Antaa kukkia

Vuoden pimein aika teki aika lailla hallaa kotini viherkasveille ja kaksi kasviani kärsi niin pahasti, että päädyin heittämään ne kokonaan kompostiin. Jälleen kerran tästä tuli hyvä muistutus siitä, että halpoja kasveja ei kannata ostaa - olin molemmat kuolleet kasvit ostanut jostain marketin laarista parilla eurolla. Poisheittäessäni tutkin juuria tarkemmin ja huomasin, että kumpikin oli juuripussilla istutettu. Tämä tarkoittaa sitä, että juuret oli vangittu pikkuisen pussin sisään, eikä niillä ollut mitään mahdollisuutta levittäytyä koko multa-alaan ja kasvaa vahvoiksi kasvin kasvun myötä. Eipä ihmekään, että vielä raju valonpuutos vei kasvit ihan kauhean huonoon kuntoon.

Noudatin tästä viisastuneena taas paremmin omaa ohjettani, että kukat kannattaa ostaa kukkakaupoista ja lähdin kukkaostoksille läheiseen kukkakauppaan. Leikkokukkien osalta olen tätä viisautta julistanut jo pidempään, sillä jos ostat tulppaaninippusi aina K-kaupan ämpäristä, niin sidontataitoisia kukkakauppoja ei kohta enää ole. Ja kaupan laareista ostaessa kukat saattavat olla jo vanhoja ja lakastuvat muutamassa päivässä. Kukkakaupasta ostaessa saa mukana takuun, että kukat ovat tuoreita ja kestävät kotonakin sitten pidempään. Hinta on kalliimpi, mutta pidempi kesto ja ammattitaitoisen floristin työn tukeminen on mielestäni sen väärti.

Ostin nipun eukalyptyksen oksia, koska ne jaksavat pysyä vihreinä pitkän aikaa - itseasiassa ikuisesti, sillä kuivuessaankin oksa säilyttää kauniin vihreytensä. Uutena tuttavuutena nappasin mukaan kaksi vahakukkaa, sillä mallailin niitä floristin kanssa eukalyptyksen oksien kanssa ja näyttivät aivan älyttömän kauniilta. Kotona ne pääsivät isoon Riihimäen keittiötölkkiin ja ovat kyllä aika kauniita.

Eukalyptyksen oksia leikellessäni niistä irtosi vähän lyhyempää pätkää, jotka laitoin vanhaan Arabian maljakkoon ja keittiönpöytää koristamaan.

Lisäksi halusin pysyvämmän viherkasvin ja tutustuinkin ihan uuteen tuttavuuteen, joka miellytti silmääni tosi paljon. Tummat lehdet ja hieman syreeninkukkaa muistuttava valkoinen kukinto - tämä Kaakkois-Aasiasta kotoisin oleva maaorkidea-lajike Ludisia sai minut ihastumaan.

Tämän pitäisi selvitä pimeämmänkin vuodenajan läpi, jos en vain kastele sitä liikaa (kukkakaupan ohjeiden mukaan talven läpi kaikille viherkasveille riittää kastelu kahden tai kolmen viikon välein, ei missään nimessä viikoittain, kuten minulla usein on tapana kastella).

Sain vielä kaupan päälle nipun tulppaanisipuleita, jotka laitoin kukkimaan Miranda-kulhoon, kun en parempaakaan paikkaa keksinyt. Ihan söpöltähän nuo tuolta kurkistellessa näyttää, vaikka kuva kaikessa huonoudessaan onkin aika - noh - huono.

Äidin joulun alla tuoma amarylliskin näyttää parastaan ja kukkii täydellä voimallaan.

Nyt on koti täynnä kukkivia kasveja. Kyllähän ne ilahduttavat, kun ulkona on karua ja vihreitä lehtiä ja pihan kukkivia tulppaaneja saa odotella vielä suunnilleen 5 kuukautta.

Kotikaupungit kirppislöydöissä

Vanhempani olivat muutaman viikon kaukomatkalla ja jättivät tuttuun tapaan autonsa siksi aikaa käyttööni. Pääsin pitkästä aikaa kiertelemään hieman kaukaisempiakin kirppareita.

Eteiseni seinää on jo useamman vuoden koristanut Arabian kaupunkisarjan pikkuinen seinälautanen, jossa on kuvattuna kotikaupunkini Lappeenrannan satamamaisema. Olen tämän lautasen löytänyt joskus kirpputorilta.

Nyt kävi hauska tuuri, kun löysin Vantaan Kontista vastaavan lautasen, mutta nykyisestä kotikaupungistani, eli Helsingistä. 3 euron hinta oli varsin kohtuullinen, joten Finlandia-taloa kuvaava Helsinki-lautanen pääsi kotiin mukanani.

Siinä ne nyt nököttävät, eteisen seinällä - kaksi kotikaupunkiani.

Papua!

Pavut ja linssit ovat älyttömän kätevä ruoka-aines, joita voi käyttää monipuolisesti salaateissa, keitoissa ja muhennoksien lisänä. Niitä saa käyttövalmiina kaupan säilykehyllystä, mutta isommalla käytöllä omalla liottelulla ja keittämisellä säästää pitkän pennin.

Mustasilmäpapu on yksi oma suosikkini - mukavan kokoinen, näköinen ja makuinen papuperheen jäsen. Hypistelin papupussia ja mietin, että mitä näistä tekisin. Mieleeni tuli Portugalissa silloisen poikaystävän välillä kasaama portugalilainen papusalaatti, johon tuli tonnikalaa ja kananmunaa ja tuoretta persiljaa.

Koska en ole mikään ihan kauhea tonnikalan ystävä, niin lähdin sekoittelemaan oman papusalaattini, pikkuisen portugalilaista vastaavaa mielessä pitäen. Tajusin, että tämähän on maailman helpoin ruoka - herkullinen ja sekaan voi sekoitella melkein mitä vain.

Omaan versiooni tuli mustasilmäpapujen kanssa kirsikkatomaattia, lehtipersiljaa, hieman kotijuustoa murennettuna, katkarapuja ja kylmäsavulohta. Mausteeksi oliivilöljyä, etikkaa, hunajaa ja valkosipulia.

Katkarapu-kylmäsavulohi -papusalaatti

4-5 dl Mustasilmäpapuja (pussin keitto-ohjeen mukaisesti liotettuina ja keitettyinä ja jäähdytettyinä)

Kastike:
3 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi raastettuna
2 tl etikkaa
2 tl juoksevaa hunajaa
suolaa
rouhittua mustapippuria

Sekoita kastikkeen ainekset erillisessä kupissa ja sekoita papujen joukkoon.

1 pussi katkarapuja
100-150 g kylmäsavulohta
Kirsikkatomaatteja
Kotijuustoa
Puntti lehtipersiljaa

Sulata katkaravut ja lisää papujen joukkoon. Pilko joukkoon kylmäsavulohi ja kirsikkatomaatit. Murusta sekaan vielä kotijuustoa. Hienonna noin puntillinen lehtipersiljaa lopuksi joukkoon.

Anna maustua jääkaapissa noin tunti ennen tarjoilua.

MUJI Pop-up Helsingin Torikortteleissa

Japanilainen, minimalismiin ja arjen käytännöllisyyteen keskittyvä supermerkki MUJI avasi joulukuun ajaksi pop-up -kaupan Helsingin Torikortteleihin Senaatintorin kupeeseen.

Olin käymässä lounaalla keskustassa, niin pistäydyin samalla reissulla tsekkaamaan kaupan. Ihana liiketila ja positiivisesti yllättänyt laaja valikoima.

Paperitavaraa, suihkutuotteita, säilytysratkaisuja, sukkia, astioita, keittiön pikku vempeleitä ja tuoksukynttilöitä löytyi hyllyiltä.

Omaan ostoskassiin sujahti kapoinen, kynänmuotoinen pyyhekumi, joka tulee tarpeeseen lauluharrastuksen yhteydessä nuottirivien yläpuolelle tehtävien merkintöjen korjailussa.

Toinen hankinta on kekseliäs keittiön pikku säilytysratkaisu. Muovikelmun tai folion rullat sisäänsä sujauttava muovinen kotelo, jossa on terävä leikkausreuna sopivan palan leikkaamiseksi. Ei enää hataria pahvilaatikoita, jotka leikkavaat erityisesti elmukelmun miten sattuu. Nämä muoviset säilyttimet myös pitävät muotonsa, eivätkä nuhjaannu niin kuin pahviset sisarensa pyöriessään laatikon pohjalla.

Ostin samantien kaksi - yhden kelmulle ja yhden foliolle. Tykkään.