Satoa kasvimaalta ja maustekurkut

Kasvimaalta tulee satoa! Sain aivan mielettömän kurkkusadon, muutamasta pikkuruisesta avomaankurkun taimesta kasvoi kesän myötä elinvoimaiset kasvit, jotka tuottivat hurjan sadon.

Kurkut kuuluivat ehdottomasti kasvimaani onnistujiin. Samoin pavut, joiden keräyskausi alkoi juuri. Kasvimaalla on vielä vaikka kuinka paljon niitä kasvamassa. Toivottavasti ilmat säilyvät näin hyvinä, niin saan myös kunnon papusadon.

Porkkanat taas kuuluvat kesän täydellisiin epäonnistumisiin. 2.5 kuukautta hoivaa ja huolenpitoa - tuloksena häthätää pikkurillin pituisia porkkanoita. Ei ensi kesänä näitä. Saimme remakat naurut naapureiden kanssa, kun ryhdyin porkkanannostoon. Kuvassa näkyvät ovat sadon suurimpia yksilöitä. Kyllä, suurimpia. Vielä minikokoisemmat kiikutin suoraan kompostiin.

Kurkkusadon päätin säilöä maustekurkuiksi. Aika monta purkkia tuli, mutta ei haittaa. Maustekurkut on hyviä. Minulla ei ollut valmiina mitään luottoreseptiä, niin päädyin käyttämään netistä bongaamani kokki Henri Alenin luottoreseptiä, jonka löysin Kotivinkin kotisivuilta. Tosi perinteisiä makuja - piparjuurta, mustaherukanlehteä ja sinapinsiemeniä. Tai minulla ilman sinapinsiemeniä, koska niitä ei sattunut olemaan. Heitin sijasta sekaan vähän kiinalaisia anispippureita. Eiköhän nekin hieman potkua anna maustekurkkuihini,

Maustekurkut

• 4 kg pieniä avomaankurkkuja
• 2 l vettä
• 4 dl sokeria
• 1 rkl suolaa
• 2 rkl kokonaisia maustepippureita
• (1 rkl sinapinsiemeniä)
• 6 dl väkiviinaetikkaa
• 80 g pala piparjuurta ohuina lastuina
• 5 mustaherukanlehteä

Valmistusohje: 

1. Pese kurkut huolellisesti. Isot avomaankurkut kannattaa lohkoa tai viipaloida ennen säilömistä. Siten ne maustuvat tasaisesti. Laita kurkut puhtaisiin purkkeihin.
2. Laita kattilaan vesi, sokeri, suola ja kuivamausteet. Keitä noin 10 minuuttia.
2. Lisää mukaan etikka, piparjuuri ja mustaherukanlehdet. Kuumenna liemi kiehuvaksi.
3. Kaada kuuma liemi kurkkujen päälle. Tarkista, että kurkut ovat liemen peitossa. Anna tekeytyä rauhassa ja säilytä maustekurkut viileässä.

Kummituspuu

Kävin tänään pitkästä aikaa lähikukkakaupassa ostoksilla. Tykkään käydä siellä säännöllisesti ihan jo kannatusmielessä - kun joka Alepassa on kukkaämpäreitä, on sellaiset kukkakaupat, joissa oikeasti joku tekee sidontatyötä vaarassa kaatua. Ja kukkakaupasta saa aina hyviä kukkia, jotka kestävät. Ei sellaisia, jotka saattavat lakastua ostamisesta seuraavana päivänä.

Perjantai on kotona siivouspäivä (eli minulla käy siivooja sillä aikaa kun olen töissä), joten menin leikkokukkaostoksille, koska puhtaaseen kotiin on kiva tuoda leikkokukkia. Siinä samalla iskin kuitenkin silmäni myös maailman kummallisimman näköiseen viherkasviin. Kummituspuu - Corokia, se on kummajaisen nimi. Outo varpu, jossa kasvaa hopeisia ja vihereitä lehtiä.

Olin juuri sopivasti pari päivää sitten "vahingossa" tappanut joulukaktuksen, joka oli muuten oman ensimmäisen kotini ensimmäinen viherkasvi jotakuinkin tasan 13 vuotta sitten, kun muutin Lappeenrannasta vanhempieni luota Espooseen opintojeni takia. Joulukaktus on ollut kituva ja huonosti viihtyvä yksilö jo pitkään, mutta en ole hennonnyt sitä heittää poiskaan. Se ei todellakaan ole ollut mikään lempikasvini, joten en ollut yhtään surullinen, kun se viimein heitti veivinsä. Ilmeisesti liiasta kastelusta. Siinä sopivasti vapautui käyttöön yksi Arabian ruskea ruukku, jotka taasen ovat ihan suosikkilistani yläpäässä.

Siispä - tervetuloa kotiin, kummituspuu. Sinä mielenkiintoinen hopeavarpu.

Ostin muuten tällä viikolla uuden puhelimen. Päädyin Honor8:aan pitkän harkinnan jälkeen. Olen kyllä tosi innoissani tuosta kamerasta. Uskomattoman hienoa jälkeä kännykkäkameralla.

Rommiruukku eli Rumtopf

Olen (jälleen) hurahtanut säilömiseen. Niin kuin oikeastaan joka syksy. Tänä syksynä minulla on energiaa mihin vain. Kesäinen pakkolepo sairastumisen takia ja erittäin onnistunut kesäloma näkyy ja tuntuu. Jaksan taas käyttää energiaani kaikennäköiseen puuhasteluun. Kuten säilömiseen.

Säilöntäintoni pahimpana laukaisijana on toiminut Ylellä näkynyt tanskalainen "Camilla Plum ja säilöjän niksit". Tämä mahtava tanskalainen leipuri tekee vaikka mitä omintakeiseen tyyliinsä. Säilönnässä hän on aivan haka. Näin yhdessä jaksossa, kun hän valmisti rommiruukkua, eli rommiin ja sokeriin säilöttyjä marjoja ja hedelmiä. Siitähän se sitten lähti minullakin...

Kesän puutarhajuhlien perinteisestä mojito-baarista jäi yli iso pullo vaaleaa rommia. Tämä sopi hyvin intooni valmistaa tätä saksalaista mahtavaa jouluherkkua. Jouluherkkua siksi, että ruukun tekeytymisaika on 3-4 kuukautta. Näin satoaikaan kun laittaa ruukun tekeytymään, niin se on juuri parahiksi jälkiruoka joulupöytään. Rommiruukun idea on se että isoon lasipurkkiin tai muuhun isoon kannelliseen astiaan laitetaan kauden marjoja ja hedelmiä sen myötä kun ne kypsyvät ja sen jälkeen ne hukutetaan rommiin ja sokeriin.

Rommiruukkua voi täydentää pikkuhiljaa kesän edetessä, eli aloittaa vaikka mansikkaikaan ja täydentää aina kun joku uusi satokausi tulee päälle. Tärkeää on pitää vain rommin ja sokerin suhde oikeana, niin homma säilyy. Ruukkuun käytetään vain tuoreita ja vioittumattomia marjoja ja hedelmiä jotta tulos on parhain mahdollinen, eikä ihanat raaka-aineet pilaannu.

Rommina voi käyttää vaaleaa tai tummaa versiota oman makunsa mukaan. kunhan siinä vain on vähintään 37 % alkoholia. Sokeristakin voi valita vaalean tai tumman välillä. Oma ruukkuni säilööntyi vaaleaan rommiin johtuen tuosta kesäjuhlien jämistä, joten päädyin sitten myös vaaleaan sokeriin. Tummalla rommilla ja ruokosokerilla lopputulos on varmaan aika erilainen ja tosi herkullisen kuuloinen sekin.

Rommiruukkuun voi laittaa periaatteessa mitä vain sellaisia marjoja ja hedelmiä, jotka pysyvät hyvin kasassa. Laitoin omaani hieman vadelmia, vaikkakin ne rikkoontuvat ja siemenet jäävät irtonaisina rommiruukun joukkoon. Ajattelin kuitenkin, että vadelman ihana aromi saadaan kuitenkin lopputulokseen talteen. Ruukkuun noin yleisesti voi käyttää esimerkiksi mansikoita, vadelmia, kirsikoita, aprikooseja, luumuja, kvitteniä, päärynöitä ja omenia. Valitse omat herkkumarjasi ja käytä niitä.

Odottelin, kun hedelmistä tuli hyviä tarjouksia ja laitoin sitten oman rommiruukkuni tekeytymään. Minun versiooni meni luumuja, nektariinejä, littanapersikoita, päärynää ja vadelmia. Kirsikat olisivat olleet poikaa, mutta niitä ei ollut edullisesti saatavilla, niin en viitsinyt ostaa.

Rommiruukun valmistus on tosi yksinkertaista. Isokokoiseen puhtaaseen lasipurkkiin haluamat hedelmät ja marjat. Kovakuoriset hedelmät kuoritaan, niistä poistetaan myös niiden siemenkodat sekä luumuista ja persikoista niiden kivet. Isot hedelmät ja marjat paloitelleen ennen niiden lisäämistä ruukkuun. Sekaan heitetään sokeri (sitä tulee paljon) ja lopuksi koko komeus hukutetaan rommiin niin että hedelmät ja marjat peittyvät. Muuta haastetta ei ole, mutta raaka-aineiden suhteet pitää pysyä kunnos. Muuten ruukku ei onnistu.

Nyrkkisääntönä sokeria tulee puolet marjojen ja hedelmien painosta. Jos siis käytät 5 kg hedelmiä, tulee joukkoon 2.5 kg sokeria. Ja sitten koko komeus hukutetaan pullolliseen (75 cl) rommia. Sokerin määrä kuulostaa hurjalta, mutta sokeri on säiöntäaine ja sitä on oltava paljon.

Rommiruukku

5 kg marjoja ja hedelmiä
2½ kg sokeria
75 cl rommia

Punnitse puhtaat ja kuivat marjat ja hedelmät ja laske sokerin määrä.

Ota puhdas (steriili) lasipurkki ja lado siihen vuorotellen marjoja ja hedelmiä ja sokeria (kovakuoriset hedelmät pestyinä ja pilkottuina, kivet yms. poistettuna). Anna sokerien ja marjojen seistä puolisen tuntia keskenään ja kaada sitten rommia päälle niin että marjat ja hedelmät peittyvät. Sulje tiiviillä kannella ja laita viileään tekeytymään.

Anna rommiruukun tekeytyä vähintään kuukausi jääkaapissa. Parasta ruukku on 3-4 kuukauden päästä, eli nyt jos teet, niin jouluna on hyvää. Tässä vaiheessa rommi on muuttunut herkulliseksi hedelmälikööriksi, jonka voi siivilöidä ja pullottaa omaan pulloonsa ja siemailla jälkiruokajuomana.

Tarjoile rommiruukkua jäätelön tai ranskankerman kanssa.

Haudutettua purjoa ja pastaa

Kesäreissulla Ranskassa söin haudutettua purjoa, joka oli käsittämättömän hyvää. Oikeasti - haudutettua purjoa. Ei mitään ihmellisempää. Pannulle pilkottua (iso määrä, 5 purjoa), pitkään matalalla lämmöllä voin kanssa haudutettua purjoa.

Päätin kokeilla miten haudutettu purjo toimii pastan kastikkeena. Tajuttoman hyvin sanoisin. Käsittämättömän helppo ja vähäaineinen pastakastike myös teidän tiedoksenne tulee tässä.

Tähän ei oikeastaan tule muuta kuin purjoa ja chorizoa. Chorizo oli Lidlin kypsä pötkö, mutta olen nähnyt Pirkalla samanlaista (leikkelehyllyssä). Chorizo on mukana vain antamassa makua purjolle. Voi jättää poiskin reseptistä, uskon että silti tulee tosi hyvää.

Älä pihistele purjon määrässä. 2 hengen pastaan tuli 2 kokonaista purjoa. Jos teet isomman satsin, niin osta 5-7 purjoa. Vähän pilkkomista, mutta menee pannulla hautuessaan kasaan.

Ainesmäärillä ei ole kauheasti väliä ja tämä on muutenkin käsittämättömän helposti valmistettava ruoka. Siksi resepti vain tekstimuodossa ilman tarkempia ainesmääriä.

Haudutettua purjoa ja pastaa

Chorizoa
Öljyä
Purjoa
Voita
Suolaa ja mustapippuria

Spagetti tai muu haluamasi pasta keitettynä

Pilko chorizosta haluamasi määrä ohuiksi kiekoiksi. Ota iso kannellinen paistinpannu tai laakea kasari ja lorauta siihen hieman öljyä. Paista chorizoja hetki kuumassa öljytilkassa. Lisää purjo ja haluamasi määrä voita ja jätä hautumaan noin vartiksi (juuri parahiksi ehdit tässä välissä keittämään spagetin) kannen alle matalahkolle lämmölle.


Keitä spagetti. Ennen kuin valutat kypsän spagetin, nappaa keitinvettä talteen noin kahvikupillinen (keitinveteen on liuennut tärkkelystä, joten tällä vedellä saa notkistettua purjot näppärästi kastikkeeksi). Kaada keitinvettä purjojen joukkoon haluamasi määrä.

Sekoita spagetti ja purjokastike. Tarjoile parmesanjuuston ja oliiviöljyn kanssa.

Voi veitset!

Nyt kävi tuuri kirpparilla. Löysin kaksi erittäin laadukkaan oloista veistä. Kun oli nimikirjaimetkin terään kaiverrettuna, niin ajattelin, että ovat varmaan ammattilaisveitset. Toinen oli todella järeä kokkiveitsi, toinen filerointiveitsi. 10 euroa yhteensä. Ajattelin, että voisivat olla järkevä hankinta.

Olin joskus kuullut, että Helsingissä sijaitseva keittiötarvikekauppa Chez Marius (jossa on muuten aivan mieletön valikoima kaikkea kotikeittiöstä ammattikeittiöön) tarjoaa veitsien teroituspalvelua. Ajattelin, että käyn siellä näyttämässä veitset, kysymässä olisiko heillä antaa tietoa niistä (lähinnä vahvistaa epäilyni hyvälaatuisista ammattiveitsistä) ja että vien ne sinne teroitukseen.

Mariuksessa oli aivan erinomainen palvelu. Minulle kerrottiin, että olin tehnyt lottovoittolöydön ja ostanut niin hyvälaatuiset veitset, että ne kestävät hyvällä hoidolla loppuelämäni. Terät olivat tylsät kuin mitkäkin, joten teroitupalveluun kävi veisteni tie (9 euroa yhteensä!). Sieltä ne tulivat ulos kuin uutena. Hoito-ohje normaali, eli käsinpesu eikä säilytystä missään laatikossa kaikkien muiden keittiövälineiden kanssa. Mukaan sain (veloituksetta) veitsien säilytyspussin, jossa oikeastaan ajattelinkin veitseni säilyttää, niin pysyvät hyvinä.

"Nämä ovat veitset loppuelämäksesi", sanottiin Chez Mariuksessa.

Veitsien alkuperäisen omistajan nimikirjaimet terässä herättivät mielenkiintoni kirpputorilla näitä kohtaan. Tuon RH:n takia mietin, että voisivat olla ammattilaisveitset

Jälleen saa taputtaa itseään olkapäähän tarkoista silmistä kirpputorilla. Hieno löytö kaltaiselleni kokkaamisesta ja hyvää veistä arvostavalle. Nämä taitavatkin olla parhaat veitset, joita keittiössäni on nähty.

Ja lopuksi lämmin suositus Mariuksen veitsihuollon palvelulle. Edullista ja helppo tapa huoltaa kotiteroituksen lisäksi välillä hyviä veitsiään.

Hilloa hedelmistä

Metsät ovat täynnä marjoja, joita hillota, mutta samalla kaupassa on tuontihedelmätkin tosi edullisia ja hyvälaatuisia, kun eivät tule toiselta puolen maapalloa vaan esim. Ranskasta.

Luumut ja nektariinit huusivat minua puoleensa kaupassa, eivätkä olleet hinnalla pilattuja. Keitin niistä hilloa. Tai marmeladia. En ole ihan varma kummaksi nämä lasketaan.

Luumuhillon maustoin tähtianiksella, sitruunankuorella, vanilijalla ja ruusuvedellä. Purkituksen jälkeen kattilaan jäi hilloa vähän ja maistoin sitä. Maistui aivan älyttömän hyvältä.

Nektariineista tuli ihanan keltaista hilloa. Tämänkin maustoin sitruunankuorella (koska - noh - sitruuna on hyvää kaikessa) ja vanilijalla.

Oman pienen hillotehtaani tuotoksia - keltainen on nektariinihilloa ja punertava luumuhilloa

Hilloa on älyttömän helppoa keittää. Ainoa haastavampi puoli on hillopurkkien puhdistus. Lähes steriiliä kun pitäisi olla. Minä keräilen lasipurkkeja pitkin talvea talteen. Aloitan hillonteon laittamalla purkit ja kannet astianpesukoneeseen. Sitten ladon ne ison kattilan pohjalle, jonka täytän vedellä ja laitan liedelle kiehumaan. Nostelen purkit kiehautuksen jälkeen pihdeillä puhtaan keittiöpyyhkeen päälle ja täytän ne tulikuumalla hillolla piripintaan. Näin tulee steriiliä eikä hillo pilaannu liian nopeasti.

Hillota voi melkein mitä vain. Mielenkiintoa niihin tuovat mausteet. Kanelitankoja, tähtianiksia. vanilijatankoja, tuoretta inkivääriä, sitruunaa, ruusuvettä...mielikuvitus on kattona maustamisessa.'

Luumuhillo sai kauniin punertavan värin

Luumuhillo sitruunalla, tähtianiksella ja ruusuvedellä
1 kg luumuja
1 -2 dl vettä
1 sitruunan kuori
1-2 tähtianista kokonaisena
0.5 vanilijatanko halkaistuna ja siemenet kaavittuna hilloon
0.5 kg hillosokeria
1 rkl ruusuvettä

Huuhdo luumut ja poista niistä kivet puolittamalla luumut. Laita luumupuolikkaat teräskattilaan ja lisää vesitilkka. Kuori kuorimaveitsellä sitruunan kuori joukkoon tai raasta se raastimella. Heitä joukkoon 1-2 tähtianista maun mukaan. Halkaise vanilijatanko, kaavi sen siemenet luumujen päälle ja heitä kattilaan myös koko tanko.
Kiehuta noin 15 minuuttia kunnes luumut alkavat selvästi soseutua. Poimi joukosta pois tähtianikset ja vanilijatanko. Soseuta luumut ja sitruunankuoret sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi.
Lisää soseen joukkoon hillosokeri ja loraus ruusuvettä. Kiehuta noin 10 minuuttia.
Purkita välittömästi kuumana puhtaisiin kiehautettuihin lasipurkkeihin. Täytä purkit piripintaan ja sulje kansi heti.

Nektariinihillon keltainen väri tulee vielä ilahduttamaan talviaamuina jugurtin päällä

Nektariinihillo sitruunalla ja vanilijalla

1 kg nektariineja
1 -2 dl vettä
1 sitruunan kuori
0.5 vanilijatanko halkaistuna ja siemenet kaavittuna hilloon
0.5 kg hillosokeria

Huuhdo nektariinit ja poista niistä kivet puolittamalla. Laita puolikkaat teräskattilaan ja lisää vesitilkka. Kuori kuorimaveitsellä sitruunan kuori joukkoon tai raasta se raastimella. Halkaise vanilijatanko, kaavi sen siemenet nektariinien päälle ja heitä kattilaan myös koko tanko.
Kiehuta noin 15 minuuttia kunnes hedelmät alkavat selvästi soseutua. Poimi joukosta pois vanilijatanko. Soseuta nektariinit ja sitruunankuoret sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi.
Lisää soseen joukkoon hillosokeri. Kiehuta noin 10 minuuttia.
Purkita välittömästi kuumana puhtaisiin kiehautettuihin lasipurkkeihin. Täytä purkit piripintaan ja sulje kansi heti.

Nyhtökaura testauksessa - vihdoin!

Vihdoin satuin lähikauppaan sopivaan aikaan, kun siellä oli himoittua ja haluttua nyhtökauraa tarjolla.

Nyhtökaura on lihan rakennetta ja muistuttava vegaaninen vaihtoehto, joka on tullut kuluttajamyyntiin kesän aikana, mutta jonka saatavuus on vielä aika pientä ja kauppaan tulee osua sopivaan aikaan. Ostoja säännöstellään myös ostorajoituksilla (lähikaupassani lihatiskiltä vuoronumerolla 1 paketti/asiakas rajoituksella). Tämä kaurasta, pavuista ja herneestä ekologisesti valmistettu proteiininlähde on ympäristöystävällinen valinta. Tuote on suomalaisen Gold&Green -yrityksen innovaatio, josta on kaavailtu uutta suomalaista vientihittiä maailmalle.

Ostin kaffirlimetillä, seesaminsiemenillä ja inkiväärillä maustetun version. Ilahduin pitkästä säilyvyydestä - parasta ennen -päivämäärä oli ostohetkestä noin kuukauden päähän. Hienoa - helpottaa minun epäsäännöllisessä elämässäni, että tuotetta ei ole pakko heti samantien käyttää, vaan säilyy jääkaapissa mukavasti.

Päätin tehdä melko riisutun ruokalajiversion, jotta pääsisin maistamaan tuotetta mahdollisimman paljaaltaan. Otin pakkasesta kesäjuhlista ylijääneen pitaleivän sulamaan. Olin ostanut Lidlistä valmista hummusta (yllättävän hyvää valmisversioksi!), pilkoin hieman tomaattia kuutioiksi ja sekoitin turkkilaisesta jugurtista, sitruunanmehusta, chilistä, basilikasta ja suolasta jugurttikastikkeen.

Nyhtökaura muistuttaa paketissaan jauhelihaa ja sen valmistustapakin on varsin samantyypinen

Paketin ohjeessa opastettiin kypsentämään tuote paistinpannulla keskilämmöllä öljytilkassa. Näin tein. Valmistus oli helppoa, joskin tuote kypsyi mielestäni hieman hitaasti ja siitä on vaikea nähdä milloin kaura on "kypsää", kun tuote ei vaihda väriä. Annoin sen kuitenkin rauhassa lämmetä pannulla.

Maistoin ensin tuotetta sellaisenaan. Allekirjoitan väitteen lihamaisuudesta - purutuntuma oli hyvin lihan kaltainen. Limen ja inkiväärin maku oli hyvä ja mieto - mukavaa, ettei valmismausteet ole liian hyökkäävät, vaan omalle maustamisellekin jää tilaa (tätä myydään myös kylläkin maustamattomana).

Sitten pitaleivän täytteeksi. Oikein hyvää. Täyttävää. Jos ei tiedä mitä syö, saattaisi mennä lihana jollekulle. En kyllä tiedä onko kasvisruokaa pakko alleviivata - ruoka kuin ruoka. Mutta joillekin lihan puuttuminen voi olla vaikea paikka. Tällaisia olisi nyhtökauralla varsin helppo huijata - ainakaan pitaleivän välissä en usko, että heti hoksaa, ettei tuote olekaan lihaa.

Kaikesta hypetyksestä johtuen odotuksen nyhtökauran ensimaistamiselle oli minulla korkealla. Odotukset kyllä tuli lunastettua - enkä tarkoita, että kyse olisi mistään ihmeellisestä tuotteesta, vaan pisteet tulee enemmänkin juurikin ylistetystä käytön helppoudesta ja tuotteen arkisuudesta. Hyvinkin näen tämän oman jääkaapin ja peruskokkailun raaka-aineena. Se kai kehittäjillä on ollut tarkoituskin.