Yes, Nespresso

Joku lukijoista saattaa muistaa, että löysin kesällä 10 eurolla Nespresson Inessia-koneen kirpputorilta. Löytö oli kieltämättä käsittämättömän hyvä, sillä kone oli käyttämätön. Silloin kuitenkin hieman epäilin, että olisiko kapselikoneesta järeän kahvakoneeni ja erillisen papumyllyn korvaajaksi. Nespresson mittasuhteet (kone vie ehkä kolmanneksen aikasemman laitteen vaatimasta pöytätilasta) ja laitteen helppous ja nopeus kuitenkin houkuttivat kiikuttamaan vanhan koneen vintille ja kokeilemaan Nespressoa.

Nyt nelisen kuukautta Nespresson kanssa eläneenä täytyy todeta, että kone on varsin näppärä. En ole kaivannut isoa kahvikonetta oikeastaan ollenkaan, vaikka Nespressossani ei ole maidon kuumentamiselle tai vaahdottamiselle ratkaisua (pitäisi ostaa erillinen maidonvaahdotin, mutta en ole vielä raaskinut). Koska juon useiten kahvini cappuccinona, olen lämmittänyt maidon nyt aina mikrossa ja vaahdottanut sen kätevällä patterikäyttöisellä käsivispililällä ja homma on toiminut ihan mukisematta.

Nespresson valmistamasta espressosta on vaikea löytää moitittavaa. Crema on hieno ja kapseleissa on niin paljon makuvaihtoehtoja, että kaikille löytyy omaan makuun sopivia. Oma makuni suuntautuu tummiin ja voimakkaisiin espressoihin ja niihinkin löytyy todella monta vaihtoehtoa valikoimasta. Olen ollut suorastaan hämmästynyt valikoiman laajuudesta. Myös suomalaiselle yleisölle vähän tuntemattomampi kofeiinittoman kahvin konsepti on Nespressolla hyvin hallussa. Kofeeiinittomiakin vaihtoehtoja on valikoimassa todella monipuolisesti.

Viikonloppuisin ruuan jälkeen parhaalta maistuu tumma espresso. Tässä valmistuu valikoiman Kazaar-kahvi, joka on vahvuusasteeltaan 12/13, eli todella vahvaa. Kuvauksensa mukaan vahva ja siirappinen, uskalias yhdistelmä eteläamerikkalaista Arabicaa ja brasilialaista ja guatemalalaista Robustaa, joka on tuotettu Nespresson korkeiden laatuvaatimusten mukaisesti. Kazaar on erityisen vahva ja intensiivinen kahvi. Karvasta makua ja pippurin aromeja tasapainottavat kahvin täyteläinen kermainen koostumus.

Kuppina muuten yksi ihanista "liisa ihmemaassa" -kupeiksi ristimimistäni raitakupeista. Nämä on ostettu kymmenisen vuotta sitten Hietsun kirpparilta. Näitä on neljä eri väristä kuppiparia.

Nespresso on siis päässyt hiipimään arkeeni ja järeä Rancilion kahvakone saa nyt viettää aikaansa vintillä. Pitää jossain vaiheessa tehdä päätöksiä sen suhteen, että mitä sille tapahtuu. Ainakaan vielä en ole valmis luopumaankaan.

Valkoista pellavaa

Kun illat pimenevät, kaipaa kotona taas vaaleampia tekstiilejä. Käyttöön on hakeutunut niin keittiön kuin makkarinkin puolella aikoja sitten kirpputorilta pelastamani rovaniemeläisen Tekstiiliateljee Hildurin valmistamat valkoiset pellavaiset petivaatteet. Nämä ovat olleet ihan jättipottilöytö kirpparilta. Muistan, että nämä eivät maksaneet montaa kymppiä ja olivat täysin pakasta vedetyt ostaessani. Joku ei vain näköjään ollut ottanut ihanuuksia käyttöön vaan kiikuttanut sen sijaan kirpputorille minun löydettävikseni.
Paksua pellavaa oleva pussilakana ja siihen kuuluvat kaksi tyynyliinaa ovat suosikkilakanani. Puhdas karkeahko pellava on aivan ihana materiaali ja lakanoissa erityisen ihana. Puhtaat lakanat noin muutenkin on jotain arkista ja ihanaa.

Settiin kuului myös aluslakana, joka tosin on on nykyisiin sänkyihin liian kapea ja muutenkin vähän epäkäytännöllinen (pidän oikeastaan kaikkea mikä ei ole muotoonommeltu aluslakana epäkäytännöllisenä). Kuitenkin tämä aluslakana on aivan täydellinen pöytäliina. Siksi - kuten jo viittasinkin - tämä pellavasetti ilahduttaa niin makkarin kuin keittiönkin puolella.

Kodinlaittoa

Viikonlopun olen pyhittänyt tekemättömien töiden listalle. Nimittäin sellaisten perus pese pyykit ja tilaa ruokaostokset lisäksi listalle on kertynyt iso määrä vuodenajan vaihtumiseen liittyviä hommia, jotka ovat odottaneet tekemistään. Kuten esimerkiksi sen, että tyhjensin vaatekaapistani kesämekot, hellepaidat ja sortsit pois, kiikutin vintille ja toin sieltä vuorostaan paksumpia neuleita sun muita talvijuttuja vaatekaappiin.

Tein tänään erityisen paljon sellaisia rästitöitä, jotka edellyttivät ulkonaoloa. Ihan vain siksi, että oli niin kaunis päivä ja halusin ulkoilla niin paljon kuin mahdollista. Minulla oli postitettavaa, joten kävelin postille. Ja tein jälleen pihahommia, lähinnä haravoin.

Postireissulla piipahdin myös lähikukkakaupassa. Keittiön ikkunan yrttitarha oli jo korkea aika laittaa pois kylmenevien säiden alta ja joku talvikukkaistutus oli tarve saada tilalle. Lähikukkakaupan valikoimasta löytyy aina jotain erikoisempaa ja kivempaa, kuten se edellisellä reissulla ostettu Kummituspuu. Tällä kertaa löytyi ihania marja-kanervia, joista innostuin niin, että ne pääsivät talvi-istutukseeni pääosaan.

Tuon hopeisen kasvin nimeä en edes hoksannut kysyä, mutta se toi mielestäni hauskaa kontrastia punaisille marjoille. Aika söpö istutus mielestäni, tätä saan nyt keittiöni ikkunasta ihailla.

Toinen minkä ihailemista en osaa lopettaa on nämä eukalyptyksen oksat. Niistä syntyy aivan ihana "kukkakimppu". Kaiken lisäksi oksat myös tuoksuvat vienosti eukalyptykselle. Tykkään tosi kovasti.

Pienet ilot

Ah mikä hälinä taas elämässä päällä. Työmatkoja jatkuvalla syötöllä. Koko ajan on jotain meneillään.

Kun on elämässä hälinää, on samalla täydellinen hetki pysähtyä elämän pienien ilojen ääreen. Sillai ihan oikeasti iloita, kun jotain arkista kivaa tulee eteen. Niin kuin tänään.

Täydellinen avokado. Täydellinen kypsyys, täydellinen väri, täydellinen maku. On niin ankeaa, kun avaa avokadon ja sen on joko liian raaka tai sitten liian kypsä, sellainen mössöinen ja tummunut. Sellaiset joutuvat suoraan biojätteeseen - avokado ei anna anteeksi väärää halkaisuajankohtaa. Ja sitten sitä joutuu avokadohimoissaan pettymään.

Mutta ei tänään.