Gazpacho

Gazpacho - kylmä tomaattikeitto. Kesäruokaa parhaimmillaan.

Ja minä tein sitä keskellä talvea! Kylmä ja raikas ruoka ei ole ehkä se, mitä ensimmäisenä marraskuun pimeydessä ja kylmyydessä ensimmäiseksi haluaa. Mutta minä olen himoinnut gazpachoa nyt jo monta viikkoa. Ehkä keho marraskuun pimeydessä huutaa tällaisia terveys- ja vitamiinipommeja. Tai ehkä se kaipaa kesän makumuistoja (gazpacho oli kesällä vakiolounaani Portugalissa, kun oli joka päivä niin kuuma. Kylmä kasviskeitto raikasti mukavasti.)

Kun jääkaapista kaivelin eilen ylikypsäksi päässeitä tomaatteja, ja muutkin vihannekset jääkapissa olivat gazpachoon sopivia, niin päätin pyöräyttää keiton iltapalaksi.

Tämähän on superhelppo ja nopea valmistaa. On oikeastaan vihannespirtelö, joka valmistuu tehosekoittimessa.

Gazpacho on helppo ja nopea tehdä, kun ainekset vain pinotaa blenderiin ja annetaan sen tehdä raskain työ.

Gazpacho, eli kylmä tomaattikeitto

6 kypsää tomaattia siemenet poistettuna
2 lehtisellerin vartta
1/2 paprika
1/3 kurkkua kuorittuna
1 valkosipulin kynsi
2 rkl sitruunamehua
2 tl balsamiviinietikkaa
loraus oliiviöljyä
1 dl vettä
suolaa
sokeria
mustapippuria

Pilko ainekset tehosekoittimeen. Tomaatin siemenet kannattaa oikeasti poistaa, sillä rikkoutuessaan ovat karvaan makuisia. Pyöräytä sileäksi. Maista ja lisää tarvittaessa etikkaa, sitruunaa tai mausteita.

Siivilöi keitto ja anna sen mielellään seisoa pari tuntia kylmässä makujen tasoittumiseksi.

Ovikranssin uudet vaatteet

Joulukuun pian alkaessa minäkin aloin kaivata ovikranssia oveen. Ostin viime vuonna Stockalta joulunjälkeisistä poistomyynneistä muutamalla eurolla kivan ovikranssin. Kivan ja tylsän. Täydellisen siis tuunausta ajatellen.

Tässä alkutilanne - ovikranssi ja kasa kirpparilta hamstrattua pitsinauhaa.

Kirppareilta löytyy paljon askarteluun ja käsitöihin sopivaa materiaalia. En ole niinkään itse mikään varsinainen askartelija, mutta myös neulomiseen ja ompeluun sopivaa materiaalia on yllin kyllin tarjolla, kun vain kaivelee. Muun muassa kuvassa näkyvät pitsinauhat on kirpparilta.

Tähän kranssiin sommittelin aluksi tuota ohuempaa pitsinauhaa, mutta totesin, että se on liian ohutta näin järeän kranssipohjan kaverina. Siispä päädyin kieputtamaan tuota leveämpää nauhaa. Nauha vain kranssin ympärille ja parilla pistolla kiinni. Helppoa ja nopeaa.

Mustasta satiininauhasta sai solmittua vielä kivan rusetin, päätin sen laittaa vielä tuohon päälle. Rusettikin muutamalla pistolla kiinni kranssiin, tai oikeastaan siihen pitsinauhaan.

Ja näin, valmista tuli! En tiedä onko tuo nyt niin varsinaisesti jouluinen tuo kranssi, mutta en nyt muutenkaan ole mikään ihan kauhea punavihreän joulun kannattaja. Talvinen tämä mielestäni kuitenkin on, että ehkä nimeän joulukranssin sijaan talvikranssiksi. Eikö tätä sillä verukkeella voi sitten roikottaa ovessa jonnekin maaliskuulle saakka?

Oveenkin se jo pääsi.

To do -listan voima

Hoitamista odottavien asioiden lista on päässyt venymään. Pieniä juttuja, helposti unohtuvaa sorttia. Isompia asioita, joiden toteuttaminen vaatii vähän suunnittelua. Asioita, joiden hoitamattomuus ärsyttää. Kiireellisempiä ja vähemmän kiireellisiä.

Kuva lainattu

 Istuin alas. Mietin. Kirjoitin nämä asiat lapulle. To do -listahan siitä tuli, seuraavanlainen:

• Milanon matkaoppaiden palautus kirjastoon
• Läksiäislahja työkaverille
• Vuosipäivälahja poikaystävälle
• Laukun hihnan tuunaus paremmaksi suutarilla
• New Yorkista vuosi sitten ostettujen ihanien korkokenkien korjauksen konsultointi suutarilla. (Paljastuivat ryökäleet eri kokoisiksi, toinen on puoli numeroa isompi, eikä pysy jalassa. Suutarin tuomio: ei kannata eikä oikein voikaan korjata kenkää pienemmäksi.)
• Uudet vetimet keittiössä majailevaan arkistokaappiin (toimii paperiarkiston sijaan täällä kuiva-ainekaappina, yksi vetimistä meni rikki viikko sitten)
• Vakuumipussi kaappisiivousta varten

Ennen iltapäiväkokousta pistäytyminen keskustassa. 1.5 tuntia ja kaikki oli hoidettu! Jäi hyvin aikaa lounastaa ystävän kanssa pitkähkö lounas.

Hyvä minä!

Victorian salaisuus talvi-iholle

Milanon lentokentällä oli Victoria's secretin myymälä. Minähän riemastuin. En niiden hepenien takia, vaan sen takia, että kyseisellä merkillä on aivan ihania kosteusvoiteita. Kyllä, kosteusvoiteita.

Vierailin VS:n myymälässä viimeeksi vuosi sitten New Yorkissa. Ostin silloin testaukseen näitä kyseisiä voiteita. Niin itselleni, kuin tuliaiseksi siskoilleni ja äidilleni. En olisi uskonutkaan, miten ihana tuote on kyseessä. Täyteläistä, todella hyvin kosteuttavaa vartalovoidetta. Nopeasti imeytyvää vielä. Pelkäsin, että tuoksu on liian imelä, mutta mitä vielä. Ihanan tuoksuista kaiken lisäksi.

Kyseessä on Ultra-moisturizing hand and body cream. Tämä kosteuttavampi versio, josta itse pidän myydään tuubissa. Myös sellainen vähän vähemmän rasvainen versio on olemassa, samoin kuin tuoksuva vartalosuihke.

Eri tuoksuvalikoimaa on tarjolla niin paljon, että valinnanvaikeushan siinä meinaa iskeä. New Yorkista ostin itselleni Mango Temptation -nimisen voiteen, tuoksuna mangonektari ja kiinanruusu. Lahjaksi Strawberry & Champagne -tuoksua, siskolle ja äidille. Olen käytellyt supersäästeliäästi omaani koko vuoden ajan. Purkki veteli ihan viimeisiään ja olinkin jo miettinyt mistä ja milloin saisin uuden purkin. Milanon kauppa tuli täydelliseen aikaan eteen. Minulla on kyseisestä mango-tuoksusta myös vartalosuihke, koska New Yorkissa oli silloin joku sellainen tarjous, että sen taisi saada ilmaiseksi mukaan tms., mutta se on ollut vähemmällä käytöllä.

Viisastuneena ostin kotiin kaksi tuubia. Tuoksut valitsin nopeasti valtavasta valikoimasta, sillä lennon lähtöön ei ollut paljoa aikaa. Vaihtoehtojen paljoudessa ei kannata liikaa ryhtyä niitä nuuskimaan, sillä siihen se loppupäivä sitten helposti hujahtaakin. Kotiin lähti imelännimiset tuubit - Ravishing Love (karhunvatukkaa ja syreeniä), sekä Love Spell (kirsikankukkaa ja persikkaa). Imelistä nimistään huolimatta molempien tuoksu oli kuitenkin mukavan raikas.

Siispä, jos matkoillanne törmäätte VS:n myymälöihin, niin vaikkei heidän muut tuotteensa kiinnostaisikaan, niin suosittelen pistäytymään kosmetiikkapuolella. Kiva tuliainen vaikka ystävälle tai siskolle.

Laukku Milanosta

Vinkkasinkin jo aiemmin, että ajatuksissa oli ostaa Milanosta uusi käsilaukku. Löytyihän sellainen, vaikken ihan sellaiseen laukkutaivaaseen päätynytkään, kuin mitä kaupungilta odotin.

Vaikka haussa oli iso käsilaukku töihin, johon mahtuisi 13'' läppärini, niin kotiin lähti kuitenkin vähän pienempi versio. Täydellistä isoa laukkua kun ei vain tullut vastaan, ja toisaalta tämä kyseinen oli mielestäni niin kiva. Kokonsa puolesta on aivan täydellinen kaupunkimatkoille, ja oikeastaan kaikkiin muihin tilanteisiin paitsi sellaisiin, kun pitää olla läppäri tai paljon työpapereita mukana.

Konjakin värinen nahka jatkaa voittokulkuaan laukkuvalinnoissani ja kengissäni. Pehmentää mukavasti esimerkiksi mustan talvitakin aiheuttamaa värittömyyttä. Ja vanhenee kauniisti, mielestäni kauniimmin kuin musta nahka. Pitkä hihna, joka riittää olalta ristiin on itselleni vaatimus. Kädet pysyvät tarvittaessa vapaana, ja matkoilla on esimerkiksi paljon turvallisempi, kuin toisella olalla keikkuva laukku.

Downton Abbey

TV1 tiistaisin klo 21:00-21:49, parasta mitä televisio tällä hetkellä tarjoaa - Downton Abbey. 

Crawleyn sisarukset Lady Edithin häissä, jotka päättyivät surullisesti ennen kuin oikeastaan alkoivatkaan. Voi Edithiä...

Sarjassa seurataan Crawleyn aatelissuvun ja heidän palvelijoidensa elämää kuvitteellisessa Downton Abbeyn kartanossa Pohjois-Yorkshiressa.

Nyt televisiossa pyörii kolmas kausi, Yle on näyttänyt sarjan alusta saakka muutaman viimevuoden aikana. Olen seurannut sitä enemmän ja vähemmän koko ajan. Haaveilen kuitenkin sarjan DVD-boksista ja älyttömästä Downton-maratonista. Pitäisiköhän kirjoittaa joulupukille?

Downtonin tarina alkaa Titanicin uppoamisesta. Suvun perillinen on ollut mukana neitsytmatkalla. Taloon jää vain tyttäriä ja testamentin mukaan kartanon perijäksi kelpaa vain mies (ah, 1900-luvun alun Englannin tasa-arvon puute...). Uusi perillinen löytyy ja tarina alkaa. Ensimmäinen kausi päättyy I maailmansodan syttymiseen. Sarjan toisessa kaudessa seurataan maailmansodan aikaisia tapahtumia ja kolmannessa kaudessa Crawleyt palvelijoineen siirtyvät 1920-luvulle.
 
Nyt televisiossa pyörivällä kolmannella kaudella on nähty mm. Crawleyn vanhimman tyttären Lady Maryn häät - yksi sarjan huippuhetkistä.

Parasta sarjassa on ehdottomasti 1900-luvun alun englantilaisen aatelisperheen supermuodolliset tavat, palvelusväen ja yläkerran väen suhteet, henkilöiden tarinat ja romantiikka. Ja tiedän, että kaikki mainitsevat _aina_ sarjasta puhuessaan Maggie Smithin esittämän suvun matriarkan, leskikreivitär Violetin kuivan sarkastiset sutkautukset, mutta ei niitä voi sivuuttaakaan! Lausahdukset ovat vain niin kuolemattomia!

Leskikreivitär Violet, esittäjänään Maggie Smith. Sarjan sarkastisimmat sutkautukset tulevat tämän naisen suusta.

Ja ihan oikeasti kyllä parasta sarjassa on puvustus. Sarjaa seuratessa näkee hienosti varsinkin naisten muodin vapautumisen edvardialaisista korseteista 1920-luvun charleston-tyyliin. Alla näkyvä Lady Maryn hääpuku oli sarjaan tehty kallein puku, ja maksoi noin 4000 puntaa.

Se kuuluisa hääpuku kantajanaan Lady Mary

En tiedä pääseekö sarjaan enää nyt näytettävissä jaksoissa kärryille, mutta suosittelen kuitenkin tutustumaan sarjaan. Itse olen koukussa.

Kirjoituksen kuvat lainattu erinäisistä lähteistä.

Illan torkku

Olen aamuvirkku. Herään viikonloppuisinkin yleensä suunnilleen samoihin aikoihin kuin kaikkina muinakin aamuina. Yleensä viimeistään puoli kahdeksalta. Joskus unta riittää yhdeksään saakka ja silloin oikein pitää hämmästellä itseäni kuinka myöhään nukuinkaan. Illalla sitten silmät eivät pysykään kovin myöhään auki.

Tämä yllä oleva teksti liittyy ehkä eniten viime syntymäpäivääni, jota vietimme Portugalin maaseudulla palaten illaksi takaisin Lissaboniin. Päivä oli ihan super, heräsimme poikaystäväni perheen maaseutukodissa, lähdimme sieltä perhetutun omistamalle viinitilalle, söimme lounasta keskiaikaisessa linnassa, kävimme oliiviöljytehtaalla ostamassa öljyä suoraan tuotantolinjalta ja sitten menimme vielä rannalle auringonlaskun ajaksi. Saavuimme takaisin Lissaboniin poikaystävä kysyi, että haluanko lähteä vielä ulos syömään ja drinkeille. Minä halusin mielummin laittaa yöpuvun päälle. Kello oli kahdeksan illalla...

Olen poiminut oheisen posterin netin uumenista, kun se naurattaa minua juuri tämän syntymäpäivätarinan takia. Lähde on hävinnyt. Voisin ottaa tekstin vaikka makuuhuoneen seinälle kehystettynä, niin hyvin se minulle sopisi.

Vanish flunssa!

Huomenna aamulennolla lähtö - minulla puolikuntoinen olo.Voihan kökkö, flunssanko tässä tulee vielä muiden vastoinkäymisten lisäksi selätettäväksi?

En ole ollut pitkään aikaan kipeänä. Töissä ja lähipiirissä on kiertänyt ties kuinka monta flunssa-aaltoa, minä olen porskuttanut terveenä. Muutaman kerran on ollut viime vuosina olo, että saattaisin tulla kipeäksi, mutta siihen se on sitten kuitenkin toistaiseksi jäänyt.

Toivottavasti nytkin. Apukeinona kuitenkin flunssankarkoittaja numero yksi - kuumaa vettä ja inkivääriä. Yksi parhaista kuumista juomista, minkä tiedän.

Resepti on yksinkertainen kuin mikä - keitetään vesi, ja paloitellaan pari senttiä inkivääriä kiekoiksi teekannun pohjalle. Ei tarvitse edes vaivautua kuorimaan. Päälle kaadetaan kuuma vesi, annetaan hautua rauhassa. Nautitaan. Ja pidetään sormet ja varpaat ristissä, että flunssanalku säikähtää ja lähtee lätkimään.

Toinen vaihtoehto samaan lopputulokseen on kiehauttaa inkivääripalat veden kanssa kattilassa, mutta vedenkeitin on niin kätevä, että suosin tätä haudutusmetodia, vaikka juoma saakin hautua aika pitkään.

Inkivääri on ikiaikainen keino flunssan karkoittamiseen. Luonnolääketieteessä sen uskotaan parantavan paljon muutakin. Flunssat ja vilustumiset, vatsavaivat, nivelvaivat ja pahoinvointi ovat tunnetuimpia vaivoja, joita vanha kansa Suomessakin on tiennyt inkiväärin lievittävän.

Milanoon

Olen lähdössä huomenna Milanoon. Reissun piti olla minun ja poikaystäväni yhteinen pitkä viikonloppureissu - kävelyä ympäriinsä, maisemia, nähtävyyksiä, ruokaa ja viiniä ja uuden käsilaukun metsästystä (minulle, ei hänelle...).

Toisin kävi, poikaystävä joutui puun ja kuoren väliin työnantajansa kanssa, työasiat tulivat eteen, eikä pitkä viikonloppu Milanossa ollutkaan hänelle enää mahdollinen. Suunnitelmat menivät uusiksi. Valmistauduin jo henkisesti matkustamaan yksin (mikä ei sinänsä ole minulle mikään maailmanloppu, koska luuhailen maailmalla työasioiden takia pääosin yksin), mutta tuntui kyllä aika tylsänankealta vaihtoehdolta. Matkaa ei voinut perua, sillä sekä lentoliput, että hotelli olivat ilman peruutusmahdollisuutta. Romanttissista illallisista kaksin illallistamaan yksin kirjan kanssa jonnekin Pohjois-Italiaan - voi blaah.

Mutta onneksi kaveripiiristä löytyi ystävä, joka pystyi ex-tempore järjestämään asiansa niin, että lähteekin seurakseni Milanoon. Voi onni! Siispä, yksinäisten illallisten sijaan tiedossa on kävelyä ympäriinsä, maisemia, nähtävyyksiä, ruokaa ja viiniä ja uuden käsilaukun metsästystä (minulle, ei hänelle...).

Kuva lainattu

Jälkiruokaviinilasit

Ehdin pitkästä aikaa piipahtamaan töiden jälkeen kirpparilla. Viimeaikoina työpäivät on taas vähän venyneet ja muutenkin illat ovat olleet koko ajan täynnä ohjelmaa. En ole yksinkertaisesti vain ehtinyt kirpparille, kun ryökäleet sulkevat ovensa jo viideltä.

Vajaa puoli tuntia ennen sulkemisaikaa tänään ovesta sisään pelmahdin. Aikaa oli liian vähän - monta nurkkaa jäi penkomatta.

Olen kuitenkin varsin tyytyväinen päivän löytöön.

Olen pitkän aikaa kaivannut jälkiruokaviinilaseja. Portviini on yksi suosikkini, ja nyt viime aikoina olen laajentanut myös muihin jälkiruokaviineihin. Sopivan sirot lasit näiden herkkujen nauttimiseen on ollut kaapin puute.

Siksi toinkin iloisena 6 kpl oheisia laseja kotiin. Hintaa koko satsille 5 eur. Lasin alla näkyy satsin säilytyslaatikko.

Laatikko osaa kertoa lasien taustoistakin. Ovat virolaisesta "Tarbeklaas" -nimiseltä tehtaalta. Löytyypä teksti "Made in USSR" myös, eli siitä voi vähän paikallistaa miltä aikakaudelta lasit ovat peräisin.

Lasien lisäksi kotiin tuli myös villainen huppu. Monta nurkkaa jäi vielä penkomatta - milloinhan ehtisin kirppareille taas oikein ajan kanssa?

Kurpitsarisotto

No nyt tulee sitten sitä lupaamaani kurpitsarisoton reseptiä. Kurpitsana siis edellisestä postauksesta tuttua butternut squashia, eli myskikurpitsaa.

Kurpitsarisotto

Paahda aluksi 1 keskikokoinen myskikurpitsa uunissa n. 30 minuuttia, eli kuori ja pilko se suuhun sopiviksi paloiksi, laita uunivuokaan. Lisää tilkka oliiviöljyä ja nokareita voita, vähän suolaa ja pippuria. Sitten vain uuniin.

Sillä aikaa kun kurpitsa paahtuu, niin valmista risotto:

3 salottisipulia
3 kynttä valkosipulia
n. 400 g risottoriisiä
n. 1.5 dl valkoviiniä
n. 1.5 l kasvislientä (tein omani kuumentaen kattilassa vettä ja Touch of Tasten Ruskistettu salottisipuli-fondia)
n. 100 g parmesan-juustoa
voita

Mausteet: maun mukaan: pippuria, sahramia, timjamia, salviaa...Lue edellisen postauksen vinkit myskikurpitsan kanssa sopivilsta mausteista.

Itse käytin tässä sahramia, pippuria ja hieman kuivattua salviaa.

Risoton valmistus:

Tee kasvisliemi erilliseen kattilaan risottopannun viereen, kuumaa lientä on siitä helppo nostella pannulle risoton joukkoon pikkuhiljaa.

Kuulota oliiviöljyssä hienonnettu salottisipuli ja valkosipuli. Lisää risottoriisi pannulle, ja kääntele sitä hetken. Kaada joukkoon valkoviini.

Ryhdy lisäilemään kuumaa kasvislientä kauha kerrallaan riisin joukkoon. Sekoita koko ajan, anna riisin imeä lientä ja lisää sitten uusi satsi pannulle. Kypsennä alhaisella lämpötilalla, kunnes riisi on kypsää (n. 20-25 minuttia). Lisää joukkoon haluamasi mausteet.

Ota valmiiksi paahtuneet kurpitsat uunista. Muusaa niistä puolet ja sekoita riisin joukkoon. Jätä loppupuolisko kurpitsasta palasiksi, sekoittele nekin varovasti riisin sekaan. Älä enää kypsennä risottoa, vaan ota se sivuun kuumalta liedeltä.

Lisää lopuksi risoton joukkoo reippaasti sekoittaen parmesanraaste, sekä voinokareita kiiltoa ja makua antamaan. Syö risotto heti, se on parasta samantien.

Vinkkejä risoton valmistamiseen:

• oikeanlainen risotto on lautasella löysän valuvaa, ei sellaista kouluruoka-"risottoja" joissa keitetyn riisin sekaan on heitetty mm. herne-maissi-paprikaa
• malta olla lieden ääressä koko ajan hämmentämässä risottoa. Lopputulos palkitsee, eikä tässä nyt kyllä mene kuin puolisen tuntia hämmentäessä.
• muista, ettet kypsennä risottoa enää parmesanin lisäämisen jälkeen, ettei lopputuloksesta tule liimamainen

Risotot ovat yhtiä (monista) lempiruuistani. Eihän sipulilla, valkosipulilla, viinillä, parmesanilla ja voilla voikaan tulla mitään muuta kuin ihanaa ruokaa. Risoton joukkoon voi muuten laittaa periaattessa mitä vain, ja siksi se onkin todella muuntautumiskykyinen ruoka.

Surkea ruokakuvaaja näyttää tässä, miltä lopputulos suunnileen näytti. Maku oli herkullinen.

Myskikurpitsa

Jälleen raporttia lähimarketin valikoimasta - nyt sieltä saa nimittäin myskikurpitsaa. Kasvislisäkkeiden kruunaamatonta aatelia. Kiitos typerä halloween-juhlinta, kun tuot tällaisia alihyödynnettyjä ja alitarjonnasta kärsiviä aineksia lähikauppohin.

Tältä myskikurpitsa näyttää, Kuva lainattu Wikipedialta.

Uunissa paahdetut myskikurpitsan palat ovat ehdotonta herkkua. Paahtamalla maku muuttuu miedon makeahkoksi ja koostumus on samettista. Englanninkielinen nimi "butternut squash" itseasiassa kuvaa makua hyvin - se on hieman pähkinäinen. Suomennoksena myskikurpitsa on mielestäni vähän hassu, joten itse puhun kyseisestä tuotteesta sen englanninkielisellä nimellä.

Myskikurpitsa taipuu myös herkulliseksi sosekeitoksi. Sen kaveriksi sopii maustehyllystä hyvin vaikka kaneli ja neilikka. Myös kookosmaidon kanssa tehty sosekeitto on herkkua.

Uuniin laitettaessa kurpitsa kuoritaan (jostain kyllä myös luin, ettei tarvitsisi välttämättä edes kuoria, mutta en ole näin kokeillut), siemenet poistetaan, kurpitsa paloitellaan kuutioiksi tai vaikka tuollaisiksi alle olevassa kuvassa näkyviksi lohkoiksi, ja levitetään uunivuuan pohjalle. Valellaan päälle oliiviöljyä ja nokareita voita. Voit maustaa kurpitsat todella monella tavalla, sillä useat mausteet sopivat myskikurpitsaan. Suola ja pippuri on lähtökohta, mutta niiden lisäksi vaihtoehtoja ovat muun muassa muskottipähkinä, kaneli, chili, rosmariini, timjami, tuore inkivääri, neilikka, tuore salvia tai vaikka paprikajauhe.

Paloja paahdetaan uunissa, aika riippuu siitä minkä kokoisia paloja pilkoit. Puolisen tuntia pienemmille paloille, 45 minuuttia isommille. Palat muuttuvat kullanvärisiksi paahdossa.

Tältä näyttävät BBC:n reseptin mukaan tehdyt paahdetut kurpitsan timjamin kanssa.

Bongasin vähän aikaa sitten reseptin myskikurpitsarisotosta. Risotot ovat yhtä lempiruokaani, joten taidan tästä nyt ostetusta kurpitsasta kokeilla ideaa. Kehittelen reseptiä, ja jos siitä tulee hyvää, niin varmaan julkaisen reseptin täälläkin.

Siivouspäivänä tuoksuu pesuaine ja kynttilät

Siivosin kodin. Matot parvekkeelle tuultumaan, imurointi, lattioiden pesu. Pölyjen pyyhintä. Keittiön pesu. Vessan kuuraus. Tavarat paikoilleen. Viikon aikana kertyneen lehtipinon läpikäynti. Roskat ulos. Kierrätyskasan lajittelu - lasit, metallit, muovit - kierrätykseen.

Nyt kotona tuoksuu mäntysuopa.

Laitoin vielä tuoksukynttilöitä palamaan. Kuulostaisi muuten aika tuoksucocktailita, mutta näissä kyseisissä on tosi vieno tuoksu. Ja molemmat tuoksuvat "puhtaalle".

Pink champagne ja pink grapefruit. Ostin I love me -messuilta, jossa kävimme viikon päästä avioliittoon astuvan ystäväni kanssa hääjärjestelyihin liittyen. Mistähän näitä saisi lisää, ovat nimittäin kivan näköisiä, hyvän tuoksuisia ja hinta ainakin messuilla oli oikein kohtuullinen kummassakin?

En ole ihan varma tuoksuuko vaaleanpunainen champanja nyt ihan tuolta, mutta vasemmanpuoleisen tuoksu on silti hyvä. Ja oikeanpuolinen tuoksuu ihan verigreipiltä.

Ruisleipä

Tiedättekö, mikä tämä on?

No pala ruisleipää. Eikä ihan mitä tahansa ruisleipää. Se on Luumäellä leivottua, Satun Makioiden Ruisriiviötä. Parasta mahdollista ruisleipää, jos minulta kysytään.

Satun Makioiden leipomo ja myymälä sijaitsee 6-tien varrella Luumäen kohdalla. Helsingistä päin tullessa oikealla puolella tietä. Siinä pitää ja kannattaa aina pysähtuä leipäostoksilla, kun ohi menee.

Itsehän kesän mökkimatkoilla ostan ja hamstraan pakkaseenkin heidän leipiään. Kaakkois-suomalaiseen leipäkulttuuriin tottuneena en vain totu Helsingin surkeaan leipätarjontaan. Täällä ei saa melkein kuin isojen leipomojen liukuhihnatuote-leipiä. Ihan blaah. Ainakin meidän lähikaupan valikoima on surkea. Hirveästi eri vaihtoehtoja kyllä löytyy, mutta kaikki on liukuhihna-muovipussileipää.

Kannelmäen Prismassa bongasin muutama viikko sitten lappeenrantalaisen Pullin leipomon rieskaa. Ostin innoissani. Tulisipa meidänkin lähimarkettiin. Kantsuun asti kun ei ihan ruokaostosten takia jaksa matkustaa.

Takaisin Satun Makioihin. Kuvan ruisleivän lisäksi myös Satun Makioiden perunalepuskat ovat ihan parhaita. Jos lukijakunnasta löytyy joitain, jotka ei tiedä, mitä perunalepuskat ovat, niin menkää leipomoon ja kysykää. Ostakaa ja nauttikaa. Ette kadu.

Eilen haudattiin meidän mummi. Surullinen päivä, mutta lohdutuksena tänään voi herkutella maailman parhaalla ruisleivällä. Äiti ja isä toivat sitä matkalta tuliaiseksi meille Helsinkiin tuotavaksi.