sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Suvijuhla

Täytin pari päivää sitten vuosia. En vielä pyöreitä, mutta lähellä ollaan. Siskohan pyörittää sitä kivaa bistroa ja joku aika sitten keksin kysyä häneltä onnistuisiko järjestää syntymäpäiväjuhlat siellä. Sisko näytti vihreää valoa, joten minä innostuin järjestämään juhlat.

Juhlailta oli ihan super. En muista milloin minulla on viimeksi ollut niin hauskaa. Vieraita oli viitisentoista. Ravintola oli varattu koko illaksi yksityistilaisuuteen meille. Nuorempi sisko suunnitteli kesäisen menun, jonka yhdessä toteutimme. Vanhempi sisko todisti jälleen leipurintaitonsa ja täydensi tarjottavia itse tekemällään ruisleivällä.




Kakkukin oli. Siskon idea oli tehdä "mojito-kakku", eli lime-minttukakku. Oli ihan napakymppi, tosi hyvää. Minä kun tunnetusti tykkään raikkaista mauista ja erityisesti sitruksista. Kynttilätkin oli kakun päällä ja pääsin puhaltamaan - viimeeksi olen puhaltanut joskus lapsuudessa.


Istuimme koko illan ulkona terassilla. Ohjelmanumeroksi olin valmistellut mm. musiikkivisan syntymävuoteni 1984 listahiteistä. Dingoa, Scorpionsia, Tina Turneria ja lisää Dingoa. Vera Teleniuksen Miljoona ruusua aiheutti erityishaastetta kilpailijoille.

Illan hauskin yllätys tuli puoliltaöin, kun oli aika siirtyä Helsingin yöelämään. Pihaan kaarsi Karaokebussi!


Ystäväni olivat illan mittaan saaneet idean kutsua sellaisen paikalle viemään meidät keskustaan. Pitivät sen minulta koko illan salaisuutena, joten oli varsinainen yllätys! Bussiin astuessani soittolistalle oli ladattu jo valmiiksi niitä musiikkivisasta tuttuja vuoden 1984 helmiä, joita sitten yhteislauluna noin tunnin maisema-ajelun bistrolta Helsingin keskustaan ajan lauloimme.

En ole pitkään aikaan käynyt yökerhoissa, ja nyt viihdyimme siellä porukalla ihan sulkemisaikaan saakka!

Minulla oli todella hauskaa. Todella. Kesäiset juhlat ja niitä juhlimaan tulevat ystävät on ihan parhaita.


perjantai 26. heinäkuuta 2013

Mustaherukkamehu mehumaijalla

Ystävän pihalla kasvaa tuottoisa mustaherukkapuska, jonka marjoja hän ei käytä. Minulle heltisi jo toista vuotta peräkkäin lupa käydä tyhjentämässä puska marjoista.


6 litraa mustaviinimarjaa tuli pyöräntarakalla kotiin. Pari vuotta sitten kirpputorilta löytynyt Hackmannin mehumaija sai jälleen kerran käyttöä. Heinäkuun helteessä mehunkeittely höyrysti muuten asunnon ikkunatkin. Vähän nauratti katsella miltä asunto näytti tämän säilömisprosessin jälkeen.

Julkaisin jo viime syksynä höyrymehun teko-ohjeen mehumaijalla, ja se oli silloin yksi blogiini eniten haettu hakusana. Laitan siksi ohjeet uudelleen.

Mustaherukkamehu mehumaijalla (höyrymehu)

6-8 litraa mustaherukoita
n. 1kg sokeria


Aloita desinfioimalla pullot. Kiehauta ne tai kuumenna muulla tavalla. Laita puhtaalle keittiöpyyhkeelle odottamaan valmiin mehun pullotusta.

Kokoa mehumaija. Täytä alaosa vedellä. Keskelle tulee se osa, josta letku lähtee ulos, ja ylös siiviläosa.

Puhdista marjoista suurimmat roskat. Kaada marjat mehumaijan ylimpään siiviläosaan kerroksittain sokerin kanssa. Alimmaisen ja päällimmäisen kerroksen tulee olla marjoja. Sulje mehustimen kansi tiiviisti ja laita liedelle kiehumaan.

Mehusta marjoja ensin noin puolisen tuntia, kunnes mehu on lähtenyt irtoamaan. Ota ensimmäinen osa mehusta kannuun ja kaada se takaisin mehustettavien marjojen päälle - tämä tehostaa mehustumista. Mehusta marjoja vielä 30-60 minuuttia, kunnes marjat ovat vaalentuneet ja mehu on irronnut.

Laske mehu puhtaisiin pulloihin ja sulje korkit heti. Pullot tulee täyttää piripintaan, mehun pinta laskee jäähtyessään ja muodostaa pulloon tyhjiön.

torstai 25. heinäkuuta 2013

Viheriöllä

Kahden päivän sisään kolme kierrosta golfia takana - kaksi pelattua ja yksi caddiena. Laji vihdoin aloitettu. Pelasin green cardin jo kolme vuotta sitten, mutta en ostanut heti omia mailoja, joten aloittaminen on lykkääntynyt. Nyt alkukesästä ostin kaverilta bägin, kun hän oli vaihtamassa uusiin välineisiin. Pelaaminen helpottui huomattavasti, kun on ne pelivälineet...

Hauskaa oli. Tuntikaupalla ulkoilua, ystävien kanssa oleskelua, keskittymistä vaativia lyöntejä. Onnistumisia ja epäonnistumisia. Vesiesteisiin ja metsiin kadonneita palloja. Yksi par - ensimmäisellä kierroksellani. Kaveriporukan golfkisan naisten sarjan voitto (PS: olin porukan ainoa nainen, mutta eihän sitä lasketa?). Hyvä minä!



keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Viikonlopun tunnelmia

Viime viikonloppuna oli varsinaista Helsinki turistina -meininkiä.

Ystäväni tulee viettämään viikonloppua tasaisin väliajoin luokseni. Ohjelmaa ei koskaan ole vaikea keksiä, sillä meillä on niin samanlaiset mielenkiinnon kohteet. Meille tärkeä ohjelmanumero on hyvin syöminen - meidän molempien suosikkipuuhia. Varsinkin kun kaveri asuu kaupungissa, joka ei ravintolatarjonnallaan ylpeile.

Perjantai-ilta alkoi A21 Diningissa 7 ruokalajilla.


Lauantaiaamuna nautimme Fazerin brunssin, josta onkin muodostunut meille vakiopaikka näille viikonlopuille.


Välissä shoppailimme ja suuntasimme sitten Hietaniemeen katsomaan Tall ship racesin lähtöseremonioita. Vilkutimme rannasta irtautuneen ruotsalaislaivan iloiselle miehistölle hyvänmatkantoivotukset.


Laivojen jälkeen suuntasimme Kaivarin Kanuunaan ostoksille (minulle löytyi merihenkinen laukku, kesäinen olkihattu ja huivi, kaverille Burberryn jakku). Pysähdyimme istuskelemaan Eiranrantaan. Siellä oli polttarijuhlintoja menossa ja päivänsankareita sytytettiin tuleen.


Eiranrannasta suuntasimme polkupyörinemme Kauppatorille ja hypäsimme Suomenlinnan lauttaan. Saimme ihailla kaunista kesäistä Helsinkiä mereltä.


Suomenlinnassa kolusimme läpi molemmat pääsaaret.



Suomenlinnan kävelyn jälkeen brunssimasut kurnivat tyhjyyttään ja kaipasivat illallista. Suuntasimme Ravintola Juureen. Käynti oli minulle ensimmäinen kyseisessä ravintolassa ja todella positiivinen kokemus. Hyvää ruokaa, mukavan mutkaton tunnelma ja Amaronea laseittain erittäin järkevään hintaan. Alkuruuaksi sapaksia, pääruuaksi luomuhärkää ja jälkiruuaksi kutunjuustojäädykettä. Ah. Juureen menen toistekin.


 Voisiko jokainen viikonloppu olla tällainen? Mahtava lomanaloitus! Kiitos Paula.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Aamupalalla: Amerikkalaiset pannukakut

Amerikkalaisia pannukakkuja sunnuntaiaamuna - juhlaviikonloppuna juhla-aamiainen.

Tiedän, että sanon aina joka ruuanlaiton jutusta, että nämä ovat superhelppoja eikä vaadi isoa vaivaa tehdä, mutta sanompa sen taas. Amerikkalaisten pannukakkujen taikinan ainekset ei periaatteessa muuta kuin sekoiteta keskenään sekaisin. Sekaan tulevan sulan voinkin voi sulattaa sillä paistinpannulla millä pannukakut aikoo paistaa. Sitten taikina lusikoidaan paistinpannulle ja paistetaan miedohkolla lämmöllä kuohkean kypsäksi.

Pannukakkujen kanssa voi syödä melkein mitä vain. Amerikan-reissuilla eteen on tullut kinkun ja juuston kanssa syötyjä pannukakkuja, mutta itse mielummin suosin hedelmiä, marjoja, hunajaa, hilloja... Mustikoita voi heittää taikinan sekaankin. Jos on oikein high standard, niin vaniljatangon siemenet taikinan joukossa ei ole huono idea.


Täällä pannukakkujen päälle kerättiin mm. aprikoosia, kiiviä ja mansikkaa. Päälle vähän siirappia. Kyllä kelpasi.

Amerikkalaiset pannukakut (2 hlölle)

2 dl jauhoja
1 tl sokeria (käytin tummaa ruokosokeria)
1/2 tl suolaa
3/4 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1 muna
2 1/2 dl maustamatonta jugurttia
2 rkl voisulaa

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Vatkaa toisessa kulhossa munan rakenne rikki ja vatkaa sitä hieman vaahtoa muistuttavaksi (ei kovin tarkkaa kuinka vaahdoksi, aamulla ei kannata liikaa rehkiä). Lisää siihen jugurtti ja sulatettu voi.

Yhdistä varovasti kuivat aineet ja jugurttiseos. Taikinan tulee olla paksuhkoa, lusikalla nosteltavaa. Jos tuntuu kuitenkin liian paksulta lisää varovasti pieni tilkka vettä.

Nostele ruokalusikalla taikinaa paistinpannulle, jossa vähän voita. Paista molemmilta puolilta vaalean ruskeaksi miedohkolla lämmöllä.

Tästä määrästä tuli yhteensä 6 pannukakkua, oikein hyvä määrä jaettavaksi kahden henkilön kesken.


Lomanaloitusdrinkki: Vesimeloni-sitruuna-minttujuoma

Loma alkoi ja ystävä tuli luokseni Helsinkiin viikonlopunviettoon. Halusin tehdä jonkin hyvän lomanaloitus-kilistelydrinkin meille, alkoholittoman sellaisen.

Kaikki mitä rakastin -blogin Eeva Kolulta pihistin idean vesimelonidrinkistä, jota muokkasin oman maun ja kaapin sisällön mukaiseksi.

Tajuttoman hyvää. Paras alkoholiton juoma mitä olen maistanut, totesi ystäväkin.

Kannattaa kokeilla. Ihan unelmadrinkki kuumaan kesäpäivään. Niin hyvää että sopii myös viileämpään päivään. Oikeastaan päivään kuin päivään. Kokeile.







Raikas juoma vesimelonista, sitruunasta ja mintusta

n. 500 g vesimelonia
2 sitruunan mehu
(tomusokeria maun mukaan)
kourallinen tuoretta minttua

Pilko vesimelonit paloiksi ja laita ne pakkaseen kohmettumaan noin pari tuntia ennen drinkin tekoaikaa. Sekoita kaikki drinkin ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi (tomusokeria voit laittaa joukkoon jos kaipaat juomaan vähän makeutta).

Nauti heti.

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Tähän asti tapahtunutta

Tänään alkaa kesälomani. Tässä vaiheessa tuntuu sopivalta tehdä välitilinpäätös kesän ensimmäisestä osiosta, alkukesästä. Vaikka olenkin paiskinut viimeisen kuukauden sisään aivan valtavan määrän töitä, niin olen siltikin ehtinyt vaikka mitä.

Olen
  • Syönyt kilotolkulla mansikoita, kirsikoita ja herneitä ilman kyllästymistä.
  • Pyöräillyt kahdessa kuukaudessa 700 km.
  • Aloittanut ensiasunnon etsimisprojektin ja käynyt kuukauden sisään katsomassa 10 asuntoa. En ole vielä löytänyt mitään mihin aivan täysin ihastuisin, mutta oppinut tasan tarkkaan sen mitä etsin. Nyt odottelen, että sellainen vain tulee myyntiin.
  • Hankkinut oman golfbägin, golfkengät ja jäsenyyden golfseurassa. Green cardin olen suorittanut jo kolme vuotta sitten, mutta varsinainen lajin aloitus on venynyt. Ensimmäinen kierrokseni tapahtuu lomani ensimmäisenä päivänä.
  • Vieroittanut itseni light-kolasta, kiitos kotiin hankkimani Soda Streamin (kuplavesi jyrää!).
  • Hankkinut tyylikkään t-paitarusketuksen, kiitos sen pyöräilyn. Kädet paahtuvat ruskeaksi, jalat eivät.
  • Saanut kadulla puliukolta analyysin itsestäni: "V***u sulla on varmaan paljon rahaa ja yliopisto käyty".
  • Ymmärtänyt, että meinasin tehdä alkuvuodesta ison virheliikkeen elämässäni.
  • Käynyt keskimäärin pari kertaa viikossa kirpputoreilla ja tehnyt mieltä lämmittäviä löytöjä niin itselle kuin läheisillekin.
  • Odottanut sormet syyhyten lomaa ja mökkiaikaa, jotta pääsen marjastamaan, kanttarellimetsälle ja kalaan.
  • Saanut töissä ison tehtävälistan purettua ja voin jäädä hyvin mielin lomalle.
 Tästä on hyvä jatkaa kesän toiseen osioon - lomaan.



PS: Tänään näyttäisi menevän 10 000 kävijän raja rikki Frankly my dearissa. Luku tuntuu hurjan suurelta. Lämmin kiitos kaikille blogissa kävijöille.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Ensimmäinen P. Sarpanevani

Se vähän tuntemattomampi Sarpaneva, nimittäin Pentti (1925-1978) on Timo Sarpanevan isoveli  ja ollut kiinnostukseni kohteena jo vähän aikaa. Hän on korusuunnittelija ja teki mittavan uran Turun Hopealle 70-luvulla ja työskenteli myös yhteistyössä Kalevala korun ja Kumelan lasitehtaan kanssa. Korujen aiheet hän ammensi kansanperinteestä ja luonnosta. Päämateriaali koruissa on pronssi, joka oli Sarpanevan oma suosikkimateriaali, mutta myös hopeasta ja kullasta hän taiteili jonkin verran.

Syy kiinnostukseeni on se, että olen ollut varma, että näitä koruja on mahdollista bongata kirpputoreilta, eikä niitä tunneta kovin hyvin. Tällä yhtälöllä uskon, että koruja on mahdollista bongata todella edulliseenkin hintaan. Arvo kuitenkin nousussa koko ajan, eli näistä voi kehkeytyä varsinaisia löytöjä. Olen muutaman kerran aiemmin nähnyt koruja kirppareilla, mutta ne oli hinnoiteltu mielestäni liian korkealle. Bongasin useamman kappaleen myös Kööpenhaminasta kirpputorilta, mutta siellä samoin hinta hipoi pilviä.

Korut ovat samanaikaisesti rujoja ja kauniita. Olen lämmennyt niille itse vähän hitaammin, mutta nyt silmä näkee hienoja luonnovaikutteita ja persoonallisia pronssikoruja. Kauneutta. Ja toimii nuo kivana kirpparivirikkeenä ja uutena etsinnän kohteena minulle. Bongaus on sinänsä helppoa, sillä korut ovat lähes aina leimattuja (leimassa teksti "P.Sarpaneva").

Tänään löysin Kierrätyskeskuksen korukasasta ensimmäisen Sarpanevani - rintakorun. Yritin etsiä tietoa korusta, mutten löytänyt, mikään tunnetuimmista sarjoista tämä ei ole (kuin esimerkiksi "Pitsi", tai "Kaarna". Oma toivomusbongaus olisi löytää "Riikinkukko"-riipus, se on mielestäni kaunis).

Pentti Sarpanevan tuotannosta, korun nimi on minulle tuntematon.
Tämä koru maksoi 1 euron! Juuri tällaisia bongauksia olen odottanutkin, eli tämä oli hyvä ensimmäinen Sarpanevani. Rintakorut eivät nyt kyllä ihan ykkösenä asusteisiini kuulu, mutta niitä on välillä kiva laittaa vaikka takin rintaan. Toivottavasti tästä kehkeytyy hyvä alku muillekin löydöille.

Riipuslöytöjä odotellessa...

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Frankly my dearin reseptien kesäinventaari

Yksi pääsyy blogini aloittamiselle oli saada paikka missä voin tallentaa ja jakaa reseptejäni. Minulta usein kysyttiin ruokieni teko-ohjeita ja huomasin naputtavani samoja reseptejä uudestaan ja uudestaan. Tämä blogi onkin toiminut kätevästi paikkana johon voin ohjata ihmisiä, ketkä kyselevät minulta ideoita ruuanlaittoon tai jonkun tarjoamani ruuan ohjetta.

Päätin tehdä kesäinventaarion tähän mennessä julkaistuista resepteistä.

Alkupalat ja salaatit
Pääruuat
Leivonta, suolaiset
Jälkiruuat ja leivonta, makeat
Muut

 Oletteko kokeilleet jotain näistä?

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Aprikoosinen Tarte Tatin

Leivontainspiraatiot on ollut tässä huushollissa vähän kadoksissa jo pidemmän aikaa. Nyt ne kuitenkin tänään jostain pomppasivat esiin, kun katselin kulhollista ihania tuoreita aprikooseja, joita olin kaupasta kotiin tuonut (nyt on muuten aprikoosiaika ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti).

Pieni leivontahetki muutti 500 g aprikooseja Tarte tatiniksi. Tarte tatin on ns. "keikauskakku", jossa jotain hedelmää (yleensä omenaa) karamellisoidaan ensin voissa ja sokerissa pannun pohjalla ja sitten päälle laitetaan taikinakansi. Uunikypsytyksen jälkeen kakku keikautetaan ympäri lautaselle, karamellisoituneet hedelmät päälle. Niin hyvää.

Resepti on helppo ja nopea kuin mikä. Ainesosiakaan ei tarvita kuin ihan muutama. Tarte tatinin yllä ihan turhaan leijuu mielikuva siitä, että se olisi jotenkin vaikea. Valurautapannu on tässä ihan super, sillä tortun voi tehdä alusta loppuun saakka siinä. Jos ei omista uuninkestävää pannua, niin resepti toimii myös niin, että karamellisoi hedelmät ensin paistinpannulla, sitten siirtää ne uuninkestävään piirakkavuokaan (halkaisija noin 20 cm).

Vaikka suosittelen kokeilemaan kaikkia reseptejäni, niin on joitain reseptejä joita suosittelen erityisen lämpimästi. Tämä on sellainen.



Aprikoosinen Tarte tatin

Pohjataikina:
2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1 rkl sokeria
1 rkl vanilijasokeria (käytän itse tehtyä, eli sellaista jossa sokerin sekaan laitetaan vanilijatanko muhimaan. Jos käytät kaupan versioita, niin laita 1 tl)
100 g voita tai margariinia
3 rkl kylmää vettä

Sekoita kulhossa jauhot, leivinjauhe, sokeri ja vanilijasokeri. Nypi rasva jauhoseoksen joukkoon (voit valita käytätkö margariinia vai voita). Lisää lopuksi vesi (kylmä) ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Tee taikinasta pallo ja laita se jääkaappiin kylmenemään siksi aikaa kun karamellisoit aprikoosit.

Täyte:
500 g tuoreita aprikooseja
vajaa 100 g voita
reilu 1/2 dl sokeria (käytin ruskeaa ruokosokeria, suosittelen!)
(1 vanilijatangon siemenet)

Poista aprikooseista kivet ja pilko ne neljään osaan. Laita (valurauta)pannulle voi kuumenemaan. Kun voi on sulanut lisää sokeri. Sekoittele seosta niin että se alkaa karamellisoitua, eli väri alkaa muuttua kullanruskeaksi. Lisää aprikoosit ja kääntele niitä kunnes saavat hieman väriä pintaan.

Ota taikina jääkaapista ja kauli se jauhoitetulla pinnalla suunnilleen pannun kokoiseksi (tai siirrä aprikoosit paistinpannulta piirakkavuokaan ja tee kaulinta vuuan koon mukaan). Nosta pohja aprikoosien päälle. Pistele pohjaan reikiä sinne tänne. Paista 200-asteisessa uunissa 30-45 minuuttia - kunnes pohja on saanut kauniin kullanruskean värin.

Anna piirakan jäähtyä hetki ennen kuin kumoat sen lautaselle. Nauti vanilijajäätelön, kermavaahdon tai ranskankerman kanssa.


Lampaanjauhelihapihvit grillissä

Grillissä paistetut muhkeat jauhelihapihvit ovat herkkua. Eiliseen grillausiltapäivään ystävän luona pyöräytin oheisen pihvitaikinan lampaan jauhelihasta. Onnistuneen jauhelihapihvin niksit voi tiivistää kahteen pääkohtaan: hyvälaatuinen jauheliha ja riittävän suuret pihvit, jotka eivät kuiva kuumassa grillissä, vaan paistuvat ihanan meheviksi.

Lampaan jauhelihaa haen Hakaniemen hallin Hakkaraiselta.

Grillatut lampaanjauhelihapihvi
Reseptistä tulee neljä isohkoa pihviä

300 g lampaan jauhelihaa
2 kevätsipulia varsineen hienonnettuna
1-2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
1 rkl dijon-sinappia
kourallinen tuoretta minttua hienonnettuna
1 tl savupaprikaa (jauhetta)
1 tl juustokuminaa
1 tl suolaa
0.5 tl pippuria
1 kananmuna
1 dl (ruis)korppujauhoja

Sekoita kaikki ainekset keskenään mureketaikinaksi. Anna taikinan levätä hetki ennen paistoa, jotta maut tasoittuvat.

Muotoile taikinasta kosteilla käsillä neljä isohkoa pihviä. Paista grillissä kunnes pinta on ruskistunut ja pihvit ovat sisältä kypsiä.


Jatkokehittelyideana hampurilaiset näistä pihveistä. Hyvä sämpylä, pihvitomaattia, rapeaa salaattia, tsatsikia, nämä pihvit...nam!

Pihvien lisäksi grilliin meni scampinpyrstöjä tikkuihin tökittynä. Tein niille marinadin oliiviöljystä, sitruunamehusta, tuoreesta chilistä, valkosipulista, ruohisipulista, suolasta ja pippurista, jota sitten sivelin grillissä rapujen pintaan. Tosi hyvää tämäkin! Kypsyy hetkessä, eli nopea ja helppo alkupala grillihetkiin.

Näitä nautiskeltiin salaatin ja perunoiden kanssa kuumana kesälauantaina hyvässä seurassa ystävän takapihalla.

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Merellä

Ystäväni omistaa veneen, jolla lähdimme perjantai-illan kunniaksi tekemään pienen näköalakierroksen Helsingin edustalle.

Minun kokemukseni veneistä rajoittuvat pääosin mökin ikivanhan keltaisen soutuveneen soutukipparin hommiin (sitä onkin tullut tehtyä aika lailla elämäni aikana). Myös lähes koko elämäni järven rannalla asuneena meri on edelleen minulle vähän tuntemattomampi vesielementti. Vieläkin, vaikka takana on kymmenen vuotta Helsingissä asumista ja vajaa pari vuotta portugalilaisen surffi-intoilijan kanssa vietettyä elämää.

Nyt olin superintona kun ystävä osoitti Busterin kipparin paikkaa minulle ja sain ohjata reilun tunnin lenkin Helsingin edustalla; Herttoniemenrannasta Kulosaaren ohi Katajanokalle ja sieltä Korkeasaaren edestä Kalasataman ohi takaisin kotisatamaan.









perjantai 12. heinäkuuta 2013

Operaatio mansikka

Tavoiteltu lopputulos: 10 kg mansikoita pakkasessa talven varalle.

Toimenpiteet:

1. Mansikkalaatikoiden haku ja roudaus kotiin


Pyörällä pystyy roudaamaan yllättävänkin suuren määrän tavaraa (kuten esimerkiksi sen Artekin kirpputorilöytötuolin). Tässä mallisuorituksena miten 10 kg mansikkaa tulee tarakalla ja korissa vielä kauppaostoksia.

2. Tuotantolinjan pystytys


Mansikat, kulho, pakastusrasiat ja sokeri puhtaalle pöydälle. Veitsi auttaa kantojen irroittamisessa. Paperi auttaa jos (ja kun) puhelin soi kesken homman ja kädet on kyynärpäitä myöten mansikassa.

3. ERÄ 1: Kantojen poisto


Ehdottomasti mansikanpakastuksen tylsin ja työläin osuus. Kokoan itse liukuhihnatyönä puhdistetut mansikat isoon kulhoon ja siirrän ne siitä pakasterasioihin. Tässä toinen laatikollinen valmiina odottamassa siirtoa rasioihin.

4. Mansikat rasioihin ja sokeria päälle


Ripaus sokeria ja kannet päälle. Erä 1 valmiina pakkaseen.

5. Erä 2: Tuorehillo mansikoista, eli melatiinisoseen valmistus


Toistetaan vaihe 3 myös toisen laatikon mansikoiden kanssa (tai noin 3 kg:n osalta). Soseutetaan puhtaat marjat sauvasekoittimella.

6. Mansikkasoseen muuttaminen tuorehilloksi melatiinin avulla


Melatiini on superkätevää marketeista löytyvää tuorehillojen säilöntäainetta. Se saostaa mansikkasoseen herkulliseksi tuorehilloksi (eli keittämistä ei tehdä). Todella herkullista sellaisenaan, viilin tai jugurtin kanssa, tai missä vain missä mansikkasose kuulostaa ajatuksena herkulliselta.

Tuorehillo mansikasta, eli melatiinimansikkasose

n. 3 kg mansikkaa perattuna ja soseutettuna sileäksi soseeksi
n. 3 dl sokeria (tai oman maun mukaan, melatiinipussin kyljen ohjeessa suhde on 2 kg marjaa + 500 g sokeria, mutta tämä on mielestäni liikaa)
1 pussi kuvassa näkyvää vaaleansinistä melatiinia

Melatiini sekoitetaan huolella sokerin kanssa sekaisin ja lisätään mansikkasoseeseen. Sekoitellaan kunnes sokeri on liuennut.

7. Tuorehillon purkitus ja pakastus


Siiretään sose tavallisiin pakasterasioihin. Kannet päälle.

8. Pakastus


Kaikki rasiat siirretään pakkaseen.

Mission accomplished!

PS: Laskutaitoiset ehkä jäivät ihmettelemään mitä tapahtui 2 kg:lle mansikkaa, joka ei päätynytkään pakkaseen asti. Noh, päätelkää itse.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Arabia SN

En ilmeisesti eilen saanut vielä kirpputoriövereitä, sillä tänään töistä kotiin polkiessani päätin vielä pysähtyä Yhdyskunnantien Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen kirpputorilla. Harvemmin siellä käyn, sillä se on mielestäni aikamoinen romuläjä kirppariksi.

Pyörähdin kuitenkin pitkästä aikaa katsomaan tarjonnan. Totesin mielikuvani paikasta edelleen oikeaksi. Kirppari on varsin sotkuinen, eikä läjät houkuta penkomaan edes tällaista peruspenkojaa kuin minä.

Taluttelin jo pyörääni kirpparin pihalta pois, kun annoin katseen juosta vielä pihan ruukkupinojen läpi. Hyvä niin, sillä siellä kasassa olikin jotain mitä olen toivonut löytäväni.

Nimittäin Richard Lindhin Arabialle joskus 50-60 -luvulla suunnittelemia ruukkuja, mallia SN. Muotoilu hivelee tällaisen 50-luvun muotoilun ihailijan silmää. Molempiin ruukkuihin löytyi niihin kuuluvat aluslautasetkin, eli täydellinen setti.




Näihin ei missään nimessä voi istuttaa mitään virtaviivaista trendikasvia, vaan ne huutavat mummolaromantiikkaa. Siksi istutin rönsyilevän kaktukseni ja lahjahortensian näihin kotiin päästyäni.

Niin ja se hinta. Kaksi euroa ruukulta. Ou jes!

Heinätyöt

Heinäkuu ja heinätyöt. Aamuinen työmatkareitti polkupyörällä mahdollistaa luonnon (ja maanviljelyn) kiertokulun havainnoinnin urbaanissakin ympäristössä.


Tuomarinkylän kartanon mailla luotetaan perinteiseen viljelyyn. Heinät seipäille kuivumaan. Tämä maalainen/feikkimaalainen (huom. en ole koskaan asunut maaseudulla) tykkää.

Tänään tulee sade.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

2nd hand and lots of it

Huh huijakkaa minkä kirpputoripyrähdyksen etätyöpäivän jälkeen tein! Koska koko päivä meni etätyön merkeissä kotona koneen ääressä, niin ajattelin, että lähden vähän ulos. Kirpputoreillehan tieni vei, niin kuin niin usein ennenkin.

Emmauksella heti sisään tullessa silmä iski tuttuun muotoiluun. Artekin Tuoli 65, tuo Alvar Aallon vuonna 1935 suunnittelema klassikko. Ovh 265 euroa, kirpputorilla 30 euroa! Pintaansa klassikko oli saanut vähintäänkin "mielenkiintoisen" värityksen, vai mitäs tästä sanotte?

Tällä väritykselläpä on tarina. Tuolin on maalannut Markku. Hän on yksi Toivo ja Rauha ry:n kehitysvammaisista, jotka tekevät yhdistyksen puutyöpajassa erilaisia puutöitä ohjaajan johdolla. Mm. huoltavat ja maalaavat huonekaluja. Markku oli laittanut lapunkin tervehdykseksi tuoliin.


Enpä hennonnut myyjälle kertoa, että tuoli lähtee isäni käsittelyyn. Sellaiseen, jonka lopputuloksena tuo punainen tuosta häviää ja tilalle tulee valkoinen.

Löysin myös Arabian käsinmaalatun Saara-kannun. Siinä ei ollut kantta, mutta tämä puute oli huomioitu hinnassa vähintäänkin kohtuullisesti. 3.5 euroa tämä kaunis kannu maksoi, joten päätin kotiuttaa, vaikkei nyt ihan akuuttia kannun tarvetta tässä huushollissa olekaan. Saatan jopa uhrata tämän niinkin roisiin käyttöön kuin istuttaa tähän kukan.


Emmaukselle oli myös ilmeisesti joku lankakauppa tyhjentänyt varastoaan, sillä lankaa oli tarjolla ihan älyttömästi. Omat lankavarastoni ovat tällä hetkellä aika hyvällä mallilla, sillä ostin lankaa vähän aikaa sitten hyvällä alennuksella usemman kerän, joten soitin äidille ja kysyin tarvitseeko hän lankaa. Sen verran hyvään hintaan sitä sai, 5 euroa vyyhdiltä. Ja se vyyhti olikin sitten tuollainen aivan valtava niin kuin kuvasta näette. Kuvassa kynä markkeeraa mittasuhdetta.


Jälleen kerran hauskasti eteeni tuli muuten myös jotain minkä hankkimista olin mietiskellyt, mutta en ollut päässyt vielä toteutukseen saakka. Kesäinen korikassi on ollut mielessäni, mutta koska en ollut varma minkä verran sellaiselle tulee minulla käyttöä niin en ollut viitsinyt ostaa. Emmauksella vastaan tuli kiva, tasan yhtien housujeni kanssa samanväristä vihreää väriä sisältävä versio. 4 euron hinnalla raaskin ostaa tämän kivan kesäisen kassin.


Näiden ostosten jälkeen minun piti tulla pyörineni kotiin, vaikka olin ajatellut käyväni vielä Kierrätyskeskuksessakin. Tavaraa oli nimittäin niin paljon, että piti purkaa välillä kotona. Roudasin tuolin pyörän tarakalla kotiin, purin tavarat ja lähdin vielä sinne Kierrätyskeskukseenkin.

Sielläpä taas olikin varsinaiset aarrepäivät. Löysin aivan käsittämättömän määrän hyvää tavaraa trokauspiirilleni (eli sille porukalle, joille ostan kirpputoreilta tavaraa aina kun sopivaa tulee vastaan. Pääosin piiri koostuu perheeni jäsenistä ja muutamasta ystävästäni).

Aterinlaatikot pengoin läpi ja sieltä löytyikin vaikka kuinka paljon Hackmania. Oikealla Savoniaa ystävälle, jolle ostin jo aiemmin kyseistä sarjaa täydentämään häneltä jo löytyviä osia  (eli Jenni jos luet tämän, niin tällaiset sinulle hankin, toivottavasti kelpaa!). Vasemmalla itselleni sirot jälkiruokahaarukat ja -veitset ja kaksi kaunista voiveistä. Kaikki 50 senttiä kappale, paitsi pikkulusikat vain 20 senttiä. Halpaa.


Nanny Stillin Riihimäelle suunnitteleman Kirsikka-sarjan lasit olivat niin hellyyttävät, että ostin nekin. Hintaa oli vain 1 euro.


Mutta sitten siihen varsinaiseen tämänkertaiseen aarreaittaan, nimittäin vaatepuoleen! Ihan käsittämätön määrä taas hyviä priimakuntoisia vaatteita. Trokauspiirissäni on se hyvä puoli, että siihen kuuluvat henkilöt ovat kaikki melkein eri kokoa, eli joka kerta kun löydän hyvälaatuisia vaatteita keksin aina jonkun kenelle kyseinen koko sopii.


Tällainen pino vaatteita tällä kertaa. En edes vaivaudu kuvaamaan näitä, koska vaatekuvista tulee kauheita jos vaatteet eivät ole saajan päällä. Enkä edes luettele mitä kaikkea noissa pinoissa löytyy, ette jaksaisi lukea. Kaikki vaatteet maksoivat 1-5 euron välillä. Merkkejä on mm. Tommy Hilfigeriä Laura Ashleyta ja Dieseliä. Löytöjä lähtee sovitukseen äidille, isälle, molemmille siskoille ja kahdelle kaverille.

Tällainen kirppisreissu tällä kertaa. Suomen huutokauppakeisarin sanoin "Ei voi olla kuin tyytyväinen".

PS: Harjoittelin tähän postaukseen vähän PhotoScapen käyttöä. Ihan kiva välillä saada kuvia vähän rinnakainkin.

Kesäpäivän (ja etätyöpäivän) virkistäjä

Schweppes Bitter Lemon. Aamen.


Olen pyytänyt meidän lähimarkettia laajentamaan valikoimiaan tämän osalta. Ei ole vielä onnistunut. Piti ihan Stockan herkusta hamstrata.