Cappuccinoa

Olen etsinyt Arabian 24h-sarjan isoja kuppeja kirpputoreilta jo jonkin aikaa. Periaatteessa minkä värisiä tahansa, mutta valkoiset kuitenkin on ollut ykköstoivomuksena. Minulla on nimittäin ollut huutava pula cappuccinolle sopivista kupeista. Kuppeja tässä huushollissa riittää, mutta tällainen laakea (pieni pohja ja laakea suuaukko) on ollut puutelistalla. Sellainen kuppi on nimittäin mielestäni ainoa oikea kuppi cappuccinolle.

Pistäydyin viikolla Kyläsaaren kierrätyskeskuksessa. Sieltä löytyi yksi etsinnän alla ollut kuppi. Oli siellä iso rivi sinisiä saman sarjan kuppeja, mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kahvi näyttää/maistuu parhaalta valkoisesta kupista.

Nyt on kahvinjuojalla tässä huushollissa hyvät oltavat. Etsintä kuitenkin jatkuu - löysin nyt vain yhden kupin. Ainakin toinen tuolle kaveriksi on edelleen hakusessa. Saahan näitä varmaan kaupastakin ostamalla, mutta aarteenetsintä kirppareilla on hauskaa ja toisaalta kierrätyksellä hankitut tavarat sopivat tämän ekomartan maailmankatsomukseen paremmin kuin uudet vastaavat.

Kaupunkilaisen yrttitarha

Olen täällä sormet syyhyten odottanut, että kevät etenee ja pääsen toteuttamaan ideani keittiön yrttitarhasta. Uuden kodin keittiön ikkunan alle nimittäin saa roikkumaan parvekelaatikon ja olen tällä menetelmällä suunnitellut pienen yrttitarhan perustamista meidän talon seinälle.

Plantagenistä löytyi kivannäköinen sinkkiruukku rottinkikorilla, joka oli mittasuhteiltaan juuri oikeanlainen ideani toteutukseen. Plantagenissa oli muuten myös aivan tosi elinvoimaisia isoja yrtintaimia, jotka olivat todellakin hintansa (5.99 eur) väärti. Tilaa valitsemassani istutusruukussa oli kolmelle taimelle, joten valitsin sellaisia suosikkiyrttejäni, joita tulee useiten käytettyä - timjamia, oreganoa ja rosmariinia. Teki mieli ostaa enemmänkin taimia ja saatankin vielä käydä hakemassa näitä lisää ruukkuistutukseen keittiöön tai tuonne meidän pihalle vietäväksi.

Elinvoimaiset yritintaimet odottamassa istutusta.

Plantagenissa oli vielä ihan yrteille dedikoitua multaa, joten sitäkin tuli otettua kokeiluun.

Valmiista istutuksesta tuli tosi kiva, en malta odottaa että tämä pääsee ulos! Ihan vielä en uskalla yrttejä kuitenkaan ulkomajoituksessa pitää, sillä öisin lämpötila laskee vielä varsin alas. Väliaikaissijoituspaikka laatikolle on siis sisällä keittiön puolella.

Vaikka istutukset saavatkin vielä varmaan noin kuukauden ajan majailla sisämajoituksessa keittiönpöydällä, niin mallailin jo laatikkoa sen lopullisessa sijoituspaikassa. Tästä tulee niin kiva - keittiön ikkunan avaamalla pääsee käsiksi yrtteihini!

Kotona

Kotona mintunvihreä jakkara on roskalavalöytö vuosien takaa. Puinen lehtiteline kirpputorilta. Maljakkona Tapio Wirkkalan suunnittelema Mesi, sekin kirpputorilta. Punaiset neilikat Citymarketista.

Liekkikakku

Liekkikakku eli Flammeküche on saksalainen pekoni-sipulipiiras. Tämä alsacelainen ruoka on vähän niin kuin paikallinen pizza. Sitä syödään tyypillisesti lauantaisin, oluen kyytipoikana.

En ole tehnyt liekkikakkua aikapäiviin, kunnes resepti tuli mieleeni kun mietin hyvää iltapalaa, joka sopisi salaatin kyytipojaksi. Periaatteessa reseptiäkään ei kyllä tähän kummemmin tarvita, kun yksinkertaisimmassa versiossa pohjaan tulee vain vettä, vehnäjauhoja ja suolaa, jotka vaivataan kaulittavaksi taikinaksi ja kaulitaan oikein ohueksi pellille. Päälle levitetään kerros ranskankermaa ja seuraavksi tulee reilusti sipulia ja purjoa ja pekonia ja paistetaan kuumassa (250 astetta) uunissa.

Kokeilin kuitenkin tällä kertaa Jouni Törmäsen Chez Jouni TV-sarjassa esittelemää ohjetta. Hieman reseptiä kuitenkin (tietenkin) viritin. Mm. korvasin osan sipuleista purjolla ja lisäsin raastettua sitruunankuorta. Lopputulos oli niin herkullinen, että unohtui siinä tohinassa kuvankin otto. Joudutte siis tyytymään maikkarin nettisivuilta lainattuun reseptikuvaan. Tämä kyllä muutoinkin maistuu paremmalta kuin näyttää, eli ehkä kuvaamisen unohtuminen oli osittain tahallista...

Kuva lainattu alkuperäisestä reseptistä MTV3:n nettisivuilta

Liekkikakku/Flammeküche eli pekoni-sipulipiiras

Pohja:

5 dl jauhoja
4 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
3 rkl oliiviöljyä
n. 2 dl vettä

Yhdistä kuivat aineet ja sekoita. Lisää öljy ja vesi. Jos tuloksena liian löysä taikina, lisää vehnäjauhoja varovasti. Vaivaa taikinaksi ja kauli ohueksi levyksi leivinpaperin päällä.

 

Täyte:

2 punasipulia

1/2 purjon varsi
suolaa
pippuria
kuivaa valkoviiniä
2 rkl vehnäjauhoja
raastettua muskottia
timjamia (tuoretta tai kuvattuna)
1 paketti pekonia pilkottuna
3 dl ranskankermaa

sitruunan kuori raastettuna

 

Viipaloi sipulit ohuiksi viipaleiksi. Huuhtele purjo huolella ja hienonna. Marinoi sipulia ja purjoa tunnin ajan hyppysellisessä karkeaa suolaa, pippuria ja muutamassa lusikallisessa kuivaa valkoviiniä. Valuta sipulit. Lisää sipuleihin pari ruokalusikallista vehnäjauhoja sitomaan nestettä. Lisää muskotti ja tuore timjami. Sekoita.

Pilko pekonit, ja lisää ne ja ranskankerma sipuleiden sekaan. Sekoita.

Levitä seos pohjataikinan päälle tasaisesti. Raasta päälle vielä sitruunan kuorta. Paista kuumassa 250-asteisessa uunissa 10–15 minuuttia.

2nd handbag

2ndhandbag, eli yhdistelmä sanoista 2nd hand - hand bag. Se tämä on. Jokin aika sitten Kierrätyskeskuksesta löytynyt, 1.50 euroa maksanut ihana konjakinväristä nahkaa oleva kirjekuorilaukku.

Tämä on hyvä löytö. Laukun takapuolella oli ostaessa hieman jotain läikkää nahkassa, mutta eipä taaskaan mitään sellaista mihin ei satulasaippua ja nahanhoitoaine pystyisi. Nyt on kuin uusi.

Muistattehan - olen ohjeistanut aiemminkin: kirpputoreilla kannattaa pystyä näkemään pienten kauneusvirheiden läpi. Niitä on yleensä helppo hoitaa pois pienellä vaivalla ja tavara on kuin uusi. Pätee erityisen usein nahan kanssa.

Uudet verhot

Kerroin taannoin että ostin Facebookin kierrätysryhmästä pitkän pätkän Marimekon Hetkiä -kangasta edullisesti. Koska minulla ei ole omaa ompelukonetta sai kangas odottaa kaapissa jonkin aikaa ennen kuin pääsin sen sopivaksi sivuverhoksi ompelemaan.

Kävin sunnuntai-iltana hakemassa ystävältäni ompelukoneen lainaan ja hurautin verhon valmiiksi. Olohuoneen ikkunaa se tuli koristamaan ja kiva tuli!

Hurautin myös vuosia sitten kirpputorilta kolmella eurolla ostetusta keltaisesta Marimekon Kivet-pöytäliinasta keittiöön sopivan verhon. Pöytäliina oli liian pieni kuuden hengen pöydälle ja olin jo aika päivää sitten antanut sen perinnöksi pikkusiskolle, kun itsellä käyttöä sille ei ollut. Nyt uudessa kodissa kangas kuitenkin sopi täydellisesti keittiön verhokankaaksi ja koska siskokaan ei ollut pöytäliinaa kummemmin tarvinnut, hän lahjoitti sen takaisin minulle. Muunnos pöytäliinasta verhoksi kävi käden käänteessä. Verho vaatii vielä pesua ennen kuin pääsee paraatipaikalle, joten vielä ei voi valmista lopputulosta esitellä.

Kevät vitosella

Kevättä saa nyt kaupasta. Citymarketista ainakin. Vitosella kolme.

Yritin änkeä narsissit sellaiseen Sagaformin kolmen yrtin Hold-ruukkuun, mutta näiden ruukku on juuri piirun verran isompi kuin kaupan yrittilajitelman standardiruukku. Ei onnistunut. Pääsivät sitten keltaiseen kulhoon kolmestaan. Ehkä ne sielläkin viihtyvät.

Hei - jumpasta kotiin tullessa paistoi äsken vielä aurinko. Eipä paistanut vielä viime viikolla!

Possukastike

Olin ihan varma etten tulisi insipiroitumaan Safkaa-ohjelmasta tai siellä näytetyistä ruuista. Ohjelma lähinnä vain ärsyttää minua, mutta ei siitä sen enempää.

Olen ollut jo pitkän aikaa halvempien ja pitkään haudutettujen ruhonpalojen puolestapuhuja. Kammoksuttaa ja ihmetyttää ikuinen markettien jauheliha ja kanan rintafile -linja. Saatatte muistaa vanhoista resepteistäni esim. uunissa haudutetut lampaanpotkat ja nyhtöpossun, joissa halvemmat ja pidempään haudutettavat ruhon osat ovat pääosassa.

Elin harhassa, etten osaa tehdä hyvää possukastiketta. Huomasin olevani väärässä, kun kokeilin - Safkaa-ohjelman possukastikkeesta inspiroituneena - tätä perinteistä possukastiketta. Siihen tulee porsaan kassleria, jota naapurin supermarket tykkää myydä hyvälaatuisena, itse pakattuna ja edullisesti. Kassler hautuu tässä kastikkeessa ihanan murean pehmeäksi. Kastike syödään perinteisesti perunamuussin kanssa, mutta koska olen karsinut jonkin aikaa sitten ruokavaliotani radikaalisti ja peruna jäi siinä samassa joksikin aikaa syrjään. Siispä tein omasta "kastikkeestani" enemmänkin muhennoksen, johon lisäsin ison kasan ruskeita herkkusieniä viipaloituna. Päälle raejuustoa ja a vot -hyvää on. Kastikeohje toimii ilman sieniä ja ihan kastikkeenakin ja sitä voi tuunata myös muilla vihanneksilla tai vaikka suolakurkuilla.

Teko aloitetaan ottamalla kassler-pala (n. 700g ) huoneenlämpöön lämpenemään. Pilkotaan liha parin sentin palasiksi. Liha ruskistetaan voissa tai tilkassa öljyä (mielellään paksupohjaisessa) kuumassa kattilassa ruskeaksi. Lisätään 1 pilkottu sipuli. Sitten lisätään pari ruokalusikallista vehnäjauhoja ja sekoitellaan. Kaadetaan päälle (vedenkeittimestä kiehuvaa) vettä, noin 3-4 dl. Lisätään suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta, soijakastiketta ja dijon-sinappia. Annetaan kiehua noin 45-60 minuttia hiljalleen. Kiehumisen loppuvaiheessa (kun n. 10 min jäljellä) lisätään pilkotut herkkusienet.

Tässä vielä reseptimuodossa:
Porsaan kassleria pala pilkottuna isoiksi suupaloiksi
voita tai öljyä paistamiseen
1 sipuli hienonnettuna
2 rkl vehnäjauhoja
3- 4 dl vettä (kiehuvaa mielellään)
1-2 tl suolaa
mustapippuria
1 tl paprikajauhetta
1 rkl soijakastiketta
2 rkl dijon sinappia
(tuoreita herkkusieniä viipaloituna)

Alamäkeen Alpeilla

Heiiii - kävin lomalla! Ihanalla, rentouttavalla lomalla suihkien alaspäin rinnettä lumilaudalla Italian Alpeilla. Lomalaista hemmoteltiin. Aurinko paistoi joka päivä. Ja sen voi taas allekirjoittaa, että rinnettä alaspäin kääntyillessä ei paljon arkiaskareet ja työhuolet paina.

Viikko ulkoillen ja kavereiden kanssa aikaa viettäen. Siitä on hyvä loma tehty.

Lasketellessa teki kovasti mieli kuunnella yhtä kaikkien aikojen suosikkikappaleitani - John Denverin Annie's songia. Tiedättekö kappaleen tarinan? Denver inspiroitui hiihtohississä Aspenissa haastavan laskun jälkeen katsellessaan vuoristomaisemaa. Värit ja vuorien äänet saivat hänet ajattelemaan vaimoaan Annieta. Niin syntyi Annie's song - ylistys luonnolle ja rakkaudelle. Minusta se on yksi kaikkien aikojen kauneimpia kappaleita.

Valoa!

Aamu töitä kotoa käsin. Sälekaihtimien välistä tulvii valoa. Kun heräsin, oli jo valoisaa. Aurinko paistaa. Kodin pinnoille muodostuu kuvioita, joita ei ole nähnyt aikoihin.

 

Jälkimmäisessä kuvassa on jo melkein pari viikkoa kotona ilahduttanut kukka-asetelma, jonka sain mukaan neljännen kummilapseni ristiäisistä. Nyt se alkaa vetelemään viimeisiään, mutta ilahduttakoon vielä muutaman päivän ja muistuttakoon joulun alla maailmaan tulleesta tyttölapsesta.

Täällä etäpäiväläinen pyörittää pesukoneessa lasketteluvaatteitaan. Ensi viikko hurahtaakin ihan toisissa merkeissä - Alpeilla rinnettä alas suihkien. Ihanaa.

Etäpäiväläinen myös nauttii kuppitolkulla kahvia. Portugalilaista. Täällä jauhetaan pavut hartaasti ja suodatetaan kupillinen kovalla paineella espressokeittimen läpi. Niin se on parasta. Jos minulta kysytään maailman paras kahvi ei tule Italiasta tai muista tutuista kahvimaista. Se tulee Portugalista.