Kuulumisia viime viikonlopulta

Viime viikonloppu alkoi osaltani vähän kurjasti, kun teloin lauantaina aamujumpassa selkäni. Siitä lähtien olenkin elellyt pienessä särkylääkepöhnässä ja liikkuminen on ollut pikkuisen tavanomaista hidasliikkeisempää. Kaiken muun olen saanut onnistumaan, mutta sukkien jalkaan pukeminen aamuisin on tämäntyyppisen alaselkävamman kanssa aikamoinen ähellys. Nyt sitten otetaan vähän aikaa vähän seesteisemmin ja iltaisin makoilen lattialla jääpussi selän alla.

Viime viikonlopun seläntelonta ei kuitenkaan (onneksi) pilannut minun pikkusiskolleni järjestämää pikku yllätystä. Halusin ilahduttaa siskoa, joten valmistelin meille pienen miniloman kotikaupungissamme Helsingissä.

Kilistelimme spesiaaliviikonlopun siskon kanssa käyntiin mehulingollani hurautetulla päärynä-veriappelsiini-kiivi -mehulla

Lähdimme ensin lauantai-iltapäivänä pienelle spa-lomalle Vantaan Flamingoon. Vaikka en ole koskaan mieltänyt kylpylää miksikään omaksi unelmapaikakseni, kiehtoi ajatus Flamingon K-20 alueesta minua. Ja tiesin, että siskokin varmasti tykkäisi pienestä köllöttelystä lämpimässä vedessä ja saunomisesta, rauhassa aikuisten kesken ilman lapsien riemua ympärillä.

Paikka paljastuikin varsin positiiviseksi yllätykseksi. Kelluimme lämpimissä altaissa ja köllöttelimme saunoissa siskon kanssa kolmisen tuntia. Plussaa paikalle annan hyvästä "allasbaarista" ja siitä, että mojito kourassa sai mennä lämminvesialtaaseen istuskelemaan. Ja erittäin hyvistä löylyistä kristallisaunassa.

Kylpylän jälkeen suuntasimme kohti Helsingin keskustaa ja Bulevardin hotelli Indigoa, josta olin varannut meille huoneen. Indigo oli varsin passeli kokemus. Respan palvelu oli todella ensiluokkaista ("haluatteko myöhäisen check-outin sunnuntaille?", "tässä teille samppanjakupongit tuohon meidän uuteen samppanjabaariin"), huone siisti, joskin vähän ketjuhotellimainen (ymmärrettävää, kun kyseessä on ketjuhotelli) ja kiitettävä aamiainen. Hinta-laatusuhteeltaan hotelli oli hyvä. Sänky oli todella hyvä ja molemmat siskon kanssa nukuimme huoneessa tosi hyvin - minä kipeän selän kanssa ja sisko herkkäunisena.

Illallisen nautimme läheisessä South Park -ravintolassa Koffin puiston kupeessa, jonne ex tempore soitimme pöydän, kun sisko bongasi heidän todella hyvältä kuulostavan menunsa nettisivuilta. Listalta löytyvä tartar oli siskon elämän ensimmäinen ja minulle aika mones (syön tartaria yleensä, kun käyn työasioissa Brysselissä) ja oli kyllä kieltämättä erittäin onnistunut annos, jota voi helposti suositella. Menu oli muutenkin ihan tasavahva, ei kuitenkaan mitään maatavavahduttavaa.

South Parkin tartar-annos oli sekä minun että siskon makuun

Kävimme illallisen jälkeen kumoamassa vielä ne respan antamat samppanjakupongit ja menimme sitten hyvillä mielin ajoissa nukkumaan.

Aamiaisen jälkeen köllöttelimme tyytyväisinä iltapäivään asti huoneessamme myöhäisen check-outin turvin.

Hotellin aamiaisella riitti valikoimaa

Tällaiset oman kotikaupungin minilomat ovat kieltämättä virkistäviä. Työmatkustamisen kautta saan istua lentokoneessa ihan kiitettävästi muutenkin, niin välillä on kiva "matkustaa" ilman lentomatkaa. Yhdistelmä Flamingo Spa, Bulevardin Indigo -hotelli ja South Parkin illallinen olivat hyvä yhdistelmä, jota voi suositella muillekin.

Huopatossut

Olen haaveillu Alhon tai Lahtisen tehtaan huopatossuista vaikka kuinka kauan, mutta en ole aika arvokkaan hinnan takia niitä viitsinyt ostaa. Varsinkin kun kotitossun virkaa on nyt monta vuotta tehnyt kirpputorilta löytyneet Aino-tossut.

Olen pitänyt kirpparilla silmät auki huopikkaille, mutta niitä on tullut tosi harvoin vastaan. Silloin kun on, joko hinta on ollut naurettavan korkea tai sitten koko väärä.

Nyt vihdoin bongasin itselleni uudenveroiset Alhon tehtaan tossut - jälleen Fb-kirpputorilta. Maksoin näistä 7 euroa, mikä mielestäni on hyvä hinta siisteistä ja moitteettomista tossuista verrattuna noin 50 euron hintaan uusista tossuista. Näissä kelpaa kotosalla tepastella. Ovat lämpimät, mukavat  ja käsittääkseni tosi kestävät.

Ainotkin alkoivat juuri sopivasti kulahtaa.

Paperinarumatto kirpputorilta

Olen unohtanut esitellä vähän aikaa sitten SPR:n Kontista löytämäni maton. Huomasin maton Kontin mattopinon keskeltä, kun sen sävy oli sen verran keltainen, että ajattelin, että voisi sopia keittiööni. Tarkemmin mattoa tutkittuani huomasin, että se on kunnoltaan todella siisti. Kääntöpuolelta löytyi vielä materiaalilappu, josta selvisi, että matto on suomalainen, lappajärveläisessä kutomossa valmistettu laadukas matto. 8 euron hintalappu tuntui mitättömältä, joten ostopäätös olli sillä selvä.

Ajattelin ostaessani mattoa uudeksi "eteisen matokseni", eli matoksi, joka suojaa keittiön puolella olevan ulkovaatekaapin edustalla olevaa lattiaa. Matto oli tähän tarkoitukseen kuitenkin liian lyhyt.

Asettelin sitten maton keittiöön kaappien eteen - siihen kohtaan, missä seisoskellaan, kun tehdään ruokaa. En ole ihan varma, onko tuo paikka paras mahdollinen ja jääkö matto siihen, mutta toistaiseksi saa siinä levätä. Suojaahan se siinä hyvin vanhaa lankkulattiaa ja tuntuu mukavalta jalan alla silloin kun puuhastelee keittiössä.

Uutta keittiössä

 
Keittiöni kaappien vetimet ovat asuntoni edellisten asukkaiden valintoja. Ne ovat kuulemma tuliaiset maailman matkoiltaan - aidot posliiniset vetimet messinkisillä yksityiskohdilla. Ihan kivat, mutta kaipailin vähän jotain uudistusta kaappeihin. En vain oikein tienyt minkälaiset uudet vetimet olisivat kivat - varsinkin kun en halunnut tehdä uusia reikiä kaapinoviin. Olin päättänyt pitäytyä vetimissä, jotka käyvät tuohon olemassaolevaan yhteen reikään.

Olen viettänyt pitkät hetket Pinterestissä etsien insipiraatiokuvia (ihanista) nahkaisista vetimistä. Suunnittelin meneväni suutarin pakeille ja pyytäväni suutaria leikkaamaan minulle konjakin värisestä kauniisti käytössä patinoituvasta nahkasta sopivia suikaleita, joista sitten kauniilla helalla tuunaisin alla olevan näköisen uuden vetimen. (Pinterest ja netti on täynnä aivan ihania kuvia juuri samankaltaisista keittiöistä, kuin mitä minulla tuollaisilla ihanilla nahkavetimillä ja olin jo inspiroitunut ja innostunut aiheesta).

Tällaiseen nahkaiseen ratkaisuun olin kovasti keittiössäni päätymässä vetimien osalta

Kuitenkin sattuma tuli eteen. Bongasin asuinalueeni Fb-kirpparilta ilmoituksen, jossa myyjä myi mummonsa vintiltä löytyneitä vanhoja messinkisiä vetimiä ison satsin aivan pilkkahintaan. Niihin muodostui aivan mielettömän pitkä jono, mutta minä olin nopein. Kävin hakemassa satsin kotiin ja mallailin sitä keittiön oviin.

Kierrätyslöytönä löytynyt satsi vetimiä

Oikella vanha, posillininen vetonuppi, vasemmalla mallauksessa "uudet", vaikkakin todellisuudessa hyvin vanhat messinkiset nupit.

Keittiössäni oli valmiiksi vetolaatikoissa messinkiset vetimet, jotka mielestäni jotenkin kauhean hyvin sopivat keittiöni henkeen. Innoistuin nyt korvaamaan loputkin vetimet messinkisiksi.

Kiillotin vetimet ennen paikalleen ruuvaamista. Mietin kiillottamista pitkään ja ajattelin ensin, että laittaisin vetimet patinoituneena paikalleen, mutta sitten päädyin kuitenkin kiillotukseen. Ihan varmasti vetimet tuosta taas käytössä tummuvat, niin kiillotus oli hyvä ja helppo tehdä tässä välissä, kun vetimet olivat vielä irrallaan.

Vedin ennen kiillotusoperaatiota

Nyt on keittiössä vähän lisää uudistettu ilme. Ensimmäinen uudistus oli, kun uusin ruokapöydän tuolit wieniläistuoleiksi muutama viikko sitten. Dramaattinen muutos tämä ei ole, mutta ihan virkistävä.

Uudet vetimet paikalleen ruuvailtuna

Askartelupuuska - Timanttihimmeli

Selailin eilen alkuillasta pitkästä aikaa Pinjacolada-blogia. Siinä selaillessani törmäsin todella selkeään tutorialiin tehdä hauska timanttihimmeli. Sain askartelupuuskan ja innoistuin kokeilemaan omaa himmeliä, vielä kun kaapista löytyi paketti värikkäitä paperipillejä. Tutorialia oli helppo seurata ja tarvikkeita ei tarvittu muuta kuin 10 kpl paperipillejä, sakset, rautalangasta taiteltu pitkä "neula" sekä puuvillalankaa.

Himmelistä tuli ihan hauska, joskin vähän levoton, koska käytin värikkäitä kuviopillejä. Alkuperäisessä ohjeessa käytetyt mustat pillit tuovat selkeyttä. Eteiseeni tuo kyllä sopii värikkäänäkin roikkumaan, onhan seinätkin Kirsikkakukka-tapetin ansiosta aikamoisen pastelliset ja värikkäät.

Siinä se nyt roikkuu, eteisen lampussa tuo värikäs timanttihimmeli. Vähän hupsuhan tuo on, mutta olkoon.

Resepti: Lampaankyljyksiä ja ruusukaali-lehtikaalipaistos

Tänään otin ruokapiiristä tilatut karitsan kyljykset jääkaapista pöydälle lämpenemään ja lähdin kiertelemään kirpputoreja. Kotiin tultuani olikin kokkailun aika.

Kyljykset paistoin suolan ja pippurin kanssa kuumalla valurautapannulla. Muuta ei tarvittu - kun raaka-aine on huippulaatua, niin kikkailuja ei tarvita.

Lisukkeeksi paistamani herkullinen ruusukaali-lehtikaalipaistos syntyi jääkaapin aineksista nopeasti ja kätevästi.

Ruusukaali-lehtikaalipaistos

oliiviöljyä

1 (iso) punasipuli

500 g ruusukaalia

lehtikaalia reilu kourallinen

suolaa

pippuria

tulista savupaprikaa

reilu kourallinen haluamasi pähkinöitä, esim. cashew, pistaasi

Leikkaa ruusukaaleista kanta pois, huuhtaise kaalit ja puolita ne. Revi lehtikaalista lehtiruoti pois ja lehdet haluamaasi kokoon. Pilko punasipuli pieneksi.

Kuumenna pannu ja lorauta siihen oliiviöljyä. Kuulota sipulit. Lisää seuraavaksi ruusukaali ja lehtikaali. Lisää mausteet ja anna paistua keskilämmöllä niin kauan kunnes ruusukaalit alkavat tuntua kypsiltä. Lisää joukkoon pähkinät ja kuulota edelleen hetki.

Karitsan kyljykset

Kuumenna (valurauta)pannu kuumaksi ja lisää sille voita tai öljyä. Suolaa ja pippuroi kyljykset ja paista ne pannulla kauniin ruskeaksi. Älä kypsennä liian kauaa, ettei kyljykset kuivu.

Oman annokseni kruunasin Kanarialta mukanani tuodulla vihreällä mojo-kastikkeella.

Ja ainiin, kirpputorilta löytyi nippu pellavaisia lautasliinoja 2 eurolla. Muuta en löytänyt.

Ruokapiiriä ja kahvikuppia

Asuinalueellani on käynnistynyt ruokapiiritoiminta, jonka kautta voi tilata ruokaa suoraan tuottajilta ilman välikäsiä.

Jakoja on ollut jo muutama aiemmin, mutta pääsin nyt tällä viikolla itse ensimmäistä kertaa mukaan, kun jakoaikaa oli myöhäistetty parilla tunnilla - pitkän työpäivän tekijälle tarpeellinen muutos.

Tilasin lampaankyljyksiä, kananmunia, palsternakkaa, leppäsavustettua lohta ja pienpaahtimon kahvia. Kaikki suoraan viljelijältä, kasvattajalta, paahtajalta. Todella hauskaa.

Lohta olen syönyt tällä viikolla nyt lounaaksi ja se on ollut aivan tajuttoman hyvää. Olen syönyt hyvää savulohta vaikka kuinka usein ennenkin, koska isä savustaa paljon mökillä (ja se on todella hyvää sekin), mutta täytyy sanoa, että tämän ammattikalastajan savulohi oli melkein vielä parempaa (sorry isä).

Kahvi pääsi testaukseen tänään, kun tulin kokouksista kotiin keittiönpöydän ääreen jatkamaan töitä. Kaivoin kaapista kummitädiltä lahjaksi saadut aivan mielettömän kauniit käsinmaalatut Arabian kahvikupit (ovat ilmeisesti "hienostokupit", kun ovat niin pienet, että vastaavat nykyistä espressokuppia kooltaan). Huomaa myös kuvassa uutuuttaan kiiltelevä työkone - Lenovon Yoga Pro. Otin käyttöön eilen ja ensikosketus ainakin on ollut erittäin positiivinen.

Kahvi oli hyvää ja kuppi on niin kaunis kuin mikä. Tällaista kahviestetiikkaa suorastaan huokailen. Nämä kupit ovat niin ohutta ja hienoa posliinia, etteivät ole jokapäiväisessä käytössä, vaan kaivetaan esiin silloin, kun halutaan erityinen kahvihetki.