Uutta kahvikissan keittiössä

Vielä viime viikolla keittiöni työtaso näytti vielä tältä:

Nurkkaa hallitsi melko massiivinen ja tilaa vievä espressokone ja kahvimylly. Älkää käsittäkö väärin, rakastan tuota konetta ja se saa viedä pöydältä ihan niin paljon tilaa kuin haluaa.

Mutta sitten menin kirpparille ja pitkään mielessä hautunut kokeilu realisoitui käytäntöön...

Piipahdin nimittäin Vantaanportin Lanttila-kirpputorilla, kun olin menossa palauttamaan lentokentälle kesälomareissun vuokra-autoa. Lanttila ei ole yhtään mikään suosikkikirpputorini ja käynnit siellä ovat jääneet tosi harvaan, vaikka se sijaitseekin aika lähellä työpaikkaani. Tällä kertaa kuitenkin onni suosi kirpparihaukkaa.

Olen miettinyt jo jonkin aikaa, että voisin ottaa Nespresson kahvikoneen kokeiluun. Ne ovat pieniä, näppäriä, nopeita ja kahvi on älyttömän hyvää. Ja kuinka ollakaan - löysin täysin käyttämättömän Nespresson kahvikoneen Lanttilasta! Nespresso onkin ehdottomasti ainoa kapselikone, jonka korkealaatuiseen kahviin luotan. Kirpparikoneen 10 euron hintalappu oli enemmän kuin superyllätys.

Nespresson Inissia löytyi käyttämättömänä kirpputorilta

Nespresson tulo sai nyt aikaan sen, että pakkasin ison kahvikoneen ja myllyn laatikkoon ja vein vintille tauolle. Kokeilen hetken, miten kapselikone ja minä pärjätään kaksistaan. Jos alkaa tuntua liian vaatimattomalta kotikoneeksi, niin kiikutan Nespresson työhuoneeseeni ja jatkan järeän kahvilakoneeni kanssa kotona.

Koska pöytätilaa vapautui tämän vaihdoksen myötä reilusti (Inissia on todella kompaktin kokoinen pieni kahvikone), sain ottaa käyttöön toisen kodinkoneuutuuden. Sain muutama viikko sitten serkun perheeltä RawMix R8000 tehoblenderin, jonka koneyksikkö on tosi iso. Se yhdessä vanhan kahvikoneen kanssa olisi valloittanut aivan liikaan tasotilaa, joten kahvikoneen merkittävä pieneneminen oli oikein tervetullut uudistus ja RawMix pääsi keittiön tasolle ja sitä kautta arkikäyttöön.

Kävin myös jo kapseliostoksilla Helsingin keskustan Nespresson lippulaivamyymälässä. Kahvivaihtoehtoja on uskomattoman paljon ja myymälän maistelumahdollisuus asiantuntevan baristan johdolla oli kiva apu uuden koneen omistajalle. Olen käyttänyt Nespressoa paljon Portugalin entisen poikaystävän kodissa ja Lissabonissa olinkin tottunut käymään kapseliostoksilla, mutta valikoima oli kasvanut ja kehittynyt todella paljon viimeisen 3-4 vuoden aikana. Ostin reilusti eri makuja nyt kokeiluun ja ainakin ensikokeilujen perusteella olen oikein tyytyväinen aamukahviini.

Sitten vielä pieni kuriositeetti: kerroin myymälässä, että olin ostanut kierrätyskoneen kirpputorilta, mutta sanoin että mielestäni kone oli käyttämätön, kun siinä oli sarjanumerotarratkin vielä päällä. Kysyin, että voisiko tarkastaa onko kone rekisteröity jollekin käyttäjälle, vai voisiko sen rekisteröidä minulle. Myyjä tarkasti, ja konetta ei ollut rekisteröity. Hän sanoi, että voi "tämän kerran" rekisteröidä koneen minulle. Ihmettelin hieman aluksi nihkeyttä, kunnes rekisteröinnin päätyttyä hän sanoi minulle, että rekisteröinnillä sain koneelle 5 vuoden takuun! Ihan mieletön yllätys kirpputoriostokselle ja ilmankos käytettiin ilmaisua "tämän kerran". 

Uutta Sarpanevaa korukokoelmassa

Kesälomaretki Hankoon ystävien luokse poiki reissun Hangon torille. Siellä oli myös kirpputorimyyjiä paikalla. Yhden rouvan pöydästä bongasin Pentti Sarpanevan korun ja menin juttusille.

Kun korun hinnaksi paljastui 10 euroa, karttui Sarpaneva-kokelmani uudella korulla. Tämä koru on Kaarna, 1969 suunniteltu jälleen kerran Suomen luonnosta inspiraationsa saanut koru, kuten niin monet muutkin Sarpanevan korut.

Pentti Sarpanevan korusarjan koru Kaarna

Blogiani pidempään seuranneet tietävät, että kerään Sarpanevan koruja - en hänen Kalevala korulle suunnittelemiaan koruja vaan hänen oman korusarjansa koruja. Ja kerään vain ja ainoastaan kirpputoreilta (toisaalta eipä näitä oikein muualta voikaan kerätä, kun koruja ei ole uudistuotannossa kuin ihan joku yksi malli muistaakseni). Kerääminen on hidasta ja bongauksia sattuu eteen harvoin, mutta olen kuitenkin onnistunut keräämään jo melko monta korua. Tämä taisi olla viides koruni, joskin yhden korun alkuperästä en ole ihan varma ja olen alkanutkin epäillä, että se ei ole Sarpanevaa. Neljästä olen kuitenkin täysin varma - niissä tunnistuksen varmistaa korun takaa löytyvä Sarpaneva-leima.

Aiempiin löytöihini voi tutustua postauksissa Ensimmäinen P. Sarpanevani, Toinen P. Sarpanevani (suosikkini Riikinkukko),Sarpanevan kolmas (josta itseasiassa nykyään vahvasti epäilen, että ei olisi Sarpanevaa. Kun aloitin harrastuksen oli hänen koruistaan paljon vähemmän tietoa netissä ja luulin tunnistavani korun hänen suunnittelemakseen, mutta nyt luulen että näin ei olekaan) sekä Sarpaneva-kokelmani laajenee, jossa esittelen tänäänkin kaulassani roikkuvan näyttävän Lehti-korun.

Tämän lisäksi myyjällä oli myynnissä hauska hopeakoru, jonka leimat paljastivat suomalaiseksi. Suunnittelijasta tai valmistajasta minulla ei ole vielä mitään tietoa, en nopealla etsinnällä löytänyt vielä netistä tunnistusta. Jos joku tunnistaa, niin vinkatkaa ihmeessä. Myyjä sanoi, että tämäkin olisi Sarpanevaa, mutta en jaksa uskoa. Pitää jatkaa salapoliisityötä netissä.

Lautasellinen kesän parasta

Tämä lautasellinen tiivistää parhaiten sen, mistä mielestäni kesäruuassa on mielestäni kyse:

Perunat mökkikylän viljelijän siikliä. Näissä perunoissa on jotain maagista, sillä ne maistuvat liioittelematta paremmalta kuin mikään muu ikinä maistamani peruna.

Silliä - ranskalaista sipuliversiota, joka on suosikkini.

Kanttarelleja - voissa paistettuja, suolaa ja timjamia mausteena.

Ja salaattia omasta penkistä. Kurkut pitää olla kesällä niitä pieniä versioita. Rakastan niitä. Miten ne onkin niin hyviä? Kuorin välillä itselleni kokonaisen kurkun, jonka sitten rouskuttelen välipalaksi. Salaattiin tykkään nopeasti pyöräyttää ne vaaleassa etikassa ja lisätä joukkoon tuoretta tilliä. Hyvää kuin mikä.

Muuta ei kesälautaselle tarvita. Tällä voisin elää.

Aikuisten mehujäät, eli vodkaiset vesimelonimehujäät

Minulla on ollut ikuisuuden ajatuksena kokeilla "aikuisten mehujäitä", eli drinkkejä mehujään muodossa.

Joku aika sitten löysin poistokorista mehujäämuotteja. Pakkasessa oli Pietarin työmtkan tuomisena hyvälaatuista venäläistä vodkaa. Vesimelonikauden ollessa parhaimmillaan päätin tehdä ensimmäiset mehujäät vesimelonista.

Näistä tuli todella hyviä. Rakenne on mukavan hileinen ja olin turhaan huolissani siitä, että alkoholin takia nämä eivät jäätyisi liikaa. Toki huomioin tämän tehdessä - alkoholia ei voi olla tolkuttomasti, sillä muutoin mehujäät eivät jäädy. Myöskin sokeri voi haitata jäätymistä, mutta näihin ei tullut yhtään lisättyä sokeria. Vesimeloni oli niin makeaa, että riitti enemmän kuin hyvin.

En kiinnittänyt tehdessä oikeastaan yhtään huomiota ainesten määrään. Se riippuu tietenkin siitä, että minkä verran muotteja sinulla on, eli mikä on niiden vetoisuus ja miten vahvoja alkoholin suhteen mehujäistä haluat. Tästä syystä resepti tulee tällaisena suurpiirteisenä (ja älä huoli, näissä ei voi epäonnistua, sen kun sekoittelet ainekset ja jäädytät, ei tässä tarkkoja mittoja tarvita).

Vodkaiset vesimelonimehujäät
Vesimelonia
Sitruunamehua
Tuoretta minttua
Tuoretta sitruunamelissaa
Vodkaa

Kuori vesimeloni ja pilko sitä kulhoon. Purista joukkoon sitruunamehua - kannattaa laittaa melko reilusti, sillä sitruuna raikastaa mehujäiden makua mukavasti. Ota nippu tuoretta minuttua ja sitruunamelissaa ja hienonna ne mukaan. Soseuta meloni sauvasekoittimella tasaiseksi pyreeksi. Kaada joukkoon vodka - kannattaa lurautella varovasti ja maistella samalla, ettei seoksesta tule liian vahvaa.

Kaada seos mehujäämuotteihin ja laita pakkaseen jäätymään.

Nauti kuumana kesäpäivänä hyvässä aikuisseurassa.

Huhhuijakkaa, johan hurahti

No johan tässä hurahti tahattoman kirjoittelutauon kanssa. Olin kipeänä - kolme viikkoa aivan poissa pelistä. Olin sairaalassa asti, kun niin kipeäksi äidyin. Kolme viikkoa siinä meni toipuessa, kovasta tulehduksesta. Sängynpohjalta en jaksanut edes televisiota katsoa ja lähinnä vain nukuin, joten blogin kirjoittelu oli siinä vaiheessa aika lailla viimeisenä mielessä.

Sairaalasta kotiinpääsyn jälkeen elämä oli vielä reilun viikon jotakuinkin tätä, eli sängyssä köllöttelyä ja torkkumista. Oli ihana tunne, kun pahin väsymys lähti pois ja ajatus taas juoksemaan. Paraneminen on sairastamisen parasta aikaa. :)

Kun on keskikesällä kolme viikkoa poissa pelistä, niin kesä kieltämättä hurahtaa aika tavalla eteenpäin ihan huomaamatta. Pihan kasvilaatikot ovat tehneet hurjasti satoa - niin paljon, etten ehtinyt niistä edes kummoisesti nauttia, kun kasvoivat ja kelpasivat lähinnä tuholaisille siinä vaiheessa kun minä podin sairaalassa.

Ehdin onneksi sadonkorjuutakin tehdä. Rucolaa ja pinaattia tuli niin reilusti, että päätin hurauttaa niistä peston. Sekaan heitin myös retiisin lehdet, jotka olin kylvänyt liian tiheään, eikä juureen kasvavilla retiiseillä ollut tilaa kasvaa. Nyt on uudet kylvöt tehty, löyhempään. Josko nyt onnistuisi.

Älyttömän hyvälaatuista salaattikasvustoa on kasvimaaltani saanut poimia.

Pesto oli kätevä tapa hyödyntää liian nopeasti kasvaneet rucolat, pinaatit ja retiisinlehdet. Kaikki vain blenderissä sekaisin oliiviöljyn, valkosipulin, parmesanin ja pinjansiementen kanssa, niin valmista tulee helposti ja nopeasti.

Kesäruoka on näyttänyt jotakuinkin tältä. Salaattia omasta maasta ja jotain lihaa seuraksi. Tässä lammasta. Chimichurri ei ole omatekemää vaan Stockmannin tiskistä mukaan napattu.

Pasta pesto

Mansikat meinasi jäädä tänä vuonna saamatta sairasajan sattuessa parhaaseen mansikka-aikaan. Kuulemma tänä vuonna on saatu vain noin puolet normaalisadosta kiitos tammikuun pakkasten ja kesän jatkuvien rankkasateiden. Meinasi mansikat loppua kesken. Onneksi löysin kuitenkin mansikkaa lähikaupan vieressä olevalta myyjältä ja sain pakkaseen satsin talven varalta (ja pakastaessa syötyä mansikkakiintiön täyteen vähään aikaan).

Nyt kun elimistö on taas kunnossa ja mielikin älyttömän virkeä, on erinomainen hetki aloittaa kesäloma. Enää ensi viikko töitä ja sitten alkaa lomani. Tuntuu vähän hassulta, kun tässä on oltu jo monta viikkoa poissa töistä sairaslomalla, mutta en valita.

Kasvatusprojekti

Olen aloittanut tarmokkaan puutarhaharrastuksen. Alkukeväästä laitoin naapureiden facebook-ryhmäämme viestin, jossa kyselin, että haittaako ketään jos laitan kasvulaatikoita pihallemme. Ketään ei haitannut ja mukaan projektiin itseasiassa ilmoittautui kaksi muutakin naapuria.

Toukokuun puolivälin paikkeilla hankin lavakaulukset, ison määrän multaa ja nipun siemenpusseja ja perustin pihallemme hyötypuutarhan.

Päätin rohkeasti lähteä siemenillä liikkelle ja tein kylvönkin kaiken lisäksi suorakylvönä suoraan multaan. Siemenpusseista huiskin kahteen laatikkoon porkkanaa, retiisiä, jääsalaattia, pinaattia, rucolaa, tilliä ja salkopapua. Taimikaupasta nappasin vielä pari avomaan kurkkua, kun oli niin edulliset taimet.

Ensimmäiset päivät siemenet pääsivät harson alle lämpimään ja turvaan linnoilta. Eipä mennyt kuin pari päivää, kun muutosta alkoi olla havaittavissa.

Ja - vain kolmisen viikkoa kylvöstä eteenpäin olemme tässä:

Kaikki istutukseni ovat lähteneet älyttömän hyvin kasvuun. Avomaan kurkku on alkanut tehdä jo ensimmäisiä kukkiaan. Rucola, salaatti ja pinaatti alkaa olla jo siinä vaiheessa, että voi kohta jo korjata ensimmäisiä lehtiä.

Eilen istutin kuvien ottohetken jälkeen vielä laatikoiden ympärille ruukkuihin samettiruusuja. Ovat kuulemma luonnonmukainen ötökkäkarkoite - niiden voimakas tuoksu pitäisi karkoittaa tuholaisia.

Perinteiseen tapaan laitoin myös yrttitarhan ikkunalle pystyyn. Sijainti on näppärä, sillä tällä systeemillä voin suoraan keittiön ikkunasta noukkia ruokaa laittaessa yrtit suoraan patoihini. Basilikaa, rosmariiniä, ruohosipulia ja silopersiljaa - niitä valitsin yrittivalikoimaani.

Tässäkin täytyy myöntää, että kuvan oton jälkeen pistäydyin vielä Plantagenissa toissailtana ja sen jälkeen ikkunalle on ilmestynyt vielä lisäksi sitruunatimjami, toinen basilika ja älyttömän elinvoimainen salvia sekä äidiltä saatu laventeli. Aikamoinen ruuhka siis ikkunan edessä.

Tänä kesänä näyttää siis, että syödään paljon vihreää omasta pihasta. Toivottavasti hyvä kasvatustahti jatkuu hyvin käynnistyneen alun jälkeen, ja kasvit kasvavat läpi kesän hoivassani.

Pitkästä aikaa kirppiksellä

Olen pysytellyt aika lailla poissa kirpputoreilta viime aikoina - ei ole ollut aikaa eikä listalla oikein mitään kummempaa metsästettävää.

Eilen aurinkoinen sää houkutti pyöräilemään töistä kotiin Vantaan Kontin kautta. Sieltä löytyi tämä söpöläinen - Marimekon Nimikko-kylpytakki.

Minulla on jo yksi vuosia vanha harmaaraitainen Nimikko-takki kotona, johon olen ollut tosi tyytyväinen. Käytän sitä talvisin kotosalla herätessä ja ennen nukkumaanmenoa yöpuvun päällä lämmikkeenä. Takki on arvokas, ovh. taitaa olla yli 100 euroa. Tämä Kontissa minua odotellut versio on käytetty, mutta ihan kiitettävä kunnoltaan. Hinta oli edullinen kuin mikä. 10 % uuden hinnasta.

Tekisi melkein mieli rohmuta tämä toinenkin kylpytakki itselle, mutta tiedän, ettei siinä ole mitään järkeä. Siksipä laitoin aamulla perheemme Whatsap-ryhmään, että haluaisiko joku tämän söpöläisen itselleen. Konsensuspäätös oli, että vien takin mökillemme yhteiskäyttöön. Kieltämättä siellä se on hyvässä käytössä saunatakkina ja syksyisin varmaan mukavasti lämmittää nukkumamökistä ulos kömpijää.