Terveisiä muutosta!

Tai tarkemmin - terveisiä laatikkovuoren keskeltä!

Täällä koko viikonloppu menee pakatessa. Ihan hyvällä mallilla ollaan jo, eli ei pitäisi isompaa paniikkia tulla. Tilasin 40 vuokralaatikkoa ja ne alkaa olla täytetty kaappien tavaroilla. Huomenna vielä pitää tyhjentää vintti.

Sellainen kiva juttu tässä pienen asunnon tyhjennyksessä, että kun ottaa kaikki tavarat kaapeista pois ja siirtää ne lattiolla lojuviin laatikoihin, niin paljon muuta tänne asuntoon ei sitten mahdukaan! Olen raivannut itselleni pieniä kävelypolkuja tavaroiden väliin, jotta pääsen liikkumaan täällä ympäriinsä.

Ja niin - olen tajuttoman tyytyväinen, että se iso tavarankarsintaprojekti tuli tehtyä juuri ennen tätä. Kyllä tätä pakattavaa riittää ihan tällä vähän pienemmälläkin tavaramäärällä ihan riittävästi. 

Olisipa tämä jo ohi.

Taivas on kirkas ja napakka

Aamu oli huurteinen ja upea, kun lähdin polkemaan tuttua 14 km pitkää pyöräilyäni kotoa töihin. Koska en pyöräile talvisin, niin jäljellä olevat pyöräilypäivät alkavat olla tässä vaiheessa jo varsin luetut.

Mittari näytti pakkasta. Vaikka vaatetin itseni paljon huolellisemmin kuin viime viikolla, niin loppumatkasta ehti silti tulla kylmä. Niin pureva se pyöräillessä päälle tuleva viima on. Ikuisuusongelmani - jalkaterien ja käsien jäätyminen näyttää olevan jatkuva riesa, joka minun pitää ratkaista tekemällä pari investointia (kunnolliset pyöräilyhanskat ja kenkien päälle tulevat "suojahuput").

Vilusta huolimatta minun oli pakko pysähtyä ja kaivaa kohmeisin sormin kylmästä hidas kännykkä kuvaamista varten. Niin upea oli kuurainen maa ja auringon nousu.

Rakastan syksyä ja juuri tällaisia aamuja!

Lista lyhenee

Muutto lähenee, hoidettavien asioiden lista sen kun lyhenee!

Hyppäsin tänään nimittäin bussiin ja ajoin lähimmälle K-Raudalle tilaamaan jo aiemmin katsomani "eteisen" kaapin. Eteinen lainausmerkeissä siksi, että uudessa kodissa se on niin pieni, että tämä takkien, kenkien, pipojen, lapasten ja huivien säilömiseen tarkoitettu kaappi tulee todellisuudessa keittiön puolelle.

Mainitsinkin jo, että silloin reilu viikko sitten kävin katsomassa huonekalukauppojen valikoimaa kaapistojen osalta (reissu jolloin päädyn kuitenkin hankkimaan sängyn). Kaapistovalikoima oli sillä reissulla vähän pettymys. Paras vaihtoehto oli Lundialta, mutta siitä olisikin sitten saanut pulittaa aika ison summan. Alhaisempi hintaluokka olikin sitten jo niin huonolaatuista, jo kaupassa valmiiksi vaappuvaa lastulevyä, että en viitsi sellaiseen rahojani tuhlata. Jos liukuovet eivät edes kaupassa liu'u nätisti, niin voivatko ne kestää vuosien kulutusta? Näillä vaihtoehdoilla ehdottomasti mielummin sitten maksan itseni vaikka kipeäksi siitä Lundiasta kuin ostaisin huonolaatuista halpaa.

Viime viikolla töistä kotiin pyöräillessäni päätin kuitenkin vielä ex-tempore pistäytyä katsomaan K-Raudan valikoiman kaapistojen osalta. Siellä odottikin todella mieluinen yllätys - hyvälaatuiselta vaikuttava Finnmirrorin liukuovikaapisto oli todella hyvässä syystarjouksessa. Vaikka alunperin vierastinkin peiliovia sen keittiön sijoituspaikan takia, alkoi valinta kovasti painottumaan tämän kaapiston puolelle. Vielä IKEAn nettisivuilta katsoin heidän valikoimansa, mutta K-Raudan kaapiston 10 vuoden takuu yhdistettynä hyvään hintaan vei harkinnan jälkeen voiton.

Nyt tilanne alkaa olla se, että muuttoni on sitä itse muuttoa vaille valmis (heh heh). Olen hankkinut ne hankinnat, joita tarvitsenkin - sängyn ja kaapiston. Olen myynyt eteenpäin ne esineet, joita en uudessa kodissa tarvitse - tuolin (kesällä kirpputorilta löytynyt Artek on kokenut isäni käsittelyssä uskomattoman muodonmuutoksen punaisesta alkuperäisen väriseksi, joten se pääsee työtuolikseni) ja pesukoneen (asunnossa on uusi pesukone, joka kuului kauppaan, joten vanhasta oli järkevää ja välttämätöntä luopua). Olen vienyt valtavan määrän tavaraa kierrätykseen, pääosin sen vähän aikaa sitten tehdyn kirpputorioperaation yhteydessä. Olen purkanut pari huonokuntoista huonekalua roskiin.

Olen myös hankkinut netin, tehnyt sähkösopimuksen, hoitanut uudet kotivakuutukset, tehnyt lain mukaisen osoitteenmuutoksen postiin ja maistraattiin ja hankkinut pakkausmateriaalit. Ensi perjantaina tulee vuokraamani lainalaatikot, niin pakkaaminen alkaa sitten oikein toden teolla.

Ainoa pikkupuute on vielä television digiboksi. Muutan kaapeliverkosta antenniin, joten boksi pitää auttamatta vaihtaa. Tämän kanssa en ole kuitenkaan kiirehtinyt, kun televisio ei ole ihan prioriteettilistani yläpäässä.

We have a small separate cabin for that kind of stuff!

Sisko linkkasi muutama päivä sitten facebook-seinälleni linkin, joka on naurattanut minua jo (varmaan aivan liian) monta kertaa.

Norjalaisen veljesduo Ylviksen, eli sen kettulaulun What does a fox sayn (wa-pa-pa-pa-pa-pa-pow!) tekijät ovat tehneet uuden hauskuutusläjäyksen: mökkielämän hienoudet oivallisesti tiivistävän Cabinin.

En ole voinut muuta kuin nauraa. Uskon että tämä naurattaa ketä tahansa ikinä millään mökillä koskaan käynyttä. Minua tämä naurattaa kaksinverroin, koska olen elänyt tämän tosielämässä! Silloin kun ensimmäistä kertaa roudasin sen yhden portugalilaisen aatelissuvun jälkeläisen kesämökillemme. Olen siis todellakin elänyt muun muassa hetken, jossa laulun kohta "And if you like to piss outside, this is definitely the place for you. But you should never ever shit outside. We have a small separate cabin for that kind of stuff" kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Vaikka biisi onkin norjalainen niin se kiteyttää myös suomalaisen mökkielämän varsin tarkasti. Suomalainen ehkä olisi vielä lisännyt saunasta kertovan pätkän "Then we get naked and sweat in sauna, sitting on a wooden bench. We also like to hit ourselves with a bunch of birch brances. Then we run to the lake, swim for a while. And do it over and over again".

Sienikausi...

...on ohi! Näin julistan tämänaamuisen sieniretken sienihavainnoinnin jälkeen. Asia ei yllättänyt, mutta metsäihmisen sielulle antaa kummallisen mielenrauhan käydä vielä yhdellä sieniretkellä silloin kun jo metsään lähtiessa tuntuu että on jo vähän myöhäistä.

Suppilovahverot kestävät kuuraa ja niitä voi napsia koriin vielä kohmeisena. Ne eivät ole siitä edes kovin moksiskaan, eli kotona sienikoriin sulaa käyttökelpoisia yksilöitä.

Nyt suppilovahverotkin olivat jo pääosin metsästä kadonneet. Syynä sekametsän lehtipuiden maahan pudottama paksu lehtikate, jonka alle sienet hautautuvat ja kokevat nopean hajoamisen. Myös niiden jäljellä olevien yksilöiden havainnointi tulee huomattavasti haastavammaksi, kun maapeitteen väri on muuttunut suunnilleen samanväriseksi kuin suppilovahveron lakki.

Havaitsetko sinä sienet alla olevasta kuvasta? Minä havaitsin. Kotiin tuli reilu litra suppilovahveroita.

Tämä oli tämän syksyn viimeinen sieniretkeni. Ensi vuonna taas kasvaa uusi sato!

"Kaikkia ei voi pakottaa syömään pelkkiä kasviksia"

Minua tökkii niin kovin "tehdään niin kuin ollaan aina ennenkin tehty" -asenne. Se tuntuu olevan valloillaan niin monessa paikassa. Liian monessa.

Asenteeseen usein törmää vielä aivan liian tärkeissä ja isoissa kysymyksissä. Kuten ikuisuuspaasauksessani, eli ympäristöasioissa. Erityisesti se huolestuttaa korkean tason päätöksissä, mutta niin usein myös ihan yksilötason valinnoissa. Vaikka ihan niissä omissa kulutustottumuksissa.  

Ei ole jatkuva henkilöautoilu ennenkään haitannut, miksi nytkään?
Tulee kylmä jos lasken vähän kodin lämpötilaa.
Minä nyt vain olen ihminen joka nauttii pitkistä kuumista suihkuista.
Minä nyt vain olen ihminen joka tykkää shoppailla paljon.

Isoin niskakarvat pystyyn nostava kommentti on, että "eihän minun tekemisilläni ole väliä, kun Kiinassa/Intiassa/USAssa/*valitse tähän joku haluamasi muu maa* tehdään kuitenkin sitä ja tätä."

Tämä asenne tökkii myös työympyröissä. Sinun odotetaan luovan jotain uutta ja olemaan innovatiivinen, mutta mitään reilusti uutta ja kokeilevaa ei sitten oikeastaan saakkaan tehdä. Ettei vain asiantuntevuus kärsi. Sisältöön ei saa suunnitella mitään kevennyksiä tai muuta uutta, kun sanotaan että asiantuntijayleisö arvostaa vain aihesisältöä.

Samanaikaisesti sitten kuitenkin ihaillaan muiden keksimiä innovatiivisia lähestymistapoja, uusia ideoita tai vakausta kulutustottumuksissa. Ja toivotaan että oltaisiin keksitty ne itse tai että itsekin jaksaisi tehdä jotain omille tavoilleen.

Ei ymmärretä, että ne ideat pitää mahdollistaa. Eikä teilata heti alkumetreillä. Pitäisi rohkeasti kokeilla uutta. Edes kokeilla.

Etukäteen ei voi aina tietää onnistuuko se, mutta jos ei riskiä ota ei mitään uutta myöskään synny. Vanha kansa sen jo tiesi - sitä saa mitä tilaa. Jos tilaa aina samaa, niin aina myös saa samaa.

On välillä hämmästyttävää huomata miten erilainen maailmankatsomus sitä voikaan joidenkin ihmisten kanssa olla. Eikä siinäkään mitään. Harmittaa vain että kapea maailmankatsomus voi olla yhdistettynä valtaan. Eli siihen, että pystyy teilaamaan muiden uutta kokeilevat ideat.

Annan Lihattoman lokakuun innoittamana esimerkin siitä, mistä puhun. Joskus jokunen vuosi sitten järjestin ympäristöasioihin liittyvää konferenssia Suomessa. Ehdotin, että koska konferenssin aihe on se mikä on, niin valittaisiin tarjoilut siten, että tarjolla olisi vain kasvisruokaa. Idea ei mennyt läpi. Perusteluna sain, että ihmiset ovat tottuneet siihen, että tällaisissa tapahtumissa saa "kunnon ruokaa" ja kaikkia ei voi pakottaa syömään pelkkiä kasviksia.

Voi blaah.

LivBox

Hei arvatkaas! Olen jo muutaman kuukauden ajan tilannut itselleni kuukausittaista kosmetiikkayllätysboksia - LivBoxia. En muista missä juttuun alun perin törmäsin, mutta se sattui olemaan juuri tuossa kesän kynnyksellä, jolloin kaipailin vähän jotain kivoja juttuja itselleni. Tilasin kokeiluun kolmen kuukauden pätkän.

Aika hauska palvelu sanoisin. Ideana on siis se, että kotiin kiikutettuna tulee kerran kuussa paketti, jonka sisällöstä et tiedä mitään muuta kuin että se on jotain kosmetiikkaa. Ah, vähän kuin lahjoja siis. Kivaa!

Boksit ovat sisältäneet kaikkea mahdollista hajuvesistä rasvoihin, kuorinta-aineisiin ja hiustuotteisiin. Yhden boksin sisällön arvo on aina enemmän kuin mitä sen hinta. Se sisältää usein kokeilukokoisia tuotteita, välillä täysikokoisia.

Kuva: LivBox

 Mikä tässä palvelussa on sitten kivaa:

• Olen vannoutunut luottomerkkien käyttäjä. Eli käyttämäni kosmetiikka on aina samaa. Kun edellinen tyhjenee, ostan saman tuotteen uudestaan. Olen esimerkiksi käyttänyt jo vuosikaudet samaa meikkivoidetta ja vaihdellut muutaman meikinpuhdistusaineen välillä. Käytän melkein ainoastaan ns. laatukosmetiikkaa, joten tuotteiden korkean hinnan takia ei huvittaisi ostaa kokeiluun sellaista tuotetta josta ei sitten tykkääkään. Tämän palvelun avulla saa kokeiltua uusia tuotteita ja kokeilun pohjalta voi sitten päättää haluaako investoida isoon pakkaukseen.
• Olen maailman huonoin seuraamaan tuoteuutuuksia. Boksin kautta olen saanut mm. uutuustuoksut kokeiluun. Hajuveden osto on nimittäin aina varsinainen projekti. Näin saa kartoitettua uusia tuoksuja.
• Matkakokoiset pakkaukset ovat matkustajan pelastus! Tarvitsen niitä aina aikamoisen arsenaalin. Boksin tuotteet ovat pääosin matkakokoisia, mikä on niin kätevää. Työmatkoihin tulee jotain yleellisyyttä, kun voi sitten sen ihan liian pitkän työpäivän jälkeen, ihan liian myöhään ja liian hätäisesti hotellihuoneessa nukkumaan mennessä läimäistä jonkun ihanan voiteen naamariin.
• Yllätyslahjoja on kiva saada! Vaikkei yllätys ihan täydellinen olekaan, kun tiedän että boksi tulee kuun alussa ja sisältää kosmetiikkaa, mutta tarkempi sisältö onkin sitten yllätystä.

Kun tilasin tuotetta, niin mietin että kerääntyykö kaappeihin liikaa kosmetiikka. Eipä keräänny! Olen ehtinyt hyvin käyttämään tuotteet loppuun ennen seuraavan paketin tuloa sen kuukauden aikana. Kiitos pienehköjen pakkauskokojen.

Miinusta on se, että saatat saada tuotteita, joita et halua tai joilla et tee mitään. Yhdestä boksista tuli mm. sellainen nutturavalkki. Minun hiukseni ovat liian lyhyet sellaiseen - puolipitkät, juuri ja juuri ponnarille riittävät. Annoin tuotteen kaverille.

Jos haluat tietää lisää tuotteesta tai tilata sen, niin vieraile https://www.livbox.fi/.

Laitoin muuten juuri hiustenpesun jälkeen lokakuun boksissa tullutta hiusöljyä. Kyllä nyt on hiukset pehmeät ja kiiltävät! Kelpaa!

Walking on sunshine!

Aurinkoinen sunnuntai kutsui kirkkaalla kutsuhuudolla tämän naisen ulos reippailemaan. Päätin suunnata uusille kotiseuduille tutkimaan uutta naapurustoa ja samalla hakemaan sieltä lähipostista minulle uuteen osoitteeseen tulleen paketin.

Kymmenen kilometriä ja kaksi tuntia ihanassa syksyisessä ruskassa reippailin. Ihanaa! Ja kamera räpsi, uudet kotinurkat on vain niin ihanat! En malta odottaa...

Asiaa sängystä

Uuden sängyn osto on ollut hankintalistallani ikuisuuden. Tai tarkemmin runkopatjan. Jo useamman vuoden itse asiassa. Entisen poikaystävän kanssa nukuimme molemmat huonosti 120 cm leveässä ja aivan liian vanhassa sängyssäni. Liian pehmeässä ja muutenkin kaikin puolin väsähtäneessä. Liian kapeassakin kahdelle pitkälle ja muutenkin raskasrakenteiselle ihmiselle. Lykkäsimme uuden hankintaa, kun ei ollut mitään tietoa ensinnäkään milloin saamme elämämme järjestettyä kahdesta maasta yhteen ja edes että mikä maa ja millainen koti se olisi.

Nyt kun muutan uuteen kotiin yksin oli korkea aika tehdä päätös uuden pedin hankkimisesta. Ei kolmekymppisenä voi enää maata puolihuonossa pedissä. Johan tässä iässä alkaa kaikenmaailman krempatkin vaivata, jos ei tällaiseen asiaan panosta!

Sängyn osto on vain prosessina varsin haastava.

Ensinnäkin - huonekalukauppojen nettisivuilta on ihan turha katsella sänkyjä ja miettiä mikä olisi sopiva. Niitä on pakko mennä kauppaan makaamaan ja kokeilemaan. Myöskin hinnoittelu selviää yleensä vasta kaupasta tarjouslaskelmaa pyytäessään. Tulee sijauspatjaa, patjansuojaa ja jalkoja sen pelkän runkopatjan lisäksi ja myyjät pystyvät pyöristämään hintoja alaspäin. Huonekalukaupat yleensä vielä sijaitsevat autottoman ihmisen kannalta mahdollisimman huonoissa paikoissa, pääkaupunkiseudulla jossain kaupungin ulkopuolella kehien varressa.

Toiseksi - sängyistä ei ikinä tule puhuttua kenenkään tutun kanssa, ainakaan niin kuin muista huonekaluista. Harvemmin sitä ihmisten kotona vieraillessaan tulee kysäistyä "Hei, kiva sänky. Onko hyvä? Mistä ostit?". Joten varsinaisia käyttöön perustuvia suosituksia on aika vähän.

Kolmanneksi - sängyn pitää olla hyvä. Siitä ei kannata kovin paljoa lähteä tinkimään. Niin suuren ajan elämästään siellä köllötellessä kuitenkin viettää.

Lähdin tänään kiertelemään huonekalukaupoille. Ajatuksissa oli katsoa millaista tarjontaa eteisen kaapistoista on saatavilla jotta saisin hahmotettua millaisen kaapin asuntoon hankin. Kaapisto kun on hankintana kaikkein akuutein. Päätin samalla vaivalla kuitenkin vielä katsoa kunkin ketjun sänkytarjonnan ja pyytää tarjoukset.

Loppujen lopuksi päädyinkin ostamaan uuden sängyn, nyt samalla vaivalla. On taas yksi asia pois hankintalistalta. Ostin vielä inhokkiketjustani Sotkasta, jonka sänkytarjonta oli yllätyksekseni todella hyvä. Hyvältä tuntuva runkopatja laadukkaalla lämpömuovautuvalla petauspatjalla maksoi merkittävästi vähemmän kuin esimerkiksi Askossa (Askon paketti n. 1450 euroa, Sotkan mielestäni paljon paremmantuntuinen vajaa 1000 euroa!). Valmistajat ovat vielä samoja suomalaisia sänkytehtaita, joten ihmettelen merkittävää hintaeroa.

Tähän samaan konkurssiin meni nyt sitten sekin hankinta, kerranhan nämä vain kirpaisevat. Itse asiassa sovin sängyn toimituksen vasta joulukuun alkuun ja sain tällä vähän ketjutettua kustannuksia. Joulukuun alussa siis uuteen kotiin tulee uunituore tehtaalla valmistettu sänky kotiinkuljetettuna. Ja kantavat samalla vanhan pois. Ihan niin kuin siinä mainoksessa luvataan!

Sänkykuvat blaah, joten menkööt postaus Bed of roses -hengessä pariisilaisella ruusukuvalla!

Kirpputori-inspiraatiota

Kirpputoriaihetta täältä taas, vaikka olenkin tulevan muuton johdosta pysynyt jo useamman viikon pois kirppareilta. Yhtään lisäkippoa ei nimittäin tähän huusholliin tule muuttoon kannettavaksi. Muuton jälkeen sitten taas katsotaan kun uuden kodin sistustus alkaa muotoutumaan ja tavaratarpeet taas konkretisoitumaan...Vieroitusoireita on aistittavissa ja sormet jo syyhyää päästä penkomaan, mutta olen päätökseni tehnyt - vielä kaksi viikkoa.

Minulta kysellään monesti, että miten löydän niin paljon hyvää tavaraa kirpputorilta ja miten osaan tunnistaa kaikkea laatutavaraa kaiken sen roinan keskeltä. Olen jo aiemmin kerännyt vinkkejäni kirpparillakäyntiin Näin teet kirpputorilöydön-postauksessa. Jaoin siinä joitain nyrkkisääntöjäni, esimerkiksi että vaatteissa etsi aina vain luonnokuituja (villaa, silkkiä, pellavaa...) ja että ota tavaroita käteen lähempää tutkimusta varten - tavaraläjästä on vaikea hahmottaa onko jokin tavara hieno ja laadukas vai ei. Suosittelen myös menemään kyykkyyn myyntipöytien edessä. Lattianrajassa usein lymyää huippulöytöjä!

Vaikka silmä kehittyy kirpparella käydessä, niin sitä voi myös harjaannuttaa blogien avulla. Blogosfäärissä (onko tuo edes sana?) on iso määrä älyttömän tarkalla silmällä varustettuja kirppishaukkoja, joilta voi oppia paljon! Itse olen ihan koukussa parin kirppistaiturin blogiin.

Ajattelinkin jakaa teille suosikkini insipiraation lähteeksi:

• 70-luvulta, päivää! : Bloggari Ninnu on tarkkasilmäinen 70-luvun harrastaja, joka tekee kirppareilta uskomattomia bongauksia. Hänen blogistaan saa hirveän määrän tietoa esimerkiksi suomalaisesta lasista ja muusta muotoilusta. Sivupalkista etsimällä tunnistefiltterin "Hyvät kirpputorilöydöt" pääsee kurkistamaan mitä kaikkea hän on kirppareilta bongannut. Hänen kauttaan olen mm. ensimmäistä kertaa törmännyt Pentti Sarpanevan korutuotantoon, jota siis nykyään myös itse kirppiksiltä keräilen.
• My 2nd hand life: Vaikka tätä blogia lukiessa voikin välillä hämmästellä, että kuinka monta pärekoria yksi ihminen voi tarvita, on kirjoittaja-Maijun kirppissilmä silti ihan lyömätön. Blogin nimikin antaa ymmärtää, että kierrätyslöydöistä on pääosin kyse. Tunnisteella "flea market" pääsee tutustumaan kauniisiin kirppislöytöihin ja Maijun kodin aivan ihanaan sisustukseen.
• Vihreä talo: Jos saisin kutsun asumaan Vihreään taloon, en epäröisi hetkeäkään. Ihana puutalo, joka on sistustettu pääosin kirppislöydöillä. Talon astiakaapin sisältökin on kadehdittavan ihana. Tunnisteella "löytöjä" pääsee ihailemaan uskomattomia aarteita, joita katsellessa talon lisäksi itsekin on aika vihreä. Kateudesta nimittäin.
• Stiinapauliina: Ihania värikkäitä kirpparilöytöjä tekee Stiinapauliina. Vaikka moni bongaus onkin lapselle (leluja ja vaatteita), jotka eivät itseäni niin kiinnosta, niin mukana on myös paljon ihania juttuja kotiin. Sivupalkista etsimällä tunnisteen "kirppis" saa Stiinapauliinan löydöt esiin.

Ja voi apua miten tämä postaus ja noiden insipiraatioblogien selaaminen sai taas kirppishimon käyntiin! Hillitsen itseni ja lähden kuitenkin huonekalukaupoille. Uusi koti huutaa kaapistoa, eikä minulla ole vielä mitään hajua siitä millaisen kaapiston sinne haluaisin. Tutkimusretkelle siis!

Paris - oui, oui!

No nyt on lomailtu. Pariisissa. Ihana viisipäiväinen parhaan ystävän kanssa. Paljon kävelyä, nähtävyyksiä, hyvää ruokaa, shoppailua (himoshoppaajan kanssa matkustaessa päätyy mm. sellaisiin paikkoihin kuin outlet-kylä La Vallee Villageen...). Eiffel-tornin ylin taso ensimmäistä kertaa.

Matkahavainnot tiivistettynä:

• Pariisissa kaikki eivät näytä hyvältä ja ole chic, mutta ne ketkä ovat, näyttävät todella hyvältä.
• Jänis maistuu kuivalta kanalta.
• Minelli-nimisestä kenkäkaupasta saa ihania kenkiä ja laukkuja varsin hyvään hintaan.
• Mutta jos ostat päivää ennen Pariisiin lähtöä asunnon joudut jättämään kengät ja laukut sinne kauppaan.
• Ranskalaiset punaviinit ovat kerta toisensa jälkeen pettymyksiä.
• Pariisissa on lokakuussa todella vähän suomalaisia turisteja.
• Viikunajätski on todella hyvää.
• Croque madame on muuten sama asia kuin croque monsieur, mutta madameen tulee myös munaa.
• Notre Damen pirupatsaat ovat pelottavia.
• Hotellihuoneet ovat aina pieniä. Ei ole mitään väliä kuinka paljon huoneestasi maksat. Ja rappukäytävät aina käsittämättömän ahtaita.
• Pariisissa kukaan ei käytä baskeria, mutta patongit kainalossa siellä kuljetaan.
• Pariisissa on käsittämättömän hyvät kaupunkipyöräfasiliteetit (pyöriä saa matkakortilla lähes joka kadunkulmasta), mutta pyöräilyolot muutoin ovat kurjat. Pyöräteitä ei juurikaan ole ja pyörän kanssa pitää puikkelehtia autojen joukossa. Ja ei, kukaan ei käytä kypärää.
• Seinen iltaristeily voisi olla miellyttävämpi ilman kanssamatkustavaa rasittavaa italialaisporukkaa.
• Pariisilais-wc:t ovat hämmästyttävän ja ällöttävän sotkuisia.
• Ranskalaisen miehen viettelystanssi on ilmeisesti sellainen, että hän painaa etumuksensa ravintolan ikkunalasiin kun yrität syödä illallistasi siinä ikkunan vieressä (todella viettelevää...)
• Kun Pariisissa etsii leipomoa, johon pysähtyä leivokselle, ei yhtään sellaista tule vastaan. Kun taas kuljet vatsa täynnä hotelliaamiaista tulee leipomoja vastaan joka kulmalla.
• Kun valokuvaat Sacre Coeuria, saatatkin päätyä ottamaan valokuvan japanilaisista takapuolista.
• Hirveän moni pariisilaismies käyttää samaa hajuvettä kuin entinen poikaystäväsi.
• Pariisissa on niin paljon samaa kuin Lissabonissa, että siellä lomailu nostaa pintaan muistoja entisestä elämästäsi.

Loppuun vielä, Regina Spektor sen kiteyttää: I love Paris in the rain, I love Paris in the rain, I love, I love, in the rain...". Ihana Regina Spektor.

Muuttoon valmistautumista

Täällä askel askeleelta valmistaudutaan reilun kolmen viikon päässä häämöttävän muuttoon.

Muistettavaa on paljon, mutta onneksi on netti ja tällaisia käteviä Muuttajan muistilistoja, niin kuin vaikka tämä Fortumin versio.

Täällä on ehditty jo irtisanoa nykyinen vuokra-asunto ja ilmoittaa talon isännöitsijälle muutosta. On kilpailutettu muuttofirmat ja tilattu muuttolaatikot. Vapaapäivä buukattu töistä muuttoa varten, arkimuutto kun tulee. Sähkösopimusasiat on kunnossa, samoin kotivakuutukset. Nykyinen kaapeliverkon netti on irtisanottu, uuden asunnon antenniverkon netti on vielä hankkimatta. Digiboksikin menee vaihtoon kun muuttaa kaapelialueelta antenniin.

Uuden asunnon sisustusta on suunniteltu. Isä pyydetty remppamieheksi ja muutenkin avuksi.

Onneksi tein sen ison tavarankarsinta/kirppariprojektin juuri parahiksi pois muuton alta. Kirppareillakin olen vältellyt käymästä, ettei vain satu tulemaan kotiin uutta tavaraa.

Uusi sänky pitäisi ostaa. Samoin kaapisto. Milloinhan sitä ehtisi huonekalukaupoille kiertelemään? Varsinkin sängyistä (tai oikeastaan tarkemmin etsin runkopatjaa) on vaikea saada kuvaa netin välityksellä. Pakko lähteä kauppaan tutkimaan ja koemakaamaan. Olisi ihana saada "kaapistoksi" täyspuinen antiikkikaappi. Se taitaa kuitenkin tässä vaiheessa jäädä vielä haaveeksi. Ehkä sitten joskus... Muuten ei olekaan sitten hajua siitä, millaisen kaapin ulkotakkeja varten hankkisin.

Eilen kävin Clas Ohlssonilta hakemassa pakkaus- ja suojamateriaaleja. Rulla aaltopahvia muutossa lattioita suojaamaan, rulla kuplamuovia särkyville esineille, kuten lampuille ja tauluille. Kaksi kerää paksua suojamuovia sohvaa ja muita huonekaluja suojaamaan. Jätesäkkejä kaksi rullaa. Pakka silkkipaperin tapaista pehmopaperia astioille.

Ensi viikko hujahtaa Pariisissa (ihanaa!). Sitten onkin enää reilu pari viikkoa muuttoon. Alustava pakkaaminen alkaa jo siitä sitten pikkuhiljaa. Muuttoa edeltävä viikonloppu on intensiivistä pakkaamista, kun silloin saapuvat muuttolaatikot.

Aikamoinen logistiikkaprojekti tämä muutto. Onneksi olen pyörittänyt töissä niin montaa monimutkaista isoa muuta projektia, että ehkä tämäkin tässä sivussa menee. Voi sitä tunnetta sitten, kun kaikki on valmista ja voi huokaista uudessa kodissa. Sitä odotellessa... Henkinen irtautuminen nykyisestä kodista alkaa än-yy-tee NYT!

Tästä ei kaalisalaatti parane

(tai on se coleslawkin tosi hyvää...)

Kätevää! Sain viestin Hannalta: "Laita googleen Laila Snellman ja sumisalaatti ja kokeile". Minä googlasin ja tuloksena löytyi kaalisalaatin resepti, jonka päälle kaadetaan etikka-öljy-kastike. Koristellaan paahdetuilla seesaminsiemenillä ja muruksi hakatulla raa'alla nuudelimurskalla.

Ei ehkä kuulosta superhyvältä ja vakuuttavalta. Minut kuitenkin vakuutti. Ensinnäkin, kaalia! Kaali on hyvää. Toiseksi, etikkaa! Etikka tekee kaikesta vielä parempaa. Kolmanneksi, viesti tuli Hannalta! Hannalla on aina superhyviä reseptejä takataskussa ja tykkäämme yleensä samoista ruuista.

Tällä lähtöasetelmalla uskalsin tehdä heti ensimmäiseksi satsiksi pesuvadillisen. Kirjaimellisesti, sillä käyttämäni salaattikulho on muutaman vuoden takainen kirpparilöytö - vanha emalinen pesuvati.

Lopputulos: niin hyvää! Ei uskoisi, että ohuesta kaalisuikaleesta, porkkanaraasteesta ja sipulinvarsista voi etikkakastikkeella ja rapsakoilla lisäkkeillä tulla näin hyvä lopputulos.

Tätä ei voi kuin kokeilla ja testata itse. Siispä: resepti, olkaa hyvät. Kokeilkaa, jos ette muuten usko. Alkuperäinen ohje on Glorian viidennestä ruokakirjasta, omalla muunnelmalla. Käytin valkokaalia, kun sitä on nyt niin hyvää tarjolla, mutta alkuperäisessä on ilmeisesti punakaalia.

Sumisalaatti

noin puolet valkokaalista

2 porkkanaa raasteena

4 vartta kevätsipulia

0.5 dl seesaminsiemeniä

2 pkt pikanuudeleita

Kastike

4 rkl riisiviinietikkaa

2 rkl sokeria

1 tl merisuolaa

1 dl rypsiöljyä

mustapippuria

Paahda seesaminsiemenet pannulla (kunnes tuoksuvat hieman, tähän ei mene kuin pari minuuttia. Varo polttamasta! Paahtaminen tuo paremmin siementen makua esille).

Laita pieneen kattilaan riisiviinietikka, sokeri ja suola. Kuumenna ja sekoittele, kunnes suola ja sokeri ovat liuenneet. Jäähdytä. Lisää sitten joukkoon öljy.

Suikaloi kaali ohueksi ja raasta porkkanat. Pilko kevätsipulit.

Kaada kastike raasteen päälle. Anna maustua. Lisää ennen tarjoilua seesaminsiemenet ja raa'at pikanuudelit (siis oikasti ne sellaiset pikkupussit, jossa on maustepussi mukana. Ei keitetä lainkaan, hakkaa pussia ennen sen avaamista niin että nuudelit murustuu ja lisää salaattiin).

Ja ainiin! Nyt on syksy, lokakuu! Tuli neulomisinto. Kynttilät on ihania. Tee maistuu taas hyvältä ja lämmittää kolean pyöräilyn jälkeen. Ja kaakao, kaakao se sitten vasta onkin hyvää. Sillai, että laittaa ihan liikaa kaakaojauhetta maidon joukkoon ja makeuttaa intiaanisokerilla. Sillai se on niin hyvää.