perjantai 19. heinäkuuta 2019

Pähkäilyä aiheuttava sohvapöytä

Minulla ei ole koskaan ollut sohvapöytää. Siis oikeasti koskaan - ei edellisessä eikä nykyisessä asunnossa eikä varsinkaan opiskelijabokseissa.

Sohvapöydän funktio on kuitenkin aina kiinnostanut - kun elää ilman sohvapöytää ei ole olohuoneessa mitään paikkaa mihin kahvikuppinsa laskee (kyllä, juon joka aamu aamukahvit sohvalla katsoen Ylen Aamu-tv:tä). Teen myös usein etätyöpäiviä sohvalta käsin ja kaipaan läppärille sylin lisäksi tasoa, johon sen laskea.

Olohuone ennen
 Olen pähkäillyt ja pohtinut millainen sohvapöydän pitäisi olla. Vaatimuksena on ollut kauneus (totta kai), riittävä sirous, että olohuone ei mene ihan tukkoon ja toisaalta myös riittävä koko, että toiminnallisuus on järkevää (pienet kiikkerät "kahvipöydät" tai "sivupöydät" ovat toiminnallisuudeltaan aika huonoja enkä ole sellaista halunnut edes harkita). Olen vuosikaudet metsästänyt 50-luvun siroa teak-sohvapöytää - niin kuin ilmeisesti kaikki muutkin, koska niin vähän niitä on ollut liikkeellä ja silloin kun on, hinta on ollut varsin korkea. En ole halunnut investoida arvokkaaseen pöytään, koska en ole koskaan ollut varma tukkiiko sohvapöytä koko olohuoneen ja onkin sen takia sitten ihan virheostos.

Aikamoinen pähkäily siis ollut sohvapöydän osalta tätä huushollia sisustaessa.

Kävin pari viikkoa sitten naapuritalon pihakirppiksellä - sillä samaisella, josta ostin myös ne lampaantaljat (lampaantaljat vein muuten viime viikonloppuna mökille ja hyvin sopivat siihen mihin ne siellä suunnittelinkin laittavani, eli lasikuistin penkkien pehmusteiksi ja lämmikkeiksi). Pihakirppiksellä oli ihanasti kulunut antiikkinen sohvapöytä, jonka myyjä kertoi olevan peräisin anoppinsa kotitalosta Kauhajoelta tai Kalajoelta, en kuolemaksenikaan muista kummalta.

Ihastuin pöytään heti, koska mielestäni se tyyliltään on ihan samaa kuin pari vuotta sitten kotiini törkyhalvalla löytämäni tammisenkki. Myyjä pyysi pöydästä vaivaiset 20 euroa, minkä kuuleminen kyllä ilahdutti. Nyt oli tähdet kohdillaan - saisin pienellä vaivalla (kantamalla pöytää parikymmentä metriä naapuripihalta kotiini) ja pienellä rahalla kauniin pöydän kokeiltavaksi kotiin. Kysyin myös myyjältä, että jos tämä ei sovi, loukkaantuuko hän jos myyn pöydän samantien eteenpäin (olin varma, että pöydän saa myytyä myös eteenpäin, kun on kaunis ja edullinen). Ei loukkaantunut. :)

Kannoin siis pöydän kotiin ja asetin olkkariin sohvan eteen sovitukseen.



Sitten iski ihan hirveä tenkapå - pöytä on kaunis ja sopii olkkarin tyyliin, mutta tekee kieltämättä huoneesta hieman ahtaan. Toisaalta pöytä on todella käytännöllinen ja ratkaisee monia arjen tilanteista käytännöllisesti (sen aamuisen kahvinjuontihetken nyt ennenkaikkea).

Nyt olen ihan loputtomiin pähkäillyt jääkö pöytä tuohon vai pitäisikö sen tilantunteen säilyttämisen vuoksi lähteä. Tein jopa kyselyn ystävilleni Instassa, että pitäisikö pöydän lähteä vai jäädä, niin vastaukset jakautuivat ihan tasas 50-50 %. Näin omassa päässänikin - keksin yhtä painavia syitä pitää pöytä kuin luopua siitä.

Toistaiseksi pöytä on nyt kuitenkin saanut jäädä. Olen niin ihastunut sen käytännöllisyyteen. Nytkin naputtelen tätä postausta sohvalta käsin läppäri sohvapöydällä. Ihan täydellistä.




Mitä mieltä te olette - onko sohvapöytä kiva vai hutiostos?

maanantai 15. heinäkuuta 2019

Nigella Lawsonin sitruuna-polentakakku

Olen laittanut Nigella Lawsonin sitruuna-polentakakun reseptin syrjään aika päivää sitten ajatellen, että tätä pitää kokeilla. Olen odottanut paitsi hieman vähemmän hektistä elämää, jossa riittää aikaa ja kapasiteettia leipomiselle, mutta myös hetkeä, jolloin kakulle löytyy muitakin syöjiä kuin minä - itselle kun ei ole mitään järkeä leipoa, kun leivonnaiset joko pilaantuvat jääkaappiin tai päätyvät pakastimeen odottamaan vieraita.

Kaikki blogini lukijat varmaan tässä vaiheessa jo tietävät, että rakastan sitruunaa kaikessa muodossaan ja yleensä sitruunan makuiset leivonnaiset ovat suosikkejani. Tämä kyseinen kakku kiinnosti paitsi sitruunaisuutensa, mutta myös gluteenittomuutensa johdosta. Ystäväpiiriini kuuluu keliakiaa sairastavia, niin on hyvä olla takataskussa muutama gluteeniton luottoresepti.

Olimme perheen kesken viikonloppuna mökillä ja päätin leipoa kakun sinne viemiseksi. Kakku sai rauhassa kostua jääkaapissa pari päivää ja tämä teki kakulle vain hyvää - paiston jälkeen kakkuun pistellään reikiä ja siihen imeytetään siirapiksi kiehautettua sitruunamehua.

Kakku oli kieltämättä aivan todella hyvää ja resepti pääsee ehdottomasti toistekin käyttöön. Kaikki tykkäsivät - jopa keittiömestarisisko sanoi, että tässä on jotain erityisen hyvää. Kakku oli helppo tehdä - käytännössä kaikki vain vatkattiin sekaisin, kakku paistettiin ja lopuksi imeytettiin sitruunasiirappi ja sitten kakun vain annettiin muhia vähintään seuraavaan päivään.

Gluteenittomuus johtuu siitä, että tavallisia jauhoja kakkuun ei tule, vaan polentaa ja mantelijauhoa. Kumpaakin saa tavallisista ruokakaupoista. Polenta on maissista karkeaksi jauhettu ryyni, joka on hieman makeaa ja puuroutuvaa. Risentalla löytyy pussi tätä kullankeltaista ryyniä.

Teimme kakun seuraksi rahkasta kastikkeen. Makuasia haluaako tällaista tehdä, koska periaatteessa kakku on niin herkullinen, että menee ihan sellaisena. Kuitenkin rahka tai vaikka mascarponevaahto kruunaa kakun, kun sitä asettelee hieman kakkupalan kupeeseen.

Unohdin kokonaan ottaa koko kakusta kuvan ja muistin kuvanoton vasta, kun olin jo leikannut (elegantisti paperilautaselle, koska mökkiolosuhteet) kakun annospaloiksi. Joudutte siis valitettavasti tyytymään tähän yhteen kuvaan, jonka kakusta otin ennen kuin se hävisi perheenjäsenten lautasilta espresson kaverina vatsoihin.

Reseptissä on toistaiseksi alkuperäisen reseptin mukaiset grammamäärät. Minun oli tarkoitus leipoessani katsoa kuinka paljon ko. grammamäärät ovat määrämittoina, mutta unohdin. Yritän muistaa seuraavan kerran leipoessani, niin saatte sitten määrät desilitroina. Toistaiseksi resepti vaatii keittiövaa'an, joka nyt tosin on oikein järkevä keittiövempele leipureille.



Nigella Lawsonin sitruuna-polentakakku

200 g margariinia tai voita
200 g sokeria
130 g mantelijauhoa
170 g polentaa
1,5 tl leivinjauhetta
3 kananmunaa
sitruunan kuori raastettuna
Siirappiin:
1,2 dl sitruunamehua
125 g tomusokeria

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Vuoraa vuoka (23 cm halkaisijaltaan) leivinpaperilla ja voitele reunat.

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita mantelijauho, polenta ja leivinjauhe toisessa astiassa. Vatkaa osa kuivista aineista voi-sokerivaahtoon, vatkaa sekaan kananmuna ja taas lisää kuivia aineita. Toista kunnes kaikki kananmunat ja kuivat aineet on käytetty. Vatkaa sekaan sitruunankuori.

Kaada taikina kakkuvuokaan ja paista n. 40 min.

Anna jäähtyä ottamatta pois kakkuvuoasta. Valmista siirappi keittämällä sitruunamehua ja sokeria pienessä kasarissa. Kun sokeria on liuennut siirappi on valmista.

Pistele kakkuun reikiä (raaka spagetti on tähän ihan paras apuväline, mutta myös esim. cocktail-tikku toimii hyvin) ja valuta siirappi päälle. Anna jäähtyä loppuun.

Kakku on parasta seuraavana päivänä ja suorastaan paranee vanhetessaan.

perjantai 12. heinäkuuta 2019

Kukkajakkaran muodonmuutos (ite tein)

Liinavaatekaapin uudistus sai katsomaan muitakin kodin kunnostusta vaativia esineitä uusin silmin. Joskus viime kesänä (vai olikohan löydöstä jo kaksi vuotta?) Kierrätyskeskuksesta löytynyt kukkajakkara on kärsivällisesti odottanut uutta maalipintaa. Jo jakkaraa ostaessani päätin, että sen aika karmaiseva kellertävään taittava lakkapinta lähtee mahdollisimman pian ja tuunaan jakkaran enemmän mieleisekseni. Jotenkin taas elämä ja Suomen talvi ja kaikki muut tekosyyt tulivat vastaan ja projekti oli jäänyt roikkumaan.

Tässä kuvassa oikealla näkyy kukkajakkara ennen tuunausta - vaikka puusta materiaalina kovasti tykkäänkin, niin tuollainen keltaiseksi värinsä taittava lakkapinta on ihan inhokkini.


Erään etätyöpäivän päätteeksi päätin roudata jakkaran pihalle ja hioa ensin karhealla hiomapaperilla vanhan lakkapinnan karheaksi. Maalit olin hankkinut pitkän pähkäilyn jälkeen - päädyin spraymaaliin helppouden vuoksi - ympäristöystävällisyys tässä toki kärsi ja se hiukan spraypurkin kanssa pihalla heiluessa kieltämättä mietitytti. Olin pohtinut värivaihtoehtoja jo suunnilleen sen koko ajan kun olen katsellut jakkaraa nurkissani. Mietin valkoisen, mustan, keltaisen ja mintunvihreän värin välillä. Keltaisen ja mintun hylkäsin vaihtoehdoista aika nopesti - tuo on kuitenkin sellainen huonekalu, etten halunnut tehdä siitä räikeää huutomerkkiä kotiini. Valkoisen ja mustan välillä pähkäilin pidempään, mutta yllä olevaa kuvaa ystäväni kanssa maalikaupassa tuijottaessa mattamusta alkoi vaikuttaa oikealta valinnalta tuon liinavaatekaapin toisella puolella nököttävän mustan Domus-tuolin värin vuoksi.

Siispä - mattamusta valikoitu väriksi. Laitoin spraymaalin alle suositellun pohjamaalin ja sitten suihkin mustan värin pintaan.




Kyllä tässä niin kävi, että olen varsin tyytyväinen lopputulokseen. Musta tuntuu oikealta valinnalta, vaikka olisi varmaan kaikki muutkin värit olleet kivoja. Ja erityisen tyytyväinen olen siihen, että tämä luokattoman pitkään odottanut projekti on nyt tehty.

Mitä mieltä te olette muutoksesta - oliko musta oikea valinta?

torstai 11. heinäkuuta 2019

Hauskat ilmakasvit

Löysin kirppikseltä kivannäköiset lasikuvut korkkipohjalla. Innostuin hankkimaan kupuihin trendikkäät ilmakasvit. Ilmakasvit eivät kaipaa lainkaan multaa ja ne ottavat tarvitsemansa kosteuden ilmasta lehtien avulla.

Asettelin kaksi ilmakasvia lasikupuihin ja varsin hauskannäköisethän niistä tuli.



Kasvit ovat tosi helppohoitoisia. Suihkuttelen niitä noin viikon välein suihkepullolla ja annan kuivahtaa ennen kuvun sulkemista. Välillä käytän niitä kylvyssä, mutta pelkällä suihkuttelullakin pärjäisivät.

Kummallisen kiehtovia nuo ilmakasvit.

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Kombuchaa (itse tehtyä) uudesta lasista

Vaikka vähän aikaa sitten vähän kommentoinkin asuinalueeni Facebook-kirppiksen hiljenemistä, niin täytyy kyllä todeta, että tasaisin väliajoin sieltä silti tulee tehtyä löytöjä.

Kuten nämä Tapio Wirkkalan suunnittelemat Pallas -olutlasit, jotka sain hakea vähän aikaa sitten ILMAISEKSI ryhmän kautta. Näitä oli 4 kappaletta ja ihan virheettömiä (ja niin kauniita). Laseja hakiessani kysyin niitä tarjonneelta rouvalta, että onko ihan varma, että hän luopuu näin kauniista laseista ja vielä ilmaiseksi. Olivat kuulemma ylimääräiset ja hänen vanhalta työpaikalta kotiinsa kulkeutuneita, niin ilolla antoi ne uuteen kotiin.

Minulle kelpasivat hyvin.


Lasissa on muuten kombuchaa, eli fermentoitua teejuomaa, jota olen alkuvuodesta saakka tehnyt kotona itse. Sain pitkän etsinnän jälkeen kombucha-sienen (scobyn - googlaa, jos haluat tietää kombuchan valmistuksesta lisää) ja siitä tämä harrastus sitten lähtikin.

Kombucha ei ole mikään uusi hipstereiden keksintö, vaan sillä on pitkät perinteet sekä Venäjällä että Kiinassa. Kombucha on probioottinen juoma ja sen sisältämät maitohappobakteerit vahvistavat suoliston omaa bakteerikantaa. Se on myös raikas juoma, jossa on vähemmän sokeria kuin virvoitusjuomissa ja mehuissa.

Omani maustan sitruunalla ja inkiväärillä ja tällöin lopputulos maistuu aika lailla vähäsokeriselta simalta.

Olen tehnyt kombuchaa nyt (liukuhihnalta, ettei sieni kuole) jos melkein puoli vuotta. Täytyy sanoa, että maku alkaa jo vähän kyllästyttämään, vaikka juoma ei pahaa missään nimessä olekaan. Suunnittelen, että laitan kombucha-sieneni nukkumaan joksikin aikaa jääkaappiin, niin saan tuotantolinjani hetkeksi lepäämään.


Hauskaa tämä kombuchanteko on koko ajan ollut ja juomaakin olen nauttinut niin paljon, että uskon suolistobakteeristoni olevan jo aika hyvässä kunnossa.

maanantai 8. heinäkuuta 2019

Lampaantaljat pihakirppislöytönä

Asuinalueellani järjestetään harva se viikonloppu pihakirppiksiä. Käyn niillä vaihtelevasti - riippuen omista aikatauluista ja fiiliksistä.

Nyt naapuritalon pihalle sattui sopivaan hetkeen pikkuinen pihakirppis. Kävin ja myyjällä oli kyllä kieltämättä todella kaunista tavaraa edullisesti myynnissä. Ostin pari uutuuskirjaa eurolla kesälukemiseksi ja yhden hauskan leikkuulaudan.

Lisäksi ostin nämä hauskat ja aivan superpehmoiset lampaantaljat.


Nämä lähtevät kesämökille pehmustamaan ja lämmittämään lasikuistin penkkejä. Meillä on tapana syödä ja istua muutenkin mökkin edessä olevalla lasikuistilla, jossa ison ruokapöydän äärellä on puiset pitkät penkit. Olen jo pitkään ajatellut, että penkille olisi kiva saada lampaankarvat pehmikkeeksi, mutta ajatellut metsästää jostain käytetyt ja edulliset - hyvälaatuinen lampaantalja kun on varsin arvokas ostos. Nämä löytyivät nyt kyllä kieltämättä tosi edullisesti. Toinen on pienen lampaan kokonainen talja ja toinen tuollainen tuolinpäällisen kokoinen karva.

Näistä varsinkin syksyisenä päivänä on varmasti iloinen, kun pepun alle saa lämpimän ja pehmoisen taljan.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Laventeli

Yrttiaiheella jatketaan!

Ostin keväällä Stockan Herkun yrttilaarista edullisen laventelintaimen. Laventeli on mielestäni aivan ihana kasvi, mutta älyttömän vaikea saada viihtymään, kun se tuntuu kaipaavan niin reilusti vettä. Ja valoa ja vaikka saisi kumpaakin tasaisesti, niin silti jostain syystä se saattaa kuolla käsiin.

Ostaessani taimi oli aika pieni ja vaatimaton ja ilmeisesti ruuanlaittoon sopivaa lajiketta - päätellen, että ostopaikka oli ruokakauppa.

Tämä laventeli on nyt kuitenkin totisesti päässyt yllättämään. Se viihtyy keittiön pöydällä paremmin kuin hyvin ja kasvaa ja kukoistaa. Ja on niin kaunis. Yleensä pöydän äärellä istuessani hömpsyttelen kasvin lehtiä ja nautin huumaavasta tuoksusta.



Joskus kasveja löytyy varsin yllättävistä paikoista. Tämä versio ei näytä merkkejä kukkimisesta, vaan kasvattaa vain tuollaisia kauniita pitkiä lehtivarsia. Luulen, että tämä on lajiketta, joka ei kuki lainkaan, mutta aika näyttää. Ehkä tämä syksymmällä yllättääkin ja alkaakin kukkia!

perjantai 5. heinäkuuta 2019

Kukkiva oregano

Perustan joka kevät keittiön ikkunalle yrttitarhan.


Tänä vuonna oregano (tuossa ison ruukun vasemmassa reunassa) on kasvanut hurjaa vauhtia ja olen kuivannut siitä jo kaksi satsia talven varalle. Ihan todella satoisa kasvi ollut tuo tänä vuonna!

Nyt oregano ryhtyi tekemään kukkia, mikä ei välttämättä ole toivottu ominaisuus ruuanlaittoon tarkoitetuista yrteistä puhuttaessa (kukkiva varsi muuttuu puisevaksi ja vie energia lehtien kasvulta, joita ruuanlaitossa halutaan käyttää). Korjasin kukat pois, jotta lehdet pääsevät rauhassa jatkamaan kasvuaan ja totesin, että peratuista kukistahan tulee ihan hauska kukkakimppu yöpöydälle.


Tyrkkäsin tämän huumaavan tuoksuisen kimpun yhteen kauneimmista maljakoistani - suunnittelijaystävieni suunnittelmaan lasimaljakkoon.

Ihana on tuoksu nyt makuuhuoneessa - minä kyllä kovasti tykkään yrttien tuoksusta.  Oregano onkin antiseptinen eteerinen öljy, joka tunnetaan yhtenä tehokkaimpia ja monipuolisimpia luonnon aineista bakteereita, viruksia, sieniä ja muita pieneliöitä vastaan.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Rottinkinen kukkapöytä - ensimmäinen Tori-löytöni

Edellisessä postauksessa vilahti olohuoneessani nykyään nököttävä rottinkinen kukkapöytä. Kukkapöytä on ensimmäinen ikinä tekemäni Tori.fi -ostos! Se on ollut kodissani jo alkuvuodesta saakka - minulla oli nimittäin silloin vähän aikaa ystäväni auto lainassa. Katselen aina välillä Torissa ihaillen kaikkea mitä siellä on myynnissä, mutta autottomana sieltä ostaminen on tosi vaikeaa - ostokset kun pohjautuvat siihen, että ne haetaan myyjän kodista.



Tämä kukkapöytä osui silmääni ihan vahingossa ja 20 euron hintalappu oli mielestäni vähintäänkin sopiva - varsinkin kun nyt jylläävä rottinkibuumi on nostanut kaiken rottingin hintaa reilusti ja toisaalta tällaiset kukkapöydät ovat olleet haluttua tavaraa jo pitkään. Olin pohtinut kukkapöydän tuomista kotiini jo jonkin aikaa, sillä viherkasvibuumini on aika lailla jatkunut jo monta vuotta, mutta kodissani ei ole ikkunalautoja. Kasveja onkin ollut vaikea pitää hengissä erityisesti talvisin, koska niille ei ole ollut paikkaa ikkunan ääressä - vaikka asuntoni nyt kaikin puolin kovin valoisa onkin.

Pöytä lymyili Tuusulassa ja koska minulla oli juuri ystäväni auto käytössä, niin ajelin yksi talvi-ilta hakemaan pöytää.

Aivan ihanahan tuo on ja kivasti mahdollistaa viherkasvien valokylvyn ikkunan ääressä. Kasvit ovatkin olleet ihan erityisen hyvinvoivia kun nyt saavat nauttia kesän valosta tuossa paikalla. Aika paljohan noita viherkasveja alkaa olla, mutta ne tuottavat iloa ja hyvää sisäilmaa, niin en yhdestäkään ole valmis luopumaan.




maanantai 1. heinäkuuta 2019

Uusi villamatto 2nd handina

Asuinalueeni kirppisryhmästä voi edelleenkin bongailla hyviä löytöjä, vaikka sen kaupankäynti onkin huippuvuosista hiljentynyt merkittävästi.

Vähän aikaa sitten bongasin myynnissä Annon Pandora -villamaton, jonka myyjä sanoi olevan uudenveroinen. 60 euron hinnalla tartuin tarjoukseen ja viestitin myyjälle ostavani maton. Olin jo pitkään miettinyt vanhan "blogimaton", eli olohuoneessa jo kuutisen vuotta viihtyneen Ikean Stocholm-raitamaton tilalle uutta mattoa. Raitamatto on nimittäin kuumeisesti kaivannut jo pesua ja muutenkin kaipasin uutta ilmettä olkkariin.

Hirveän dramaattista eroa tästä ei saatu aikaiseksi - onhan Pandorakin eräänlainen blogimatto ja väritykseltäänkin mustavalkoinen, niinkuin edeltäjänsäkin. Silti olkkari uudistui minun silmääni aika kivasti.


Täytyy todeta, että Annon matto tuntuu jalan alla paljon laadukkaamalta kuin edeltäjänsä. Matto on sopivasti pehmoinen ja lämpimän tuntuinen. Tuotetietojen mukaan Pandora on käsin kudottu. Ovh. hinnan huidellessa 250 eurossa pidän 60 euron mattoani hyvänä löytönä.

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Liinavaatekaapin uusi elämä

Olen omistanut kymmenisen vuotta vanhan liinavaatekaapin. Kaappi tuli minulle alunperin asunnonvaihdon yhteydessä, kun opiskeluaikana muutin vuokralle aiemmin ystävien asuttamaan kotiin Helsingin Harjussa. Ystävä kysyi silloin, että haluaisinko kaapin, jos he jättävät sen asuntoon. Halusin ehdottomasti, koska olen aina rakastanut vanhoja tavaroita ja erityisesti täyspuisia sellaisia. Ja 50-luvun liinavaatekaapeilla on aina ollut pieni paikka sydämessaäni.

Kaappi on ollut tosi huonokuntoinen koko sen ajan kun olen sen omistanut. Lakkapinta oli erityisesti kannessa ihan karkea ja lohkeillut. Eikä kaappi nyt muualtakaan mikään erityisen hyväkuntoinen ollut - kolhuja ja muita nuhjuja riitti.

Lähtötilanne:

Lähtötilanne - kaappi oli kolhuinen ja lakkapinta oli lohkeillut. Erityisesti kannen lakkapinta oli ihan karhea.

Olen pitkään toivonut, että isäni, joka on taitava käsistään ottaisi kaapin kunnostettavaksi. Joku aika sitten isäni haki kaapin mökillemme, rapsutteli siitä vanhat lakat pois ja laittoi uudet pintaan. Minulle oli tärkeää, että kaappi säilyttää alkuperäisen ilmeensä ja en missään nimessä halunut tähän esim. maalipintaa. Halusin säilyttää alkuperäisessä kuvassa ovien pinnassa näkyvän kauniin puukuvionnin ja muutenkin säilyttää värin "puun värisenä".

Parin viikon reissun jälkeen kaappi palasi kauneuslomaltaan ja oli saanu isäni käsittelyssä uuden pinnan. Olen niin tyytyväinen - kaapista tuli kaunis. Tämä kaappi saa jatkaa elämäänsä sen seuraavat vuosikymmenet.

Kunnostuksen lopputulos:
Senkki kunnostettuna


Sisustuksellisesti täällä ei ole tapahtunut kummoisia muutoksia - viherkasvien määrä on vähän lähtenyt käsistä ja siksi tämä kaappikin on vuorattu kasveilla.

Lopputulos sisustettuna (eli kaappi vuorattuna viherkasveilla):


Kiitos isä. <3

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Itse tehty kookosjugurtti

Kiinnostaako itse tehty probioottinen ja vegaaninen kookosjugurtti? Minuakin kiinnosti, kun bongasin netin syövereistä tämän älyttömän helpon reseptin. Resepti on ilmeisesti alunperin Karita Tykän blogista.

Tähän reseptiin tarvitset kaksi ainesosaa - kookosmaitoa ja maitohappobakteerikapseleita. Puhdista kuitenkin ihan ensin lasitölkki kiehuvassa vedessä, ettei tule ongelmia väärän bakteerikasvuston kanssa.



Puhtaaseen lasitölkkiin menee:

2 tölkkiä kookosmaitoa
4 maitohappobakteerikapselia (sisältö tyhjennettynä kookosmaidon sekaan)

Vedin itse sauvasekoittimella kookosmaidon sileäksi, ettei jää paakkuja.

Sitten vain harsoliina lasipurkin päälle ja jugurttiseos huoneenlämpöön seisomaan 2 vuorokaudeksi. Vuorokausikin riittää, jos et halua kovin hapanta makua, mutta minä pidän happamasta. Kun seoksen siirtää huoneenlämmöstä jääkaappiin, maitohappokäyminen pysähtyy ja jugurtin koostumuksesta tulee tömäkkää (huoneenlämmössä paksuuntuu jo parin päivänä aikana hiukan, mutta kylmässä kunnolla).

Pidät tästä jugurtista, jos pidät kookoksesta - se maistuu lopputuloksessakin paljon. Itse toivoin, että kookoksen makeus olisi hieman happamoitunut maitohappokäymisessä, mutta lopputulos oli edelleen erittäin kookoksinen.

Mielenkiintoinen kokeilu joka tapauksessa, teen uudestaan mikäli tulee vegaanireseptitarpeita vaikka brunssille. Valmistus simppeliä kuin mikä.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Vihdoin 50-lukuinen yöpöytä!

Olen parin vuoden ajan etsinyt 50-lukuista siroa yöpöytää. Pari kertaa sellaisia on tullut vastaan, mutta hinta on ollut mielestäni liian korkea, niin on jäänyt hankkimatta.

Nyt vihdoin kotikaupunginosan facebook-kirppikselle tuli myyntiin tismalleen sellainen yöpöytä, jota olen etsinyt. Hinta 20 euroa, joka oli mielestäni vähintäänkin kohtuullinen hinta tällaisesta teakisesta pöydästä. Myyjä oli vaihtanut laatikon nupin sellaiseksi, joka ei ollut ihan makuuni, mutta onneksi minulla oli tallessa keittiöni vanhat keraamiset vetimet, jollainen sopikin tämän pöydän tyyliin täydellisesti. Pyörittelin tuon valko-messinkisen nupin laatikkoon ja hieno tuli.


Mielestäni tuo on ihana. Kannatti odottaa ja etsiä kärsivällisesti - jälleen kerran.

Hävikkiruokaa

Kävin joku aika sitten ensimmäistä kertaa Helsingin Kalasatamaan avatussa kauppakeskus Redissä. Tein sinne ihan tietoisen "hävikkiruokaretken", sillä halusin käydä Kirkon ulkomaanavun pyörittämässä hävikkiruokakauppa WeFoodissa sekä samalla noutaa ResQ-palvelun kautta nappaamani ruokakassin Redin K-marketista.

Olen todella iloinen, että ruokahävikin vähentämiseen on tullut tällaisia palveluja ja että asia ylipäätään alkaa saamaan sen ansaitsemaa huomiota. Ei ole yhdentekevää mitä syömme. Eikä myöskään ole yhdentekevää päätyykö ruokaamme roskiin.

ResQ:n kautta ei saa pelkästään ravintoloista myymättä jääneitä annoksia, vaan myös valituista K-marketeista ns. ruokakasseja. Ne sisältävät samana päivänä vanhenevia tuotteita sekalaisen valikoiman. Sisällöltään kassi on aina selvästi myyntihintaa arvokkaampi. Ruokakassit ovat nousseet ihan hittituotteiksi ja ystäväpiirissänikin niitä välillä ihan varta vasten metsästetään. Itse ostan harvoin - johtuen yhden hengen ruokatalouden vähäisestä ruuankulutuksesta sekä siitä, että lähimarketeissani näitä kasseja ei ole tarjolla. ResQ-ruokakassin hakeminen on vähän kuin leikkisi kokkisotaa kotona - koskaan et tiedä mitä kassista löytyy. Kassin sisältöä kannattaa pakastaa ja käyttää luovasti - kuivahkoa leipää voi esim. kätevästi surauttaa blenderillä korppujauhoksi jne.

Minun mukaani lähti WeFoodista suurtalouskeittiöille tarkoitettuja ruokabokseja, joissa toisessa oli 1.5 kg suikaloitua punasipulia ja toisessa 1 kg tuoretomaattisalsaa. Suurimman osan näistä pakastin sopivina annoskokoina pakkaseen käytettäväksi kätevästi kaikkeen ruuanlaittoon - valmiiksi pilkottu sipuli on aina kiva juttu ja tomaattihakkelusta on kätevä heittää patoihin ja kastikkeisiin.

Näiden pussien sisältöjä on käteve kaataa suoraan pakastimesta pataan


Osa hankinnoista pääsi käyttöön heti. Tein punasipulisuikaleesta sipulipiirakan, johon haudutin punasipuleja pehmeäksi pitkään aniksen siemenien, balsamiviinietikan ja sokeriripauksen kanssa. Kaadoin sipulimassan pakasteesta löytyneen valmiin piirakkapohjan päälle ja murustelin päälle vielä fetajuustoa.

Tomaattisalsaa käytin lohen kanssa - levitin sitä lohifileepalan päälle ja laitoin uuniin hautumaan. Tuli tosi hyvää ja katosi töissä lounaseväänä parissa päivässä. Kuvaamatta jäi tosin.


Käytän nykyään vain poikkeustilanteissa lihaa tai kanaa. ResQ-kassista löytyi kuitenkin broilerin jauhelihaa, niin tein niistä aasialaisittain maustettuja broileripyöryköitä uuniin. Chiliä, tuoretta korianteria ja limeä mausteeksi ja ei kun uuniin.

Oletteko te kokeilleet näitä hävikkiruokapalveluja? Mikä on suosikkinne?

maanantai 4. helmikuuta 2019

Moikkaus!

Tulin vain huikkaamaan aika pitkäksi venyneen blogitauon keskeltä, että hengissä ollaan. Sitten viime postauksen on tapahtunut vaikka mitä - olen irtisanoutunut vanhasta työstä ja aloittanut uudessa työpaikassa. Joulukuussa olin pari viikkoa "in between jobs", jolloin matkustin Sri Lankalle nauttimaan vitivalkoisen hiekan rannoista ja pauhaavasta valtamerestä ja lukenut siellä 10 päivän aikana 3.5 kirjaa.

Nyt olen koko alkuvuoden opetellut uutta työtä. Noin muutoin elämä on mallillaan ja rullailee mukavasti eteenpäin. Ystäväni antoi autonsa minulle käyttöön, kun ei itse sitä juuri nyt tarvitse, niin olen päässyt kiertämään kirppiksiä ja tehnyt myös elämäni ensimmäisen tori.fi -ostoksenkin. Upeita löytöjä on taas löytynyt - en malta odottaa, että saan vähän valokuvaamisintoa taas, kun valon määrä alkaa lisääntyä ja pääsen esittelemään niitä täällä teillekin. Paitsi että uusi työ on vienyt fokuksen muualle kuin bloggausharrastukseen, niin kieltämättä tuo jatkuva pimeys ei innosta valokuvaamiseen.

Mutta terveisiä vaan täältä mukavalta kotisohvalta - villahousut jalassa, kynnet punaisena. Palailen blogin ääreen piakkoin, kun elämä vähän rauhoittuu.