Paljon on tapahtunut

Nyt on kuulkaas elämässäni tapahtunut jotain niin merkittävää, että piti ihan blogin kuvausta tuossa sivussa oikealla muuttaa. Aiemmin siinä luki, että "blogia kirjoittelee hieman alle kolmekymppinen diplomi-insinööri Helsingistä". Nyt oli sitten käytävä se "hieman alle" pyyhkimässä pois ja ilmoittaa (blogi)maailmalle, että uusi vuosikymmen alkoi.

Ja upeissa merkissä se alkoikin. Viime lauantaina. Päätin olla pitämättä matalaa profiilia. Mitäs sitä olemaan vaatimaton. Paljon hauskempaa on pitää pompöösisti 50 juhlavieraan syntymäpäiväjuhlat. Jos on syntynyt kuumimpaan hellekesäaikaan, niin olisi suorastaan synti jättää järjestämättä isot kesäjuhlat. Oikein yksityistilaisuutena ravintolassa.

Kerrankin oli syytä mennä penkomaan Tigeriin paperitavaraa ja ostaa jotain niinkin syvällistä kuin vesimelonin näköisiä paperiviirejä, joilla juhlapaikan ovi koristellaan.

Juhlaruokana tarjoiltiin pitaleipiä, joiden väliin vieraat saivat tunkea pulled porkia, lähi-idän erilaisia tahnoja (hummusta, papa ganoushia sun muuta). Kyytipojaksi salaatteja ja siskon leipomuksia. Olin niin tohinoissani, että koko ruokapöytä jäi kuvaamatta. Juomatarjoilut tuli sentään huomioitua myös kameralla.

Ja kakku pitää syntymäpäivillä olla. Siihen pastellisia synttärikynttilöitä, joita apuvoimien (joiden keskiarvo iästä oli ehkä 7 vuotta ottaen huomioon myös sen, että minäkin olin mukana puhaltamassa).

Sain aivan mahtavia lahjoja. Sain kaikki ne jutut, jotka täälläkin toiveina mainitsin - Marimekon hipsterirepun, ompelukoneen ja golfhanskan. Tämän lisäksi sain muun muassa 7 pulloa shampanjaa. Ja vaikka mitä muuta kivaa. Ihan superyllätys oli, että vieraani tuntevat minut ja aineettomien lahjojen arvostukseni niin hyvin, että yksi porukka oli tilannut paikalle musiikkiduon esiintymään (syntymäpäiväsankari pyyhki kyyneliä Your songin aikana - se on yksi suosikkikappaleistani, eikä lahjan antajat taineet edes tietää miten hyvin se osui). Sen lisäksi kaksi lahjan antajaa antoi lahjaksi ravintolaillallisen, joten hauskaa on vielä luvassa tulevaisuudessakin.

Itsekin itketin vähän juhlavieraana olleita vanhempiani ja muita vieraita (ainakin äiti ja yksi toinen vieras todistajien mukaan saivat roskia silmiinsä) soittamalla viululla Akselin ja Elinan häävalssin. Meidän perheessä on sattunut nimittäin niinkin hauska yksityiskohta, että olen syntynyt vanhempieni hääpäivänä. Akselin ja Elinan häävalssi on ollut vanhempieni häävalssi, joten se sopi hääpäivälahjaksi heille.

Lisäksi juhlavieraat visailivat etikettitietoudessaan tietovisassa. Kuinka moni muuten tietää, että mikä on kohteliain tapa antaa emännälle kukkia (lähetillä juhlien päivänä etukäteen) ja kumpaa tulee tervehtiä ensin - kuningasta vai kuningatarta (kuningasta)? Aika hyvin juhlavieraani muuten tiesivät, sillä voittajat saivat 12 pistettä 15 kysymyksen tietovisassa.

 

Lisäksi, koska kolmekymppisenä pitää tehdä jotain repäisevää kuin esimerkiksi ottaa tatuointi, niin olin tilannut Tattyoosta juhliin kasan leikkitatuointeja. Kaikkea oli tuplamäärä, joten vierailla oli mahdollisuus ottaa ns. matchin tattoos puolisoidensa kanssa. Kukapa ei sellaista haluaisi!

Koska monilla ystävistäni ja sukulaisistani on lapsia, niin juhlat olivat lapsiystävälliset. Tässä vielä supernanny -vinkki "aikuisten juhliin, jonne lapsetkin ovat tervetulleita": juuri ennen esitysnumeroa kannattaa lapsivieraille antaa kasa tikkareita. Niitä imeskellessä menee lauluesitykset ja viulunsoiton kuuntelut kuin vettä vain. Ja suukin pysyy mukavasti supussa, kun on tikkari mitä imeskellä.

Olen niin iloinen juhlista. En voi uskoa, että melkein kaikki kutsutut vieraat pääsivät parhaaseen kesäloma-aikaan paikalle. Osa tuli pitkänkin matkan takaa. Ja kaikki ne yllätykset, joita minulle oli järjestetty - ihan piti muutama kyynelkin tirauttaa.

Kolmekymppiä ei muuten tuntunut missään, kun päivänsankarina päädyin sitten juhlimaan aamukuuten saakka. Seuraavana päivänä tosin tuntui hieman kolmekymppisemmältä kuin juhlapäivänä. Onneksi silloin helteistä päivää ja jännää janoa helpotti jälleen kerran Schweppes.

Aivan mielettömän iso kiitos kaikille juhliin osallistuneille.

Chocolate chip cookies

Äkkiä edellisen muotipostaushairahduksen päälle pitää tehdä postaus jostain paljon tärkeämmästä - kuten leivonnasta. Olen joskus ikuisuus sitten kirjoittanut amerikkalaisten suklaa-cookiesien reseptin ylös, sillä kuulosti niin herkulliselta. Muistan, että reseptissä hehkutettiin, että näin syntyy täydellisiä amerikkalaisia jättikeksejä - sellaisia venyvän ja kostean suklaisia. Ei kuivanrouskeita niin kuin keksit yleensä.

Mökkituliaiset mielessä päätin nyt testata reseptin. Lopputulos lunasti odotukset. Aivan kahvila-cookiesin näköisiä suklaaläjäyksiä. Tahmaisia ja isoja. Resepti jota voi käyttää toistekin. Tässä se teillekin.

Chocolate chip cookies

1 levy (250 g) tummaa suklaata tai leivontasuklaata paloiteltuna
1/2 cup (n. 1.25 dl) vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
1/4 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
1 cup sokeria (2,5 dl)
75 g huoneenlämpöistä voita
3 isoa kananmunaa
1 1/2 tl vaniljauutetta
1 levy valkosuklaata rouhennettuna veitsellä (tai valmiita suklaahippuja)

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Vuoraa kaksi uunipeltiä leivinpaperilla. Sulata tumma suklaa vesihauteessa (kuumaa kestävässä kulhossa) pehmeäksi ja siirrä sitten sivuun viilentymään.
Sekoita huolella jauho, kaakaojauhe, leivinjauhe ja suola taikinakulhoon. Sekoita sähkövatkaajalla toisessa kulhossa voi ja sokeri muruseokseksi. Lisää muruseokseen munat yksi kerrallaan koko ajan vatkaten. Jatka sähkövatkaimella vatkaamista, kunnes seos on kevyen kermainen, noin 5 minuutin ajan. Lisää seokseen hiukan viilentynyt suklaa ja vaniljauute. Siivilöi joukkoon kuivat ainekset ja sekoita sinne myös lopuksi valkosuklaarouhe.

Lusikoi leivinpaperille reilun ruokalusikallisen kokoisia taikinakekoja muutaman sentin välein (taikinasta tulee noin 18 keksiä, joten suosittelen lusikoimaan kummallekin pellille 9 keksiä). Paista keksejä noin 14 minuuttia. Ole tarkkana paistoajan kanssa. Silloin keksien pinta halkeilee mutta ne eivät ole vielä kovia.

Anna keksien viiletä täysin leivinpaperilla. Ne kannattaa jäähtyineinä irroittaa veistä apuna käyttäen.

Keksit voi myös pakastaa. Tämä satsi lähtee mukanani mökille.

Kaupunkireissun löytöjä

Kesälomani alkoi! Eilen oli viimeinen työpäivä ja sähköpostin lomavastaajaan ilmoitin palaavani kolmen viikon päästä. Fiilis = mahtava!

Kirppisluuhari juhlisti lomansa alkua pyöräilemällä paitsi eilen Kyläsaaren kierrätyskeskukseen (eiliset löydöt esittelen ehkä myöhemmin) niin myös tänään Kaivarin Kanuunaan.

Kanuunasta mukaan lähti ihana Andiatan musta kotelomekko. Töihin hyödyllinen "tiukkisvaate". Hyvä leikkaus, ihanan pehmeä ja helppohoitoinen materiaali ja yleisilmettä rentouttavat taskut. Aika kiva löytö.

Kuvassa näkyvä sininen huivi on toinen päivän ostos. Muistatte ehkä sinne ystäväni häihin ostamani Tasma-mekon. Voitteko uskoa, että minulla - tyypillä jolla on huiveja jokaisessa mahdollisessa värissä, ei ollut yhtään mekkoon sopivaa huivia kotona! Mekko on niin värikäs, että se vaatii todella tarkkaan valitun huivin värin, ettei lopputulos ole sekametelisoppa. Ostaessani mekkoa myyjä sanoi, että tähän käy parhaiten kaksi vaihtoehtoa - tämä sininen tai vaaleanpunainen. Vaaleanpunainen on minulla laskuista pois, sillä olen sen verran vaalea, että se vie kaiken värin naamastani. Pihistelin silloin tuon sinisen kanssa ja ajattelin, että joku kotona oleva huivi kuitenkin sopii. No eipä sopinut. Olipa kuitenkin onni, etten ostanut huivia silloin. Tänään löysin sen tosi hyvästä alesta Marimekolta. Nyt alkaa hääasu olla valmiina.

Olen ostanut vähän aikaa sitten häitä silmällä pitäen aika huimat korkkaritkin. Ne on niin korkeat, että en yhtään tiedä selviänkö koko pitkän hääpäivän ne jalassa. Ehkä kuitenkin yritän, on nuo kengät nimittäin niin upeat. Alemman kuvan lähetin tulevalle morsiammelle kaupasta, kun hain uskonvahvistusta ostokselleni ("Onko nää kengät niin upeat, että niillä voi tulla teidän häihin?"). Toisessa jalassa on sovitussukka ja siksi näyttää vähän pöljältä.

Seuraavaksi alan pakata laukkuani. Huomenna lähden kukonlaulun aikaan junalla kohti Keski-Suomea. Lähden viettämään alkuviikkoa kavereiden mökille. Toivottavasti ilmat säilyy näin upeana kuin nyt on ollut.

PS: Herranenaika - tästä postauksestahan voisi kuvitella, että tämä on joku muotiblogi! Pois se minusta - en minä mitään mistään muodista tiedä. Onneksi sentään musta mekko on kirpparilöytö. Ettei nyt ihan olla ihan sivuraiteilla.

Viikonlopun juhlatunnelmia

Viime viikonloppu oli sellainen, jota olin kovasti odottanut. Kaikessa hiljaisuudessa ja ystävän selän takana. Silloin oli ystäväni polttarit - sellaisen, joka on ollut ystäväni jo 26 vuotta. Minä kaason ominaisuudessa vastasin järjestelyistä.

Koska ystäväni ei asu Helsingissä, olimme jo aika päivää sitten sopineet, että tulee "viikonlopun viettoon" luokseni. Olihan tuo jotain aavistellut polttarien suhteen, ihan niin kuin arvasinkin.

Perjantai-ilta vietettiin rauhallisesti tyttöjen kesken kotonani (minä, ystäväni ja hänen puolivuotias tyttärensä - kummityttöni). Syötiin pannukakkua marjoilla ja jätskillä (taisi kaasoakin jännittää kun tuli varsin tärähtänyt kuva).

Lauantaiaamuna sitten alkoi juhlaohjelma. Syötiin brunssia Fazerilla.

Verestettiin vanhan harrastuksen muistoja balettitunnilla. Saunottiin ihanassa Kotiharjun korttelisaunassa.

Pakkauduttiin Radissonin sviittiin. Syötiin ja juteltiin. Herkuteltiin (muun muassa) siskoni tekemällä taivaallisen hyvällä suklaakakulla. Hemmoteltiin morsianta kosmetologi-palveluilla - kasvohoidolla ja meikillä.

Käytiin yöelämässä A21-drinkkibaarissa drinkeillä.

Nukuttiin sviitissä hyvin (juhlakalu ensimmäistä kertaa tyttärensä syntymän jälkeen vauvastaan erossa), syötiin ihana hotelliaamiainen. Pyydettiin myöhäinen check-out ja saunottiin vielä huoneessa ja nautiskeltiin maisemasta Helsingin kattojen yllä aamutakeissa parvekkeella vilvoitellen.

Tyytyväinen oli päivän juhlasankari. Samoin kaasonsa. Kaikki meni suunnitelmien mukaisesti. Päivä oli hauska ja ikimuistoinen.

Ja koska varmasti tästä postauksesta mieleenpainuvin juttu oli se perjantai-illan pannukakku ja kaikki lukijat siellä jäivät kuumeisesti kärttämään reseptiä, niin Valio se minuakin neuvoi.

Valkaistu

Ruskea hiipii pikkuhiljaa kodin väripaletista pois. Eilen illalla annoin spray-maalipullon laulaa ja ruskea kori muuttui valkoiseksi. Näin vanhasta tuli taas ihan käyttökelpoinen.

Vielä kun keksisi keittiöön jonkun uuden maton tuon omatekemäni ruskean "suklaalevymaton" tilalle. Siinä ne ruskeat sitten kodissani olivatkin. Jotenkin tekee mieli kirkastaa värisävyjä ja vähentää kodin murrettujen värien määrää.

Korin (joka muuten piilottaa sisäänsä laukkujani) valkaisu onnistui mielestäni ihan hyvin. Vähän on turhan maalaisromanttinen makuuni koko kori, mutta ajaa käyttötarkoituksensa ja tuo hyvää säilytystilaa pieneen kotiin. Tuo sisäkangas vain on nyt valkoista vasten varsin tunkkaisen värinen - se sopi kyllä paremmin ruskeaan koriin. Tuskin jaksan sitä kuitenkaan uusia. Olkoot tuollainen tunkkaisen vanilijanvärinen.

Mökillä

Kun on yksinään mökillä niin voi antaa kameran laulaa. Tämä taitaa olla nyt sitä täydellistä suomalaista sielunmaisemaa.

On hiljainen järvimaisema ja rannassa soutuvene, joka taitaa olla vanhempi kuin minä.

On uimarantaan johtava kinttupolku ja siinä varrella pihlaja, josta aina lapsena ravisteltiin sateen jälkeen pisaroita päälle, kun juostiin nakupelleinä rantaan uimaan (ainoa "suihku", joka mökiltämme löytyy).

Vanha maitulaituri, joka on saanut uuden elämän kylän "kirjastona".

Taidetta voi nähdä monessa asiassa. Luonto osaa.

Mökillä pitää olla huussi. Tietenkin. Mutta pissalla voi käydä pusikossakin.

Kasvihuoneessa kasvaa kurkkua ja tomaattia. Ja vähän muutakin.

Saunan eteisessä sopii vilvotella löylyjen jälkeen.

Mökkimme koostuu useasta eri rakennuksesta.

Äiti on kerännyt kirppareilta ikkunan väliin Aarikan puukukkia.

Rannassa on rauhaa.

Jäännöksiä Suomen puolustuslinjasta - panssariesteitä.

Onkohan tuo ruukkukin vanhempi kuin minä?

Tältä näyttää suomalainen maaseudun postikorttimaisema. Tällaista voi kuvata perunanhakumatkalla naapurin viljelijän luo.

Aurinkoterassilla kelpaa.

Luonto tulee lähelle. Pienen raukan linnun elämä päättyi pyykkinarujen alle. Hirvikin ui rantaan, minut nähdessä säikähti ja ryntäsi takaisin veteen ja ui vastarannalle.

 Tässä on hyvä istuksia ja naputella tietokone sylissä töitä.

Onhan siellä hyvä.

Aarrelöytöjä kirpputorilta

Kaikkien kollegojeni jo lomaillessa minä siirsin tietokoneeni ja itseni mökille etätöihin. Kauppamatkalla pääsin samalla piipahtamaan Lappeenrannan SPR Kontissa ja yhdessä paikallisessa itsepalvelukirpparissa.

Kontti oli joskus Lappeenrannassa ihan super löytöjentekopaikka. Viime vuosina siellä on kuitenkin hinnoittelijoiden hintatietoisuus on kasvanut ja astiapuolella olevia design-aarteita on hinnoiteltu enemmänkin antiikkiliikkeen hinnoilla kuin kirpparin. Se on ärsyttänyt.

Jotain näiden hintatietoisten hinnoittelijoiden silmien ohi näköjään kuitenkin menee. Mutta kirppishaukan silmätpä eivät näitä ohita! Riihimäen Helena Tynellin suunnittelemia Ruutu-sarjan jälkiruokamaljoja olen useasti aiemminkin kirpputoreilla hipelöinyt, mutta ovat olleet hinnoiltaan varsin kalliita - lähemmäs 10 euroa kappaleelta. Nämä neljä kulhoa lähtivät mukaani euron kappalehintaan. Näitä on muistaakseni myös vanhempieni kaapissa mummolan peruina. Ihanat jälkiruokakulhot ovatkin.

Toinen löytö löytyi paikalliselta itsepalvelukirpparilta. Heikki Orvolan Arabialle / Finelille suunnittelema emalinen vesipannu on tässä valloillaan olevassa emalibuumissa varsin haluttu löytö. Tämä ei kuitenkaan ollut mikään priima-kappale, vaan sisäpinnan emali oli tummunut ja kannen reunassa oli joitain pieniä kolhuja. Tämä oli kuitenkin niin hyvän hintainen - 6 euroa, että ostin riskisijoituksena kotiin puhdistettavaksi. Olen nimittäin lukenut, että emali kirkastuu sooda-kylvyllä ja/tai taikasienellä. Aion kokeilla myös Universal Stonea, jos kaksi edellä mainittua ei toimi. Kaunis tuo on - kannen nuppi ja kahva ovat tiikkiä ja muutoin tuo on perinteistä Finelin emalia.

Kesälounas

Simppeli kesälounas syntyy paistamalla valurautapannussa lampaankyljyksiin kunnon paistopinta. Ladotaan sitten eiliset keitetyt perunat, vähän pilkottua kevätsipulia, reilusti valkosipulia ja oksat rosmariinia ja timjamia uunivuokaan. Loraus oliiviöljyä, suolaa ja pippuria ja kyljykset päälle. Uunissa 20 minuuttia ja herkkua tulee.

Kyytipojaksi tomaatti-mozzarella salaattia - hyviä kotimaisia tomaatteja, puhvelinmaitomozzarellaa, hyvää oliiviöljyä, sormisuolaa, pippuria, balsamicosiirappia ja tuoreita basilikanlehtiä. Paino kaikissa sanoilla hyvää/hyvälaatuista. Näin lopputuloskin on vähintään hyvää, ellei jopa erinomaista, heh. Ja maistuu vielä tuplasti paremmalta kun saa syödä pihalla auringonpaisteessa.

 

Ranskan Pauli-serkun valot - La case de cousin Paul

Olen arponut La case de cousin Paulin valosarjojen hankkimista vaikka kuinka kauan. Päädyin viime viikolla surffailemaan valojen perään ja mitä löysinkään; heidän kotisivuillaan voi suunnitella omat värit valosarjaan! Innostuin tästä niin kovin, että päätin suunnitella ja tilata. Toki sivustolta löytyy myös valmiita värisettejä ja näitä myydän myös joissakin sisustuskaupoissa, mutta minua viehätti mahdollisuus kustomoida juuri omanlaisensa värimaailma.

Värivaihtoehtoja on vaikka kuinka paljon ja vaikka kuinka ihania. Valittavana on 20, 35 ja 50 lampun sarjoja, joihin saa suunnitella vapaasti millaiset väriyhdistelmät tahansa. Koska kotini on valkoisen lattian ja pääosin valkoisten seinien johdosta varsin - noh - valkoinen, niin halusin valojen kautta väriä. Päädyin valitsemaan sellaisen väriyhdistelmän, jossa on värejä jokaisesta asuntoni huoneesta - keittiöstä keltaista, eteisestä vaaleanpunaista ja harmaata ja olohuoneesta norsunluun valkoista,lisää keltaista, harmaata ja ripaus vihreää. Nettiohjelmassa värisävyt näyttivät yhdessä oikein hyvältä ja laitoin tilauksen menemään. Vähän tietysti jännitti, että miltä värisävyt todellisuudessa näyttäisivät ja sopisivatko yhtään yhteen.

Tänään postipoika toi minulle toimituksen ovelle (oli muuten nopea tilaus, tilauksen tein torstaina, perjantaina tuli Ranskasta vahvistus, että paketti on lähtenyt matkaan ja tänään tiistaina tuli perille kotiovelle). Jännityksellä avasin ja ah, miten ihanat värit nämä onkaan! Juuri sellaiset kuin ajattelin ja toivoin.

Pallot ovat onttoja, langasta kieritettyjä ja kovetettuja ja niissä on pieni reikä. Reikää ohjeistettiin suurentamaan hieman (n. 1 cm matkalta) ja työntämään valon pallon sisälle. Tein reiän suurennoksen kynsisaksilla, oli helppoa ja kätevää.

Pienellä askartelulla valosarja tuli valmiiksi. Ei ollut vaikeaa. Ripustin sen nyt aluksi olohuoneen nurkkaan valkoista seinää valaisemaan ja väriä tuomaan, mutta kuten sanon, voi olla että löytää vielä paikkansa myös eteisestä tai keittiöstä.

No onhan se kiva, ei voi muuta sanoa. Ehkä näin kesävaloisalla ei oikein pääse oikeuksiinsa, mutta ihan varmasti kun syksymmällä illat alkavat taas pimetä niin antaa kaunista tunnelmavaloa ja mukavaa piristystä.

Paistettua tofua, paksoita ja tomaatti-vesimelonisalsaa

Tofua ja paksoita - niitä kannoin eiliseltä pyöräretkeltä Hakaniemestä etnisistä kaupoista kotiin. Molempia saa usein myös hyvin varustetuista ruokakaupoista, mutta etnisissä kaupoissa hinta näille on halvempi, usein uskomattoman halpa. Nytkin 500 g:n tofupala maksoi jotain 2.5 euron tietämillä ja pussillinen paksoita euron pintaan.

Tofu on kyllä aineksena varsin mauton. Se vaatii marinoimista ja hyvää maustamista, mutta toisaalta tällä tavoin siihen saa juuri haluamansa maun. Se on vähän kuin tyhjä kanvas, johon makuja on kätevä rakentaa päälle. Tofupalojen kannattaa antaa marinoitua ainakin pari tuntia ennen paistamista. Itse tykkään tofusta juurikin eniten paistettuna, suorastaan käristettynä, joten valurautainen paistinpannu on tässä minun valintani.

Paksoi on yksi suosikkini aasialaisessa keitiössä. Myös pinaattikaaliksi kutsuttu raaka-aine on yleinen varsinkin kiinaisessa keittiössä. Sitä voi käyttää moneen tapaan vaikka keitoissa ja wokeissa, mutta tässäkin oma suosikkini on se yksinkertaisin: paistettuna valkosipulin kanssa.

Paksoi - nättiä ja herkullista

Tofun kanssa kannattaa valmistaa jotain raikasta. Tomaatti-vesimelonisalsa syntyi vähän vahingossa jääkaapin aineksista, mutta oli herkullista ja sopi erinomaisesti raikastamaan tofupihvejä.

Paistetun tofun marinadi
1 sitruunan mehu
2 rkl rypsiöljy
2 rkl soijakastiketta
1 valkosipulin kynsi
puolikas chilipalko hienonnettuna
parin sentin pätkä inkivääriä hienonnettuna
1 tähtianis murustettuna
valkopippuria rouhittuna

Sekoita marinadin ainekset tiiviin kannellisen purkin pohjalle. Pilko joukkoon soija. Anna marinoitua pari tuntia jääkaapissa. Kääntele purkkia välillä.

Tofupalat siis paistetaan kuumalla pannulla kunnes ovat saaneet pintaansa mukavan ruskean sävyn

Paksoita ja valkosipulia
Leikkaa paksoista kannat pois ja huuhtele irtonaiset lehdet. Halutessasi pieni lehtiä pituussuunnassa puoliksi. Hienonna 2 valkosipulin kynttä. Kuumenna paistinpannu, kaada pohjalle rypsiöljyä. Paista paksoit ja valkosipulit niin kauan kunnes paksoi on painunut kasaan.

Tomaatti-vesimelonisalsa
2 tomaattia
pala vesimelonia
1 kevätsipuli varsineen
nippu tuoretta basilikaa
2 rkl valkoviinietikkaa
1 tl sokeria
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Hienonna tomaatit pieniksi paloiksi. Pilko vesimelonia pieneksi paloiksi suunnilleen sama määrä kuin tomaattia. Hienonna myös sipuli ja tuore basilika. Sekoita kaikki ainekset kulhossa sekaisin.

Modernin mummon kurkut

Täällä modernissa mummolassa valmistui tänään herkullinen kesälisuke, jonka sukkelana tyttönä nimesin modernin mummon kurkuiksi.

Nappasin aamupyöräilyllä Hakaniemen torilta mukaan kurkun. Sellaisen ihanan suomalaisen, aivan liian käyrän EU-normeihin ja niin kauniin vihreän.

Kotoa löytyi iso nippu lehtipersiljaa, koska tein pari päivää sitten sitä-yhtä-some-pastaa. Tiedätte kyllä mitä (ja jos ette tiedä, niin resepti tästä). Ja kapriksia nyt löytyy kaapistani aina, sillä ne nyt on vain niin hyviä.

Näistä ne sitten syntyi, modernin mummon kurkut. Siskokin kehui, niin päätyy tänne blogiinkin.

Modernin mummon kurkut
1 kokonainen kurkku
2-3 rkl valkoviinietikkaa
1 tl sokeria
sormisuolaa
mustapippuria rouhittuna
puntti lehtipersiljaa
kapriksia

Kuori kurkku ja pilko palasiksi. Sekoita kulhossa kurkut, valkoviinietikka, sokeri, suola ja mustapippuri. Anna maustua hetki.
Pilko veitsellä lehtipersilja - ei tarvitse olla mielestäni hakkelusta vaan saa jäädä rouheammaksi.
Lisää lopuksi kapriksia maun mukaan - joko isoja niin kuin minulla tai niitä pieniä.

Kävin Hakaniemen reissullani muuten myös Aasia-marketeissa. Kiinalaisessa kaupassa ainakin myydään tätä Schweppesin Ginger beeriä, joka on hyvää. Nimestään huolimatta alkoholiton inkiväärilimu. 

Vanhempi sisko tuli iltapäivällä kylään. Nautimme iltapäiväkahvit ja herkkuja pihalla.

Vaikka sanon tämän ehkä sadatta kertaa, niin menköön vielä kerran: meidän piha on ihana. Kukkaloisto on mieletön. Nyt siellä kukkii pionit.

Ja okei, loppuun vielä kuvat siitä avokadopastasta. Somepasta mikä somepasta. En ymmärrä sitä tajutonta hypetystä, joka pastan ympärillä on pyörinyt, mutta on se ihan kätevä resepti ja hyvä pasta. Vähän niin kuin avokadopesto.