Pihalla

Kaupunkiympäristön luontobongari on innoissaan. Nykyään kun luontoa ei tarvitse lähteä seuraamaan kauemmaksi kuin omalle pihalle. Siellä tapahtuu.

Piha kukkii!

Pihalampi on täynnä sammakonkutua!

Katoksen takana pyöräkori on varattu. Siellä hautoo mustarastas tärkeänä uutta jälkikasvuaan.

Meidän taloyhtiön piha on kaunis ja iso. Asunnot ovat pieniä, joten piha luo tärkeän "lisäolohuoneen" kaikille asukkaille kesäisin.

Tältä näytti minun etätyötoimisto viime viikolla.

Ja hei, juuri meni 30 000 sivunäyttöä rikki! Huh, mikä luku. Käykö tätä siis lukemassa joku muukin kuin perheenjäsenet ja kaverit? :)

Löytöjä

Mulla on ihan kauhea heikkous pelastaa kirpputoreilta kaikki sinne hylätyt taidokkaat käsityöt. Kirppareilta niitä nimittäin löytyy - mitä upeampia juttuja, usein pilkkahintaan. Mietityttää, että miten nämä työt päätyvät kirpputoreille? Joku on käyttänyt mielettömän määrän työtä niiden tuottamiseen ja sitten ne päätyvät kirpputorikasoihin. Mieleen tulee aina, että näitä ei kirppareille voi kantaa kukaan muu kuin sellainen ihminen, joka ei itse tee käsitöitä eikä ymmärrä millaista taitoa ja vaivaa niiden tekemiseen on käytetty.

Pääsiäinen vierähti Lappeenrannassa perinteisissä merkeissä. Perinteisellä tarkoitan sitä, että kävimme taas koko perheen voimin SPR:n Kontti-kierrätystavaratalossa. Vaikka mielestäni Lappeenrannan Kontti onkin viimeaikoina hinnotellut erityisesti astiat aivan ylihintaisiksi, niin voi sieltä silti edelleen tehdä löytöjä.

Eniten innoissani olen parisängyn pitsipeitosta, jonka 35 eurolla pelastin itselleni. Käsittämättömän kaunis kuukausien käsityön ja kädentaitoa vaatinut työ on sellainen, jota en ikinä saisi itse aikaiseksi. Miten joku onkin osannut? Nyt tämä on minun. Kaunis ja arvokas, jonkun osaavien käsien tuotos.

Pitsipeiton lisäksi löytyi pino käsin kudottuja pellavapyyhkeitä. Kaivelin pinoista niitä itselleni viisi kappaletta eri väreissä (1.5 euroa kappaleelta). Kaksi pyyhettä jäi vanhemmilleni käyttöön, nämä kolme matkasivat kanssani Helsinkiin.

Göran Bäck -maljakko

No nyt on mitä ilmeisimmin kevättä rinnassa, kun taas olisi asiaa kukka-astioista.

Olen metsästänyt jo useamman vuoden kirpputoreilta tuloksetta Arabian Harlekiini-maljakkoa. Muutaman kerran olen maljakon kyllä hyllyillä nähnyt, mutta hintalappu on aina ollut niin korkea, ettei voi puhua mistään löydöstä.

Mainitsin taannoin äidilleni, että olen etsinyt kyseistä maljakkoa pidemmän aikaa, eikä ole onnistanut. Äiti sanoi, että mummon perintönä on yksi vähän samantyylinen maljakko, jonka saisin, jos haluaisin. Halusinhan minä.

Mummon peruista minulle kotiin tuli funkkis-tyyliä edustava Göran Bäckin Arabialle suunnittelema maljakko, joka oli tuotannossa 1961-1965. Retroa ja kaunista.

Tänään se sai kannateltavakseen ruokakaupasta kotiin tulleen keltaisen tulppaaninipun.

Arabian ruukut in action

Olen kerännyt kirppareilta Arabian ruukkuja. Niitä Richard Lindhin Arabialle joskus 50-60 -luvulla suunnittelemia, mallia SN. Niitä näkyy kirppareilla vähän vaihtelevasti. Näkemäni hintahaarukka on ollut mitä vain euron ja 25 euron väliltä. Itse olen keskittynyt niihin oikeisiin löytöihin, eli ostanut ruukkuja, jos niitä on tullut eteeni alle viiden euron hintaan.

Niitä on tällä rajauksella kotiin muutama löytynytkin. Tykkään kovasti. Nyt olen istuttanut niihin uusia kasveja. Näissä on ihanaa 50-lukulaisuutta ja mummolaromantiikkaa. Juuri sitä mikä minuun vetoaa ja mikä tänne puutaloon sopii.

Ja tähän ruukkuun ei sitten mitenkään voi istuttaa mitään trendikästä kukkaa, vaan kaikkea vanhanaikaista. Eikös vain?

Aloe vera sopii muiden mehikasvien tavoin näihin ruukkuihin ihan parhaiten:

Vaikka tämä joulu/pääsiäiskaktus ei ole vähään aikaan kukkinut, pääsi se kirpparilta mukaan lähteneeseen hauskaan rottinkiseen ruukkutelineeseen keittiön seinää koristamaan:

Plantagenin super-yrtintaimivalikoimasta tuli kotiin vielä laventeli, joka saa keittiössä sulostuttaa tuoksullaan. Ihan kauheasti en laventelia käytä ruuanlaitossa, mutta sen tuoksu raikastuttaa kotia ja saa aamukahvin hörppijän kuvittelemaan olevansa jossain päin Provincea:

Marimekon Wilma

Siis vaikka tämän blogin ei todellakaan ole tarkoitus olla paikka, jossa esitellään mitään muita ostoksia kuin kirpparilta tai muuten käytettynä hankittuja, niin nyt on pakko vähän intoilla viikonloppuisesta hankinnastani.

Ostin nimittäin varsin ex-tempore Marimekolta Wilma-takin. Takin hinta olisi kyllä muutoin vähän hirvittänyt, mutta löysin puoleen hintaan, jolloin alettiinkin puhumaan jo varsin hyvästä löydöstä.

Kuva: Marimekko

Olen etsinyt pidemmän aikaa kivaa parkan tyylistä takkia kevääksi ja syksyksi. Kuitenkaan ihan perus-parkat eivät ole minua kiinnostaneet. Parin päivän käytön perusteella tämä takki on ihan huippu. Monikäyttöinen, pirteä, käytännöllinen (hylkii mm. vettä) ja asustamalla eri tavalla rento vapaa-ajalla ja joillain asusteilla jopa riittävän siisti työkäyttöön.

Olen ihan myyty tälle. Vähän parkaa, vähän seilorihenkeä, vähän hipsteriä, vähän rentoilua ja vähän mummolaa. Muija-kankaasta tehty vuori, iso huppu, pirteät napit ja suloiset taskut. Ou jes.

Messinkiä

Messingin värinen rannekoru on löytö Tattarisuon Antiikin löytötorilta. Hinta 2 euroa. Kävin korun läpi Universal stonella, joka paljasti tummuneen pinnan alta hienon kuvioinnin ja kauniin messingin värin.

Korallia!

Ostin itselleni Tikkurilan Kontista käyttämättömät korallinväriset espadrillokset 2.5 eurolla. Kesää odotellessa...

Keittiön uudet verhot

Viime sunnuntaina iski oikein kunnon kotipuuhailuvimma. Pesin siinä samassa sitten myös ikkunat (on muuten huomattavasti helpompaa ja mukavempaa puuhaa 1939 rakennetussa puutalossa kuin 1927 rakennetussa kivitalossa, jossa ikkunat olivat niin korkeat että niiden pesu tarkoitti myös samalla aina aikamoista kiipeilyhommaa). Ihanaa kun valo pääsee nyt puhtaiden ikkunoiden läpi valumaan asuntoon.

Sain pestyä ja silitettyä sen viime viikolla ommellun keittiön verhonkin, joten ikkunanpesun jälkeen se oli valmis ripustettavaksi. Tämä oli siis ikivanha kirpputorilta ostettu pöytäliina, johon ompelin kujan verhotangolle ja näin pöytäliina kätevästi muuttuikin verhoksi. Kangas on keltaista Marimekon Kivet-kangasta. Lopputulos sopii keltaiseen keittiööni tosi hyvin, joten kiva että tällekin kankaalle löytyi taas käyttöä.

Pöydällä näkyy myös se lämpimämpiä öitä odottava ja sitten ulos siirtyvä yrttitarhani, sekä uusi kirpputorilöytöni - metallinen kulho. Löysin sen viime viikolla Tikkurilan Kontista 3.5 eurolla. Ei tietääkseni ole mikään varsinainen desing (tai ainakaan en tunnista), mutta aika hauskannäköinen esine silti.