Pataruokien aatelia - lampaanpotkat

Toistan jo itseäni näiden reseptieni kanssa, kun haudutin viikonloppuna taas lampaanpotkia uunissa. Tai itseasiassa en ole kyllä niitä pitkään aikaan tehnyt, mutta yksi reseptiversio on kyllä julkaistu tässä blogissa aiemminkin, täällä.

Oikeastihan tällaiset pitkään haudutettavat lihapalat eivät kummoisia reseptejä kaipaa.

Tällä kertaa pinosin valurautapadan pohjalle perunaa, porkkanaa, punasipulia, valkosipulin kynsiä ja sellerinpalasia. Ladoin päälle potkat ja mausteita - suolaa, pippuria, tuoretta timjamia ja rosmariinia ja savupaprikaa. Luraus vedenkeittimen kautta tullutta kuumaa vettä pataan, kansi kiinni ja uuniin. 4-5 tuntia noin 170 asteessa ja hyvää tulee.

Menossa uuniin, perunat ja vihannekset piilottelevat padassa lihojen alla.

Vajaan viiden tunnin päästä näytti tältä ja päivällinen oli valmis:

Kelpasi nautiskella, kun a) pitkästä aikaa oli aikaa laittaa ruokaa ja b) sain syödä puhtaiden ikkunoiden läpi siilautuvassa auringonvalossa. Olen niiiiiiiiin tyytyväinen, sain viime perjantaina  jonkin ihme puuskan ja pesin työpäivän päätteeksi ikkunat. Ikkunanpesu ei ole mikään suosikkipuuhani, joten saan ihan erityistä tyydytystä kun se on (viimein) tehty. Täytyy kyllä myöntää, että ikkunanpesutraumani ovat enemmänkin peräisin aiemman kodin urakasta (20-luvun talo, jossa ikkunat korkeat ja korkealla ja niiden pesu oli aina varsinainen kiipeilyn taidonnäyte). Tällaisessa 40-luvun puutalossa homma on huomattavasti helpompi, joten traumoille ei ehkä ole kummoista perustetta.

Viime lauantain päivällinen - huomaa ihana Riihimäen Pioni-lasilautanen ja vielä enemmän kuvassa näkyvä putipuhdas ikkuna.

Ihanat Sarjaton -lasit

Minulla oli eilen päivän päätteeksi työkokous Arabianrannassa. Päätin kokouksen jälkeen pistäytyä Arabian Outletissa, jossa sattui juuri olemaan käynnissä jotkut varaston tyhjennyspäivät. Välillä mielestäni noissa outleteissa on aika vaatimattomat alet, mutta nyt tarjontaa oli kyllä todella edulliseen hintaan.

Isoja tarpeita minulla ei ollut, kahvikuppia ja lautasta ei yhtään enää tässä huushollissa tarvita (tiedän, sanon näin aina ja silti aina ostan kirpparilta uusia...Mutta kyllä minä koko ajan kierrätän vanhoja eteenpäinkin!). Mutta aivan ihanat juomalasit hankin.

Sarjaton on Harri Koskisen, Aleksi Kuokan, Musutan ja Samujin vuonna 2012 suunnittelema astiasarja. Sarjan lasit ovat ohutta lasia ja niin kauniit ja sirot. Näitä myytiin 5 euron kappalehintaan. Kattauksen kaunistajat suorastaan.

Minulla oli kaapissa vähän parittomina 4 kappaletta jo tuotannosta poistuneita Harri Koskisen Oma-sarjan laseja. Ne lähtevät nyt kierrätykseen näiden tieltä.


Kelpaa juoda.

Lammasmakkarapasta

Tuoremakkara on kätevä kodin "hätävara", koska sitä on helppo pakastaa ja napata käyttöön sopivan hetken tullen. Tuoremakkara sopii esimerkiksi patoihin ja pastoihin erinomaisesti. Olen joskus käyttänyt sitä myös salaatin ainesosana.

Kaivelin sunnuntaina pakkasesta sulamaan 4 lammasmakkaraa. Niistä syntyy kätevä pasta. Makkaroissa on niin paljon makua, ettei pasta paljon muuta kaipaakaan.

Ohje on todella helppo. Makkarapastaa varten kuulotetaan pannulla punasipulia, valkosipulia, makkaraa ja kesäkurpitsaa. Maustetaan mustapippurilla ja tuoreella timjamilla. Keitetään runsaassa vedessä pastaa (oma suosikkini on spagettia hieman paksumpi liguini-pasta, muuta en oikeastaan ruuanlaitossa käytäkään). Makkara-sipuli-kesäkurpitsaseos sekoitetaan kypsän pastan joukkoon. Muuta ei tarvita - makkarassa on makua (ja rasvaa) aivan riittävästi. Tai mitä nyt vähän parmesania päälle, niin valmista on.

Lammasmakkarapasta
1 iso punasipuli
2 kynttä valkosipulia
1 kesäkurpitsa
4 tuoremakkaraa (lammas tai oman maun mukaan joku muu)
mustapippuria
tuoretta timjamia
ripaus tulista savupaprikaa

Keitettyä pastaa

Hienonna sipuli ja valkosipuli, kuulota pannulla. Pilko tuoremakkarat suupalaksi ja lisää pannulle. Paista kypsäksi. Pilko kesäkurpitsa ja kypsennä nekin pannulla. Mausta.

Keitä pasta pussin keitto-ohjeen mukaisesti. Sekoita makkara-sipuli-kesäkurpitsaseos pastan joukkoon. Tarjoile heti parmesan-juuston kanssa.

Kevät keikkuen tulevi - kevätistutukset

Olen joskus kasvattanut yrttini siemenistä, mutta koska lopputulos on aina selvästi huonompi kuin jonkun muun kasvattamista taimista lähtien, niin parina viime vuonna olen suosiolla suosinut valmiita yritintaimia.

Viime vuonna hain taimeni Plantagenista, mutta nyt tuin mieluummin pienyrittäjää ja hain taimet läheisestä kukkakaupasta. Viimevuotiseen tapaan kaupunkilaisen yrttitarha löytyy keittiön ikkunan alta paloportaista roikkuvasta parvekelaatikosta.

Rosmariinia, timjamia ja laakerinlehteä löytyi kukkakaupan valikoimasta. Niistä rosmariini ja timjami pääsivät viimevuotiseen tapaan tilavaan sinkkiruukkuun yhdessä kasvamaan. Ihana iso orvokki tuli eilen kylässä käyneeltä sedältä lahjaksi. Sen tarkoitus on tuossa ilahduttaa kauneudellaan. Yrtit hoitavat hyötypuutarha-näkökulman.

Kukkakaupassa oli myös tosi hauskoja "seinäpusseja" kasveille. Tykästyin ja ostin sellaisenkin itselleni, tuollaisen kuvassa näkyvän kolmen ruukun version. Nakkasin sen kiinni talon seinään keittiön ikkunan viereen, joten nyt on vielä enemmän tilaa kuin aiemmin omalle pienelle kaupunkiyrttitarhalleni.

Laakerinlehti pääsi pussiin jo kasvamaan ja tilaa on nyt vielä kahdelle muulle yrtille. Basilikaa ja ehkä korianteria tai lehtipersiljaa varmaan siihen hankin. Toistaiseksi laakerinlehti saa yksin odotella ylimmässä pussissa lisäseuralaisia.

Meidän pihakin on lähtenyt kasvuun viime viikon aikana. Krookukset ja narsissit puskevat jo kasvustoa. Ihanaa, keväthän tässä nyt on jo käsillä. Kohta pääsee pihalle kahvittelemaan.

Juhlaviikonloppu

Viikonloppu on ollut yhtä juhlaa. Eilen juhlittiin molempien siskojen valistumista opiskeluistaan sukujuhlien merkeissä. Iso suku kerääntyi juhlimaan siihen tuttuun juhlapaikkaan, siskon työnantajaravintolaan.

Nuorempi sisko (joka valmistui restonomiksi) vastasi juhlaruuista, vanhempi sisko (joka valmistui elintarviketieteen maisteriksi viljateknologiasta) vastasi leivistä. Molemmat ovat mestareita tontillaan, pikkusiskon ruuanlaittokyvyt jaksavat hämmästyttää kerta toisensa jälkeen ja parempaa leipuria en tunne kuin vanhempi siskoni. Minä otin juhlissa keittiönpyörittäjän roolin - vastapalveluksena niille kesäisille syntymäpäiväjuhlille, joita pikkusisko on kanssani järjestänyt (ja pyörittänyt niissä keittiöhärdelliä).

Sukua kertyi paikalle paljon, myös sellaisia jäseniä joita harvemmin tapaa. Kivat juhlat kaiken kaikkiaan.

Ja vaalipäivähän se juhlava onkin. Rakasta vaalikeväitä - silloin Suomen poliittisessa kentässä tapahtuu. En saa tarpeekseni vaaliväittelyistä. Viihdyttävintä on ehdottomasti aina pienpuolutentti. Puheenjohtajatentti taas auttaa hahmottaan puolueohjelmien sisältöjä ja eroja, jotta itselle sopiva puolue löytyy.

Minun vaalipäivääni kuului vaalilenkki. Kävellen ensin lähikoululle äänestämään ja siitä jatkoin Käpylän lippakiskalle vaalikahveille.

Kotimatkalla kävin vielä kukkakaupasta hakemassa yrtintaimet. Nyt istutushommiin. Seuraava postaus tämänvuotisista yrtti-istutuksista.

Kuorolaulu - sille voisi laulaa oodin!

Kuorolaulu on osoittautunut aivan mahtavan hyväksi harrastukseksi. Se on hauskaa, palkitsevaa ja ennenkaikkea - täydellinen tapa irroittautua työ- ja muista arkiasioista.

Aloitin kuorolaulun alkuvuodesta. Oikeastaan aloitin sen uudestaan - minulla nimittäin on lapsuudesta ja nuoruudesta nuorisokuorokokemusta muutaman vuoden ajalta. Olen soittanut myös vuosia viulua ja sen yhteydessä opiskellut myös musiikin teoriaa - nuotinlukutaito ja tarkka sävelkorva auttaa kyllä erittäin paljon myös kuorolaulussa.

Kuorolaulussa tällä hetkellä minulle parasta on, että meidän viikoittaisten 2.5 tunnin harjoitusten aikana ei voi ajatella mitään muuta kuin työstettävää laulua ja niitä nuotteja. Siis oikeasti, ajatus ei voi harhailla missään muualla, muuten laulusta ei tule mitään. Tämä on tällä hetkellä oikein tervetullut pysähdystauko tilanteessa, jossa työasiat pyörivät päässäni lähes koko valveillaolon ajan, joskus vähän unissakin.

Siis oi kuorolaulu, ansaitset oodin! Olet hyvä ja hauska harrastus. Opettavainen. Haastat pois mukavuusalueilta. Imaiset mukaasi.

Hernebruchettat

Istuimme eilen iltaa luonani parin ystävän kanssa. Menu oli kasvis/kala -linjalla, sillä toinen vieraista ei syö lihaa lainkaan. Tarjoilin vietnamilaista rapusalaattia, vuohenjuustoneliöitä (voitaikinaneliön päälle laitetaan sipaisu viikunahilloa, vuohenjuustoa, pilkottuja kuivattuja viikunoita ja pinjansiemeniä) sekä hernebruchettoja. Jälkiruuaksi oli pavlovaa.

Hernebruchetat tulivat mieleeni, kun mietin hyvää käyttökohdetta pari päivää aiemmin ostamani maalaislimpun puolikkaalle, joka oli jo hieman kuivahtanutta. Herneet ovat keväisiä väriltään ja maultaan herkullisia - juuri sopivia aurinkoisen lauantaipäivän illallisaineeksi. Tämä superhelppo leivänpäällys ei vaadi kummempia aineita ja on edullinen. Pakasteherneet toimivat tässä erinomaisesti.

Periaatteessa hernepyrettä voi maustaa ihan millä tavalla itse haluaa. Esimerkiksi piparjuuritahna toimii mukana hyvin. Juustokin voi olla parmesanin sijaan vaikka mozzarellaa tai vuohenjuustoa. Ranskankerman voi jättää pois tai korvata tavallisella kermalla. Hernepyreen joukkoon voi myös raastaa hieman parmesania.

Tässä perusohje, jota on helppo muunnella sen mukaan mitä kaapissa sattuu olemaan.

Hernebruchettat

Hernetäyte
pussi pakasteherneitä (n. 3dl)
3 rkl ranskankermaa
1 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa ja ruohittua mustapippuria

Kiehauta herneitä suolalla maustetussa vedessä muutaman minuutin ajan. Valuta vesi pois ja huuhtele kylmällä vedellä. Laita herneet blenderiin ja lisää sekaan muut täytteen aineet. Aja tasaiseksi massaksi.

Leivät
8 viipaletta maalaislimppua
valkosipulin kynsi
oliiviöljyä

Lisäksi
Parmesanjuustoa
Herneenversoja 

Leikkaa leivästä viipaleita ja levitä ne uunipellille. Halkaise valkosipulinkynsi ja pyyhi leivän pintaa sillä - maku siirtyy leipään. Valuta leivän pintaan hieman oliiviöljyä. Paahda 200-asteisessa uunissa viitisen minuuttia - kunnes leivät ovat rapeita.

Levitä leipäviipaleelle runsas kerros hernetäytettä. Koristele pienellä siivulla parmesania ja herneenversolla. Viimeistele pienellä määrällä mustapippuria ja oliiviöljyä. Syö heti.

Vanhat matkalaukut

Sain vanhemmiltani kaksi vanhaa perintömatkalaukkua. Ne ovat upeat. Vanhat ja patinoituneet. Sopisivat ihan johonkin paraatipaikalle, mutta joutuvat nyt kuitenkin kaapin päälle säilytysratkaisuksi.

Mainitsinkin jo, että pääsiäisen ylimääräinen vapaapäivä sai minut käyttämään aikaa kaappien järjestelyyn. Nämä matkalaukut saivat täytteensä, kun päätin hyödyntää nämä verhojen ja kankaideni säilytyspaikkana. Siististi laukut varastoni nielivät.

Sain äidiltäni nuo ylemmässä laukussa oikealla näkyvät pitsiverhot. Harkitsen niitä keittiön kesäverhoiksi. En ole vielä varma meneekö niillä sisustus överiksi, vai tuleeko ihana keittiö. Saavat siksi vielä hetken odottaa matkalaukussa. Ainakin siihen asti kun ikkunat on pesty ja on aika vaihtaa kesäverhot ikkunaan.

Pärekoreja kirpputorilta

Jouduin kahden viikon sairastamisen jälkeen käymään kuunteluttamassa keuhkoni lääkärissä. Tauti ei meinannut parantua ja olo oli siitä johtuen käsittämättömän vetämätön. Keuhkot olivat onneksi puhtaat. Lääkäri ehdotti kokeilemaan lepäämistä taudin tainnuttamiseksi. Onneksi pääsiäinen tuli väliin ja sain muutaman lepopäivän. Tautikin talttui, vihdoin.

Lääkäristä kotiin kävellessäni piipahdin matkan varrella kirpputorille. Löysin kaksi ihanaa pärekoria erittäin hyvään hintaan - isomman 11 eurolla ja pienemmän 4 eurolla. Ensin mietin, että nuo karseat kukkamaalaukset pitää saada pois, mutta jotenkin täällä kotona sydän lämpeni niille - jotenkin sopivat kuitenkin tänne mummolakotiini.

Tänään minulla oli pitkästä aikaa päivä ilman suunnitelmia. Hyödynsin joutilaisuuteni käymällä läpi kaappejani ja laatikoitani - valmistaudun kevään tuloon tekemällä pikkuhiljaa vuosittaista kaappi-inventaariotani. Taas lähtee tarpeetonta kierrätykseen ja vanhat jäävät järjestän hyvään järjestykseen. Isompi pärekoreista toimii nyt käsityökorinani säilöen neulelankani ja puikkoni.

Liinavaatekaapin järjestämisestä tuli hyvä mieli. Se on nyt taas näin siisti.