain aika retroa ja bisnestä. Laukun sisältä löytyi pieni tarra, jossa teksti "Hyppää Hassen siiville!". Kuka muistaa kyseisen matkatoimiston ja rasittavan mainosrenkutuslaulun jostain 90-luvun alkupuolelta? Onkohan tämän laukun edellinen omistaja käynyt Hasse-matkoilla tämän laukun kanssa. Ja missähän - Torremolinoksessa, Lanzarotella, Kyproksella...tai mihin nyt suomalaiset silloin yleensä matkustivat?

Viikonloppulaukku 4 eur.

Merinovillainen kaulahuivi 2 eur, hauskat puupäiset veitset yht. 2 eur. Lautaset menee työpaikan keittiöön, siellä on pitkän aikaa kaipailtu täydennystä astiavalikoimaan
Olen ehdoton kirpparien nimeen vannoja. En voi ymmärtää, miten hyvää tavaraa sieltä aina löytyy. Kierrän kirppareita paljon ja säännöllisesti, joten löydän myös melko usein hyviä löytöjä. Tottakai sitä myös silmä harjaantuu ja oppii tuntemaan ne "hyvät" kirpparit.

Kirpparilöytöjen lisäksi myös metsästä löytyi paljon hyviä "löytöjä".

Super-iso orakas, sieniveitsi markkeeraa mittasuhdetta. Jäi metsään ja vain pienet pääsivät mukaan sienikoriin.
Sienisaalis. Aivan liikaa, mutta ehkä näille kaikille tulee keksittyä käyttötarkoitusta...
Puolukkaa. Keräsin noin 6 litraa. Ehkä mehuksi?

torstai 13. syyskuuta 2012

Korpikuusen kannon alla...

...kasvaa paljon sieniä! Eilinen sieniretki oli jälleen kerran menestys. Secret sieni-spot jaksaa kasvattaa sieniä vuodesta toiseen eikä näytä pettävän.

Suppilovahveroita riitti


Saalista. Kuvassa näkyy kumpparit sen takia, että ne on aika uudet ja aika ihanat, koska ne on turkoosit

Jos näkisin jollakulla näin komeita pikkutatteja korissa, niin tulisin kateelliseksi. Nyt ei tarvitse, kun tämä on minun korini.
Parin tunnin sienestyksen jälkeen tapahtui jotain jännittävää. Koska olen autoton, niin olen aina riippuvainen autoilevasta ystävästäni sieniretkien suhteen (kiitos J, arvostan sieniretkiseuraasi ja luotettavaa kuljetuspalvelua!). Ystäväni ratsastaa sieniapajaamme lähellä olevalla tallilla ja eilinen sattui olemaan hänen ratsastusiltansa. Suuntasimme retken jälkeen siis tallille ja odottelin sen aikaa, kun ystäväni ratsasti.

Tämä nyt ei kuitenkaan ollut vielä se tarinan jännittävä osa, vaan se tulee nyt: minäkin pääsin ratsastamaan! En nyt mitään kiitolaukkaa metsikköön, vaan ystäväni talutuksessa maneesista takaisin tallille. Tämä oli toinen kerta elämässäni hevosen selässä, edellinen kerta tapahtui joskus 10 vuotta sitten. Jännitysmomentteja aiheutti:
  1. selkään kapuaminen
  2. selässä pysyminen, joka oli kyllä aika helppoa
  3. ohjaaminen (se pysähtyi, kun vedin suitsista ja kääntyi vasemmalle, kun vedin vasemmanpuoleisesta nauhasta!)
  4. "ojaanajo", eli Pippuri paineli kohti saniaispuskaa tien poskessa mielessään ilmeisesti ne vihreät herkkutupot, joita sieltä löytyi. Minähän en siinä tilanteessa osannut tehdä mitään, eli ystäväni tuli vetämään hevosen pois ojasta...
  5. selästä pois hyppääminen
 Turhaan kyllä jännitin, kun kaikki sujui hyvin!
Tämä on Pippuri, jonka selässä keikuin ehkä 5 minuuttia. Pippuri ei osannut poseerata paikallaan, joten heiluminen yhdistettynä alkeellisiin kuvaustaitoihini johti sitten tällaiseen puurokuvaan.

Pippuri jäi kavereidensa kanssa tänne hengaamaan, kun me lähdimme iltapimeällä takaisin kotiin.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Säilömisestä

Hei, olen Suvi, ja olen säilöjä. Ongelmani on kuitenkin hieman erilainen kuin telkkarin kauhudokumenttien "hordaajilla". En säilö tavaraa, aikakausilehtiä, vanhoja vaatteita, asioita joilla ei ole käyttötarkoitusta tai vaikka kakkaa pussissa, niin kuin yksi telkkarista näkemäni hordaaja.

Säilön marjoja ja sieniä. Yleensä liikaa ja yli tarpeen. Ongelmani vakavuudesta kertonee tämä postaus.

Vietin kesälomani vähän tavallista suomalaista lomakautta (jonka siis miellän heinäkuuksi) myöhemmin, eli elokuussa. Olin pääosan lomasta Portugalissa. Portugalissa oli ihanaa, mutta minua kuitenkin lievästi huolestutti ajatus siitä, että siellä lomaillessani mustikat kypsyvät ylikypsiksi, ja  joudun vielä keräämään veteliä ja mauttomia marjoja. Näin ei onneksi käynyt, vaan mustikat olivat odottaneet kiltisti Suomeen tuloani, ja sain kerättyä niitä riittävästi (eli todennäköisesti yli tarpeen).

Oi mustikka!
Ensimmäisenä kesällä kypsyvät mansikat (siis jos tällaisia pienempiä niitä ennen kasvavia juttuja, kuten raparperiä, jota sitäkin säilön, ei lasketa), joita minulla on tapana ostaa 10 kg pakastusta varten. Koska pakastimeni on tila on rajallinen (eli sellaisen jää-pakastinkaappi -yhdistelmän alakerta), niin sehän pistää tietenkin miettimään miten mansikat ja muut säilömiset saisi mahdollisimman pieneen tilaan.

Pakastan marjoja ihan normaalisti pienen sokerimäärän kanssa, mutta tilaihmeenä ja suurena herkkuna toimii myös melatiini-mansikka. Melatiini on sellaista ihan tavallisista supermarketeista löytyvää säilöntäainetta tuorehilloille, eli hilloille, joita ei keitetä. Löytyy sellaisena pussukkana yleensä maustehyllystä tai sokerien läheltä. Tuorehillossa marjat siis soseutetaan, melatiini sekoitetaan sokerin joukkoon ja nämä sotketaan taas sitten sinne marjasoseeseen. Nopea ja helppo, ja on niiiiin hyvää. Suosittelen kokeilemaan.



Mansikkaurakka
Muut marjat pakastan sellaisenaan sokerin kanssa, tosin jos tilanpuute uhkaa, niin käytän melatiini-kikkaa myös mustikoille ja vadelmille tekemällä niistä kuningatar-tuorehilloa.

Teen myös tavallista hilloa, jos sopivia marjoja tai omenoita on saatavilla. Tänä vuonna tein hilloa omenoista. Sain käydä tyhjentämässä ystäväni pihalta löytyvää omenapuuta, sekä hänen mustaviinimarjapensaansa. Omenoista tein paljon muutakin (kuten mummolaherkkujen klassikkoa kauraomenapaistosta), mutta iso osa päätyi hilloksi. Keitin punaiset omenat kuorineen ja soseutin pamixilla, ja näin hillo sai kauniin vaaleanpunaisen värin.

Löysin myös viime talvena kirpputorilta käyttämättömän Hackmannin Mehumaijan, siis sen vempeleen, jolla voi tehdä höyrymehua (en muista maksoinko siitä 10 vai 20 euroa, mutta joka tapauksessa mielestäni todella hyvä löytö). Mustaviinimarjoista, vadelmista ja mustikasta keitin satsin mehua (tuli tosi hyvää, vaikkein oikein mehunjuoja muuten olekaan).


Omenahilloa ja höyrymehua marjoista

Kun jaksaa marjastaa ja säilöä, niin voi talvellakin nauttia näistä (ja käsi ylös kuka uskoo, että ne muka tulisivat pakkasesta ulos tämän näköisenä)...

Ja sitten on ne sienet, pahin ongelmani. Sienimetsällä käynti on ehdoton suosikkini. Se on vaan niin kivaa. Varsinkin kun tiedän niin hyvät sieniapajat, että sieniä on riittänyt niin paljon kuin jaksaa poimia (kuka nyt tyhjässä metsässä jaksaisi sienestää?). Olen viime vuosina keränyt sieniä niin paljon, että niitä on saanut melkein työkseen talvisin syödä. Onneksi ne säilöytyvät pieneen tilaan kuivaamalla (suppilovahverot ja mustat torvisienet ovat erinomaisia sieniä kuivatettavaksi). Sen lisäksi myös sieniä pakastan.

Minulla on vieläkin jäljellä viimevuotisia sieniä, aika reilustikin. Ja mitäkö teen tänään töiden jälkeen - no lähden sienimetsään.

Ja ensi viikolla "pitää" kerätä puolukat.

maanantai 10. syyskuuta 2012

1010km + insinööri = tämä kirjoitus

Pyöräilymääräni tältä kesältä ylitti tänään 1000 km:n rajapyykin. Tarkalleen ottaen matkamittari (jota tosin minulla ei edes ole, vaan olen jo melkein kolmen vuoden ajan kirjannut kaikki liikunnat  Heiaheiaan) näytti tänään töistä kotiin polkiessani 1010 km.

Melko pitkä työmatka (edestakaisin 28 km) ja sitoutuminen työmatkapyöräilyyn edesauttaa kilometrien helppoa kerryttämistä. Pyöräilyreittini kulkee Harjusta Kumpulan ja Oulunkylän kautta Vantaanjoen rantaan, jota pitkin poljen aina Kartanokoskelle saakka. Kartanokosken läpi polkemisen jälkeen löytyykin sitten jo työpaikkani. Joinakin aamuina olen helpottunut, että pääsee perille, eikä tarvitse enää polkea, joinakin päivinä taas harmittaa, että hyvä pyöräilymatka päättyy työpaikalle saapumiseen ja työpäivän alkuun.

Insinööri minussa nostaa aina päätään tällaisten elämän suurien rajapyykkien (heh heh) kohdalla. Niin tämäkin. Ja tässä tulos:

1010 km polkupyörällä tarkoittaa:
  • 49 pyöräilymatkaa, joskin sillä oletuksella, että edestakainen pyöräilymatka lasketaan yhdeksi pyöräilykerraksi, vaikkakin puolet siitä ajan aamulla, ja puolet työpäivän päätyttyä.
  • Keskimääräinen pyöräilymatka on tällöin siis reilu 20 km
  • 131,3 kg säästettyä hiilidioksipäästöä, jos verrataan siihen, että olisin ajanut matkan Toyota Priuksella (millä tietenkin ajaisin, jos autoilisin). Vielä paljon enemmän, jos ajaisin keskimääräisellä suomalaisella bensiinikäyttöisellä henkilöautolla.
  • Noin 26 000 kcal poltettua energiaa. Ja kyllä, olen huolehtinut korvaustankkauksesta hyvin. :)
  • Luonnon merkkien seuraamista Vantaanjoen rannan peltojen ja siirtolapuutarhapalstojen avulla - kevään ensi merkit, lehtien ilmaantuminen puihin, kukkivat pellot, sadonkorjuu, syksyn kellastuvat lehdet jne. jne.
  • Monta ihanaa hetkeä kun pyörä kulkee kevyesti ja hymyilyttää
  • Monta kiukkumatkaa, jolloin pyörä ei kulje, on vastatuuli, on nälkä, on jano, on muuten vain kiukku, tai taivaalta tulee vettä (ja alkoi tietenkin sataa juuri kun lähdin töistä ja se lakkaa juuri kun saavun kotiin läpimärkänä
  • Liian monta läheltäpiti -kolaritilannetta - ne aina kiukuttaa, joskus autoilijat eivät vain tunnu huomaavaan tai ajavat vain aivan käsittämättömän itsekkäästi.
Pyörä kavereidensa kanssa lepohetkellä takapihalla. Ostin siihen juuri uuden etukorin, jota ei vielä tässä asennettu.

Ja ei, tämä blogi ei tule olemaan pelkkää insinöörismäistä laskeskelua. Blogin aloittamista olen jo miettinyt pitkään ja nyt sen aloitin. Ajatuksena on tallentaa reseptejä, tekemisiä, kirpparilöytöjä, ajatuksia ja niin edelleen. Eli ei hirveän uniikki lähtökohta blogille, mutta ehkä se ei haittaa?

Tervetuloa.