Yes, honey

Ennen inhosin hunajaa. Siis oikeasti inhosin. Ajatuskin tuosta ylimakeasta ja tahmeasta vellistä puistatti.

Olen käynyt hunajan kanssa pitkän prosessin. Ongelmani sen kanssa johtuivat eniten siitä, että minulla ei ollut hajuakaan miten ja missä hunajaa käytetään. Ainoa tapa, jonka keksin oli lisätä hunajaa teehen. En pidä yhtään makeasta maussa teessä, juon teeni aina sellaisenaan tai sitruunalla, en koskaan sokerin tai hunajan tai maidon kanssa.

Sitten löysin jo aiemmin blogissa ylistämäni turkkilaisen jugurtin. Ryhdyin lisäämään jugurtin päälle pähkinöitä ja valutin päälle vielä pienen määrän hunajaa. Jugurtin happamuus taittoi hunajan pahimman äkkimakeuden ja yhdistelmä alkoi maistumaan suussani siedettävältä. Suoraan sanoen hyvältä.

Enää en inhoa hunajaa. Suorastaan rakastan sitä tässä yhdistelmässä, josta on tullut viikonloppuaamujen luksus-valinta arkiaamujen nuivan rahka ja marjoja - aamiaiselleni.

Ja sitten löysinkin jo tämän luksus-luomuhunajan, jota myydään Käpylän Kettukarkki-shopissa. Valintani on Creamy dreamy -versio Nordic Honeyn maailman ihanimmassa purkissa myytävästä hunajasta on hieman vaahdotettu ja koostumukseltaan samettista kreemiä enemmänkin kuin tavallista hunajaa.

 Tätä hunajaa lirutellaan hitaasti ja säästeliäästi aamujugurtin päälle viikonloppuaamuisin.

Aurinkoinen viikonloppu ja muutama kirppislöytö

Aivan mahtava sää toi viikonloppuun ihan oman fiiliksensä. Olin aivan koko ajan ulkona - joko pihahommissa (tekemässä jotain hyödyllistä) tai sitten istuin vain naapureiden seurasta nauttien, lehtiä lukien ja kahvia juoden auringossa.

Viikonlopun työsaldoon kuuluu molempien polkupyörieni pesu ja huolto, minttupenkin kitkeminen, muutaman kukkapenkin läpikäynti ja kitkeminen sekä rappukäytävän huolellinen pesu.

Myös ulkoruokintakausi alkoi. Puutarhassa syödessä helpointa on koota annos valmiiksi sisällä ja kantaa ulos nautittavaksi. Näppäränä ratkaisuna tähän on lautaselle koottu salaatti. Endiivi on suosikkini rapsakan rakenteensa, hyvän makunsa ja hauskan ulkomuotonsa vuoksi. Lauantain endiivisalaatti näytti tältä ja sai naapurit kyselemään, onko minulla taustaa ravintolakeittiöstä. Nauratti tuo kommentti, näköjään kukan muotoon asetellut salaatinlehdet assosioituvat heille ammattilaisuuteen (ruoka-alan ammattilaisia molempia siskojani tätä lukiessa varmaan taas naurattaa).

Endiivinlehtien päälle heittelin tomaattia, mansikkaa, basilikaa, vuohenjuustoa ja avokadoa. Hyvä oliiviöljy, balsamico-siirappi ja sormi-suola kruunasivat annoksen.

Sunnuntai-iltana ajelin pyörällä ympäriinsä asuinalueeni katuja. Kävin noutamassa vähän kirpparilöytöjä, joita alueen facebook-kirpputorilta oli itselle huudettu. Italialaiset käyttämättömät nahkasandaalit hauskoilla punaisilla kukilla 10 euron hintaan olivat aika löytö ja tulevat kivoiksi kesäkengiksi minulle. Lasten jutut - satiinitennarit ja sortsipuvut eivät olleet varsinaisesti omia löytöjäni, vaan kummilapsen muualla asuvan äidin hankintoja, jotka kuriirina hänelle noukin.

Toivottavasti aurinkoiset säät jatkuvat. Ainakin meidän taloyhtiössä ihmiset alkavat taas löytää pihalle ja iso viihtyisä pihapiiri tarjoaa asukkaille taas pitkän talven jälkeen lisäolohuoneen.

Kukkahommia

Perustan pihallemme kasvulaatikkoviljelmää ja tästä syystä retket taimikaupoille ovat olleet ajankohtaisia.

Reissullani nappasin mukaan myös muorinkukan, jonka roikkuvat kauniit lehdet saivat mielenkiintoni heräämään. Minulla on ollut into pitää eteisessä seinätelineessä viherkasvia, mutta toistaiseksi ainoa mikä siinä on pärjännyt hengissä on ollut kukkiva kaktus.

Tein vihdoin vapun kunniaksi kodin kukille mullanvaihdon (olen siinä hommassa välillä vähän laiska, kun autoton ei oikein jaksa roudailla isoja multasäkkejä kaupasta kotiin). Samalla muorinkukka pääsi Arabian vanhaan ruukkuun ja siirsin sen kaktuksen tilalle seinätelineeseen. Katsotaan, miten tyypin käy - oliko vähän valoton sijoituspaikka tälle kuolemantuomio vai alkaisiko tuo viihtyä tuossa kohdassa. Kaktus siirtyi valoisammalle paikalle ikkunan lähelle, sillä toivoisin, että se monen vuoden (varjoisesta sijoituspaikasta johtuneen) kukkimistauon jälkeen puhkeaisi taas jossain vaiheessa kukkaan.

Nyt jännitetään sitten muorinkukan kohtalosta - selviäisiköhän se tuossa? Hoito-ohje ainakin kuulostaa lupaavalta:  "Viihtyy parhaiten varjossa tai epäsuorassa auringonvalossa, vältä suoraa auringonvaloa. Lämpötila 15–25 astetta."