Keramiikkapatsas kierrätyskeskuksesta

Minulla on ollut pitkään pakkomielle, että haluan kotiini jonkun kauniin patsaan tai veistoksen. Olen selannut Toria monen monta kertaa kyseisillä hakusanoilla ja melkein jo päätynyt ostamaan yhden antiikkiliikkeen myymää Pentti Sarpanevan pronssipatsaan(muistatte ehkä ainoan "virallisen" keräilyharrastukseni - ko. taiteilijan suunnittelemat korut, joiden myötä patsas tuntui sopivalta jatkumolta tähän). Jätin kuitenkin patsaan hankkimatta, sillä se oli hieman pieni makuuni ja hintakin mietitytti.

Eilen kierrätyskeskusta kierrellessäni silmiini osui kuitenkin jotain varsin viehättävää. Äitiä ja lasta esittävä keramiikkapatsas paljastui pienellä googlailulla ruotsalaiseksi vintage-keramiikaksi. Suunnittelija on Edit Risberg ja teoksen nimi on kuvaavasti "Mor och barn".

En osaa nyt mitenkään selittää miten koriste-esineitä karsastava mieleni on ihastunut tuollaiseen esineeseen. Mielestäni se on kuitenkin varsin kivan näköinen tuossa isäni kunnostaman senkin päällä. Senkin päältä löytyy muitakin kirppislöytöjäni - Kimmo Pälikön taulu, korkkipohjaiset lasirasiat ja jonkun käsin veistämä puurasia. Ikeasta viime viikolla ostamani aloe verakin on kirppikseltä ostetussa Arabian ruukussa.

Tänään on taas superharmaa päivä - täytyy jossain vaiheessa iltapäivää motivoida itsensä ulkoilemaan tuonne sateeseen. Olispa talvi.

Pakastininventaario

Joulun välipäivinä rauhallisuuteen turhautunut mieleni päätti innostaa minut myös pakastininventaarion pariin. Kaivelin omaa pakastintani ja kävin läpi sisällön järjestykseen. Mietin samalla, että mitä ihmisillä yleensä on pakastimessa.

Itse olen innokas pakastaja ja pakastimestani löytyy aina joku hätävara yllättävien vieraiden tai pikaisen ruuan suhteen. Tämä on tosin aika lailla ristiriidassa sen kanssa, että minulla ei oikeastaan koskaan käy yllättäviä vieraita (vieraita kyllä käy, mutta suunniteltuna - ja kieltämättä vähemmän kuin ehkä haluaisin). Ja useammin pikainen ruokakin tarkoittaa ravintolassa pistäytymistä tai Wolt-tilausta pakastimen kaivelun sijaan.

Pakastimeni ykkössisältö on aina marjat. Mansikat ovat ykkössuosikkini ja niitä pakastan yleensä 5-7 kiloa kesällä mansikka-aikaan. Mansikoiden lisäksi löytyy aina mustikoita, vadelmia ja puolukoita, joita kerään (usein vanhempieni avustuksella) kesämökin metsistä. Marjat täyttävät noin 2/3 pakastimestani ja syksyllä tilaa on varsin vähän millekään muulle. Sienet nykyään yksinomaan kuivaan pakastamisen sijaan, sillä niin ne ovat mielestäni helpompia käyttää ja myös parempia (pakastaminen aiheuttaa sieniin mielestäni kumisen rakenteen, jota kuivaamalla ei tarvitse sietää).

Toinen pakastimestani oikeastaan aina löytyvä tuote on herneet. Pakasteherneet ovat mielestäni pakasteiden aatelia ja syön niitä iltapalaksi sellaisenaan (yleensä oliiviöljytilkan, balsamicon, sormisuolan ja raejuuston kanssa - älkää kysykö miksi, yhdistelmä on vain mielestäni hyvää) tai lisään niitä ruokiini varsin monipuolisesti. Tai teen hernepyrettä, joka on herkullinen lisuke.

Lisäksi pakastimesta löytyy hieman leipää lähes aina - nyt oli omatekemiä sämpylöitä pari, mutta harvemmin niitä nykyään leivon (nämäkin tein, kun halusin tyhjentää ryynikaapista pussinpohjia pois). Ruusukaalia löytyy myös iso pussillinen, ne ovat myös lisukesuosikkini (joko käristettynä tosi kuumalla valurautapannulla pähkinöiden kanssa tai sitten kermassa pitkään haudutettuna). Nyt on myös pussillinen salkopapuja omasta kasvulaatikosta - ensi vuonna en taida niitä kasvattaa, kun niiden syöminen kyllästyttää muutaman vuoden suuren sadon jälkeen. Jääpaloja yritän muistaa aina myös pakastimeeni laittaa, niitä ei muuten ikinä ole silloin harvoin kun niitä haluaisi juomaansa tai smoothieensa tiputtaa.

Tällä hetkellä harvinaisempina vieraina pakkasesta löytyy myös pussi nokkosia, joita pihaltamme kesällä keräsin ja ryöppäsin. Pitäisi tehdä nokkoslettuja varmaan. Sitten on kanalientä, jota keitin, kun en halunnut haaskata kananluita.

Ja kyllä - alalaatikosta löytyy pullo vodkaa. Parasta sellaista, eli Russki Standardin platinaa. Aikaisemman työn Venäjän matkustamisen tuliaisia. Harvemmin tulee juotua, mutta sitten ei ainakaan, jos pullo ei ole pakastettu. Juodaan seuraavan kerran snapsina, kun opiskelukaverini tulevat helmikuussa illalliselle luokseni.

Mitä teidän pakastimista löytyy? Mitä siellä on aina? Mitä harvinaisempia juttua sinne piilotatte?

Hyvää vuotta 2020 - terveisiä Afrikasta ja kotona kukkii kukat

Oikein hyvää vuotta 2020 tänne blogin puolelle!

Vietin marraskuun lopun ja joulukuun alun Keniassa. Oli upea reissu, ensimmäinen Afrikan käynti omalta osaltani. Olimme Nairobissa, Mombasan lähellä Tiwi-beachilla rantalomalla ja kolmen päivän safarilla Tsavossa ja Amboselissä. Jos ikinä menet Afrikkaan, niin älä skippaa safaria - Afrikan eläinten näkeminen niiden normaalissa elinympäristössä on suorastaan taianomaista. Ja luonto on muutenkin hurmaavaa.

Teeviljelmällä tee kerätään käsin, sillä kasvista poistetaan vain tietyn kokoiset lehdet

Safarin kirahvivartio

Norsujen tienylitys. Yhdellä ei ollut kiire mihinkään ja hän kävi hetkeksi köllöttelemään tienposkeen.

Joulun pyhät menivätkin minulta sitten ihan ihmetellessä. Olin käyttänyt kaiken suunnitteluenergian Afrikan matkaan ja paluun jälkeisellä viikolla minulta vielä leikattiin yksi hankalassa paikassa ollut viisaudenhammas pois vaatien noin viikon toipumisajan, niin en ollut tehnyt oikeastaan mitään suunnitelmia pyhiksi. Olin varsinaisen joulun vanhempieni luona Lappeenrannassa ja oli ihanan rentouttavaa. Sen jälkeen teinkin välipäivät töitä ja tylsistyin viikonloput kotona, kun olin jo ollut kotona lepäilemässä pari päivää leikkauksen takia ja sitten vielä joulun pyhät meni ihan rentoillessa. Kirjojen lukemisellekin on näköjään raja.

Koska joutenololle on selvästi aivolohkossani tilaa vain rajallinen määrä, olen hiukka hyppinyt seinille ja odottanut jo innolla arjen käynnistymistä. Olen ollut töissä kaikki välipäivät, mutta sielläkin on ollut tylsää ja rauhallista, kun ei ole ollut kokouksia ja uusia avauksia lainkaan  - ei sellaista normaalia arjen hektisyyttä ja aivoärsykettä. Onneksi loppianen on pian ja uusi vuosi ja normaali arki alkaa!

Olen purkanut ylimääräistä energiaa keittiön kaappien siivoamiseen. Kävin keititön kirppislöytöjä läpi ja laitoin melko ison määrän myyntiin paikalliseen Facebookin kirppirsryhmään. Ryhmä on ollut viime aikoina mielestäni aika hiljainen ja aiemmin niin vilkkaassa ryhmässä tavara liikkuu vähän ennakoimattomasti, välillä suorastaan huonosti. Nyt laitoin hyvää tavaraa (mm. Teeman lautasia ja Riihimäen laseja) myyntiin edullisesti ja ilahduin miten hyvin tavarat löysivät uuden kodin. Lähes kaikki myyntiin laittamistani tavaroista on jo myyty ja noudettu. Ihanaa.

Koska joulun valmistelut jäivät kodissani osaltani mainituista syistä melko vähäisiksi (enkä nyt muutenkaan ole kodin joulukoristelija-ihmisiä), niin hain joulun jälkeen suosikkikoristeeni, eli joulukukat kotiin. Plantagenista sai heti joulun jälkeen ritarikukkia eurolla - olivat hieman aneemisia pieniä nuppuja, mutta ostin niitä silti kaksi. Ne ovat nyt pikkuhiljaa kasvaneet ja aukoneet kukkiaan ja voi mikä yllätys niistä paljastuikin. Minun täytyy tunnustaa, että olen aina luullut, että ritarikukkia on tasan kahta väriä - kirkkaan punaista ja valkoista. Nämä kappaleet olivatkin kahta erilaista vaaleanpunaista - toinen on liukuvärjätyn oloinen pinkki ja toinen valkoisempi pinkeillä raidoilla. Ihanat. Kukkivat nyt olohuoneessa.

Ja sitten - uskomatonta kyllä, kotona myös ludisia on aloittanut kukkimaan. Minulla on ollut tämä kasvi jo monta vuotta sen kauniiden lehtien johdosta. Ja on se kukkinut silloin muistaakseni 3 vuotta sitten, kun ostin kasvin lähikukkakaupasta. Mutta kaksi joulua on mennyt ihan ilman kukintaa, vaikka ludisian pitäisi olla idioottivarma loppuvuoden kukkija. Olen hyvä pitämään viherkasveja hengissä ja vehreinä, mutta jostain syystä asunnossani kukat kukkii varsin nuukasti. Siksi aina ilahdun, kun kukkimista tapahtuu. Ludisian kukat ovat hentoiset valkoiset ja aika vaatimattomat kauniiden lehtien rinnalla, mutta kauniita ovat silti.

Kukkivin terveisin siis hyvää uuttavuotta kaikille ruudun sinne puolelle!