sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Mehustuksesta

Joku saattaa muistaa elokuisen kirpputorilöytöni - Braunin moiteettomasti toimivan mehulingon. Moni tuttuni enteili härpäkkeelle todella lyhyttä käytön elinkaarta. "Alkuinnostuksen jälkeen päätyy kaapin perälle", ennustivat mokomat.

Elokuusta lähtien itse hedelmistä tuorepuristettu mehu on kuitenkin säännönmukaisesti ilahduttanut viikonloppuaamujani. Arkiaamujen jutuksi mehun teko olisi (jopa minun mielestäni) vähän liiottelua, mutta viikonloppuna lingon kaapista esiinnosto ja hedelmien tunkeminen sen sisuksiin on just passeli aamutoimi.

Syksy on ollut tälle hyvää aikaa. Satokauden ollessa päällä käytettävissä on ollut paljon kotimaisia hedelmiä ja vihanneksia, ja tuontihedelmätkin ovat parhaimmillaan. Ja edullisimmillaan.

Olen kokeillut vaikka mitä yhdistelmiä. Periaatteessa olen tunkenut mehustimeen vähän mitä on sattunut käsillä olemaan. Erinomainen puoli tässä on ollut myös se, että sellaisetkin hedelmät, jotka ovat ehtineet jo nuupahtaa tai ylikypsyä ovat kelpoa tavaraa mehustettavaksi. Ruokahävikin minimoija kiittää.

Suosikkiyhdistelmäkseni on viimeaikoina noussut päärynän, porkkanan ja verigreipin yhdistelmä. Päärynät ovat olleet viime aikoina paitsi mehukkaita ja edullisia, niin niitä on ollut hyvä lingolle syöttää. Porkkana makeana ja verigreippi karvaana toimivat mahtavana makujen vastaparina ja makuyhdistelmä on sen takia erinomainen. Sekaan heitän vielä ihan pienen pätkän inkivääriä, koska se on a) hyvää ja b) terveellistä (en tiedä onko inkiväärin vaikutusta, mutta flunssat tuntuvat kiertävän tämän huushollin kaukaa). Inkiväärin kanssa saa tosin olla varovainen, eilen aamulla linkoon heittämäni pätkä oli ihan himpun verran isompi kuin normaalisti. Valmis juoma oli sen verran inkivääristä, että tukka meinasi nousta pystyyn.

Tästä määrästä hedelmiä ja vihanneksia tuli tasan litra tuorepuristettua mehua. Päärynän, porkkanan ja verigreipin kaveriksi lähti myös yksi appelsiini, kun sellainen sattui kotona olemaan. Inkivääri maustaa mehun herkulliseksi.

Mehulingolla mehustaessa muuta esivalmistelua ei juurikaan tarvita, paitsi isoimmat kannat ja paksuimmat kuoret tulee poistaa (sitruksista kuoret ainakin suunnilleen pois, päärynästä puiset kannat, porkkanasta tummat kannat pois jotta mehun väri pysyy kauniina) ja pilkkoa hedelmät sen kokoisiksi, että ne mahtuvat lingon syöttöaukosta sisään. Inkivääriäkään ei tarvitse vaivautua kuorimaan. Vähäisiä työvaiheta arvostaa aamutuimaan.

Valmiina linkoon

Valmis mehu on täydellinen aamupala
Vaivalloista lingon käytössä on vain sen puhdistus. Lingon mäskisäiliö täytyy mehustetusta hedelmämössöstä, joka pitää kaapia pois säiliöstä. Lisäksi kone pitää jokaisen käyttökerran jälkeen purkaa ja osat tiskata. Tästä syystä olen ottanut tavaksi mehustaa kerralla vähän reilumman satsin, ainakin useamman lasillisen. Kauaa tuorepuristettu mehu ei säily, joten isoa määrää sitä ei kannata kaappiin tehdä odottamaan. Ja kyllähän siinä ideakin vähän kärsii, jos päiviä vanhaa mehua ryhtyy hörppimään.

lauantai 25. lokakuuta 2014

Uudet verhot (kierrättäjä sisustaa)

Ostin uudet verhot. Tai no, kierrättäjän kotona uudet verhot eivät ihan virallisesti ole niin kovin "uudet". Löysin joku aika sitten kierrätyksestä Tampellan kankaasta tehdyt verhot, jotka tänään pääsivät ikkunaan.

Lähtötilanne: Ikkunassa Marimekon Hetkiä-kankaasta ommeltu verho. Kierrätetty sekin.



Talvi tulee. Luonnosta häviää värit. Tasapainotan tilannetta laittamalla lisää väriä kotiin. Nyt tuli tällaista. Syvän sinistä, turkoosia. Mitä tuossa nyt onkaan?

Uusi tilanne: Tampellan verhot ikkunassa. Väriä on.




Tässä kodissa lähes kaikki mikä näkyy on kierrätettyä. En osta oikeastaan mitään kodin tekstiilejä tai sisustusjuttuja uutena. Vuosia kestäneestä kirpputoriharrastuksesta johtuen joudun kirpputorillakin jo nykyään tosi usein mittimään tarvitsenko todella? Tänään kirpputorille jäi esimerkiksi kaksi Arabian ikivanhaa ja kaksi Rörstrandin superihanaa kuppiparia, jotka isosti teki mieli adoptoida mukaan. En vain pystynyt mitenkään perustelemaan sen, että olisin niitä tarvinnut. Sinne jäivät, löydöksi jollekulle toiselle.

No mutta takaisin niihin verhoihin. Mitä tuumaatte - hyvä vai huono muutos? Onko liian retrot vai kivat? Vaikka mikään kova retroilija sisutuksessa en olekaan, niin puutaloon mielestäni tällaiset vanhat jutut sopii. Sininen taas tuntuu olevan nykyään monen inhokkiväri sisustuksessa. Minulla ei ole sitä mitään vastaan, kunhan ei lähdetä siihen 90-luvun sinisiin sisustusövereihin.

PS: Vaikka kupit jäivätkin kirpputorille, niin ostin kuitenkin mm. siistin merinovillaisen neuletakin ja erään jumppamerkin trikoiset haaremihousut.

perjantai 24. lokakuuta 2014

Tänään valmistauduin talveen

Tänään ehdin valoisan aikaan töistä kotiin.

Vietin sen kunniaksi päivän viimeiset valoisat tunnit laittaen pihaamme talvikuntoon. Siistin isoimmat lehtikasat pois. Siivosin myös roskiskatoksen, joka on odottanut siivousta jo aika pitkään.

Nostin lehtikaalinikin rappukäytävään, jos se vielä hetken siinä selviäisi. Ei varmaan selviä, mutta eipähän ainakaan palellu reppana.



Tänä vuonna syksy on ollut ihan huippu. Syyskuu oli ihana ja lämmin. Yhtäkkiä lämpötila humpsahti nollan alle. Lumihiutaleitakin näkyi Helsingissä. Talvi taitaa tulla varkain. Talviaikakin alkaa.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Sunnuntaibrunssi

Supermartta täällä sanoo hei! Kävi nimittäin sellainen pikku juttu, että lähdin lauantaina illansuussa parin työtuttuni kanssa ihan vain lähikuppilaan vaihtamaan kuulumisia. Jotenkin siinä kävi kuitenkin niin, että niitä kuulumisia oli niin paljon, että taksi toi kotiin (ei lähikuppilasta vaan vähän kaukaisemmasta karaokebaarista. Kyllä - karaokebaarista) kolmelta aamulla.

Supermarttapa siitäkin huolimatta heräsi sunnuntaiaamuna kello puoli kahdeksan leipomaan. Oli ne kaverit nimittäin kutsuttuna luokseni sunnuntaibrunssille, leipätaikina tehty jääkaappiin kohoamaan jo edellispäivänä ja aikamoinen menu suunniteltuna.

Hienosti meni brunssi ja hauskaa oli - vieraat viipyivät iltakuuteen.


Menu oli mielestäni onnistunut. Tarjolla oli itse tekemääni leipää (tosiaan sellainen, jonka olin tehnyt edellisenä päivänä jo taikinan jääkaappiin happanemaan ja kylmäkohoamaan. Paistoin leivän savipadassa - tähän tyyliin), perunalepuskoja (perunamuussi oli valmiina jääkaapissa odottamassa, aamulla ei tarvinut kuin jatkaa taikinaksi asti lisäämällä jauhoja ja kananmunaa) ja erilaisia leivänpäällysteitä.

Kotitekoiset perunalepuskat


Leivän leivoin itse. Yön yli kestävä kylmäkohotus antaa leivälle hyvän rakenteen ja mukavaa happamuutta makuun

Oli myös marjasmoothieta, suutarinlohta (eli toisinsanoen suosikkiani: silakkarullia), pekonia ja ihan huippuherkullisia Oeufs en cocotteja, joista ei valitettavasti tullut kuvaa otettua vaikka olisi kannattanut.

Oeufs en cocottet eli vapaasti suomennettuna "kuppimunat" tai munapiilot (heh heh) oli minulle uusi kokeilu, joka menee kyllä aamiaisherkkujen kärkikahinoihin. Tämä ranskalainen klassikkoherkku on helppo ja nopea valmistaa, täydellinen aamujuttu siis.

Oeufs en cocotessa kananmuna kypsennetään pienessä kupissa hellästi vesihauteessa haluttujen lisäkkeiden kanssa. Meillä munan alle piiloutui kylmäsavulohta.

Tarvitset hyviä kananmunia, ranskankermaa ja kylmäsavulohta. Tarvitset myös pieniä uuninkestäviä kulhoja ja isomman uunivuoan, johon tehdään vesihaude. Pikkukupit voi olla vaikka annosvuokia, mutta minulla ei niitä ole, joten käytin eriparisia kahvikuppeja. Sekoita ranskankermaan mukaan aavistus suolaa ja rouhittua mustapippuria.  Annostele lusikallinen ranskankermaa kulhojen pohjalle. Leikkaa kylmäsavulohi suikaleiksi ja laita ranskankerman päälle. Riko kananmunat (rikkomatta keltuaista) kulhoihin lohen päälle ja annostele vielä lusikallinen ranskankermaa päälle.

Sitten vedenkeittimestä kiehuva vesi siihen isompaan vuokaan niin että ne pienet kulhot uivat siellä nätisti vesihauteessa noin kulhon puoliväliin asti. Uuniin tämä komeus menee 180 asteeseen noin 10 minutiiksi niin että valkuainen on hyytynyt.

Tein myös sen vadelma-ruusuvesi clafoutiksen, josta jo viime viikolla leivoin koeversion. Sitä syötiin omatekemän omenahillon ja ranskankerman kanssa.


Edit: pikkusiskon resepti seuraavaksi - katso kommenttikentästä miksi editoitu! ;)
Lisäksi tein voitaikinalevyistä tuollaisia herkullisia suolaisenmakeita "pasteijoita", jotka kaikessa simppeliydessään oli näin helppo tehdä: halkaise yksi voitaikinalevy kahtia neliön kokoiseksi levyksi. Levitä päälle hieman viikunahilloa. Lisää palanen vuohenjuustoa ja pilkottua kuivattua viikunaa. Koristele halutessasi auringonkukansiemenillä. Paista uunissa kunnes kauniin vaaleanruskeita.

Vanha kunnon Bialettikin pääsi pitkästä aikaa hommiin, kun espressokoneella isolle porukalle kahvin vääntäminen on vähän turhan aikaavievää. Tällä keitin kahvia pikkuhiljaa termoskannuun ja tarjoilin kuuman maidon kanssa vieraille.



Yksi ystävistäni oli brunssipäivänä kaiken lisäksi vielä syntymäpäiväsankari. Hän toi mukanaan ihanan Fazerin leipomon juustokakun ja pullon sampanjaa. Niillä päästiin sitten vielä kruunaamaan päivän herkuttelut.




Vaikka brunssin emännöinti vaatiikin valmisteluja aamulla anivarhain, niin oli se hauskaa. Pitäisi useamminkin järjestää. Mukava tapa viettää sunnuntaipäivä on kutsua ystäviä ylipitkälle aamiaiselle. Muistilapuksi ensi kerralle, että järkevintä ei ole edellisenä iltana olla aamuyöhön saakka karaokebaarissa... Silloin aamujärjestelyt varmastikin sujuisivat helpommin kuin minulla eilen...

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Syyspyöräilijän huippuhankinnat

Tein syyspyöräilyn kannalta ihan parhaat hankinnat - neopreeniset talvipyöräilyhanskat ja neopreeniset "lämpösukat" pyöräilykenkien päälle.


Olen kärsinyt palelevista sormista ja varpaista aina kylmän vuodenajan pyöräilyssä - alkukeväisin ja loppusyksyisin (talvipyöräilyä en harrasta). Olen kokeillut vaikka mitä - laskettelusukista karvavuorisiin kenkiin ja nahkarukkasista lasketteluhanskoihin. Jotenkin se viima on silti aina purrut ja voittanut ääreisverenkiertoni joka kerta.

Nyt - VIHDOIN - hankin kunnolliset ja lajidedikoituneet hanskat ja jalkasuojat, kun ne olivat syksyn kunniaksi (lähes kaiken muun pyöräilykaman kanssa) urheilukaupan verkkokaupassa hyvässä alessa. Olen niin tyytyväinen. Hyvästi palevat sormet ja varpaat. Tähän aikaan vuodesta pyöräily vaatii hieman toisenlaista paneutumista kuin kesäisin ja on siksi vähän tavallista vaivalloisempaa. Nyt pitää keskittyä varusteisiin - olla kuorivaatteet, kosteutta siirtävät urheilukerrastot, pyörän valot, huomioliivit ja sen sellaiset. Kesäisin riittää t-paita ja legginssit

Olen ollut tällä viikolla tosi ahkera liikunnan suhteen ja pyöräillyt ahkerasti joka paikkaan, vaikka välillä on ollut kylmä ja vähän sateistakin. Olen siitä tyytyväinen. Olen vuosikaudet pitänyt kirjaa liikuntasuoritteistani Heiaheissa. Viikkotavoitteeni on liikkua vähintään kolme kertaa viikossa ja se on pitänytkin tosi hyvin kaikki nämä vuodet. Tällä viikolla se minimitavoite on täyttynyt jo näin keskiviikon kunniaksi. Hyvä minä. Töissä on meneillään vähän rankka jakso, jonka fiiliksiä olen purkanut polkupyörän selässä ja reippaasti lähtenyt aamuisin hämärällä polkemaan työpaikkaa kohti. Pyöräilyn päälle olen jaksanut vielä hikoilla jumpassakin. Toistan itseäni: hyvä minä.

PS: 40 000 lukukertaa menossa pian rikki. Kiitos, että seuraatte.

maanantai 13. lokakuuta 2014

Uudiskäyttöä: Vadelma-ruusuvesi clafoutis

Uudiskäyttöä omille resepteille!

Tänään töiden jälkeen uuniin livahti Vadelma-ruusuvesi clafoutis, eli marjapannukakku. Resepti on julkaistu blogissani jo 1.5 vuotta sitten.

On se vaan sitten hyvä resepti - niin simppelit ainekset (löytyvät lähes aina kotoa ja hei ruusuveden voi jättää poiskin), nopea ja helppo tehdä, hyödyntää pakastimen marjavyöryä (terveisin: keväällä iskee aina paniikki, että miten ne kaikki ehtii uuden satokauden alta syömään pois) ja helposti muunneltavissa (esim. mustikkaversio löytyy täältä).


Olen kutsunut sunnuntaiksi ystävät syysbrunssille. Suvi sur le vif -blogi on aivan mieletön inspiraatioaitta, kun miettii aamiaisjuttuja. Sieltä tämäkin resepti on alunperin joskus bongattu. Selailin äsken pitkän tovin Suvin blogia ja hain ideoita brunssimenulle. Todennäköisesti tämä pannukakkukin sunnuntaina pöydästä löytyy.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Nyt tulee pyyhkeitä!

Pyyhkeitä kehään! Ihan kirjaimellisesti, ei sillai kuvainnollisesti.

Ompeluinspiraatio iski, pitkä tauon jälkeen. Tai eipä mulla ole ollut ompelukonettakaan moneen vuoteen, kun vanha meni aika päivää sitten rikki. Ihana yllätys oli kuitenkin kolmekymppisillä viime kesänä, kun ystäväporukka antoi minulle uuden koneen.



Kone pääsi viimein käyttöön, kun kävin läpi kangasvarastoani ja inspiroiduin vanhasta pellavakankaasta, jota olen joskus löytänyt Lappeenrannan Kontista aivan pilkkahintaan. Legenda kertoo, että kangas olisi Tampellan tekemää pakkapellavaa, mutta mistään en ole löytänyt asialle vahvistusta. Ehkä on, ehkä ei.

Kangasta oli pitkä pätkä ja mallailin sitä ensin keittiön pöydän päälle ja mietin, josko tästä olisi tullut kaitaliina. Luovuin kuitenkin ajatuksesta, koska jotenkin viime aikoina kodin sisustuksessa on kiinnostanut hailakoiden pellavaliinojen sijaan värit ja graafisuus.

Siispä päädyin pilkkomaan käsipyyhkeen kokoisia paloja ja ompelemaan pinon pellavapyyhkeitä. 


Aika pino näitä tulikin. Taidan paketoida osan vaikka joulupaketteihin. Keittiöpyyhehamsteri on sitä mieltä, ettei kauniita keittiöpyyhkeitä voi koskaan olla liikaa. Pidän itse pellavasta materiaalina myös kasvopyyhkeissä, eli ainakin minun kodissa pellava on tervetullut pyyhemateriaali. Kelpaisivatko nämä teidän koteihinne?

lauantai 11. lokakuuta 2014

Pussukkatyttö

Olen pussukkatyttö. Minulla on niitä mitä erinnäisimpiä arkisessa käytössäni. Pussukat tekevät käsilaukkuja vaihtelevan ja paljon matkustavan elämästä helpompaa. Pakatessa ei tarvitse kuin heittää sopiva valmis pussukka matkalaukkuun ja suunnata maailmalle. Helppoa.

Vaaleanpunainen Marimekon pilkkupussukka on meikkipussini ja sisältää kaiken tarpeellisen - meikkivoiteen, huulikiillon, kulmakynän ja sen sellaiset. Saman sarjan pieni vihreä pussukka on "arkipussukka" - huulirasvaa ja laastaria ja muuta hyödyllistä. Ihana Audrey Hepburnin naamalla koristettu pussukka on "apteekkipussukka", jonka pakkaan ulkomaan matkoilleni mukaan. Se sisältää mm. rakkolaastareita, korvatulpat, Buranaa ja sen sellaista matkalla tarpeellista. Vihreä neliöpussukka on äitini ikivanha ja vähän jo saranoista risa, mutta rakas. Se on "hiuspussukkani", sisältää pinnejä ja hiuspampuloita.


Pussukoiden avulla pikkutavarat pysyvät järjestyksessä ja tarvittava asia löytyy aina (ellei itse pussukka satu olemaan hukassa). Eikä esimerkiksi käsilaukun pohjalla tarvitse sietää epämääräisesti pyöriviä huulirasvoja sun muuta, vaan tarvittava löytyy nopeasti ja laukku pysyy siistinä.

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Koskenlaskijan peuranlihapullat

Syksyn kunniaksi näin hirvenmetsästyskaudella on sopiva hetki julkaista reseptini hirvenlihapulliin. Tai peuranlihapulliin tällä kertaa, kun sain ystävältä satsin peuran jauhelihaa. Resepti siis sopii molemmille - peuralle ja hirvelle.

Peuran jauheliha on voimakkaan punaista, erittäin vähärasvaista ja siinä on voimakas riistan maku. Se vaatii kaverikseen rasvaa, muutoin lopputulos on tosi kuivakka. Perusvinkki on sekoittaa joukkoon jotain toista jauhelihaa, jossa on rasvaa. Sikanautaa esimerkiksi.

Musta (voimakas) Koskenlaskija-juusto sopii pyöryköiden sisään erinomaisesti. Tulee tosi mehukkaita ja maukkaita pullia.

Tykkään muuten käyttää lihapullien pohjana valmista sipulikeittojauhetta, mutta lopputuloksesta tulee helposti liian suolainen jos käyttää koko pussillisen jauhetta. Tästä syystä käytän aina vain puolikkaan pussin kerrallaan ja lisään sitten pyörykkätaikinaan vain ripauksen suolaa.

Halutessaan pyörykkätaikinaan voi lisätä korppujauhoja ja kananmunan, mutta sekin on mielestäni turhaa. Ja mitäs sitä turhia työvaiheita tekemään, simppelillä mennään!



Peuranlihapullat Koskenlaskija-juustolla

0.5 pussia ranskalaista sipulikeittojauhetta
n. 0.5 dl vettä
n. 400 g peuran tai hirven jauhelihaa
n. 400 g sikanauta-jauhelihaa
puolikas punasipuli
0.5 tl suolaa
mustapippuria rouhittuna
1 tl savupaprikajauhetta
1 tl rosmariinia
1 tl timjamia

Pullien sisään:
Voimakasta Koskenlaskijajuustoa (musta paketti) pikkurillin pään kokoisiksi palasiksi pilkottuna.

Laita sipulikeittojauhe vesitilkkaan hetkeksi "turpoamaan". Sekoita joukkoon peuranlihajauheliha ja sikanauta. Pilko puolikas sipuli huolella pieneksi hakkelukseksi (jos hakkelus on riittävän pientä niin sipulia ei tarvitse kypsentää erikseen pannulla, vaan se kypsyy pullien mukana uunissa). Sekoita sipulihakkelus jauhelihan joukkoon. Lisää mausteet ja sekoita tasaiseksi massaksi.

Pyörittele kostutetuilla käsillä taikinasta haluamasi kokoisia pyöryköitä (melko isot ovat mielestäni mehukkaimpia) ja piilota pyörykän sisälle pala koskenlaskijaa.

Paista 250 asteisessa uunissa kunnes pullat ovat kauniin ruskeita ja läpikypsiä.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Kirpputoritaidetta

Löysin jonkin aikaa ihanan taulun kirpputorilta. Teos on vuonna 2012 kuolleen oululaisen taidegraafikon Taruliisa Warstan silkkipainotekniikalla tehty "Silmissä tähdet - aurinko sydämessä" (signeeraattu).

Satumaisessa työssä tyttö ja poika ratsastavat kruunupäisellä hevosella puiden katveessa.

Taulu on vähän aikaa etsinyt paikkaansa kotonani. Eilen illalla keksin sille hyvän paikan sängyn päädyssä. Satuteema sopii unien kanssa hyvin yhteen.




Tein pientä salapoliisityötä taiteilijasta ja hänen töistään. Lähinnä mietin, että voisiko tällä löydölläni olla jotain rahallistakin arvoa, kun työ on mielestäni kaunis, signeerattu ja taiteilijakin melko tunnettu. No - arvoa on, taustatyöni mukaan useita satoja euroja. Kirpputorilla hinta oli arvatenkin jotain ihan muuta...

Satumaisia unia minulle.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Tuliaisia Berliinistä

Kävimme kavereideni kanssa Berliinissä. Yksi kävi juoksemassa siellä viime sunnuntaina maratonin (minuutin paremmalla ajalla kuin pääministerimme) ja me muut kannustimme ja tutustuimme kaupunkiin. Oli virkistävä viiden päivän reissu. Berliini on kaupunki, jossa en ollut koskaan aiemmin käynyt. Ajatuksissa oli ollut, kun kaikki jotka siellä ovat käyneet ovat kehuneet.

Ostin itselleni matkalta kaksi ihanaa tuliaista.

Aiemminkin on tullut sanottua, että rakastan tuoksuja - hajuvesiä, hyväntuoksuisia voiteita, tuoksukynttilöitä, huonetuoksuja, hyväntuoksuista pesu- ja huuhteluainetta ja niin edespäin. Olen ottanut tavaksi ostaa reissuiltani jonkun kivan tuoksukynttilän, sillä siitä riittää sitten iloa pidemmäksi aikaa kotona. Aina kun kynttilän sytyttää voi muistella paikkaa, josta se on ostettu (ja huom. en muuten missään nimessä ostaisi niitä 50-80 euron kynttilöitä, joita blogeissa pyörii, en missään nimessä!).

Nyt Berliinin KaDeWe -tavaratalosta löytyi ehkä ihanin tuoksukynttilä ikinä. Vai mitä mieltä olette?





Toisen ostokeseni ostin pienestä taiteilijoiden itse pitämästä putiikista vuokraamamme asunnon läheltä. Katselin joka kerta illalla kotiin mennessä heidän ikkunassaan majailleita ihania kankaita ja niistä tehtyjä pussukoita. Viimeisenä päivänä riensin paikan aukioloaikaan hakemaan yhden itselleni matkamuistoksi. Suunnittelija oli itse paikalla, ja hän kertoi, että suunnittelee ja painaa kankaat itse, ja sitten hänen äitinsä ompelee niistä pussukoita. Ihanan kotikutoista.

Minä ostin tällaisen merimiessäkkimäisen pussukkarepun. Sopii joko tuollaiseksi kotona roikotettavaksi säilytyspussukaksi, sporttirepuksi (sellaiseksi tuo on suunniteltukin) tai vaikka ihan käsilaukun korvikerepuksi. Superkiva mielestäni.